miesystävä sitten repäs: mä kyselin rauhallisesti että miksi se ei näytä hauavan oikeesti sitoutua

:hug: ..mie olen ollut naimisissa saman kanssa miltein 15v ja meille on kehkeytynyt 5 lastakin..mie tiedän kokemuksesta että kerran kuukaudessa mies sanoo pahasti ja sitä ei tajuu mitenkään ennen kuin menkat on ohi ja älyää paremmin että eihän mistään *mä en tykkää susta ollenkaan* asiasta olekkaan ollut kysymys ja sama on ollut jokaisen raskauden aikana...aina on mennyt puihin milloin mikäkin 'isompi projekti' sen takia kun mie olen ollut liian "kirpakka"...anna ajan kulua jos se siitä vielä mielensä muuttaa...en mie usko että mies on kokonaan mieltään muuttanut ..anna toiselle iso hali.. mieheltä vaatii aika paljon tulla isäksi.. :hug:

Tää on niin totta! Ihanasti osasit laittaa sen sanoiksi!

 

AP olen samassa tilanteessa. tosin olen jotenkin jo luopunut toivosta että mies kihlaa saatika menee kanssani naimisiin. toisaalta meillä on asiat oikein hyvin näinkin ja rakastan häntä sormuksista huolimatta, silti salaa toivon että hänen mielensä joskus muuttuu.. päätin antaa asioiden edetä omalla painollaan..varsinkin kun tietää ettei painostaminen tuota tulosta.

 

Mun mielestä se, että teille tulee yhteinen lapsi, on paljon suurempi sitoutuminen kuin kihlat tai häät. Te olette jo sitoutuneet oikeasti. Joku rinkula sormessa ei merkkaa mitään, sitoutuminen on mielentila.

Juuri näin.

 

mieheltä vaatii aika paljon tulla isäksi..

Totta, kyllä se 9 kuukautta tulee isällekin tarpeeseen...

Mitä kihloihin/naimisiinmenoon tulee, ja jos miehistä jotain ymmärrän niin ei tuo mitä sanoi ollut mikään ehdoton "ei koskaan" vaan juurikin niin että kun vauva on tulossa, päässä pyörii monenlaista, miten pärjäätte taloudellisesti, minkälainen elämänmuutos onkaan tulossa jne. Ja luulen että miehelläsi on vielä kypsyttely asian suhteen hiukan kesken, vaikkei sitä välttämättä tajuaisikaan/osaa kertoa.

Älä painosta toista, anna aikaa. Kyllä tuokin asia varmasti tulee käsittelyyn/ajankohtaiseksi sitten kun on sen aika :hug:

 

Mä ja mieheni ollaan oltu yhdessä pian 15 vuotta ja meillä on yhteinen lapsikin eikä olla edes kihloissa saatika naimisissa. Vasta viime aikoina on noista asioista puhuttu sillä meiningillä että voitaisiin kihlat jossakin vaiheessa ostaa. Mä ymmärrän mun miestäni jos ei nyt kauheesti hingu naimisiin uudestaan kun ollaan kumpikin erottu mutta mies tässä myönsi kerran että koskaan ei erota toisistamme koska ei voida olla erossa ja meitä sitoo lapsikin. Ei siihen tartte kihloja eikä naimisiinmenoa. Mutta mieheni kanssa voisin mennä kihloihin sekä naimisiin koska hän on edelleen se johon aikanaan rakastuin. Mutta ei tässä kiirettä ole, odotellaan että minkä ratkaisun mies jossakin vaiheessa tekee. Ja yhteenmuutostakin on ollut puhetta mut sekin on vielä siirtynyt hamaan tulevaisuuteen, ehkä sitten joskus tulee sekin eteen. Mielessäni toivon näitä asioita mutta en kuitenkaan halua painostaa.

 

no tuota valotetaan senverran vielä että mies on kyllä kosinut aiemmin ja sormuksetkin oli jo, sitten tuli yksi hirveä kriisi jonka seurauksena erosimme(mies petti todella isoissa asoissa lupauksensa),ja kun palasimme yhteen niin nyt sitten yhtäkkiä siitä tuntuukin pahalta se että mulla on kiire sitoutua. musta taas tuntuu todella paskalta,siltä että ei se mua enään rakasta niinkuin ennen siksi että silloin sillä oli kova hinku itselläkin kihlata mut ja viedä vihille,mutta ei ole enään! aiemmin hänestä ei tuntunut pahalta. nyt on sitten 3,5kk vauvan syntymään eikä tietoakaan siitä varmuuden ja turvallisuuden tunteesta mitä mä kaipaisin voidakseni hyvin. itkettää vaan.

en mä pysty elää ilman miestä mutta en sen kanssakaan kun tilanne on tämä

 

Kannattas varmaan ottaa yks asia kerrallaan.
Eihän teillä mihinkään kiire ole..?

