N
Neiti 73
Vieras
Olen aivan äimänä miehen käytöksestä. Olemme suhteellisen tuore pari (minä 35, mies 40) ja viettäneet hyvin kiinteää yhteiseloa tässä puolisen vuotta. Mies on käytännössä asunut luonani tapaamisesta lähtien ja olemme hyvin rakastuneita. Vanhemmat ja ystävät tavattu, tulevaisuuden osalta samanlaiset ajatukset.
Keskiviikkona riitelimme kunnolla ensimmäisen kerran. En edes muista mistä riideltiin, vissiin jotain väsymyksen tuomaa narinaa, joka leimahti ja johti siihen että mentiin nukkumaan selät vastakkain kylminä. Aamulla mies lähti sanaakaan sanomatta töihin, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Olen pistänyt viestiä ja soittanut, mies ei vastaa viesteihin eikä pidä puhelinta päällä. WTF?
Mies kertoi joskus edellisestä suhteestaan, että se oli hyvin riitainen ja on-off tyyppinen. Naisella oli tapana soitella perään niin kauan kunnes mies vastasi tai jos ei vastannut, tulla lopulta viikkojen päästä ovelle hakkaamaan. Onko tämä nyt jotain lapsellista toimintakaavaa, jossa minun odotetaan anelevan anteeksiantoa ja rimputtelevan kunnes hän leppyy. Tuntuu naurettavalta.
En minä miestä kiertoon pistä, rakastan häntä, mutta mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Voin olla hiljaa itsekseni, jolloin mykkis varmaan kestää viikkoja, päätellen hänen edelisestä suhteestaan ja periaatteellisesta tyylistä. Tai soitella perään anellen, jolloin joudun tekemään sitä todennäköisesti aina. Melkoiselta vallankäytöltä tuntuu.
Keskiviikkona riitelimme kunnolla ensimmäisen kerran. En edes muista mistä riideltiin, vissiin jotain väsymyksen tuomaa narinaa, joka leimahti ja johti siihen että mentiin nukkumaan selät vastakkain kylminä. Aamulla mies lähti sanaakaan sanomatta töihin, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Olen pistänyt viestiä ja soittanut, mies ei vastaa viesteihin eikä pidä puhelinta päällä. WTF?
Mies kertoi joskus edellisestä suhteestaan, että se oli hyvin riitainen ja on-off tyyppinen. Naisella oli tapana soitella perään niin kauan kunnes mies vastasi tai jos ei vastannut, tulla lopulta viikkojen päästä ovelle hakkaamaan. Onko tämä nyt jotain lapsellista toimintakaavaa, jossa minun odotetaan anelevan anteeksiantoa ja rimputtelevan kunnes hän leppyy. Tuntuu naurettavalta.
En minä miestä kiertoon pistä, rakastan häntä, mutta mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Voin olla hiljaa itsekseni, jolloin mykkis varmaan kestää viikkoja, päätellen hänen edelisestä suhteestaan ja periaatteellisesta tyylistä. Tai soitella perään anellen, jolloin joudun tekemään sitä todennäköisesti aina. Melkoiselta vallankäytöltä tuntuu.