Mies valehtelee kaikesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ap

Vieras
Ongelma on siis miehen valehtelu. Valehtelee siitä missä on,ja kun lähtee jonnekkin niin ei välttämättä mene sinne minne sanoo menevänsä. Ei pidä yhtään lupauksista kiinni. Jos lähtee juomaan niin ei ole kuulemma mitään juonutkaan vaikka tulee ihan kännissä takaisin. Suurentelee asioita ja kertoo mitä ihmeellisempiä juttuja mitkä ei pidä paikkaansa. Vaikka mulla on todisteita monesta asiasta niin siltikin kieltää ne. Olen nähnyt hänet esim jossain,mutta en ole voinut nähdä koska hän on ollut eri paikassa silloin. Sanoo aina,että miksi mun pitää keksiä kaikkia juttuja ja valehdella vaikka asia on ihan toisinpäin. Viime aikoinakin hän jäänyt monesta valheesta kiinni,mutta ei tunnusta mitään kieltää vaan kaiken vaikka kaikesta on todisteet. Eniten huolta on aiheuttanut hänen ryyppääminen,mitä on alkanut tapahtua usein. Hän jää ryyppyreissuilleen kun itse olen kuulemma lähtenyt baariin vaikka totuus on se,että olen kotona ollut ja odotellut häntä monesti tai sitten lähtenyt kirjastoon tai johonkin. Hän sanoo mulle,että mulla on alkoholi ongelma ja viihdyn baareissa ja asiahan on ihan toisinpäin. Hän ei ota vastuuta omista tempuistaan vaan syyttää mua kaikesta,hän ei pyytele anteeksi mitään eikä tunne katumustakaan omista tempuistaan ja valehteluistaan. Tuntuu,että valheiden jälkeen tulee vaan aina lisää valheita. En luota häneen missään asiassa enää koska valehtelee ihan pienistäkin jutuista. En tiedä yhtään mistä hän keksiikin kaikenlaisia tarinoita ja syyttelyjä missä ei ole mitään järkeä. Olen jättänyt tämän miehen,mutta ottanut aina takaisin kun olen uskonut,että käytös muuttuu. Jonkin aikaa on menny hyvin,mutta sitten taas ikävyydet alkaneet. Sairaat valheet,keksityt jutut ja baareissa käynti. Nyt alan uskomaan,että hän ei tuosta tule varmaankaan ikinä muuttumaan? Hänen käytös kyllä ihmetyttää,että miksi valehtelee lähes joka asiasta eikä tunnusta silloinkaan vaikka todisteet on kaikesta ja miksi keksii kaikenlaisia juttuja mitkä ei ole totta?
 
Toivon, että pystyt jättämään sen miehen kokonaan. Ei tuosta muutu miksikään. Enemmän tulee murheita, kun aikaa kuluu. Miksi turhia huolia itsellesi keräät?

Eihän tuommoisen kanssa pysty keskustelemaankaan, kun kääntää kaikki asiat päälaelleen ja syyttä toisrta sellaisesta, mihin itse syyllistyy. Siinä jää aina lyömään päätään seinään ja lopulta menee omatkin hermot ja koko itsetunto.

Miksi miehen pitää sinua koko ajan jujuttaa? Ei tuo ole oikea parisuhde, jossa toimitaan yhteisesti ja puhalletaan siihen yhteiseen hiileen. Tuo mies pitää sinua ikään kuin vastapelurina tai vihollisena, jolle pitää koko ajan syöttää pajunköyttä ja yrittää harhauttaa. Se on kai hänestä hauskaa ja jotenkin mieltä kohottavaa, kun saa sinut uskomaan valeitaan. Aikanaan tehnyt tätä samaa äidin kanssa, tehnyt salaa pahojaan ja nauttinut, kun on saanut piiloteltua pahantekonsa äidiltä tai kun on saanut äidin uskomaan vilpittömyyteensä, vaikka on jäänyt kiinni pahanteostaan. Siis täysin pikkupoikamaista tyhmyyttä.

Ja vielä liittyy noin paljon juomiseen nuo asiat. Nyt kuule tyttö, siitä et itsellesi enää riesaa ota! Nyt sinulla on vielä ihastusta ja rakkautta pelissä, mutta kun se on ohi, siinä olet ja tuskailet ja ihmettelet, miten tässä näin kävi. Pahimmassa tapauksessa sinulla on vielä lapsia sen kanssa. Ikinä sinä et tuosta sitä oikeata miestä saa, mihin voit pahassa paikassa turvautua ja joka on rinnallasi niinä niin hyvinä kuin pahoina päivinäkin.

Arvaas mistä minä tämän kaiken tiedän? Niinpä niin. Hohhoijaa. Kymmenen vuotta meni elämästäni täysin hukkaan, ainoa hyvä asia oli lapseni, jonka tästä suhteesta sain. Miehestä ei ollut tukea eikä apua mihinkään, juominen on tärkeintä ja se, että sai huijattua minua mennen tullen. Koko liittomme oli alusta alkaen hänelle sitä, että hän jakoi meille roolit: minä olin äiti, joka yritti pitää kuritonta pikkupoikaansa järjestyksessä, ja hän oli se pikkupoika, josta oli suunnattoman hauskaa tehdä kaikkea kiellettyä ja pikkutuhmaa äidin selän takana ja sitten kun äiti sai poikansa kiinni pahanteosta, poika kirkkain silmin vannoi ja vakuutti olevansa niin kiltti ja viaton ja jos äiti ei uskonut, alkoi kiukuttelu ja äidin syyyttäminen ja lopulta äiti itki omaa ilkeyttään ja pikkupoika oli niin enkelimäinen ja vilpitön ja vähän aikaa aina se äidin kiltti ja kultainen lapsukainen, kunnes oli aika taas lähteä pahantekoon. Äiti se aina antoi anteeksi ja ruokki ja vaatetti tuhlaajapoikansa.

