Alkuperäinen kirjoittaja JUST:
Alkuperäinen kirjoittaja Make:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Ihan suoraan sanottuna aika pienestä olet repimässä perheesi rikki.
en haluaisi perhettä rikki repiä, mutta jonkunmoinen aikalisä olisi varmaan paikallaan. On hän ennenkin suuttunut pienistä, muttei näin mielettömästi ja lasten nähden.
Mieheni ei käytä lääkkeitä eikä alkoholia. Mistä käytös johtuu?Senkun tietäisi.
Annan hänen mennä aika vapaasti joka paikkaan esim- punttisalille ja kavereiden luo jalkapalloa katsomaan. Joten ei luulisi siitäkään olevan kiinni.
Oletko kentien huomioinut, että miehesi saattaa olla todella väsynyt työpäivän jälkeen.
ja äitihän ei ole väsynyt? tässä tapauksessa äiti oli viettänyt yön ja päivän lasten kanssa, ja USKALSI jopa lähteä hakemaan lapsensa hoidosta ja käydä kaupassa, ja oli poissa KOKONAISET 40 MIN! Kauheaa. Eihän nyt aikuinen mies sellaista kestä, ei ei ei! Äidillä on myös oikeus liikkua kodin ulkopuolella, jopa harrastaa (ajatella...)ilman että tarttee kelloa tuijotella ja kieli vyön alla juosta kotiin kun tiimalasi on tyhjentynyt. Ja ap ei ollut irroittelemassa vaan hoitamassa velvollisuuksiaan. Todella anteeksiantamaton teko mieheltä ja isältä. Lasten aikana ei karjuta ja riehuta. Jotain ongelmia hänellä on, aapeen on vain selvitettävä mikä oikeasti on vikana. Normaali ihminen ei käyttäydy hänen miehensä tavoin-tämä ei ollut edes ensimmäinen tai ainut kerta.
No jos minä olisin ollut tuo mies, niin olisin takuulla voinut olla ihan yhtä raivoissani. Tässähän tuli vasta toinen puoli. Sen toisen puolen voisi kuvitella menevän vaikka näin:
Olisin väsyneenä tullut töistä. Puoliso ojentaisi vauvan ja lähtisi hakemaan vanhempaa lasta. Ajattelisin, että no eiköhän sen 10 minuuttia kestä. Vauva alkaa huutaa, enkä voi auttaa. Yritän soittaa ja huomaan, että puhelin ei yllättäen taaskaan ole sattunut mukaan. Huuto vaan kovenee, eikä puolisoa näy. Odottelen ja katselen ikkunasta, yritän hyssytellä vauvaa, joka huutaa, huutaa, huutaa... Tuntuu, etten kestä enää sekuntiakaan. 40 minuuttia myöhemmin puoliso tulee rallatellen kotiin lapsen ja kauppakassin kanssa. Siis kauppakassin, kun sanoi vaan hakevansa lapsen.
Minä huutaisin kuin eläin. Ja olisin voinut rikkoa puhelimenkin. Anteeksi toki pyytäisin, mutta matelemaan en suostuisi.
Minusta ap:kin olisi voinut pyytää anteeksi unohdustaan. Jos puhelin olisi ollut mukana, isä olisi voinut ilmoittaa, että lapsi tarvitsee ruokaa nyt heti, jolloin ap olisi voinut sanoa, että ottaapa sieltä pakkasesta tai vaihtoehtoisesti mennä suoraan kotiin kiertämättä kaupan kautta.