Mies - suomi kääntöapua

[Neiti 73]

Olen aivan äimänä miehen käytöksestä. Olemme suhteellisen tuore pari (minä 35, mies 40) ja viettäneet hyvin kiinteää yhteiseloa tässä puolisen vuotta. Mies on käytännössä asunut luonani tapaamisesta lähtien ja olemme hyvin rakastuneita. Vanhemmat ja ystävät tavattu, tulevaisuuden osalta samanlaiset ajatukset.

Keskiviikkona riitelimme kunnolla ensimmäisen kerran. En edes muista mistä riideltiin, vissiin jotain väsymyksen tuomaa narinaa, joka leimahti ja johti siihen että mentiin nukkumaan selät vastakkain kylminä. Aamulla mies lähti sanaakaan sanomatta töihin, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Olen pistänyt viestiä ja soittanut, mies ei vastaa viesteihin eikä pidä puhelinta päällä. WTF?

Mies kertoi joskus edellisestä suhteestaan, että se oli hyvin riitainen ja on-off tyyppinen. Naisella oli tapana soitella perään niin kauan kunnes mies vastasi tai jos ei vastannut, tulla lopulta viikkojen päästä ovelle hakkaamaan. Onko tämä nyt jotain lapsellista toimintakaavaa, jossa minun odotetaan anelevan anteeksiantoa ja rimputtelevan kunnes hän leppyy. Tuntuu naurettavalta.

En minä miestä kiertoon pistä, rakastan häntä, mutta mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Voin olla hiljaa itsekseni, jolloin mykkis varmaan kestää viikkoja, päätellen hänen edelisestä suhteestaan ja periaatteellisesta tyylistä. Tai soitella perään anellen, jolloin joudun tekemään sitä todennäköisesti aina. Melkoiselta vallankäytöltä tuntuu.

 

[sivhos]

Jospa mies on saanut sinusta tarpeekseen ja uutta mestaa päällä.Haiskahtaa siltä.

 

[Meitzi]

Perään soittelu ei varmasti auta mitään, todennäköisesti ei vastaa. Jos ei vähään aikaan näy, nii sitte pistät viestiä, että etinkö suosiolla uutta?

 

[lopeta viestittely]

Jos mies on kertonut, että edellinen toimi noin, niin toimi sinä toisin. Taitaa olla myöhäistä enää.

Ehkä se mies tuntee olevansa sitä halutumpi, mitä inhottavammin käyttäytyy riidan jälkeen, mitä enemmän saa sinut matelemaan ja nöyrtymään.

Lähde tyttöystävien kanssa jonnekin, jos sinulla heitä vielä puolen vuoden jälkeen on.

 

[no]

Teidän riitanne oli toisinto jostakin miehen elämästä tilanteesta, jossa nämä riidat jatkuivat ja mies ratkaisi asian päättämällä, että hän ei ala suhteeseen, jossa tapellaan. Nyt mies ajattelee, että joko taas olen tilanteessa, missä tulee lunta tupaan oikein urakalla ja hänen sietokykynsä ei ole edellisestä kerrasta kehittynyt.

 

[ap.]

Teidän riitanne oli toisinto jostakin miehen elämästä tilanteesta, jossa nämä riidat jatkuivat ja mies ratkaisi asian päättämällä, että hän ei ala suhteeseen, jossa tapellaan. Nyt mies ajattelee, että joko taas olen tilanteessa, missä tulee lunta tupaan oikein urakalla ja hänen sietokykynsä ei ole edellisestä kerrasta kehittynyt.

Tähän minäkin päädyin, kun sain häneltä sitten kylmän meilin. Olen kuulemma sitonut häntä ja estänyt häntä käyttämästä aikaa rakkaaseen harrastukseensa. Tämä tuli aika shokkina, koska mies on itse halunnut aina tulla minun luokseni (tai näin siis olen luullut). Nyt ladattiin läjä ehtoja tyyliin "ota tai jätä". Harrastukseen pitää saada aikaa vähintään kolme päivää viikosta, lisäksi kaverit. Käytännössä siis suurin osa viikosta. Seksi ahdistaa, olen vaatinut liikaa jne. Olen kuvitellut, että mies on vaan todella seksuaalinen ja haluaa sen 1-3 kertaa päivässä. Ehei, minä olen vaatinut.