Ikävää asiassa oli vain se, että minä en viihtynyt roolissa, johon hän minut asetti. Epäviihtyvyys oli niin suuri, että viimein "äidin" oli otettava ja lähdettävä. Helppoa se ei ollut, sillä eroaminen on aina iso juttu ja sisältää epämukavia asioita, kun on yhteistä omaisuutta ja varsinkin lapsia.

Kumpa välttyisit tältä kohtalolta! Sinulla olisi vielä mahdollisuus.
 
Samanlainen kokemus minullakin ja elettiin on-off -tilanteessa pari vuotta. Sitten päätin, että nyt saa riittää.
Mies oli mitä ihanin aina välillä, hemmotteli, suukotteli, piti hyvänä. Mutta kun sitäkään ei enää uskonut vilpittömäksi teoksi. Juopottelu, mählääminen muiden äijien kanssa oli etusijalla, minä jossain piian asemassa, kun menojalkaa vippasi. En tiedä montako kertaa uskoin selityksiä, valeita yms. Kerran taas jäätyään kiinni valeesta, sai raivarin veljelleen, joka oli sen valheen minulle paljastanut! Itselleen ei ollut vihainen valheesta.
Ihan sairasta touhua, näin jälkikäteen katseltuna.
 
Jos johonkin tottuu, siitä myös tottuu pois.
Seksistä: sekin on parempaa sellaisen kanssa joka ei ole loukannut. maailmassa on ainakin (voin luvata) 10 miljoonaa miestä ketä voisit naida ja jotka ei valehtele tai valheen ja totuuden kertomisella ei ole merkitystä.

Ongelma onkin, jos haluat jankata tän valehtelevan miehen kanssa koska uskot sen lopettavan valheessa elämisen.
Toinen ongelma: Saat seksin harjoittamisesta tunteen, että hän sittenkin arvostaa sinua. Valehtelet siis itsekin itsellesi.
 
Toivon, että pystyt jättämään sen miehen kokonaan. Ei tuosta muutu miksikään. Enemmän tulee murheita, kun aikaa kuluu. Miksi turhia huolia itsellesi keräät?

Eihnää riesaa ota! Nyt sinulla on vielä ihastusta ja rakkautta pelissä, mutta kun se on ohi, siinä olet ja tuskailet ja ihmettelet, miten tässä näin kävi. Pahimmassa tapauksessa sinulla on vielä lapsia sen kanssa. Ikinä sinä et tuosta sitä oikeata miestä saa, mihin voit pahassa paikassa turvautua ja joka on rinnallasi niinä niin hyvinä kuin pahoina päivinäkin.

Arvaas mistä minä tämän kaiken tiedän? Niinpä niin. Hohhoijaa. Kymmenen vuotta meni elämästäni täysin hukkaan.

Tämä Reijan vastaus on niin hyvä, että tulostan sen itselleni muistutukseksi. Hän puhuu kokemuksesta. Joistakin 'resepteistä' tietää lähes varmuudella, ettei hyvää tule. Haluaisin kuulla Reijalta lisää. Miten hän eteni ratkaisun teossa? Tapahtuiko sahausta? Tuntuiko lähes epätodelliselta se ajatus, että liitto päättyy, ei olekaan yhteistä tulevaisuutta? Ja kuitenkin on selkeää, ettei yhteistä tulevaisuutta voi tulla, koska nykyisyys kumppanin kanssa on päivänselvästi helvettiä? Tulee hetki, jolloin epätoivo on niin suuri, ettei pelota enää heikentynyt terveydentila (huono parisuhde vie ennenaikaiseen hautaan), heikko taloudellinen tilanne- ei ole enää vaihtoehtoja. Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Samaa virhettä ei halua toistaa.

Kykenemättömyys asettua toisen asemaan, täysi piittaamattomuus siitä, mitä toinen sanoo (ei vastaa, ja ei ota huomioon toista. Käyttäytyy epäasiallisesti ja seuraavana päivänä on kuin kaikki olisi hyvin. Kun kerrot tälle mykälle tärkeän asian, hän ei reagoi, ja seuraavassa hetkessä on kuin et olisi sanonut mitään.

Yhteinen suunta elämälle? Puheissa, lupauksissa, ei teoissa. Aina löytyy verukkeita kunnes verukkeetkin loppuvat. Ei viitsi enää edes valehdella. On vain hiljaa, kun toinen kysyy miksi on valehdellut vuosia.

Voitto tässä jutussa on se, että löytää toden itsensä. Saa vastauksia siihen, miksi on elänyt tällaisessa suhteessa, ja miksi ensimmäisen tai toisen valheen ja huonon kohtelun jälkeen ei lähtenyt. Ihanaa tässä prosessissa on se, että paluuta ei ole. Kaikki samankaltaiset suhteet elämässä saavat jäädä, olkoon sitten vaikka omaa lapsuuden perhettä. (Sieltähän se rooli tuler. Tosin kenelle tahansa voi sattua suhde narsistin kanssa, eikä normaali empatiaan kykenevä ihminen kovin nopeasti tunnista manipulointia, jonka kohteeksi on joutunut. Vaan luulee kuvittelevansa. Kunnes aika tekee tehtävänsä.)

Alkoholismista ei ole tässä kysymys. Mutta ehkä perimmäinen ongelma näissä tapauksissa on luonne.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä