Mies suuttui, kun en suostu laittamaan 6kk ikäistä hoitoon

[nöppönen]

Ai kamala. No yleensä niitä vauvoja ei minun kokemukseni mukaan tarvitse opettaa pullolle. Poikani ei huolinut koskaan täysimetyksen aikana minulta pulloa, mutta isältään kyllä, ilman mitään opettelua.

meillä taas typy ei suostunut juomaan pullosta, ei syönyt edes tuttia. ja oli rintavieroituksessa 8kk ikäisenä sairaalassa eikä sielläkään pulloa huolinut.

Ja tuo "pullolle opettaminen" ei välttämättä sekään oo mikään pieni projekti. Ite lopetin imettämisen vajaa kuukausi sitten, ja edelleenkään poika ei suostu pullosta syömään kuin ihan sattumalta joskus (lähinnä yöllä unissaa)..että vaikkei tissiä olekaan ollut enää aikoihin tarjolla, niin eipä kelpaa pullokaan.

ei olekaan. meillä kumpikin on juonut pullosta vauvana. sit kuopus jätti pullon pois kun maitoa alkoi tulla rinnoista kunnolla ja sen jälkeen pulloa ei huolinut.

 

[vieras]

Ei tapa nälkään ei, mutta miksi itkettää lasta yhden kokonaisen päivän ajan..? Kyllä sillä on vaikutus lapsen perusturvallisuuden tunteeseen, jos yhtäkkiä turva viedään kokonaiseksi päiväksi.

Höpöhöpö.

No ihan takuulla on.

 

[Katja87]

Ai kamala. No yleensä niitä vauvoja ei minun kokemukseni mukaan tarvitse opettaa pullolle. Poikani ei huolinut koskaan täysimetyksen aikana minulta pulloa, mutta isältään kyllä, ilman mitään opettelua.

meillä taas typy ei suostunut juomaan pullosta, ei syönyt edes tuttia. ja oli rintavieroituksessa 8kk ikäisenä sairaalassa eikä sielläkään pulloa huolinut.

Ja tuo "pullolle opettaminen" ei välttämättä sekään oo mikään pieni projekti. Ite lopetin imettämisen vajaa kuukausi sitten, ja edelleenkään poika ei suostu pullosta syömään kuin ihan sattumalta joskus (lähinnä yöllä unissaa)..että vaikkei tissiä olekaan ollut enää aikoihin tarjolla, niin eipä kelpaa pullokaan.

ei olekaan. meillä kumpikin on juonut pullosta vauvana. sit kuopus jätti pullon pois kun maitoa alkoi tulla rinnoista kunnolla ja sen jälkeen pulloa ei huolinut.

Samapa se oli meillä, ekat 2kk söi lypsettyä maitoa pullosta, vaan sitten kun hoksasi sen tissin, niin eipä kelvannut pullo ei..

 

[Isä]

Itse totesit, että olisit itsekin suuttunut. Mikä ihme se on, että heti kun mies ehdottaa jotain niin pitää olla riemusta kankeana ja suostua kaikkeen mitä toinen ehdottaa. Nauttisitko sinä sitten siitä, että se teatterireissu ois pelkkää kidutusta sille äidille ja kotona huutavalle vauvalle? Hieno mies olet kun saat kiksejä siitä ja kuvittelet vielä parisuhteenkin paranevan.

Niin siis minua oikeasti kiinnostaa, miten jotkut pystyvät kääntämään asiat näin pahasti päälaelleen? Saa käyttää rautalankaa, kiitos.

En minä ole kääntänyt mitään päälaelleen. Ymmärrän vain hyvin ap:n pointin enkä ymmärrä miksi kukaan kääntäisi jutun niin totaalisesti päälaelleen, että yhtäkkiä puhutaan siitä, miten äiti ei ole yhtään kiinnostunut miehestään. Miten voi päätellä että äitiä ei mies enää kiinnosta? Minkä perusteella? On niin kaukaa haettua että...

Joo, eipä ole ollenkaan päälaelle käännettyä, ei.

 

[ZäDäM]

[

Ei tapa nälkään ei, mutta miksi itkettää lasta yhden kokonaisen päivän ajan..? Kyllä sillä on vaikutus lapsen perusturvallisuuden tunteeseen, jos yhtäkkiä turva viedään kokonaiseksi päiväksi.

No varmaan lapsen voi totuttaa muihnkin aikuiusiin kuin vaan siihen äitiin? Kyllä mummo tai kuka muu tahansa turvallinen aikuinen johon lapsi on tottunut pystyy hoitamaan vauvaa yhden päivän. :headwall:

Ai juu, mutta eihän vauva/taapero saa olla kenekään muun kanssa kuin äitinsä, elämänsä ekat kolme vuotta. Muutenhan sen perusturvallisuuden tunne kärsii...

Mä olen aina pitänyt raskaana olevia ja imettäviä äitejä outoina ja tulen tämän ketjun takia pitämään heitä outoina jatkossakin. Heidän elämänsä kun ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin se oma pieni maailmansa. Jossa ei ole mitään muuta kuin lapset.

Hyvää päivän jatkoa kaikille! :flower: :wave:

 

[vieras]

Ai kamala. No yleensä niitä vauvoja ei minun kokemukseni mukaan tarvitse opettaa pullolle. Poikani ei huolinut koskaan täysimetyksen aikana minulta pulloa, mutta isältään kyllä, ilman mitään opettelua.

meillä taas typy ei suostunut juomaan pullosta, ei syönyt edes tuttia. ja oli rintavieroituksessa 8kk ikäisenä sairaalassa eikä sielläkään pulloa huolinut.

No siltikkään jos 6-8 kk ikäinen lapsi ei itseään nälkään tapa. Ap:n tapauksessa lapsihan olisi jo 6 kk vanha, jolloin hän varmaan voisi jo syödä muutakin kuin sitä äidinmaitoa ja ap:han voisi lypsää sitä maitoaan pakkaseen.

Mutta ap tekee niin kuin parhaaksi näkee., mutta mä vosin kuivtella tekeväni näin jos mulla olisi täysimetyksellä oleva lapsi ja tällainen matka tiedossa.

eikö tuo nyt mene ihan kohtuuttomaks. lapsi pitäis opettaa pullolle, aloittaa kiinteät, alkaa pyörittään pullorumbaa ja siksi että mies haluaa teatteriin.

Niinpä... Hurjat on odotukset.

Mutta lapsen ehdoillahan ei saa elää. Ei koskaan, ei hetkeäkään. Ei vaikka niin haluaisit tehdä.

Usein pohdin, miksi ihmiset hyökkäävät niin voimakkaasti sitä vastaan jos joku oikeasti haluaa pyhittää edes pienen pätkän elämää lapsen elämän alulle? Miksi se häiriitsee? Olen tullut siihen lopputulokseen, että jos omat kokemukset on toiset ja on ättänyt lapsia harvain jo hoitoon eikä ole imettänyt, hyökkää erityisen voimakkaasti heitä vastaan, jotka pitävät näitä asioita omalla kohdallaan arvossa. Vanhemmuus tuntuu olevan oikea miinakenttä, vain oma tapa on se paras tapa..

 

[vieras]

[

Ei tapa nälkään ei, mutta miksi itkettää lasta yhden kokonaisen päivän ajan..? Kyllä sillä on vaikutus lapsen perusturvallisuuden tunteeseen, jos yhtäkkiä turva viedään kokonaiseksi päiväksi.

No varmaan lapsen voi totuttaa muihnkin aikuiusiin kuin vaan siihen äitiin? Kyllä mummo tai kuka muu tahansa turvallinen aikuinen johon lapsi on tottunut pystyy hoitamaan vauvaa yhden päivän. :headwall:

Ai juu, mutta eihän vauva/taapero saa olla kenekään muun kanssa kuin äitinsä, elämänsä ekat kolme vuotta. Muutenhan sen perusturvallisuuden tunne kärsii...