En ymmärrä yhtään mistä tuulee. Tämä tuli aivan pusikosta ilman mitään varoituksia tai keskusteluja. Joko nyt tuli joku ahdistuspiikki, joka purkautui tai sitten mies on hautonut näitä asioita pitempään salaten ne mestarillisesti.

 

[Syysmaitikki]

Tällaista tämä on miesten kanssa... Minulla on ollut samansuuntaisia kokemuksia. Ensin tehdään jotain ihan ok, luuloni mukaan yhteisestä sopimuksesta, ja sitten mies ärähtää, että miksi aina tehdään niin ja noin, ei hän halua. Mitä mitä, miksei ole voinut heti sanoa??

Tai olen luulut, että mies tulee luokseni rakkaudesta ja lopulta kuukausien päästä hän sanoo,e ttä on vain yrittänyt ja yrittänyt, mutta ei ole tunnetta riittävästi, pakko erota. Ja silti on monta yötä viikosta luonani, tuo kukkia, lahjoja, suunnitellaan ensi kesää jne...

Asioista voisi puhua ajoissa, eikä lopulta vain räjähtää käsiin.

 

[boosster]

Joskus aiempi ero voi toimia varoitusmerkkinä. Jos ero on johtunut juuri ex-puolison "mahdottomuudesta", niin hälytyskellot voivat soida, jos hän ei osaa mainita niitä asioita, joita itse on tehnyt suhteessa väärin, kun kerran eroon päädyttiin. Jos aiemmasta erosta ei osaa ottaa yhtään opiksi eikä siis löydä niitä syitä ollenkaan peiliin katsomalla, niin tällainen henkilö epäonnistuu kaikissa tulevissakin suhteissa ellei sitten löydä niin tahdotonta ihmistä, joka mukautuu täysin ja on komenneltavissa.

Kyllä keskustelutaidon pitäisi kuulua normaaliin parisuhteeseen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Miehesi taitaa olla pahemman sortin ON/OFF-ihminen, joka aluksi myöntyi kaikkeen haluamaasi, mutta ei osaa ottaa omaa aikaansa. Parisuhde on kompromissien tekoa, mutta se puolestaan ei taida olla miehen vahva puoli. Joko hän myöntyy kokonaan naisen vaatimuksiin (niin kauan kuin on ihanaa alkuhuumaa) tai sitten hän itse toimii suhteessa sanelijana (sitten kun suhde ei hänestä enää ole satsaamisen arvoinen).

Minä saatan itsekin lähteä ovet paukkuen tilanteesta siksi, että saatan sanoa kiukustuksissani jotakin harkitsematonta, jota en tarkoita. Siltikin joko sanon, että nyt lähden kävelylle rauhoittumaan ja tulen takaisin sen jälkeen. Saatan myös lähteä, mutta laittaa tekstarin perään, että milloin tulen takaisin. Keskustelua jatketaan sitten kun tulen takaisin tai joskus vähän myöhemmin, kun pahin suuttumus on ohi. Minä en halua tapella niin, että riidellään huutamalla ja raivoamalla ladellen kaikki mahdolliset loukkaukset, mutta en halua myöskään mököttää useita päiviä.

 

[Samoja kokemuksia tuollaisista]

Tällaista tämä on miesten kanssa... Minulla on ollut samansuuntaisia kokemuksia. Ensin tehdään jotain ihan ok, luuloni mukaan yhteisestä sopimuksesta, ja sitten mies ärähtää, että miksi aina tehdään niin ja noin, ei hän halua. Mitä mitä, miksei ole voinut heti sanoa??

Samoja kokemuksia, melkein naurattaisi jos ei olisi niin ärsyttävää. Tuollaisella käytäksellä sysätään kaikki vastuu kumppanin (=naisen) harteille. Toiselle ei anneta mitään mahdollisuuttakaan muuttaa käytöstään, kun ei sanota heti ja suoraan jos jokin ärsyttää. Viikkoja/kuukausia/vuosia ollaan niinkuin kaikki olisi ok, kunnes lopulta tulee se viimeinen niitti ja sitten ladataankin äimistyneen puolison päälle kaikki se "paska mitä on vuosikausia saanut kärsiä". Harmi vaan kun se toinen ei ole tiennyt, että mies on kärsinyt - hän kun ei ole sanallakaan vihjannut, että jokin olisi huonosti.

