Mies valvoo ja nukkuu pitkään

Mites muilla sujuu arki kun mies valvoo myöhään illalla (meillä vähintään 01:een, usein 02:eenkin, katsoo siis telkkaa) ja sitten myös nukkuu aamullakin pitkään. Olen yrittänyt olla suvaitsevainen ja pitää mölyt mahassani mutta en vain millään pysty sulattamaan että mies valvoo noin myöhään kun on lapsikin. Me aina tietty lapsen kanssa herätään aikaisemmin ja sitten siinä "odotellaan" että isi heräis. Mihinkään yhteisiin juttuihin ei voi sopia menevänsä ennen kuin isi on suvainnut herätä. Kun mies nukkuu jopa 11:een aamulla, niin siinähän on melkein jo aamupäivä mennyt. Mut on niin opetettu kotona jo siihen että yöllä nukutaan - ja mun mielestä yö alkaa sit viimeistään 00 aikaan, sen mä voisin vielä sulattaa. Kaiken lisäksi aina illalla kun itse menen siinä 23 aikoihin nukkuu, niin yleensä siinä nukun pari tuntia ja sitten herään havaitakseni että eikö se vieläkään ole tullut nukkumaan. Sitten en saakaan unta ennen kuin mies on tullut viereen nukkuu ja siinä helposti tulee semmoinen parin tunnin tauko nukkumiseen, sitten olen tietty väsynyt seuraavana päivänä. Olen miettinyt että onkohan mussa jotain vikaa kun tämmöisen ongelman kanssa pyörin. Miten myöhään muiden miehet valvoo (jos valvoo myöhempään kuin te itse)? Miten voisin kasvattaa itselleni sellaisen viisauden että pääsisin tämän ongelman yli (kun mieshän ei muuta tapojaan)? Tää ongelma siis koskee vapaapäiviä muuten. On meillä paljon muitakin ongelmia, esim. mies on mielestäni aika saamaton ja vaatii paljon unta. Tää oli nyt ylimalkaisesti sanottu mutta en nyt jaksa ruotia tätä puolta enempää.. Esimerkkinä nyt voin sanoa, että kyse on samasta miehestä kun kirjoitin aiemmin tuon kakkapyllyn pesu -jutun.

 

Meillä sama juttu, mies pelaa tietokoneella 01-02 asti yöllä ja tulee sitten nukkumaan, ja nukkuu monta tuntia minua pidempään aamulla. Tämä rassaa erityisesti siksi, koska tietokoneeni, kirjani, piirustusvälineeni ja kaikki "tekemiseni" on makuuhuoneessa (asutaan siis kaksiossa), ja kun herään aamulla 9-10 maissa, joudun joko olemaan muualla talossa sen aikaa kunnes mies herää, tai sitten joudun hissutellen tekemään jotakin omia juttujani kuunnellen samalla kuinka toinen kuorsaa metrin päässä.

Itse menen nukkumaan yleensä 10-11 aikaan ja kuten sinäkin herään aina keskellä yötä siihen että eikö se mies ole vieläkään tullut sänkyyn. Tosin nukahdan kyllä yleensä aika nopeasti, mutta SILTI #&%?$!* se että ei voida mennä yhtä aikaa nukkumaan ja herätä suunnilleen samaan aikaan. Yleensä joudun huutelemaan miehen nukkumaan, kun muuten se tulee vasta joskus neljän maissa - ja koisii sitten ainakin puolille päivin tai kahteen saakka.

Olen ajatellut asioiden muuttuvan sitten kun miehellä alkaa koulutus tai työ, mutta saas nähdä...

Lisäksi minua rassaa aivan sikana se, että joudun melkein joka saamarin arkipäivä herättämään miehen, kun se ei itse herää herätyskelloonsa tai sitten sammuttaa sen ja nukahtaa uudestaan. Onneksi tätä ei nyt tapahdu, kun ollaan molemmat lomalla, mutta mutta...