 

ja mieheltä ei vaadi yhtään sen enempää tulla isäksi ku naiseltakaan! haloo yhtälailla vauva vaikuttaa äidin elämään! ja enemmänkin kuin miehen,se saa sentäs nukkua silti yönsä(koska ei vaan herää mihinkään itkuun,eikä meteliin). yhtlailla mä mietin taloudellisia asioita ja kaikkea muuta. ja nyt päälle vielä se että mies ei enään haluakkaan mua omakseen. joten..lopputulos miehestä on kiva saada seksiä ja leikkiä kotia,mutta haluaa pitää takaoven auki jos vaikka ilmaantuis parempaa.

näin ex teki ihan samanlailla,ja sitten se petti mua ja jätti kun olin 5kuulla raskaana. ja nyt kaikki näyttää siltä että tämä suhde menee samanlailla. vaikka mä kuvittelin että tuo mies on erilainen.mä en vaan kestä enään toista kertaa samaa

 

miten niinyksiasia kerrallaan,miksi? jos toinen haluaisi oikeesti olla mun kanssani ei se sitoutuminen olisi niin vaikeaa,vaan pelkästään luontaista. ei se stressaisi yhtään jos se olis varma niinku sanoo,mutta se valehtelee.

miksi odottaa? kertokaa joku,jos haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa niin miksi sitä haluaisi odottaa? toi mies on vaan samanlainen pohjimmiltaan ku exä.

 

No todellakaan painostaminen ei ainakaan auta.
Miksi kaikki pitäis tehdä kertarysäyksellä? Äkkiä naimisiin ja vauva maailmaan, vai?
Eikä se naimisiinmeno muuta teidän arkielämää yhtään miksikään.

 

Mun mielestä se, että teille tulee yhteinen lapsi, on paljon suurempi sitoutuminen kuin kihlat tai häät. Te olette jo sitoutuneet oikeasti. Joku rinkula sormessa ei merkkaa mitään, sitoutuminen on mielentila.

Kyllä se rinkula sormessa vielä joillekkin harvoille nykyäänkin merkkaa jotain.
Itse en olisi koskaan voinut kuvitella, että eläisin avoliitossa( se miten muut elävät, ei kuulu minulle ).Mä olen saanut kai vanhanaikaisen kasvatuksen ja olen kait vanhanaikainen näissä asioissa, mutta mulle aikoinaan kihlat merkitsi lupausta avioliitosta ja avioon menimme sitten kihlautumisen jälkeen.Aviossa on oltu liki 18v ja toivottavasti vielä tulee paljon yhteisiä vuosia lisää.

 

miks te alatte miehen kaa lasten hankintaan ennen avioliittoa, jos se avioituminen on kuitenkin teille niin tärkeää? sit kun se laps on jo alulla, mies voi kiristäää miten haluaa jos on sen tyyppinen. kantsis kyl miettiä noi jo ennen raskautumista. sorry, tää ei tietty auta ap:tä, mut kuitenki. ja ap:lle :hug:

 

Mulla oli ja on edelleenkin sama tilanne! Tulin yllättäen raskaaksi, mutta uutisen kuultuamme halusimme molemmat sen lapsen. Minä odotin ja odotin että mies kosisi kun vauvakin on tulossa, no kun asialle ei tapahtunut mitään, niin kosimpa sitten itse miestäni, laskettuun aikaan taisi silloin olla pari kuukautta, mies alkoi änkyttämään ja selittämään että mihin meillä on kiire ja että kyllä se mua rakastaa vaikka ei kihloihin tahdokkaan... Itkin pari päivää, juttelin miehen kanssa ja riitelinkin asiasta, mies keksi tekosyyksi että haluaa kunnon sormukset ja ne maksaa, no, alettiin sitten säästämään rahaa sormuksiin ( miehen tilille ) mutta niin vain nekin rahat sieltä hupeni ja asiasta en miesystävälleni sanonut. En puhunut koko kihla asiasta vuoteen, annoin miehen käydä omassa mielessään asioita läpi.. Ruvettiin sitten puhumaan että mennään tänä keväänä kihloihin, kun kihloja ei kuulunut niin sanoin miehelleni asiasta, ja taas tuli änkytystä ja selitystä että mihin meillä kiire on... Meillä on vuoden vanha lapsi ja rakastan miestäni koko sydämestä, mutta en halua elää sitoutumis kammoisen miehen kanssa!! Jos ei pysty sitoutumaan MINUUN, lapseensahan hän on jo sitoutunut, mutta ei minuun... Olen sanonut että haluan ottaa seuraavan askeleen ja lopettaa tämän seurustelusuhteen ja mennä kihlohin, ja sitten tulevaisuudessa mennä naimisiin. Naimisiin ei minulla vielä mikään kiire ole, mutta kun mentäisi edes kihlohin ja saisi lupauksen avioliitosta... Olen päättänyt että sanon vielä KERRAN, ainoastaan yhden kerran kihloista ja kuuntelen ne samat änkytykset ja selitykset ja sitten siitä puoli vuotta eteenpäin niin minä lähden ja otan lapsen mukaani!! Minä en tahdo elää ihmisen kanssa joka ei pysty sitoutumaan minuun ja rakastaa minua niin paljon että haluaisi kanssani kihlohin ja naimisiin.. Ymmärrän sinua ap, paljon jaksamista ja voimia sinulle!! Anna miehesi kypsytellä kihla-asiaa ilman että sanot hänelle asiasta, jospa sun miehesi olisi vähän kehittyneempi kuin minun...