miesystävä sitten repäs: mä kyselin rauhallisesti että miksi se ei näytä hauavan oikeesti sitoutua

siis kihlat ja häät mistä sekin on aiemmin puhunut jopa oma alotteisesti. sitten kun se väitti ettei tiedä. ja mulle tuli tos paha olo niin en antanut sen tulla ihan lähelle,sit se käänsi selän. no minä sitten hetken päästä kysyin että tietääkö se ollenkaan miltä musta tuntuu tällänen(meille on syntymässä vauvakin muutaman kk päästä) , niin mies tokas että arvaa miltä musta tuntuu, minä no? no musta tuntuu pahalle kun SULLA ON NIIN KIIRE! :O siis mitä helvettiä? ymmärtääkö joku miten jostakusta joka rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa voi tuntua pahalta se että toinen haluaa sitoutua oikeesti ja niinku alunperin oli puhetta.

mä hajoon

 

Mun mielestä se, että teille tulee yhteinen lapsi, on paljon suurempi sitoutuminen kuin kihlat tai häät. Te olette jo sitoutuneet oikeasti. Joku rinkula sormessa ei merkkaa mitään, sitoutuminen on mielentila.

 

Mun mielestä se, että teille tulee yhteinen lapsi, on paljon suurempi sitoutuminen kuin kihlat tai häät. Te olette jo sitoutuneet oikeasti. Joku rinkula sormessa ei merkkaa mitään, sitoutuminen on mielentila.

Samaa mieltä, ei niillä häillä ole mitään merkitystä, anna nyt ensin tutustua lapseensa ja sitten joskus, ei kaikkea kerralla.

 

Aika outoa, että aluksi ootte ollu samalla linjalla kihlojen ja häitten kanssa..
Jos sille iski vaan pikkupaniikki, kun nyt on vauva tulossa

 

Mun mielestä se, että teille tulee yhteinen lapsi, on paljon suurempi sitoutuminen kuin kihlat tai häät. Te olette jo sitoutuneet oikeasti. Joku rinkula sormessa ei merkkaa mitään, sitoutuminen on mielentila.

Viisaasti sanottu!

 

Me ollaan mun miehen kanssa menossa naimisiin kolmen viikon päästä. Mies ei aluksi halunnut koskaan enää kihloihin tai naimisiin, mut muutti mielensä ku annoin asian olla. Mutta, meille ei todennäköisesti koskaan tule yhteistä lasta, jonka taas kokisin suuremmaksi sitoutumiseksi kuin avioitumisen.

 

Just tota mä en ymmärräkään: Kun kerran on jo sitouduttu noinkin paljon, niin mitä se mies sitten kuvittelee. Että hän vois vielä niin kuin saada sen vapautensa, vai...? Kyllä se lapsi on kaikkein suurin sitoutuminen. Eli mies on jo sitoutunut, mitä hän vielä pelkää??

 

Sun kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpikaan teistä ei ole tajunnut, että te ootte jo sitoutuneet toisiinne. Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksenne, vaikka eroaisittekin joskus.
Henk. koht. olen sitä mieltä, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta lapsia, ja mielipiteeni vahvistuu vain tälläisiä lukiessa. Miksi ihmeessä ihmiset tekee lapsia suhteeseen, jossa ei olla vielä varmoja sitoutumisesta??
Kaikkea hyvää teille. Lapsen takia toivon, että olette tosissanne toistenne suhteen.

 

Ehkä tässä tilanteessa on parempi, ettet painosta.

 

Teille on tulossa vauva, ja tuleva isä pelkää sitoutumista? Ja sanoo, että SINULLA on kiire?! sitoutua.

Jo pelkkä vauva on aika iso muutos elämässä. Se on valtava muutos, se sitouttaa ihmisen toiseen, aivan avuttomaan ihmiseen ja miehesi sinuut, lapsen äitiin. Siinä on jo sopeutumista. Siinä ajatuksessa.