Olen kyllä alkanut jokseenkin sinut asian kanssa jo olemaan, mutta paljon se vaati riitaa ja keskustelua ja hampaiden kiristelyä. Mietin vain, että koskahan tässä räjähdän asiasta oikein kunnolla. Ei vain viitsisi, kun muuten minulla on maailman ihanin mies.

 

Minä kestin tuota aikani ja lopulta ei tullut suhteesta mitään. Kyllä hiersi välejä tosi paljon nuo erilaiset päivärytmit ja tosiaan ei perheenisä voi tuollaista rytmiä pitää.

No olihan siihen välirikkoon paljon muitakin syitä, mutta kyllä tuo oli yksi iso, tosi pahasti hiertävä asia.

Nyt on ihanaa, uusi ihana mies jonka kanssa iltaisin yhdessä petiin peuhaamaan. :heart: Aamuisin/aamupäivisinkin jopa viikonloppuina voi oikeasti tehdäkin jotakin. Siis ohjelmaa voi olla jopa ennen klo 15. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan.

 

\

Meillä sama juttu, mies pelaa tietokoneella 01-02 asti yöllä ja tulee sitten nukkumaan, ja nukkuu monta tuntia minua pidempään aamulla. Tämä rassaa erityisesti siksi, koska tietokoneeni, kirjani, piirustusvälineeni ja kaikki "tekemiseni" on makuuhuoneessa (asutaan siis kaksiossa), ja kun herään aamulla 9-10 maissa, joudun joko olemaan muualla talossa sen aikaa kunnes mies herää, tai sitten joudun hissutellen tekemään jotakin omia juttujani kuunnellen samalla kuinka toinen kuorsaa metrin päässä.

Itse menen nukkumaan yleensä 10-11 aikaan ja kuten sinäkin herään aina keskellä yötä siihen että eikö se mies ole vieläkään tullut sänkyyn. Tosin nukahdan kyllä yleensä aika nopeasti, mutta SILTI #&%?$!* se että ei voida mennä yhtä aikaa nukkumaan ja herätä suunnilleen samaan aikaan. Yleensä joudun huutelemaan miehen nukkumaan, kun muuten se tulee vasta joskus neljän maissa - ja koisii sitten ainakin puolille päivin tai kahteen saakka.

Olen ajatellut asioiden muuttuvan sitten kun miehellä alkaa koulutus tai työ, mutta saas nähdä...

Lisäksi minua rassaa aivan sikana se, että joudun melkein joka saamarin arkipäivä herättämään miehen, kun se ei itse herää herätyskelloonsa tai sitten sammuttaa sen ja nukahtaa uudestaan. Onneksi tätä ei nyt tapahdu, kun ollaan molemmat lomalla, mutta mutta...

Olen kyllä alkanut jokseenkin sinut asian kanssa jo olemaan, mutta paljon se vaati riitaa ja keskustelua ja hampaiden kiristelyä. Mietin vain, että koskahan tässä räjähdän asiasta oikein kunnolla. Ei vain viitsisi, kun muuten minulla on maailman ihanin mies.

Niin, me ollaan riidelty tästä asiasta jo about 15 vuotta ja vielä tää vaan hiertää meidän välejä. Sen jos minkä olen jo oppinut että ihminen ei kyllä aikojen saatossa siitä miksikään muutu. Minä en ole suostunut miestäni siihen passaamaan että herättäisin töihin, miksi sinäkään? Pari kertaa kun myöhästyy niin eiköhän se sunkin mies siitä ala oppia

 

\

Minä kestin tuota aikani ja lopulta ei tullut suhteesta mitään. Kyllä hiersi välejä tosi paljon nuo erilaiset päivärytmit ja tosiaan ei perheenisä voi tuollaista rytmiä pitää.

No olihan siihen välirikkoon paljon muitakin syitä, mutta kyllä tuo oli yksi iso, tosi pahasti hiertävä asia.