Mä olen aina pitänyt raskaana olevia ja imettäviä äitejä outoina ja tulen tämän ketjun takia pitämään heitä outoina jatkossakin. Heidän elämänsä kun ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin se oma pieni maailmansa. Jossa ei ole mitään muuta kuin lapset.

Hyvää päivän jatkoa kaikille! :flower: :wave:

Tämä lapsihan on vasta kuuden kuukauden ikäinen.... Ei ole mitään tarvetta alkaa totuttaa lasta eroon äidistään vielä. Hänellä on yllin kyllin aikaa. Oma lapseni meni hoitoon vuoden ikäisenä enkä todellakaan ole mikään yliäiti. Mutta ymmärrän ap:n pointin todella hyvin. Kyseessä on vasta vauva. Lapsen ekä vuosi on erityisen tärkeä.

 

[ap]

Mielenkiintoista, että toisten mielestä on ihan ok jättää vauva hoitoon, koska "ei se itseään nälkään tapa". Eli on ihan ok, että vauva itkee vaikka pitkäänkin, koska loppuviimeksi se ei kuitenkaan tapa itseään nälkään eli söisi kuitenkin pullosta lopulta.

Ja 6kk ikäinen alkaa saada jo kiinteitä. Se ei tarkoita, että söisi viisi ateriaa päivässä silloin 6kk ikäisenä. Se tarkoittaa ehkä kahta lusikallista perunaa päivässä.

Monelle tuntuu olevan miehen miellyttäminen ja oma humputtelu paljon tärkeämpää kuin vauvan hyvinvointi. No minulle vauvan hyvinvointi on numero yksi. Parisuhteen hoitaminen tulee sitten jossain sen jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että en tahtoisi hoitaa parisuhdetta. Se ei myöskään ainakaan meillä tarkoita sitä, että oltaisiin tekemässä eroa tai että teatterimatkan peruminen tarkottaisi eroa. Ei ole meidän parisuhde niin heppoisissa kantimissa tosiaankaan. Mutta niin kauan kuin minä hoidan meillä vauvan, lapset, ja kodin 97%:sti niin niin kauan minä päätän siitä, että saako meillä vauva pullosta vai ei. En todellakaan järjestä itselleni hiukkaakaan lisätyötä tuollaisella vaan vauva saa maitonsa rinnasta ja piste.

Mies on päivittäin melkein 10h poissa töiden takia ja siihen päälle vielä hänen harrastuksensa ja muut. Isommat lapset on välillä hoidossa, mutta sitäkin harkitsen tarkkaan yleensä, koska se tarkoittaa sitä, että kiukuttelevat minulle sen seuraavana päivän. Viihtyvät hoidossa ja aina on kaikki sujunut ongelmitta, mutta minä saan maksaa siitä seuraavana päivänä. Eli ei kiitos tosiaan.

 

[nyt]

täytyy sen verran löydä lusikkaansa soppaan itsekin pienen vauvan äitinä, että ymmärrän kyllä molempia pointteja. Ite olen kuitenkin huomannut, että se parisuhde tarttee joskus hengähdyksen siitä kaikesta muusta. Mies ei ajattele imetyksestä eikä siitä lapsenhoidosta samalla tavalla, eikä pidäkään. Itse ainakin tykkään kun on joskus järjen ääni kehissä. Ainakin oma mies on piiitkään tyytyväinen, kun on käyty ulkona syömässä tms. Enkä nyt tosiaan tarkoita mitään pitkiä juttuja. Parisuhde on mielestäni sen verran tärkee asia sekä meille, että lapselle, että kyllä sitä kannattaa hoitaa. Ei voi mielestäni ajatella, että olen huomioinut miestäni ennen ja huomioin taas sitten, kun lapset on isoja. Ihmiset ja suhteet muuttuu, mikään ei pysy kunnossa hoitamatta. Mielestäni miehesi kuulostaa varsin huomaavaiselta, kun on suunnitellut irtiottoa, ehkä ajatteli, että olisit sen tarpeessa. Ja kun kirjoitit, että keskimmäinen lapsesi on kovasti ollut sinussa kiinni, niin ehkä se mieskin tosiaan kaipaisi hetken sitä yhteistä aikaa. Toki teet, kuten hyvältä tuntuu, mutta kannattaa tosiaan yrittää nähdä miehenkin puoli asiasta. Ja se imetys ei yhdestä illasta pilalle mene, kun on jo tuon ikäisestä lapsesta kysymys.