Joka sanoo, että vauva ei muuta mun elämää mitenkään, se on vaan positiivinen lisä siihen mukaan ja mä otan vauvan aina mukaan sinne ja tänne jne tai tarvittaessa hankin lastenhoitajan jne jne
ei ihan oikeasti ymmärrä mihin on ryhtymässä tai sitten on välinpitämätön ja rakkaudeton lastaan kohtaan.
En tarkoita että pitää mökkiytyä kotiin, mutta tottakai kaikki muuttuu, vauva vaatii osansa ja omansa, vauva vaatii paljon, eikä enää voi mennäja tulla eikä edes ostella kuten ennen, koska on vastuussa pienestä ihmisestä.

Sitoutuu lapseen seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi, eikä vanhemmuus pääty siihen että lapsi on täysi-ikäinen. Edelleen ne sanoo äidiksi / isäksi.

No jaa, se että mies ei ole valmis sitoutumaan sinuun tämän tiiviimiin vielä, ei kerromitään loppuelämän suhteen tilasta..
mutta anna miehelle nyt aikaa, anna olla, anna sopeutua vauvan tuloon ja sitten vauvaan. Lakkaa jauhamasta sitoutumista, kihloja jne. Ne ovat ajankohtaisia vaikkapa sitten, kun lapsi on vuoden ikäinen, aikaisintaan, ja voit alkaa sitten kysymään.. jos mies ei itse sitä ennen puhu asiasta.
Mutta voi olla, että mies ei kihoihin ja naimisiin sitten loppujen lopuksi haluakaan.

 

Sun kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpikaan teistä ei ole tajunnut, että te ootte jo sitoutuneet toisiinne. Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksenne, vaikka eroaisittekin joskus.
Henk. koht. olen sitä mieltä, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta lapsia, ja mielipiteeni vahvistuu vain tälläisiä lukiessa. Miksi ihmeessä ihmiset tekee lapsia suhteeseen, jossa ei olla vielä varmoja sitoutumisesta??
Kaikkea hyvää teille. Lapsen takia toivon, että olette tosissanne toistenne suhteen.

Kyllä se ero voi tulla vaikka homman hoitaisikin ns. oikeassa järjestyksessä: seurustelua, kihloihin,naimisiin, asuntolainaa, lapset.

 

en minä ala elää ihmisen kanssa joka ei ilmeisesti ole sitä mitä esitti olevansa.

siis kyllähän minä ymmärtäisi jos mies olisi sanonut vaan että sitä pelottaa tms. mutta kun jos siitä tuntuu pahalta se että mä haluan oikeesti sitoutua siihen niin se ei kuulosta siltä että rakastaisi!

 

Kun puhuin mun nyk.miestäni naimisiinmenoon ja lapsentekoon, niin tuo lämpeni lapsentekoon paljon helpommin. Kun sitten kysyin, että miksi se naimisiinmeno on vaikeampaa, niin sanoi, että jos tuleekin ero. (Tämä oli mulle täysin käsitämätöntä logiikkaa.) No se asia selvisi.

Mutta myöhemmin olen kuullut ainkain kolmen miehen sanoneen saman syyn! Että ei voi mennä naimisiin kun sitte voi tulla ero!

Toivon että joku Y-kromosomi selittäisi tuon lauseen logiikan joskus. (Normaalisti miehen ajatus on suoraviivainen ja looginen, mutta tuossa ei ole järjen hivenen alun tapaistakaan.)

 

Sun kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpikaan teistä ei ole tajunnut, että te ootte jo sitoutuneet toisiinne. Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksenne, vaikka eroaisittekin joskus.
Henk. koht. olen sitä mieltä, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta lapsia, ja mielipiteeni vahvistuu vain tälläisiä lukiessa. Miksi ihmeessä ihmiset tekee lapsia suhteeseen, jossa ei olla vielä varmoja sitoutumisesta??
Kaikkea hyvää teille. Lapsen takia toivon, että olette tosissanne toistenne suhteen.

