Mies sai perinnön - osti itselleen kalliin auton

kai se ap nyt jotain saa itekin. ei se nyt oikein mee mun kaaliin että se jolla on enemmän rahaa voi tehdä mitä lystää. näköjään löytyy vieläkin perheitä missä rahalla saa valtaa.

näköjään on myös paljon perheitä jossa ei ole omia rahoja, vaan kaikki mikä saman katon alle oleville ihmisille tulee kuuluu molemmille.

ihanaa kun voi hyväksyttää puolisollaan sen että saa joskus tuhlata itseensä omia rahojaan.

eri asia olisi jos oltaisiin riistämässä lapsilta mahdollisuus normaaliin elämään, vaatteisiin, ruokaan, perustarpeisiin, mutta siitä ei ole kyse.

 

No, joku kotihoidontuki on kuitenkin palkkaan suhteutettuna aika pieni raha. Voiko myöskään se joka on tuonkaltaisilla tuilla(?) elellyt jo 7v käytännössä miehen palkoilla ja edessä vielä 5v samaa rataa päättää sen miehen palkan lisäksi mihin ne miehen perintörahat käytetään? Kuulosti siltä että mies on jo valmiiksi aika kypsä rooliinsa perheen ainoana elättäjänä ja ehkä myös saanut tarpeekseen vaimon määräysvallasta, siksi nyt päätti kerrankin toteuttaa sen yhden oman haaveensa.

No jos avioiitto on muutenkin tuollaista valtataistelua ja sen laskemista paljonko kukakin elämällään "tuottaa" ja keneen se käytetään, niin ongelma on kyllä paljon syvemmällä tasolla ja muuallakin kuin vain tässä perintöasiassa

 

Minusta perintö on ns. extraa, jota ei kuulu laskea perheen yhteisiksi rahoiksi. En saa tästä aloituksesta tai koko ketjusta vieläkään mitään tolkkua, tarkoitan siis että olen ollut ekasta viestistä miehen puolella: HÄNEN rahansa, HÄNEN autonsa. Joku sanoi että auto on huono sijoituskohde- minkä vitun takia tässäkin pitää nähdä ns. hyöty, eikö voi vaan ajatella että jos mies on pitkään toivonut jotain ja nyt saa sen, niin hyvä juttu hänelle?? :O Arvoitatteko myös omat hankintanne sen mukaan, mikä on niiden jälleenmyyntiarvo? Niin että paljonkos niillä Muumimukeilla tienasikaan..?

Ps. Koska rahoille on jo käyttökohde, aivan turhaa jossitella mitä sillä rahalla olisi saanut.

Pps. Ap, mene töihin ja hanki oma elämä. Kotona oleminen on selvästi sumentanut arvostelukykysi.

 

No jos avioiitto on muutenkin tuollaista valtataistelua ja sen laskemista paljonko kukakin elämällään "tuottaa" ja keneen se käytetään, niin ongelma on kyllä paljon syvemmällä tasolla ja muuallakin kuin vain tässä perintöasiassa

Totta. Liitossa kummallakin tulisi olla tunne, että omissa ja yhteisissä asioissa on itsellä jotakin sanomista.

 

kai se ap nyt jotain saa itekin. ei se nyt oikein mee mun kaaliin että se jolla on enemmän rahaa voi tehdä mitä lystää. näköjään löytyy vieläkin perheitä missä rahalla saa valtaa.

Mun mielestä tietty valta sillä on - koska sen tekeminenkään ei aina niin mukavaa ole. Ap:n miestä selkeästi tökkii olla perheen ainoa elättäjä, hän ei pidä siitä. Ja mitä rakastava aviopuoliso tekee auttaakseen miestään? EI MITÄÄN. Ei edes yritä koulutautua. Odottaa vaan palvelua.