 

[vieras]

Itse totesit, että olisit itsekin suuttunut. Mikä ihme se on, että heti kun mies ehdottaa jotain niin pitää olla riemusta kankeana ja suostua kaikkeen mitä toinen ehdottaa. Nauttisitko sinä sitten siitä, että se teatterireissu ois pelkkää kidutusta sille äidille ja kotona huutavalle vauvalle? Hieno mies olet kun saat kiksejä siitä ja kuvittelet vielä parisuhteenkin paranevan.

Niin siis minua oikeasti kiinnostaa, miten jotkut pystyvät kääntämään asiat näin pahasti päälaelleen? Saa käyttää rautalankaa, kiitos.

En minä ole kääntänyt mitään päälaelleen. Ymmärrän vain hyvin ap:n pointin enkä ymmärrä miksi kukaan kääntäisi jutun niin totaalisesti päälaelleen, että yhtäkkiä puhutaan siitä, miten äiti ei ole yhtään kiinnostunut miehestään. Miten voi päätellä että äitiä ei mies enää kiinnosta? Minkä perusteella? On niin kaukaa haettua että...

Joo, eipä ole ollenkaan päälaelle käännettyä, ei.

Itsehän juuri sanoit että nähtävästi vain vauva kiinnostaa äitiä eikä mies. Eli ei tarvinnut mun kääntää mitään, itse käänsit päälaelleen. Miten päättelet että äitiä ei isä kiinnosta?

 

[nöppönen]

[

Ei tapa nälkään ei, mutta miksi itkettää lasta yhden kokonaisen päivän ajan..? Kyllä sillä on vaikutus lapsen perusturvallisuuden tunteeseen, jos yhtäkkiä turva viedään kokonaiseksi päiväksi.

No varmaan lapsen voi totuttaa muihnkin aikuiusiin kuin vaan siihen äitiin? Kyllä mummo tai kuka muu tahansa turvallinen aikuinen johon lapsi on tottunut pystyy hoitamaan vauvaa yhden päivän. :headwall:

Ai juu, mutta eihän vauva/taapero saa olla kenekään muun kanssa kuin äitinsä, elämänsä ekat kolme vuotta. Muutenhan sen perusturvallisuuden tunne kärsii...

Mä olen aina pitänyt raskaana olevia ja imettäviä äitejä outoina ja tulen tämän ketjun takia pitämään heitä outoina jatkossakin. Heidän elämänsä kun ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin se oma pieni maailmansa. Jossa ei ole mitään muuta kuin lapset.

Hyvää päivän jatkoa kaikille! :flower: :wave:

no mä en pidä, en vaikka en itse toimisi samoin. mä en ymmärrä miks muiden pitäis elää kuten minä tai minun kuten muut. turha alkaa alentuvaks vaikka itse lähtis oitis tuollaisen tarjouksen saatuaan. lisäks on näytetty unohtuvan että heillä hoitaja, anoppi on itse sanonut ettei meenaa edes isompien kanssa jaksaa.

 

[Isä]

Mutta lapsen ehdoillahan ei saa elää. Ei koskaan, ei hetkeäkään. Ei vaikka niin haluaisit tehdä.

Niin siis miten asiat voi kääntää näin päälaelleen. Jos haluaa jotain muutakin, kuin vain ja ainoastaan lapsen ehdoilla elämistä, niin joku kääntää sen ihan päinvastoin... ihme mustavalkoinen maailma jossa ei ole kuin on tai off.