Oman kokemukseni mukaan, tuollaisen ihmisen kanssa ei ikävä kyllä voi elää. Mies tuskin osaa alkaa puhua toiveistaan ja tarpeistaan, ja ainakaan nainen ei opi lukemaan ajatuksia että osaisi automaattisesti aina tehdä niinkuin mies haluaisi. Joten lopulta mies "ei enää kestä kun joutuu elämään kurjaa elämää" ja lähtee.

Nainen jää sitten miettimään, onko hän oikeasti niin päällepäsmäri, veemäinen ja jyräävä kuin mies väittää... Ja mies tietysti on niin "hyvä ihminen", kun hän ei ikinä tappele (ei, koska kerää niitä negatiivisia tunteita räjäyttääkseen ne joskus ilmoille kaikki kerralla), ottaa toisen huomioon (koska nainen on osannut ilmaista mitä haluaa, toisin kuin mies) ja haluaa elää rauhallista kotielämää (=kulissia, koska kaikki vain näyttelevät että asiat ovat kunnossa).

Enemmän silti säälittää se mies - jos/kun hän ei ikinä opi ilmaisemaan myös negatiivisia tunteitaan, hän tuskin ikinä löytää kumppaniakaan joka automaattisesti osaa tehdä niin kuin mies haluaisi. Yksi vallanhakemisen muoto kai se tuokin on, että saadaan toinen tuntemaan itsensä paskaksi, ja ylennetään itsensä täydelliseksi ihmiseksi joka joutuu kärsimään naisen huonosta kohtelusta...

 

[Mellikki.]

Suhteen alussa mennään rakkauden huumalla. On oikeastaan ihan sama, millainen se toinen on, kun on rakastunut omaan mielikuvaansa.

Olette nyt siinä vaiheessa, kun huuma on hiipumassa ja olisi aika alkaa rakastaa sen sijaan että olisi vaan rakastunut. Tuo eriytymisen vaihe vaan ei aina ole samanaikainen.

Sieltä on tullut miehen puolelta hyviä rakennuspalikoita keskusteluun. Sinä olet olettanut, että mies on halunnut seksiä - hän taas on tulkinnut sinua väärin ja kuvitellut miellyttävänsä sinua ja todistavansa rakkauttaan esittämällä kaniinia. Hei, ei mitään hätää, nythän te keskustelette! Hassu väärinkäsitys, jolle voidaan nauraa.

Ja oma elämä on tärkeää. Saattaa olla, että mies on sellainen joka ei osaa ottaa omaa aikaa ilman että uhoaa - koska pelkää että tulkitset sen oman ajan vaatimisen rakkauden vähenemiseksi. Anna liekaa. Tuskin hän sinua kavereihinsa vaihtaa kokonaan.

Tämä on vaihe, jossa kysytään tahtoa, mutta myös nöyrtymistä ja uuden oppimista. Toinen ihminen ei ole mielikuva. Tämä suhde ei ole sama kuin entinen. Te olette vielä tuntemattomia toisillenne. Mutta siitä se matka alkaa.

 

[ap.]

Mukavaa saada perspektiiviä asialle. Olen ollut todella hajalla asiasta, enkä tiedä miten tästä nyt eteenpäin. Sitä on niin lähellä asiaa ja tunnemyrskyssä, ettei oikein osaa katsella asiaa objektiivisesti. Ei tässä ilmeisesti mitään korjaamatonta ole tapahtunut, pikemminkin kaiketi juuri tuollaista Mellikin kuvailemaa irtiottoa.

Mies vastasi vihdoin puheluuni eilen. Keskustelimme pari tuntia ja hän alkoi taas kuulostaa normaalilta itseltään. Oli hänelläkin kai ollut ikävä. Myöhemmin kävi ilmi, että ilmeisesti hän olisi toivonutkin että ottaisin yhteyttä tai jopa olisin tullut käymään. Oli kuitenkin pitänyt puhelintaan pois päältä viikonloppuna.

Kertoi puhelimessa mitä elämältään haluaa ja kuvaili mm. ajanviettohalujaan. Eivät ne lopulta niin kaameita olleetkaan, mutta silti shokkina tuli tuo tapa vetää käsijarru suorasta vauhdista lukkoon. Kertoi, että muutamat asiat minussa olivat alkaneet ärsyttämään häntä. Olen kuulemma joku viikko takaperin ollut useana päivänä todella kriittinen ja hän alkoi pohtimaan, että ei taas, hän ei halua enää sellaista suhdetta jossa toiselle ei mikään kelpaa. Olen näyttänyt nyrpeältä jos hän on puhunut omista menoistaan jne. Kertoi että tämä tilanne on vaikuttanut hänen tunteisiinsa ja että hänelle on tullut epäilyjä tulevaisuudestamme. Kuitenkin kertoi, että edelleen haluaa olla yhdessä ja nimenomaan haluaa edetä kanssani eikä vain oleilla. Että suhtautuu minuun vakavissaan ja toivoo että jollain tähtäimellä muutamme yhteen, menemme naimisiin ja hankimme perhettä.

Tuntui kauhean raastavalta odotella monta päivää, että toinen kertoisi missä mennään tai vastaisi puhelimeen. Nyt kun asiasta on puhuttu, on olo edelleen kauhean epävarma. Tykkääkö toinen, voiko suhde päättyä seinään joskus, uskaltaako sitä rakastaa ja heittäytyä enää.

Näimme sitten sen puhelun jälkeen illalla. Mies oli ensin etäinen, sitten halusi tulla kiinni. Minä olin aivan lukossa. Toinen tuntui ihan vieraalta. Mentiin sitten nukkumaan ja mies otti halaukseen. Lopulta kävi niin, että rakasteltiin aika kiihkeästi parikin kertaa. Aamulla mies oli taas etäinen.

Ilmeisesti nyt pitäisi antaa aikaa ja vapautta, mutta voi että se on vaikeaa. Tekisi mieli takertua jokaisella solulla toiseen ja palata siihen ihanaan aikaan joka oli ennen keskiviikkoa. Ihan saa istua käsien päällä, ettei hönkisi päälle ja pommittaisi tekstiviesteillä. Sitä kaipaisi niin kovasti taas sitä autuaan varmaa olotilaa, että toinen on hulluna sinuun ja haluaa olla aina siinä. Aargh, tätä rakastamisen sietämättömyyttä.

 

[inkkuli.]

Mies vaikuttaa aika lapselliselle. Ihan kuin hän ei tajuaisi, ettei sellaista naista olekaan jonka kanssa ei olisi mitään vaikeuksia. Hän itsekin tuo vaikeuksia parisuhteisiinsa. Ehkä vika ei olekaan sinussa ja exässä, ehkä vika on hänessä. Hän ei tunnu tajuavan sitä, että jos useampien naisten kanssa toistuu samat ongelmat, ratkaisua voisi ehkä lähteä kaivamaan itsestään. Jos hänestä tuntuu, että hän ei kelpaa sinulle eikä hän kelvannut exälle, ehkä hän ei kelpaakaan itselleen? Ehkä hän itse kokee itsensä riittämättömäksi ja siksi kuulee sinun puheesi arvosteluna ja kritiikkinä.

Lisäksi tuntuu, että hän ei pysty hyväksymään itseään sen enempää kuin sinuakaan sellaisena kuin olette. Hän haluaa kiukutella ja hakee sinussa rakastavaa äitiä, joka asettaa rajat ja antaa anteeksi. Hän karkaa kotoa kuin pikkulapsi ja odottaa että sinä tulisit lohduttamaan siitä huolimatta, että hän tekee sen kaikin tavoin vaikeaksi. Hän hakee mielestäni äitiä itselleen.

Minusta mies ei ole aivan tasapainoinen, varsinkin kun kyseessä on nelikymppinen, jonka pitäisi jo olla aikuinen. Jos hän ei osaa itse ratkaista ongelmiaan eikä anna sinunkaan auttaa, kehottaisin sinua miettimään uudelleen haluatko olla noin lapsellisen miehen kanssa. Hän vaatii ja vaatii ja sinun pitäisi vain antaa. Mitä hän antaa sinulle? Miettiikö hän millaisen miehen sinä haluat tai ansaitset? Tuntuu, että hän vain kiukuttelee ja asettelee sinulle ehtoja millaisena sinä kelpaat. Laita kova kovaa vastaan ja katso mitä hän sanoo. Älä suostu kynnysmatoksi. Sano, että sinäkin olet tarvitseva ihminen.

Te vasta opettelette elämään yhdessä. Molempien tulisi joustaa oikeista paikoista, mutta myös osata ottaa sieltä mikä itselle on tärkeää. Millaisia suhteita miehellä on ollut aikaisemmin? Millainen suhde hänellä on vanhempiinsa, erityisesti äitiinsä?

 

[samaa mieltä!]

Inkkuli kirjoitti asiaa tuossa edellä. Mikä sinä olet juoksemaan hänen perässään kun herralla menee kritiikki yli? Vaikuttaa turhan herkkänahkaiselta mieheltä.

 

[hienohelmako]

Minä en kyllä tuollaisen miehen kanssa hankkisi lapsia. Ajattelepa, kun vauva esimerkiksi itkisi korvatulehdustaan tai valvottaisi oksennustaudin vuoksi ja mies ei kestä jatkuvaa kitinää, vaan lähtee viikonlopuksi jättämällä sinut vauvan kanssa kahdestaan. Ei tuollaiselta mieheltä saa tukea ja ymmärrystä.

Minusta olisi myös raivostuttavan hermostuttavaa olla koko ajan varpaillaan ja kontrolloida omia sanomisiaan, ettei vaan vahingossa herra suutu. Eri mieltä saa olla (ja pitää olla), mutta toisen mielipidettä voi silti yrittää kunnioittaa. Minusta onnellisuus ei ole sitä, että ollaan kaikesta samaa mieltä.

 

[eroon ja äkkiä]

Teidän riitanne oli toisinto jostakin miehen elämästä tilanteesta, jossa nämä riidat jatkuivat ja mies ratkaisi asian päättämällä, että hän ei ala suhteeseen, jossa tapellaan. Nyt mies ajattelee, että joko taas olen tilanteessa, missä tulee lunta tupaan oikein urakalla ja hänen sietokykynsä ei ole edellisestä kerrasta kehittynyt.

Tähän minäkin päädyin, kun sain häneltä sitten kylmän meilin. Olen kuulemma sitonut häntä ja estänyt häntä käyttämästä aikaa rakkaaseen harrastukseensa. Tämä tuli aika shokkina, koska mies on itse halunnut aina tulla minun luokseni (tai näin siis olen luullut). Nyt ladattiin läjä ehtoja tyyliin "ota tai jätä". Harrastukseen pitää saada aikaa vähintään kolme päivää viikosta, lisäksi kaverit. Käytännössä siis suurin osa viikosta. Seksi ahdistaa, olen vaatinut liikaa jne. Olen kuvitellut, että mies on vaan todella seksuaalinen ja haluaa sen 1-3 kertaa päivässä. Ehei, minä olen vaatinut.

En ymmärrä yhtään mistä tuulee. Tämä tuli aivan pusikosta ilman mitään varoituksia tai keskusteluja. Joko nyt tuli joku ahdistuspiikki, joka purkautui tai sitten mies on hautonut näitä asioita pitempään salaten ne mestarillisesti.

Nyt slkis, miehesi on narsisti.Juuri samanlainen kuin minun exä. Kun tuli eka ja samalla viimeinen kunnon riita, niin minussa oli kaikki vika. Olin vaatinut sitä sun tätä ja kaikki se haukku tuli kyllä aivan yllätyksenä, olin perseelleni lentää. Mutta nyt olen todella onnellinen, että olen päässyt eroon siitä paskiaisesta, jolle kukaan muu ei ole tärkeä kuin hän itse. Onko muuten tämän sinun kundin isä jättänyt hänet kun hän on ollut pieni? Sellainen mies ei pysty koskaan olemaan kunnon parisuhteessa, vaan kostaa jättämistä ikuisesti naisille. Mun exän oli isä jättänyt ja kyllä sen siitä huomasikin. Älä vain ota takaisin!

 

[Lillukka-]

Inkkulin kanssa samaa mieltä. Käyttää mies sitten tahtoen tai tahtomattaan valtaansa sinuun, on se väärin. Sinä rikot ajan myötä itsesi jos nyt lähdet miehen ehdoilla eteenpäin ja kuljet varpaillasi "kädet peffan alla" ettet tekisi jotain (kirj. viestiä), mikä normaalisti pitäisi ilahduttaa toista.

Kirjoita miehelle viesti omista haluistasi, kompromissimahdollisuuksista, tulevaisuudentoiveista ja siitä, mitä tunsit kun hän piti mykkäkoulua usean päivän ajan. Tee myös selväksi, että et ole valmis alistumaan moisen mielivallan alle. Kirjoita rakentavasti, vältä syyttelyä.

Teette mitä teette, niin jos olisin sinä, en edes miettisi esim. yhteenmuuttoa saati lapsia vielä vuoteen -pariin.

En nyt ihan narsistiksi lähtisi leimaamaan yhden riidan perusteella, mutta hälytyskellot kyllä kilkattaa, eikä mitenkään vienosti.

 

[ap.]

Nyt slkis, miehesi on narsisti.Juuri samanlainen kuin minun exä. Kun tuli eka ja samalla viimeinen kunnon riita, niin minussa oli kaikki vika. Olin vaatinut sitä sun tätä ja kaikki se haukku tuli kyllä aivan yllätyksenä, olin perseelleni lentää. Mutta nyt olen todella onnellinen, että olen päässyt eroon siitä paskiaisesta, jolle kukaan muu ei ole tärkeä kuin hän itse. Onko muuten tämän sinun kundin isä jättänyt hänet kun hän on ollut pieni? Sellainen mies ei pysty koskaan olemaan kunnon parisuhteessa, vaan kostaa jättämistä ikuisesti naisille. Mun exän oli isä jättänyt ja kyllä sen siitä huomasikin. Älä vain ota takaisin!

Noh, itseasiassa isänsä oli jättänyt hänet ihan synnytyslaitokselle, eikä ole ollut kaksinen isä koskaan. Äitinsä oli yksinhuoltajana aina töissä. Jotain traumoja hänen lapsuuteensa liittyy, koska hän kiihtyy puhuessaan isästään ja niistä ajoista. Tuskin siitä kuitenkaan voi vetää mitään yleistyksiä.

Mies on elänyt muutamassa pitemmässä parisuhteessa, joista yhdessä hänet on jätetty ja ilmeisesti joissain toisinpäin. Monet suhteista ovat kaatuneet siihen, ettei hän ole halunnut lapsia. Viimeisin oli ilmeisen kurja on-off-suhde, joka kesti neljä vuotta. Ymmärsin, että näkivät harvoin ja lähinnä kävivät nukkumassa toistensa luona, muuten viettivät itsenäistä omaa elämäänsä tahoillaan. Tarkempaa selvitystä en ole saanut, kuin että "arki ei vaan sujunut".

Hän on hyvin rehellisesti kertonut tästä lapsi-asiasta ja siitä, ettei ole niitä aiemmin halunnut. Ilmeisesti tässä on yhtenä voimakkaana tekijänä ollut lapsuutensa kuvio. Hän on kertonut haluavansa olla varma, ennenkuin hankkii lapsia, ettei olisi samanlainen isä kuin omansa. Minun kanssani hän voisi niitä kuulemma hankkia. Ensimmäisen kerran hänestä kertomansa mukaan tuntuu siltä. Olen tehnyt selväksi alustapitäen, että minä haluan saada perheen, avioliiton, farmarivolvot ja kuviot.

Mies oli alussa paljon kiinnostuneempi minusta kuin minä hänestä. Hän suorastaan metsästi minua. Epävarmuus näkyi pitkän aikaa. Minusta tuntuu, että hän koki minut jotenkin itseään tasokkaamaksi. Kyseli monesti mistä hänestä pidän, miksi haluan olla hänen kanssaan, halusi hirveästi miellyttää, käyttäytyi hieman omistushaluisesti jne. On hän edelleen hyvin miellyttämishaluinen ja monella tavalla peilaa mitä minä kaipaisin ja yrittää tarjota sitä. Meillä taisi molemmilla olla kova tarve viedä suhdetta nopeasti eteenpäin ja tuttavalliseksi. Vietimme lähes kaiken ajan kotona yhdessä, kokaten ruokaa ja nuhjaten kainalokkain. Sellainen ulkonakäymistreffailu jäi melkein heti pois.