Nyt on ihanaa, uusi ihana mies jonka kanssa iltaisin yhdessä petiin peuhaamaan. :heart: Aamuisin/aamupäivisinkin jopa viikonloppuina voi oikeasti tehdäkin jotakin. Siis ohjelmaa voi olla jopa ennen klo 15. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan.

siis ihan oikeastiko tarkoitat et ennen kl 15 ette voineet mitään sopia? vai oliko tuo vitsi... jos tarkoitit ihan oikeasti, niin kyllä meillä sitten on kai asiat ihan hyvin kun mies kuitenkin herää 10-11 aikoihin, pisimmillään ehkä kl 11. Mutta siis niin että mä herätän sen :ashamed:

 

\

\

Minä kestin tuota aikani ja lopulta ei tullut suhteesta mitään. Kyllä hiersi välejä tosi paljon nuo erilaiset päivärytmit ja tosiaan ei perheenisä voi tuollaista rytmiä pitää.

No olihan siihen välirikkoon paljon muitakin syitä, mutta kyllä tuo oli yksi iso, tosi pahasti hiertävä asia.

Nyt on ihanaa, uusi ihana mies jonka kanssa iltaisin yhdessä petiin peuhaamaan. :heart: Aamuisin/aamupäivisinkin jopa viikonloppuina voi oikeasti tehdäkin jotakin. Siis ohjelmaa voi olla jopa ennen klo 15. Aikaisemmin ei olisi tullut kuuloonkaan.

siis ihan oikeastiko tarkoitat et ennen kl 15 ette voineet mitään sopia? vai oliko tuo vitsi... jos tarkoitit ihan oikeasti, niin kyllä meillä sitten on kai asiat ihan hyvin kun mies kuitenkin herää 10-11 aikoihin, pisimmillään ehkä kl 11. Mutta siis niin että mä herätän sen :ashamed:

No kyllä se pirulainen viikonloppuisin aina johonkin puolillepäivin nukkui. Sitten tietysti pitkät aamurutiinit sun muut, mä olin jo kerennyt lasten kanssa tietenkin syödä aamupalat, koiran lenkittää jne ja kaupassakin käymään. Ei varmana olis kerennyt hän mihinkään ennen klo 15.

Joskus yritin herättää aikaisemmin, ettei menis koko päivä ihan hukkaan mutta kiukkua sain osakseni. :headwall:

 

ihan on niinku meillä :kieh: Olen tässä miettinyt,että kun tätä samaa aina vaan jatkuu,niin tuskimpa se mihkään muuttuu..Aika karua silti,ku oisin valmis eroomaan tämmösen takia. Mutta oikeasti,ihan eri päivärytmit,mies saattaa heräillä vasta puolenpäivän jälkeen,ku mä keitän jo päiväruokaa..ja hän kehtaa rutista,jollei oo kahvia valmiina..Poikakin on tullu semmoseksi,ettei ees yritä herättää iskää,ku mä oon vaikka töissä ja iskä kotona.Touhuilee omiaan ja antaa iskän nukkua. Muuteski mulla on niin saamaton ja laiska ukko..ei paljoakaan tee mitään hommia muutaku kamalan pitkän pyytelyn jälkeen kiukustuu ja tekee tiuskien...Raivostuttavaa!!!