 

[vieras]

täytyy sen verran löydä lusikkaansa soppaan itsekin pienen vauvan äitinä, että ymmärrän kyllä molempia pointteja. Ite olen kuitenkin huomannut, että se parisuhde tarttee joskus hengähdyksen siitä kaikesta muusta. Mies ei ajattele imetyksestä eikä siitä lapsenhoidosta samalla tavalla, eikä pidäkään. Itse ainakin tykkään kun on joskus järjen ääni kehissä. Ainakin oma mies on piiitkään tyytyväinen, kun on käyty ulkona syömässä tms. Enkä nyt tosiaan tarkoita mitään pitkiä juttuja. Parisuhde on mielestäni sen verran tärkee asia sekä meille, että lapselle, että kyllä sitä kannattaa hoitaa. Ei voi mielestäni ajatella, että olen huomioinut miestäni ennen ja huomioin taas sitten, kun lapset on isoja. Ihmiset ja suhteet muuttuu, mikään ei pysy kunnossa hoitamatta. Mielestäni miehesi kuulostaa varsin huomaavaiselta, kun on suunnitellut irtiottoa, ehkä ajatteli, että olisit sen tarpeessa. Ja kun kirjoitit, että keskimmäinen lapsesi on kovasti ollut sinussa kiinni, niin ehkä se mieskin tosiaan kaipaisi hetken sitä yhteistä aikaa. Toki teet, kuten hyvältä tuntuu, mutta kannattaa tosiaan yrittää nähdä miehenkin puoli asiasta. Ja se imetys ei yhdestä illasta pilalle mene, kun on jo tuon ikäisestä lapsesta kysymys.

Kyse on tosiaan kymmenen tunnin reissusta eikä pikkuravintolakeikasta lähellä.

 

[ap]

[

Ei tapa nälkään ei, mutta miksi itkettää lasta yhden kokonaisen päivän ajan..? Kyllä sillä on vaikutus lapsen perusturvallisuuden tunteeseen, jos yhtäkkiä turva viedään kokonaiseksi päiväksi.

No varmaan lapsen voi totuttaa muihnkin aikuiusiin kuin vaan siihen äitiin? Kyllä mummo tai kuka muu tahansa turvallinen aikuinen johon lapsi on tottunut pystyy hoitamaan vauvaa yhden päivän. :headwall:

Ai juu, mutta eihän vauva/taapero saa olla kenekään muun kanssa kuin äitinsä, elämänsä ekat kolme vuotta. Muutenhan sen perusturvallisuuden tunne kärsii...

Mä olen aina pitänyt raskaana olevia ja imettäviä äitejä outoina ja tulen tämän ketjun takia pitämään heitä outoina jatkossakin. Heidän elämänsä kun ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin se oma pieni maailmansa. Jossa ei ole mitään muuta kuin lapset.

Hyvää päivän jatkoa kaikille! :flower: :wave:

Sori mutta meidän vauva ei ole tottunut kehenkään muuhun. Minä olen kiistatta hänelle se läheisin. Kun vauvaa kovin itkettää niin edes mies ei kelpaa ja syy on varmasti pitkälti nuo pitkät työpäivät.

Eilen viimeksi (ennen kuin koko teatteri tuli puheeksi edes) kysyin mieheltä, että mikä siinä on että vanhempasi eivät käy täällä koskaan. Mies ei tiennyt syytä, mutta ihmetteli itsekin sitä. Eli miehen vanhemmat, jotka olisivat ainoat potentiaaliset hoitajat niin ovat itseasiassa totaalisen vieraita vauvalla. Anoppi on pitänyt ristiäisissä vauvaa kerran sylissä, kun piti kuva ottaa.

 

[Onneksi jo vauva-aika ohitse...]

ja varsinkin kaikenlaisiin karkeloihin ehtii myöhemminkin-ei ne mihinkään katoa..

Ukolla pitää olla sen verran hermoja, että malttaa suunnitella menot ajoissa ja varsinkin yhteiset aiotut menot, sillä ei tissiläistä heti saa tottumaan muiden hoitoon-puhumattakaan tuttipulloon!