Minkä ihmeen takia pitää mennä naimisiin? Salli mun nauraa!! Se ei kuule vihkitodistus muuta yhtään mitään; sitä joko on sitoutunut ja rakastaa tai sitten ei.

 

tuo vauvan syntymä on jo niin iso mullistus, että odotelkaa nyt vaan rauhassa sitä ja keskittykää sitten siihen vauvaperheen elämään.

Hellitä hetkeksi noiden asioiden kanssa, ne saattavat lutviutua omalla painollaankin. Eihän kaiken kertarysäyksellä tarvitse tapahtua.

 

en minä ala elää ihmisen kanssa joka ei ilmeisesti ole sitä mitä esitti olevansa.

siis kyllähän minä ymmärtäisi jos mies olisi sanonut vaan että sitä pelottaa tms. mutta kun jos siitä tuntuu pahalta se että mä haluan oikeesti sitoutua siihen niin se ei kuulosta siltä että rakastaisi!

Miksi muka ei voi oikeasti sitoutua ilman sormuksia?

 

Sun kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, että kumpikaan teistä ei ole tajunnut, että te ootte jo sitoutuneet toisiinne. Lapsi sitoo teidät yhteen loppuelämäksenne, vaikka eroaisittekin joskus.
Henk. koht. olen sitä mieltä, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta lapsia, ja mielipiteeni vahvistuu vain tälläisiä lukiessa. Miksi ihmeessä ihmiset tekee lapsia suhteeseen, jossa ei olla vielä varmoja sitoutumisesta??
Kaikkea hyvää teille. Lapsen takia toivon, että olette tosissanne toistenne suhteen.

Minkä ihmeen takia pitää mennä naimisiin? Salli mun nauraa!! Se ei kuule vihkitodistus muuta yhtään mitään; sitä joko on sitoutunut ja rakastaa tai sitten ei.

Mä olen samaa mieltä marin kanssa. Itse kylläkin olen eronnut lapseni isästä, mutta koskaan en ole katunut lapsen saamista. Vaikka ero tuli niin lapsi on ja pysyy.

 

sitoutuminen ja rakkaus on enimmäkseen "tahdon asia". sitä joko tahtoo tehdä kaikkensa jotta suhde toimisi ja koko perheellä olisi hyvä olla, tai sitten sitä ei tahdo ja etsitään joku jonka kanssa voisi tahtoa vähän enemmän.

 

mutta jos olisi sitoutunut ja rakastaisi niin miksi sitten olisi niin kovin sitä vastaan että menisi kihloihin ja naimisiin? eihän se muuta muuta kuin sen että sitten ei voikkaan vaan ottaa romppeitaan ja lähteä toisen akan mukaan yhtä helposti. ja sitäpaitsi lapsi on isompi sitoutuminen ja vaativampi ja siihen se näköjään on valmis. enkä mä oikeesti ala kattelee sitä että mulle luvataan asoita ja sit petetään. sori nyt mut jos on oikeesti siitputunut niin sitten voi samantien mennä naimisiinkin.

 

mutta jos olisi sitoutunut ja rakastaisi niin miksi sitten olisi niin kovin sitä vastaan että menisi kihloihin ja naimisiin? eihän se muuta muuta kuin sen että sitten ei voikkaan vaan ottaa romppeitaan ja lähteä toisen akan mukaan yhtä helposti. ja sitäpaitsi lapsi on isompi sitoutuminen ja vaativampi ja siihen se näköjään on valmis. enkä mä oikeesti ala kattelee sitä että mulle luvataan asoita ja sit petetään. sori nyt mut jos on oikeesti siitputunut niin sitten voi samantien mennä naimisiinkin.

Kuule, ei ne kihlat ja avioliitto estä ketään vain lähtemästä. Usko pois.