Taisi olla virhe, vaikka sitä ei siinä läheisyydenkaipuussaan tajuakaan. Alkuhuuma on nyt tainnut päättyä ja tilanne ja minä muuttua tavallisemmaksi. Elämäähän se on, mutta jotenkin tässä on jotain selvittämätöntä, joka kaivelee ja hirvittää.

 

[no]

Kyllä tuollainen historia lapsuudessa kehittää jokaisesta ihmisestä sellaisen, joka ei luota. Itsetunto ja itsevarmuus ovat heikkoja. Miehellä on nyt kasvun paikka. Mutta minusta sinä ap analysoit toisaalta liikaa hänen hetkittäisiä tuntojaan ja olet myös epävarma. Ehkä tuossa tilanteessa pitäsi kummankin saada olla oma itsensä ja katsoa mihin se riittää. Suhteen lopettaminen on sekin mahdollista, mutta ei se takaa sitä, että seuraava kumppani olisi yhtään sen parempi? Huonossa suhteessa ei kannata roikkua.

 

[eroon ja äkkiä]

Olen ikäväkseni huomannut sellaisen asian, että mies jonka isä on jättänyt pienenä, ei koskaan kasva aikuiseksi, eikä koskaan pysty kestävään,avoimeen ja hyvää parisuhteeseen. Jossain vaiheessa, hän ottaa ja jättää. En puhu vain omasta kokemuksesta, vaan useamman muun naisen samanlaisesta kohtalosta. Kaikkien näiden yllättävien jättöjen yhteinen tekijä on ollut se, että isä on jättänyt pojan kun hän on ollut pieni. En tiedä mistä se johtuu, mutta poika ei koskaan pääse eroon siitä isäkompleksista eikä hänestä kasva vastuuntuntoista miestä. Kuten varmaan ap huomasit, osuin oikeaan myös sinun miesystäväsi kohdalla. Poikkeuksiakin varmasti löytyy, en väitä, että kaikki isättömät olisi jättäjiä ja epäkypsiä. Mutta omalla kohdallani olen tehnyt sen päätöksen, että en huoli koskaan isäkompleksissa painivaa miestä. Kun seuraavan kerran tutustun mieheen, kysyn heti, että onko isä jättänyt sinut kun olet ollut pieni, jos vastaus on kyllä, niin sitten jätän minäkin.

 

[Raimunda]

Nyt jarruttaisin noita erokehotuksia - tuo symbioosivaiheesta eroon räpistely voi joskus saada vähän turhan draamallisia piirteitä, muistuttaa murrosikäisen irtiottoa vanhemmistaan. Jos hyvin käy, muistelet tätä vaihetta myöhemmin vain myrskynä vesilasissa. Minun mielestäni ei ole ollenkaan paha että pieni ahdistus iskee tuossa vaiheessa. Moni mies luulee ihan tosissaan, että naiset haluavat vain pyydystää heidät verkkoonsa ja sitoa sängyntolppaan, siltä tuo miesystäväsi uhoaminen minusta kuulostaa. Paljon kamalampaa olisi, jos hän takertuisi sinuun ja rajoittaisi elämääsi - usko pois.

 

[Samoja kokemuksia tuollaisist]

Mies vaikuttaa aika lapselliselle. Ihan kuin hän ei tajuaisi, ettei sellaista naista olekaan jonka kanssa ei olisi mitään vaikeuksia.

Lisäksi tuntuu, että hän ei pysty hyväksymään itseään sen enempää kuin sinuakaan sellaisena kuin olette. Hän haluaa kiukutella ja hakee sinussa rakastavaa äitiä, joka asettaa rajat ja antaa anteeksi. Hän karkaa kotoa kuin pikkulapsi ja odottaa että sinä tulisit lohduttamaan siitä huolimatta, että hän tekee sen kaikin tavoin vaikeaksi. Hän hakee mielestäni äitiä itselleen.

Jos hän ei osaa itse ratkaista ongelmiaan eikä anna sinunkaan auttaa, kehottaisin sinua miettimään uudelleen haluatko olla noin lapsellisen miehen kanssa.