 

Joo, meillä on kans sama ongelma. Mies joutuu viikolla herään jo kuudeks töihin. Kello soittaa 4.45, mut ei se siihen herää. Joudun ite sen herättään ja puoli tuntia ite valvomaan siinä ja töniin toista hereille. Ennen lapsen tuloo mun piti laittaa aamukahvit ym. valmiiks, ennen kun se heräs, mut nyt en sitä enää tee. Lataan illalla kahvinkeittimen ni sen ei tarvi ku painaa se päälle... :x Mut sit tulee viikonloppu. Mies pelailee sinne kolmeen neljään, ku oon ite menny nukkuun 10-11 aikoihin. Siinä välissä oon pari kertaa heränny ja kyselly miestä nukkumaan. Sit kun se neljältä suostuu maate tulemaan niin poika herää 6-7 maissa ja se yö menikin siinä. Sit se herää 1-2 aikoihin ja jos jossain haluis mennä käymään, ni ei sinne melki ennen neljää lähetä. Ja paras oli nyt kyse uudesta vuodesta. Pitäs mennä miehen vanhemmille, sen isä pääsee töistä klo 22 ja ne asuu 70 km päässä. Pitäs uusvuos viettää kuulemma siellä. "Kyl se lapsi nukkuu mis vaan, vaikka menis aamuyöhön..." oli miehen kommentti. Mut entäs mä? Joudun joka yö herään yösyötöille ym. Poika on nyt 2kk...Sano vaan et nuku päivällä ennenku lähetään...

 

Hei,
Olipa tutun tuntuista tekstiä. Tässä neljän vuoden aikana kun lapsia on perheessä ollut, on meillä puolisolla sama rytmi vapaapäivisin, siis sunnuntaisin. Mutisen, kun ei puheellani ole mitään vaikutusta.
Nämä joulukuut on kaikkein kauheimpia, tuo erilainen nukkumisaika on tässä vaiheessa ongelmista pienin. Puoliso tekee 6 päivää viikosta töitä klo 10-20. Eli hän lähtee aamulla klo 9, jolloin lapset lomalla heräilee ja tulee kotiin 21:15, jolloin pienin 1v 4kk on jo unilla. Lapsi oo juuri isäänsä nähny edes kuuteen viikkoon.
Hän on kaupallisella alalla töissä ja jostain syystä AINA lauantait töissä. Syksyllä minun olisi pitänyt yksin lasten kanssa ajaa 450km häihin sekä 60-vuotispäiville että 90-vuotispäiville, koska hän ei töiltään pääse, tai siis saa vapaata. Nyt kuitenkin hän ottaa helmikuussa viikonlopun vapaata, ajaa pohjanmaalta Helsinkiin moottoripyörämessuille. Kyllä, hän pääsee pe töistä klo 19, käy kotona syömässä ja ajaa Helsinkiin. Menee aamusta klo 10 messuille ja on siellä la ja su. Su iltana, kun messut päättyy klo 18-19,pitäisi lasten kanssa ajaa takaisin pohjanmaalle ja aamulla lapset hoitoon ja itse töihin.
Totta mooses tuollanen 3,5v nukkuu iltasella autoon ja tottakai hän valvoo sitten seuraavat yöt, pienemmästä puhumattakaan. En tiedä onko isyys muuttanut häntä, iskenyt 7v kriisi kirjaimellisesti tähän suhteeseen vai vaadinko liikaa, et isäkin tekisi vapaapäivänä jotain muuta kuin ajaisi lasten kanssa työpaikalleen asentaan jotain *"#¤%tanan tietokonetta.

Mä olen NIIN täynnä tätä elämääni ja kaipaan omaa aikaa. Tuntuu nyt, että YH-äitinä minulla olisi edes joka toinen viikonloppu vapaa.

 

mulla vielä huonommin. mies voi nukkua tai ainakin yrittää nukkua vapaapäivänsä kokonaan. illaksi vasta piristyy niin että alkaa kattoa telkkaria \|O