Itse oisin varmaan latonut itsestään selvyyksiä ohjeina, mutta huomasin tämän viimeisen kohdalla, että kannattaa pitää mölyt mahassaan ja elellä tisulaisen mukana...

Ei ne ikuisesti ole vauvoja eivätkä enää tississä roiku-saa ne irti siitä vaikka huudattamalla.....

Turha sitä on ketään lapsensaympärillä pyörijäksi leimata tai muuksi oikuksi...Kukin taaplaa tyylillään ja siihen on koko perheen jotenkin mukauduttava isää myöten.....

 

[en]

tarkoitakaan että tuonne tartteisi lähteä, mutta ehdotin pientä hengähdystaukoa. Laitoinhan, ettei meilläkään mitään pitkiä eroja ole harrastettu!!!!!

 

[vieras]

Mutta lapsen ehdoillahan ei saa elää. Ei koskaan, ei hetkeäkään. Ei vaikka niin haluaisit tehdä.

Niin siis miten asiat voi kääntää näin päälaelleen. Jos haluaa jotain muutakin, kuin vain ja ainoastaan lapsen ehdoilla elämistä, niin joku kääntää sen ihan päinvastoin... ihme mustavalkoinen maailma jossa ei ole kuin on tai off.

Miksi se aiheuttaa sinussa noin voimakkaan reaktion, että tämä äiti ei halua alkaa pullorumbaan, itkettää lastaan ja olla lapsesta erossa kymmentä tuntia tämän ollessa vasta kuuden kuukauden ikäinen? Pitää elää muutenkin kuin lapsen ehdoilla, se on ehdottoman tärkeää. Sen vain voi tehdä minimoiden vahingot perheen arjelle ja perheen pienimmän elämälle.

 

[anika harmaana]

voi kauheeta.eikö pulloo voi opetella?

Voi kauheeta kuule ei voi. Minä tahdon imettää ja sillä siisti. Se on minun valintani ja minun ratkaisuni. En todellakaan opeta pullolle ja ala ostella korvikkeita ja pestä pulloja. Tai pumpata. Minulla on aina steriilisti pakattua maitoa rinnat täynnä, sopivan lämpöisenä ja se on kaikenlisäksi ilmaista. Ei mitään helpompaa ja kätevämpää enkätodellakaan kolmen lapsen äitinä yhden teatterikeikan takia ala tehdä elämästäni vaikeampaa.

mä en ymmärrä näitä jotka ei voi koskaan joustaa.tai ajatella miestään.sympatiat miehellesi.

Juu, siis ottamatta kantaa imetykseen tai teatteriin, ihmetyttää aika ajoin nämä kirjoitukset, joista kuultaa se ajatus, että vauva on äidin projekti, johon mies saa osallistua juuri sen verran kuin äidille sopii. Parisuhdetta hoidetaan myös sitten, kun se äidille sopii.

Minä, minun päätös, minun lapsi, minun parisuhde.

Kyllä minä ymmärrän miestäsi. Jos minun mieheni suhtautuisi minuun alentuvasti ja tekisi meitä molempia koskevia päätöksiä yksin, olisin vihainen.

 

[nöppönen]

Niinpä. Joskus tulee sellainen fiilis, että nämä lastenkasvatuszydeemit on enempikin tekosyitä sille, että ei haluta hoitaa parisuhdetta. Mies ei kiinnosta, vauva kyllä kiinnostaa.

tässä tää on mielestäni käännetty päälaelleen ihan toiseen suuntaan.

 

[en]

minäkään varmaan aloittajan vauvaa uskaltaisi sylissä pitää, kun asenne on tuo. Mielestäni on kauheaa, miten kommentoit appiukkoasi, että on vaan sohvassa istunut. He hoitivat SINUN lapsiasi ja ovat jo omansa hoitaneet. Ovat eri sukupolven ihmisiä ja luultavasti anoppi on ne lapsensakin itse hoitanut ja appi tehnyt ne "miesten työt". Oma appeni on yli 70- vuotias, enkä voisi kuvitellakaan, että hän hoitaisi poikaamme, vaikka muuten ihana ihminen onkin. Kertaakaan ei ole edes sylissä pitänyt, mutta ei se hänestä sen huonompaa ukkia tee.