Siinä parhaat kohdat tiivistettynä, ehdottomasti olen samaa mieltä. Mies käyttäytyy just niin kuin pikkulapsi - odottaa että "äiti" täyttäisi kaikki hänen sanattomat toiveensa. Kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten kiukutellaan niinkuin uhmaikäinen, kun nainen ottaa sen vastuun JA vallan. Eli toisaalta halutaan että nainen määrää (kun ei kerran itse suostuta ottamaan vastuuta), mutta samalla se kuitenkin ärsyttää kun nainen "jyrää" ja "määräilee". Vähän niinkuin murrosiässä, kun äiti on ihan paskapää teki se mitä tahansa: "Se ei vaan ymmärrä mua ja yrittää rajottaa mun elämää".

Miten tuollaisen purkauksen jälkeen voi luottaa toisen käytökseen - onko toinen oikeasti tyytyväinen, vai esittääkö vaan räjähtääkseen taas x ajan päästä?!

 

[ap.]

Ja taas ollaan samassa tilanteessa. Vietimme yhteistä viikonloppua hyvin tiiviisti ja kävimme muutamia syvällisiä keskusteluja, joiden sisällöstä mies ei pitänyt.

Hänestä ei ole nyt sitten käytännössä kuulunut maanantai-aamun jälkeen. Kun kahteen päivään ei ollut tullut edes yhtä hyvänyöntekstaria tai mitään kontaktia, pistin sitten itse viestin jossa kysyin missä oikein mennään kun hänestä ei kuulu. Hän vastasi tylysti, ettei ole "ehtinyt olemaan yhteydessä". Samassa yhteydessä tuli jotain uhoamista siitä, kuinka hän ei hyppää aina kun käsken tms. En ole ottanut häneen sen jälkeen yhteyttä.

Tämä ei todellakaan tunnu nyt hyvältä. Ilmeisesti hänestä on täysin ok vain kadota riidan tai ärsytyksen jälkeen ja jättää kaikki levälleen. Minä roikun löysässä hirressä tietämättä missä mennään, mies muuttuu täysin kylmäksi ja etäiseksi. Selvästikin minun oletetaan ottavan häneen yhteyttä ja jotenkin lepyttelevän, mutta se ei todellakaan tunnu reilulta. Olen ollut kaikissa ristiriitatilanteissa aina se, joka on käyttäytynyt aikuisesti ja pyrkinyt laukaisemaan tilanteen. En jaksa enää. En minä ole yksin näitä tilanteita aiheuttanut.

En oikein tiedä mitä tässä pitäisi nyt tehdä. Jos otan yhteyttä, käyttäytymismalli vain vahvistuu. Jos en ota, tässä varmaan roikutaan toista viikkoa hiljaisuudessa. Onko tällaista suhdetta tai tilannetta pelastettavissa enää millään? Alkaa vähän hiipiä mieleen, että turha tässä kai edes vatvon syitä miksi tällaista tapahtuu. Ei huonoa käytöstä oikein voi perustalla millään. Jos toinen käyttäytyy noin, eivät hänen tunteensa kaiketi sitten ole kummoiset.

 

[onko kellään kokemuksia miehestä]

Jonka äiti on jättänyt perheensä ja mies on viettänyt nuoruutensa isän kanssa, joka ei koskaan halunnut parisuhdetta, koska lapsen äiti oli se ainut ja oikea ja erakoitui?

 

[*mie*]

Tsemppiä apeelle, anna mennä vaikka 2 viikkoa ilman yhteydenottoa! NYT on juuri se hetki jolloin voit pistää stopin tuolle miehen käytökselle...

 

[Tee jutusta loppu ja pian]

Eipä tuossa muuta sitten, laitat lyhyen tekstarin että tämä olikin sitten tässä, ja sitten puhelin kiinni viikoksi. Kissan viikset sille mitä hän siitä ajattelee tai miltä hänestä tuntuu. Äläkä ota takaisin!

Kuulostaa että onnekas olet jos pääset tuollaisesta ongelmakimpusta eroon näin aikaisessa vaiheessa. Jos noinkin varttuneella miehellä on takana vain epäonnistuneita ja ongelmallisia suhteita, on todennäkoistä ettei miehestä vain kerta kaikkiaan ole normaaliin parisuhteeseen.