Ei se mieskään mikään pankkiautomaatti ole. Eikä työ ainan nannaa varmasti hänestäkään. Nyt hän sai exteraa ja vituuntuminen vaimon käytöksen purkautui niin että ukko pisti rahat haisemaan. HYVÄ NIIN. Koska eihän AP:kaan miestään yhtään ajattele. Mahdollisuus kun olisi vaikka työskennellä osa-aikaisesti, niin että mieskin voisi olla osittain kotona lasten kanssa. Tämä varamasti LAPSILLEKIN paras ratkaisu. Olla kotona, isän JA äidin hoidossa.

 

[QUOTE="hemuli";27280956]Jos olisin ollut Ap:n mies olisin tehnyt niin että passitan arvon rouvan töihin ja jään itse kotiin. Perinnöstä sitten kustannetaan palkojen erotus niin että perheen tulotaso pysyy samana kun arvon rouva tekee työtä.

Jotenkin apäilen että TÄMÄKIN kotiäiti on kastia "töitä karttava", ei kiinosta. Kyse ei ole lasten hyvinvoinnista vaan siitä että on totuttu että raha kasvaa puussa, eli tulee mieheltä kuin manulle illallinen. Veikkaan että vanhempien huomasta ukon elätettäväksi siirtynyt lintunen jota ei taloudellisen vastuun otto voi vähempää innostaa.[/QUOTE]
Aloituksesta saa tosiaan sen käsityksen, että miestä jo vähän ottaa kuupasta olla ainoa työssäkäyvä. Myöhemmistä ap:n kirjoituksista sen käsityksen, että lapset halutaan hoitaa kotona siihen asti, kun nuorin on 3 v. Alle 3-vuotiaan vanhemmalla on lakisääteinen oikeus hoitovapaaseen, joten nyt olisi ollut hyvä sauma miehen jäädä 1,5 vuodeksi kotiin ja ap:n mennä töihin, koska perinnön turvin tuo miehen ja ap:n välinen tuloero olisi voitu kompensoida. Luultavasti perinnöstä olisi jäänyt vielä rahaa uuteen autoonkin, joskaan ei mersun.

 

No jos avioiitto on muutenkin tuollaista valtataistelua ja sen laskemista paljonko kukakin elämällään "tuottaa" ja keneen se käytetään, niin ongelma on kyllä paljon syvemmällä tasolla ja muuallakin kuin vain tässä perintöasiassa

Varmasti onkin ja siksi ap:n olisi myös hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään tilannetta miehen kohdalta. Perintö on loppupelissä aika pieni osa tuossa vuosia jatkuneessa ja jatkuvassa kuviossa.

 

Olenko ainoa, jolle tulee mieleen, että mistä tuo raha tuli, ja mitä sen edellinen omistaja olisi toivonut rahalla tehtävän? Toisinsanoen, olisko mummo tai pappa kumminkin toivonut, että ainakin osalla rahasta olisi tehty jotain enemmän lapsenlapsia (ja ehkä vähän sitä miniääkin) hyödyttävää tai ilahduttavaa..? Nimittäin jos multa jäis 100 000 perintöä ja perinnön saaja ostais sillä mersun, niin saisi odotella poltergeistia saapuvaksi |O

No,mä oon kysyny tota samaa ap:lta jo,mutta ei oo vaivautunu vastaamaan.. Tosin eri sanankääntein esitin sen.

 

Onko kenelläkään muulla tullut mieleen, kuinka paljon ansiotuloja perhe on menettänyt vaimon seitsemän kotiäitivuoden aikana? Siinä ei varmaan 100.000 euroa riitä...

 

Aloituksesta saa tosiaan sen käsityksen, että miestä jo vähän ottaa kuupasta olla ainoa työssäkäyvä. Myöhemmistä ap:n kirjoituksista sen käsityksen, että lapset halutaan hoitaa kotona siihen asti, kun nuorin on 3 v. Alle 3-vuotiaan vanhemmalla on lakisääteinen oikeus hoitovapaaseen, joten nyt olisi ollut hyvä sauma miehen jäädä 1,5 vuodeksi kotiin ja ap:n mennä töihin, koska perinnön turvin tuo miehen ja ap:n välinen tuloero olisi voitu kompensoida. Luultavasti perinnöstä olisi jäänyt vielä rahaa uuteen autoonkin, joskaan ei mersun.