 

[ap]

minäkään varmaan aloittajan vauvaa uskaltaisi sylissä pitää, kun asenne on tuo. Mielestäni on kauheaa, miten kommentoit appiukkoasi, että on vaan sohvassa istunut. He hoitivat SINUN lapsiasi ja ovat jo omansa hoitaneet. Ovat eri sukupolven ihmisiä ja luultavasti anoppi on ne lapsensakin itse hoitanut ja appi tehnyt ne "miesten työt". Oma appeni on yli 70- vuotias, enkä voisi kuvitellakaan, että hän hoitaisi poikaamme, vaikka muuten ihana ihminen onkin. Kertaakaan ei ole edes sylissä pitänyt, mutta ei se hänestä sen huonompaa ukkia tee.

Siis lapsi tätä asiaa ihmetteli. Kummasti appiukko osaa kontata lattialla, kun leikkii koiramme kanssa mutta sitten, kun pitäisi lasten kanssa leikkiä niin hän ei pysty olemaan lattialla. Mielenkiintoista minusta.

Ja lastamme tosiaan saa pitää sylissä ja kummasti kaikki muut uskaltaa sen lattialta tai sitteristä nostaa syliinsä, mutta anoppi ei. Eipä tosin tullut katsomaan vauvaa silloin kun syntyikin. On tehty hyvin selväksi, että kaksi lasta olisi riittänyt.

 

[nyt Äiti ennen muuta]

En jaksanut enkä ehtinyt lukea koko ketjua. Haluan vain sanoa aloittajalle, että kunnioitan hurjasti sinunlaisiasi äitejä. Hienon päätöksen teet.

Puolivuotias vauva on ihan vauva todellakin vielä. Ja, kuten sinäkin jo vanhempienkin lasten äitinä tiedät, vauva-aika ON lyhyt. Jokaisen aikuisen ihmisen, äidin JA isän tulee se ymmärtää ja kestää, kun lapsia on halunnut maailmaan. Teatterireissuille ehtii, uskokaa vaan. On aivan hyvä ohjenuora tämä parjattu hoidossaolotunnit=ikä kuukausina. Eli 6 tunniksi voisi puolivuotiaan jättää. Itse en tosin jättäisi puolivuotiastani (minullakin siis ellainen on ) kuudeksikaan tunniksi, pariksi voisin. Myös hän on täysimetyksellä ja vasta maistellut kiinteitä muutaman lusikallisen. Uskoakseni (ja nyt kivittäkää niin maan pe*kuleesti te ihanaiset miehenne huomioivat ei-tiukkapipoäidit ) kokonaisen päivän yhtäkkinen erossaolo äidistä voi olla 6kk:n ikäiselle ihan isompikin juttu, traumatisoivakin. Olosuhteista, luonteenlaadusta jne. riippuen. Mutta siinäkään mielessä ei teatterireissun arvoinen =) .

 

[ap]

minäkään varmaan aloittajan vauvaa uskaltaisi sylissä pitää, kun asenne on tuo. Mielestäni on kauheaa, miten kommentoit appiukkoasi, että on vaan sohvassa istunut. He hoitivat SINUN lapsiasi ja ovat jo omansa hoitaneet. Ovat eri sukupolven ihmisiä ja luultavasti anoppi on ne lapsensakin itse hoitanut ja appi tehnyt ne "miesten työt". Oma appeni on yli 70- vuotias, enkä voisi kuvitellakaan, että hän hoitaisi poikaamme, vaikka muuten ihana ihminen onkin. Kertaakaan ei ole edes sylissä pitänyt, mutta ei se hänestä sen huonompaa ukkia tee.