 

wau...olen kuvitellut olevani lähes aikoa, joka kärsii tästä samaisesta ongelmasta kuin näköjään moni muukin! Tuntuu van et aina puistoissa ym. kaikkien muiden miehet heää aamusin "normaaliin" aikaan. Meillä mies jos sais rauhassa nukkua, nukkuis iltapäivään. Sillon kun esikoinen oli viel vauva, mies nukku lähes aina n.klo 16. asti. Herättely oli yhtä tyhjän kanssa. Nyt kun muksuja on kaks, mies on jopa hereillä jo klo 11. vapaapäivänä! ja jos on menoja, saattaa saada hereile jo aiemminkin.Mut yhteen aikaan oli ihan peestä aina suunnitella menoja se mukaan onko mies hereillä ym., aamusin lähdöt ihan yhtä tuskaa. Mut olishan se kiva joskus herätä aamusin samaan aikaan, mennä yhdessä vaik ulos tai jotain....Mut on siihen vähän paremmin jo sopeutunut, et ollaan näin erirytmisiä. Alkuun oli tosi vaikeeta.

 

Meillä ei ole tuota ongelmaa kun viikonloput menee niin että minä herään lapsen kanssa lauantai aamuina ja mies sunnuntaisin. Saa valvoa mutta sunnuntaina pitää jaksaa herätä että minäkin saan nukkua kerran viikossa niin kauan kuin nukuttaa. Muutenkin meillä tehdään lapsenhoitohommat aika tasapuolisesti, iltapesut vuorotellen ja silleen.

 

Ja täällä ilmoittautuu vielä yhden yökukkujan vaimo. Vuosien aikana olen saanut kuulla kaikenlaista kommenttia mieheltäni, kun en osaa nukkua myöhään. Mies valittaa ja on valittanut myös aamuvirkuista lapsista. Meillä on viikonlopun rytmit sekaisin, kun herään yleensä kaksi kolme tuntia ennen miestäni, ja se ottaa päähän. Miehen yökukkumisen vuoksi saan mieheni fyysistä läheisyyttä vain harvoin ja sen seurauksena olen alkaillut vilkuilla muita miehiä...

 

Voi noita teiän murheita. Ajattelin tässä, että itse kyllä nautin niistä ajoista jolloin saan olla rauhassa ja touhuta omiani, jos mies sattumoisin nukkuu myöhempään. Miksi sitä pitää ripustautua toiseen niin, että pitää mennä maate ja nousta samalla kellonlyömällä? Nuo teidän juttunne kuulostaa vaan jotenkin niin kireäpipoisilta...

Meillä kukutaan vuorotellen yömyöhälle, mutta kyllä se olen minä, joka herkemmin nukkuu myöhemmälle. Mies tarvii selvästi vähemmän unta. Mutta en kyllä menisi sille marisemaan, jos se vapaapäivänään nukkuu myöhempään. Eikä sekään marise mulle.

Rentoutukaa nyt vähäsen, on elämässä tärkeämpiäkin asioita!

 

Koska joku nyt varmaan miettii, että meillä ei sitten tietenkään ole pikkulapsia, niin oikeassa olette. Taloudessa on kyllä lapsi, mutta jo murkku. Lapseni hoidin ensimmäiset 10 vuotta yksin. Ei ollut sitä murhetta kumpi herää ensiksi ja kuka myöhemmin hoitamaan, kun oli vaan yksi herääjä. Minä. Niin, että aivan turhaa kitinää kitistä heräämisistä, kun on sentään kaksi vanhempaa! Ja aika lapsellista puhetta tuo jollakin, että muka vilkuillaan vieraita miehiä tuollaisista syistä. No, kyllä Siperia opettaa!

 