Toisaalta tuo perintö olisi tarjonnut myös hyvän mahdollisuuden siihen että mies jäisi nyt loppuhoitovapaaksi kotiin ja saisi paussia työelämästä. Samalla kun talous on turvattu ap voisi suunniteltua aiemmin aloittaa opintonsa ja panostaa niihin rauhassa, pääsisivät sitten nopeammin siihen tilanteeseen että perheessä on kaksi työssäkäyvää elättäjää.

 

Aloituksesta saa tosiaan sen käsityksen, että miestä jo vähän ottaa kuupasta olla ainoa työssäkäyvä. Myöhemmistä ap:n kirjoituksista sen käsityksen, että lapset halutaan hoitaa kotona siihen asti, kun nuorin on 3 v. Alle 3-vuotiaan vanhemmalla on lakisääteinen oikeus hoitovapaaseen, joten nyt olisi ollut hyvä sauma miehen jäädä 1,5 vuodeksi kotiin ja ap:n mennä töihin, koska perinnön turvin tuo miehen ja ap:n välinen tuloero olisi voitu kompensoida. Luultavasti perinnöstä olisi jäänyt vielä rahaa uuteen autoonkin, joskaan ei mersun.

Näin olisi jäännyt. Ja olisi ollut todellakin oiva paikka pistää ap sinne kouluun opisekelemaan se ammatti. Mutta AP voinee itse vastata:

OLISITKO lähtenyt opiskelemaan jos miehesi olisi sijoittanut rahat perheeseen, jäännyt kotiin lasten kanssa ja sinä olisit mennyt hankkimaan itsellesi ammatin? Olisitko tähän suotunut.

Jos vastaus sisälläsi on ei. Niin silloin miehesi on Mersunsa ansainnut.

 

Toisaalta tuo perintö olisi tarjonnut myös hyvän mahdollisuuden siihen että mies jäisi nyt loppuhoitovapaaksi kotiin ja saisi paussia työelämästä. Samalla kun talous on turvattu ap voisi suunniteltua aiemmin aloittaa opintonsa ja panostaa niihin rauhassa, pääsisivät sitten nopeammin siihen tilanteeseen että perheessä on kaksi työssäkäyvää elättäjää.

Olis tosiaan tarjonnu,mutta ei kait se ois ap:lle käyny,kun päättäny että hänhän ei mihinkään töihin vielä mene..Olis ap saanu sitte huomata mitä on olla se joka heidän perheessään sen rahan tuo.

 

Näitkö testamentin? Perinnön jättäjähän on saattanut vaikka kirjata ylöskin, ettei puolisolla ole avio-oikeutta perintöön.

 

Oliko heillä ennen autoa ollenkaan, eikös sen voi ainakin nyt myydä ja käyttää sen rahan vaikka siihen remonttiin?

 

Ainoa järkevä ratkaisu mieheltä perinnön suhtee olisi ollut todellakin antaa ap:lle mahdollisuus käydä koulu loppuun ja hankkia työ. Samalla hän olisi lapsia voinnut hoitaa kun kerta yhdessä (??) ovat päättäneet että lapset hoidetaan kotona 3v saakka.

 

Minusta se miehen kommentti antoi kyllä jo selkeästi kuvaa siitä että mies on turhautunut elättämään yksin perheensä ilman että saa koskaan nauttia mistään kivasta.

Peesi tälle.

 

Mun äitini teki tämän uhrauksen. Ja voin sanoa se ei ole ollut meille lapsille koskaan hyväksi. On helvetin tyhmää vaan kasata sitä katkeruutta. Ei se äidillä sitä ollut silloin kun olimme pieniä.

Mutta pikku hiljaa purosta syntyi joki. Ja nyt hän on elämän katkeroittama "kun en ole koskaan saannut tehdä niin kuin olisin halunnut"

Että hyvää matkaa vaan martyyriyden kanssa. Usko pois, et tee lapsillesi parasta.

