No voi jee, mä kanssa olen kuvitellut, että tämä on vain mun ongelma!
Ei se ole vain siitä, että ei ota rennosti, kuten tuolla ylempänä joku sanoi, mä en saa nukuttua, kun telkkari pauhaa öisin, varsinkin kun miehellä on joku satavuotiaan kuulo ja kun sen mielestä telkkari on hiljaisella, niin se tosiaankin kuuluu vielä kovaa viereiseen makuhuoneeseen. Olen kokeillut korvatulppia yms. mutta ei se oikein mun mielestä mielekkääseen kotielämään kuulu, varsinkin kun pitäisi kuulla sitten lasten öiset tarpeet.
Ja mä olen tosi raivona, kun tämä sydämeni valittu nukkuu joka ikinen aamu, kun mä nousen lasten kanssa ylös ja kun mä sanon, että yhtenäkään aamuna ei ole mies noussut lasten kanssa ja antanut mulle tilaisuutta nukkua univelkoja pois, niin en yhtään liioittele. Ja sen mielestä vielä kolmas lapsi pitäisi hankkia!!!!!!
Mä olen niin raivona välillä, että olen ihan sanaton, miten tollo joku voi olla. Ja sitten vielä, että miksi en lähde vetämään, se ei ole niin yksinkertaista, se on kuitenkin mun lasteni isä, se on aika tärkeä juttu mun mielestä ja vielä jaksan toivoa, että meille joku parempi aika koittaa ja isi osallistuu lasten hoitoon enemmän, kun eivät ole ihan vauvoja (niin ainakin isi itse on puhellut...). Siis nythän ei tee mun näkövinkkelistä yhtään mitään lastenhoitoa ja kun mä sanon, että ei yhtään mitään, niin taaskaan yhtään en liioittele.
Mä olen ihan sanaton, miten joku voi katsoa vierestä, kun mä juoksen hiki hatussa kahden alle kaksi vuotiaan hoidossa. Jos sanon, että auta nyt mua, niin parhaassa tapauksessa on niitäkin hetkiä, että saan vaan kuulla, miten huono äiti olen ja vaikka mitä, niin että harmittelen sitten vain, kun apua edes pyysin, kun väsyneenä sain vielä haukut niskaani!!!! Jeeeeee!!!! Kyllä elämä on välillä niin ihanaa...
Siis näitä juttuja ei voi uskoa toisesta, ei tullut mieleenkään, kun lapsia ruvettiin värkkää edes kysyä miten hoitohommat menee, niin itsestään selvänä tasapuolista jakoa ajattelin, varsinkin, kun mies usein leipätyötä vailla. Niin, että kaikille teille, jotka ehkä vasta luette näitä juttuja ja vasta lapsia harkitsette, PUHUKAA ASIASTA ETUKÄTEEN!!!
Onneksi mies on töissä vaihteeksi, se on ihan oikein sille ja vielä pirun kaukana meistä niin että saan kahden tosi ihanan pienen pojan kanssa nauttia normaaleista öistä ilman telkkarin mölyä (alkuperäiseen otsikkoon palatakseni).
Saa nähdä miten meidän käy, poikien takia tahdon että perhe pysyisi kasassa.