Tää on jo sinänsä lohduttavaa huomata etten ole yksin tämän asian kanssa, se jo helpottaa. Mä en kyllä ole edes ajatellut muita miehiä (niin kuin tosiaan eräät täällä sanovat), mun päässä pyörii vain yksi ja ainoa ajatus, että miten tän arjen ja liiton saa sujumaan. Mä en haluais tartuttaa lapseeni sellaista asennetta että isässä on jotain vikaa kun se nukkuu myöhään ja että se olis jotenkin paheksuttavaa. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta haluaisin oikeasti löytää avaimen johonkin suureen viisauteen että pääsisin tämän asian yli enkä näkisi aina punaista kun mies vaan vielä nukkuu. Ehkä se tästä , on kai niitä sitten pahempiakin tapauksia niin kuin tässäkin ketjussa on kerrottu, pitäisi kai olla vain kiitollinen muuten hyvästä miehestä. Olen pitkään pohtinut että mussakin voi olla oikeasti vikaa, olen ehkä yliherkkä reagoimaan vähänkin negatiivisiin asioihin. Mutta yökyöpelille sen verran, että meillä tosiaan tätä yhteistä taivalta on takana, mutta tää ongelma on kärjistynyt jotenkin nyt lapsen myötä, haluaisin että isä olisi yhtä lailla mukana heti aamusta (vapaapäivisin siis) lapsen touhuissa.

 

Sorry, ei se viittaus muiden miesten vilkuilusta ollut sun arvostelua, vaan sen, joka kirjoitti ketjuun juuri ennen mua.
Sorry muutenkin, ei ollut sun mieltä tarkoitus pahoittaa! Sitä tulee joskus kirjoitettua vähän turhan spontaanisti... Meillä molemmat työelämässä, epäsäännölliset työvuorot, joten siten tämä epäsäännöllinen elämä on muutenkin meillä tavallista. Myöhäisiltavuorojen jälkeen nukutaan aamulla pitkään, vapaapäivinä sama juttu. Mulle ainakin se pitkään nukkuminen JOSKUS on hirveän tärkeää, muuten menee hermo työn kanssa... Univelalla ei jaksa töissä...
En tiedä sanoa tuohon teidän juttuun mitään.... Ehkä miehesi vaan tarvitsee sitä unta enemmän? Kannattaa ehkä varoa liikaa huomauttelemastakaan, ei se näissä asioissa tahdo auttaa... Olisko se mitenkään mahdollista, että tekin lapsen kanssa koittaisitte "lojua" vapaapäivisin vähän pidempään, lueskella rauhassa tms.? No, okei, ymmärrän, ei kaikilla voi olla samanlaiset mieltymykset!!! Voimia!!!

 

Meillä kans mies valvoo yöllä myöhään ja nukkuu kaikki viikonloput vähintään 11 asti. Nukkuisi pitempäänkin mutta lapsi menee herättämään. Mies on herättyään äreä ja haluaa vielä aamukahvinsa juoda rauhassa joten se herääminen kestää.. minä laitan siinä vaiheessa jo lounasta.
Mua se ärsytti ennen suunnattomasti mutta olen ajatellut asian niin että ennemmin annan ukon nukkua kuin että se tulisi väsyneenä ja ärtyneenä meidän aamurutiineja sotkemaan.
Me ehditään lapsen kanssa aamulla touhuta kaikenlaista. Ulkoillaan ja muuta sellaista. Yritän sitten illalla saada itselleni vapaa aikaa ja jätän lapsen iskän hoiviin.
Tästä asiasta on monet riidat riidelty mutta ukolle vaan pitää takoa päähän että jos hän nukkuu päivän, se on hänen vapaa-aikaansa ja minulla on oikeus omaan vapaa-aikaan hänen herättyään. Yhdessä ne lapset on tehty joten yhdessä ne myös hoidetaan, tavalla tai toisella!

 

Onhan se totta, että kuulostaa tiukkapipoiselta valittaa niinkin "mitättömästä" asiasta kuin nukkuminen. Mutta yhteen aikaan kun tosiaan lapsi oli vauva ja oltiin kumpikin kotona (mies työttömänä) niin tuntui, että elettiin ihan eri elämää. Minä valvoin ja hoidin vauvaa päivät, mies nukkui. Kun mies oli hereillä, oli jo ilta, minä jo univelkaisena väsynyt. Eipä siinä paljoa kanssakäymistä toisen kanssa ehtinyt päivän mittaan olla. että voi se erirytmisyys todella olla ongelma, joka hiertää välejä.