 

Parisuhde on kahden kauppa ja joskus pitää tehdä myös kompromisseja. Ja miten se miesystävä on muka pettänyt sinut; eihän hän ole lupaustaan rikkonut (sanonut, ettei ikinä haluakaan kanssasi kihloihin ja naimisiin)? Hänen mielestään te vain voisitte edetä rauhallisemmin noiden asioiden kanssa, kun lapsikin on nyt tulossa. Miksi kaikki pitää saada juuri nyt heti? Minun mielestäni sinä olet nyt kovin joustamaton asian suhteen; olet vain päättänyt kiristää ja painostaa miestä. Siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa.

 

no mutta jos haluaa sitoutua,viettää loppuelämänsä toisen kanssa ja haluaa perheen toisen kanssa ja rakastaa niin ei ole mitään järkevää syytä lykätä häitäkään,varsinkin kun niistä oli puhetta jo ennen lapsen alulle "laittoa",ja nimenomaan miehen aloitteesta. mä en olisi ikinä suostunut lapseen jos olisin tiennyt että tää menee tälläseksi!

-siis teistä ei tuntuisi miltään jos rakas sanoisi että suhun sitoutuminen tuntuu pahalta. ette oo oikeesti tainnut kuulla mitään sellasta miehiltänne. oikeesti se että sitoutuminen tuntuu pahalta niin ei sellanen suhde ei se toimi. enkä mä ala paskaan suhteeseen. eläkää miten elätte mutta jos mies ei oo valmis sitoutuu niin sitten saa mennä. en mä ala olee suhteessa missä on sitten koko ajan epävarma ja pahaolla. ettekö te oikeesti käsitä miten paljon tollanen sattuu? ja että tossa sen toiminnassa ei oo mitään järkeä.

 

Ymmärrän kyllä miestäsi,
Ymmärrän myös, että sinusta tuntuu pahalle, mutta teille on tapahtumassa vähälle aikaa niin paljon asioita. Minä ainakin haluaisin tuossa tilanteessa ihan vaan keskittyä vauvan tuloon ja nauttia siitä ja miettiä sitä naimisiin menoa sitten tulevaisuudessa.
Ymmärrän myös, että sinusta tuntuu siltä kuin sinut olisi petetty ja pahasti. Taidat vähän nyt suurennella asioita kuitenkin, eihän miehesi sanonut, että sitoutuminen sinuun tuntuu pahalle vaan että se kun sinulla on niin kiire! Oletko miettinyt ,että miltä miehestäsi tuntuu kun sinulla on älytön kiire, et luota suhteessanne siihen, että kaikki tulee ajallaan? Entäs se että uhkailet; tyyliin jos ei nyt mennä naimisiin niin sitten saa mies mennä? Vähemmästäkin minua pelottaisi tuollaisessa tilanteessa..
Jos sinulla on epävarma ja paha olla ja suhde tuntuu paskalta vaan tämmöisen asian takia niin en välttämättä suosittelisi avioliittoa ollenkaan.

 

:hug: ..mie olen ollut naimisissa saman kanssa miltein 15v ja meille on kehkeytynyt 5 lastakin..mie tiedän kokemuksesta että kerran kuukaudessa mies sanoo pahasti ja sitä ei tajuu mitenkään ennen kuin menkat on ohi ja älyää paremmin että eihän mistään *mä en tykkää susta ollenkaan* asiasta olekkaan ollut kysymys ja sama on ollut jokaisen raskauden aikana...aina on mennyt puihin milloin mikäkin 'isompi projekti' sen takia kun mie olen ollut liian "kirpakka"...anna ajan kulua jos se siitä vielä mielensä muuttaa...en mie usko että mies on kokonaan mieltään muuttanut ..anna toiselle iso hali.. mieheltä vaatii aika paljon tulla isäksi.. :hug:

 

Nyt on ihan pakko kysyä että miksi ette menneet kihloihin/naimisiin ennen vauvan tekoon ryhtymistä?

Asia on selkeästi sinulle tärkeä että haluat naimisiin mutta miksi tätä ei tehty ennen raskaaksi tulemista? Vai oliko lapsi ei-suunniteltu?