Siis lapsi tätä asiaa ihmetteli. Kummasti appiukko osaa kontata lattialla, kun leikkii koiramme kanssa mutta sitten, kun pitäisi lasten kanssa leikkiä niin hän ei pysty olemaan lattialla. Mielenkiintoista minusta.

Ja lastamme tosiaan saa pitää sylissä ja kummasti kaikki muut uskaltaa sen lattialta tai sitteristä nostaa syliinsä, mutta anoppi ei. Eipä tosin tullut katsomaan vauvaa silloin kun syntyikin. On tehty hyvin selväksi, että kaksi lasta olisi riittänyt.

Ja ovat tosiaan eri sukupolven ihmisiä ja sen takia on varmaan ihan ok sinusta, että appiukko uhkailee esikoista "kiinni käymisellä" ja tukistettukin on ja niskasta otettu kiinni. Mutta sehän on ok käydä lapseen käsiksi jos on sattunut syntymään joskus keskiajalla.

 

[en]

ole puhunut mitään kiinnikäymisestä, etkä muuten sinäkään ennen tätä! että nyt on ne puurot ja vellit sekaisin! Minun appeni ei ikinä kävis kiinni tai uhkailisi semmoisella. Eivät muuten ole omiaankaan kurittaneet vaikka ovat syntyneetkin "keskiajalla" ja miestäni on myös täysimetetty ilman kelloa siellä "keskiajalla, Että yleistä niin paljon kuin haluat. Tämä vaihtaa nyt palstaa ja jättää sinut vaihtamaan asiaa lennosta jonkun muun kanssa.

 

[anika harmaana]

voi kauheeta.eikö pulloo voi opetella?

Voi kauheeta kuule ei voi. Minä tahdon imettää ja sillä siisti. Se on minun valintani ja minun ratkaisuni. En todellakaan opeta pullolle ja ala ostella korvikkeita ja pestä pulloja. Tai pumpata. Minulla on aina steriilisti pakattua maitoa rinnat täynnä, sopivan lämpöisenä ja se on kaikenlisäksi ilmaista. Ei mitään helpompaa ja kätevämpää enkätodellakaan kolmen lapsen äitinä yhden teatterikeikan takia ala tehdä elämästäni vaikeampaa.

mä en ymmärrä näitä jotka ei voi koskaan joustaa.tai ajatella miestään.sympatiat miehellesi.

Minä ehdin ajatella miestäni monta, monta vuotta ennen esikoisen syntymää ja ehdin ajatella miestäni vielä monta vuotta, kun vauva on kasvanut isommaksi. Miksi mies ei voisi joustaa yhtä pientä aikaa, kun tuo vauva on pieni.

Ja sinä et tosiaan taida ymmärtää, että mitä tuollainen yhden päivän joustaminen tarkottaisi käytännössä täysimetetylle lapselle.

Tuskinpa yhtään mitään. Ei se lapsi mene siitä pilalle jos yhden päivän pullosta saa esim. sinun maitoasi.

Huokaus. Ei mene pilalle ei. Mutta kun imetys sujuu ja edessä olisi pulloon totuttamiurakka, joka on rankkaa niin äidille kuin vauvallekin, niin voiko syyttää äitiä jos ei halua siihen rumbaan alkaa? Vauvalle itkeminen rinnan perään tuottaa suurta pelkoa ja epävarmuutta. Onko se yksi reissu sen arvoinen sitten kun sitä ei halua niin vauva kuin äitikään?

Tässä tapauksessa ei ole ilmeisesti vielä edes kokeiltu, että olisiko se rankkaa vai helppoa. Sekin kun vaihtelee.

Turha maalailla piruja seinille, jos ei ole kokeillut.

Jos sitten parisuhteen hoitamista ei koe niin tärkeäksi, että kokeilisi, niin se on toinen juttu. Ja ihan oikeasti se ei välttämättä ole niin tärkeää.

Minä olisin edes kokeillut, enkä heti tyrmännyt ajatusta. Jos ei onnistuisi, niin ei sitten. Joku muu tekee toisella tavalla.