 

Minä olen huomannut, että tuosta pitkään nukkumisesta ja valvomisesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun olen muutenkin pinna kireällä. Muuten suhtaudun asiaan yleensä vain hieman harmistuneesti, mutta en vihaisesti.

Toinen tilanne, kun en siedä yökyöpeliä ja pitkään kuorsaajaa, on se, jos tunnen, että koko huusholli jätetään minun vastuulleni ja mies sitten "vain pelaa ja nukkuu". Joskus on tällainen tunne, mutta ei aina. Minä koen kuitenkin tekeväni suuren osan kotitöistä, minä kun olen se jota ensimmäisenä alkavat sotkut ottaa päähän; mies kyllä tekee hommia, kun pyydän, mutta tuntuu ettei mitään tapahdu pyytämättä. Rasittaa niin saamaristi se tunne, mikä joskus iskee, että tuleekohan minusta kohtapuoliin äiti paitsi vauvalle, myös miehelle.

 

luulin olevani ainoa joka kärsii miehen valvomisesta! itse odotan esikoistani, ja mies nukkuu joka päivä poikkeuksetta klo15-16 asti. töissä kävi, mutta potkut sai myöhästelyiden takia. mitä tässä voi tehdä? neuvolat ja ultrat ravaan yksin, koska hän ei vaan pysty heräämään niihin. tulevasta synnytyksestä jutellessa hän sanoi toivovansa lapsen syntyvän mieluiten yöllä että hän ehtisi minut sinne heittämään..

mitä tässä voi enään tehdä? ärsyttää kun itse herään 05.00-06.00 ja olisi kivaa tehdä aamupäivisin jtn yhdessä, ei noilla nukkumisilla ehdi asioitakaan hoitamaan.

 

Sorry milana, mutta sua on vaikea uskoa. Taidat olla pelkkä provoilija. Tai sitten sulta jäi kertomatta, että miehesi tekee yötyötä ja palaa kotiin klo 08 aamulla .

 

Voi pienet on teillä murheet....

Meillä isäntä tulee nukkumaan aikasintaan 4 aamuyöllä ja nukkuu siihen asti kunnes pomo soittaa keikkaa...
Jos ei keikkaa tule niin nukkuu iltapvään, jopa ilktakuuteen....=)

Nytkin tuolla kuorsaa kun viime yönä valvoi aamu7-8 asti...

 

Mä ymmärrän hyvin sen, että ärsyttää, kun toinen nukkuu koko päivän. Meilläkin jossain vaiheessa kun isommat lapset oli pieniä keskusteltiin siitä, kuka herää aamulla lasten kanssa. Ei meillä lapset koskaan todella aikaisin heränneet, mutta kun oli väsynyt, ei olisi jaksanut silloinkaan vielä herätä. Mulla mies kuitenkin osallistui paljon lasten hoitoon ja yritti aina päästä ajoissa ylös.

Nyt kolmas on vauva, jonka kanssa heräilen öisin/aamuisin, niin oletan, että mies nousee viimeistään silloin, kun isommat lapset eli noin 9 maissa. Yleensä nouseekin. Mun mielestä on kohtuullista, että mies hoitaa/osallistuu aamutoimiin, kun itse olen heräillyt vauvan kanssa.
Mies kyllä hoitaisi vauvaa öisinkin, mutta kun en itse saa oikein silti nukuttua, niin parempi, et mä hoidan ja mies tekee päivällä enemmän ja antaa mun nukkua päikkäreitä.

Arkisin mies herää töihin aikaisemmin ja hoitaa esikoisen kouluunlähdön, jos kouluunmeno on 8.

 

joo meillä kyllä mies aikanaan hoiti lapsosia kun pieniä olivat. mut joskus ärsytti kun piti kiinni vanhoista tavoista nukkua päivisin. tai viikonloppuisin nukku myöhään, et ymmärrän monen tuntoja.