Siis onko se todellakin uhrautumista, mikäli tekee jotain, joka ei ole niin "kivaa"? Mielestäni se on normaalia elämää. Aivan kuten se, että töissä pitää käydä, vaikka ei sekään aina niin "kivaa" ole.

Olen pahoillasi äitisi puolesta, mikäli hän kokee elämänsä menneen hukkaan, mutta minulle et martyyrin kruunua päähäni saa sovitettua. Itse asiassa uskon, että äitisi ei ole katkeroitunut valinnoistaan, vaan katkeroituminen olisi tapahtunut, olisi valinnat olleet minkälaisia tahansa. Toiset ihmiset vain ovat ikävä kyllä sen luonteisia.

 

[QUOTE="Arja";27280558]Pakko jatkaa tuota vuokra-asunto kuviota. Sitähän voisi ostaa pääkaupunkiseudulta yksiön alueelta, jolla paras panos-tuotossuhde eli saisi kohtuu hinnalla asunnon vs. vuokratuotto ja ehkäpä vielä arvonnousupotentiaalia (vaikka alueelta, johon on tulossa metropysäkki länsimetron myötä). Sitten vaan laskemaan, paljonko jää verojen ja vastikkeen jälkeen käteen. Tuolla summalla sitten lyhentää autolainaa. Aikanaan, kun auto maksettu, olisi vielä tuo asunto raksuttamassa tuloa. Ei aina tarvitse tehdä työtä saadakseen rahaa, vaan voi laittaa rahan tekemään tuotä itselle.

Tokikin tuo edellyttää, sitä, että ihan unelmien autoa ei voi ostaa (taitaisi lyhennykset olla sitä luokkaa), mutta, jos pitää niin hetken lapsi olla, niin eipä sitten vaurastutakaan.[/QUOTE]

Sä et saa sadalla tontulla länsimetron varrelta minkäänlaista yksiötä. Tai korjaus, ehkä sellaisen, johonon juuri tulossa monen kymmenen tonnin putkiremontti. Saa toki antaa ilmoitusten osoitteita jos löytyy niin ostan pois!

 

[QUOTE="Minä vain";27281231]Sä et saa sadalla tontulla länsimetron varrelta minkäänlaista yksiötä. Tai korjaus, ehkä sellaisen, johonon juuri tulossa monen kymmenen tonnin putkiremontti. Saa toki antaa ilmoitusten osoitteita jos löytyy niin ostan pois![/QUOTE]

Saapa hyvinkin. Kannattaa katsoa kartasta tulevat pysäkit ja seurata asuntomarkkinoita.

Juuri harkittiin Tapiolasta putkirempatusta yhtiöstä 42 neliöistä yksiötä. Jätettiin ostamatta, kun vuokratuoton maksimoimiseksi pienempikin riittää. Olen markkinoita seuranneena nähnyt useita alle 100keur asuntoja.

 

Kyllä mie olisin omistamaani asuntoon sijoittanut tahaa.. Ja sitten oltaisiin perheen kanssa käyty yhdessä lomailemassa

 

[QUOTE="Arja";27281323]Saapa hyvinkin. Kannattaa katsoa kartasta tulevat pysäkit ja seurata asuntomarkkinoita.

Juuri harkittiin Tapiolasta putkirempatusta yhtiöstä 42 neliöistä yksiötä. Jätettiin ostamatta, kun vuokratuoton maksimoimiseksi pienempikin riittää. Olen markkinoita seuranneena nähnyt useita alle 100keur asuntoja.[/QUOTE]

Jäi hinta pois eli tuosta pyynti 124 000eur eli ei alle tuon 100keur

 

Kaikkein järkevintä olisi pysyä sinkkuna ja ei missään nimessä tehdä ainakaan lapsia. Silloin saa elää just niinkuin haluaa eikä tartte jakaa kenekään kanssa mitään ja nauttia rahan tuomasta onnellisuudesta. Eikö?

 

[QUOTE="Arja";27281366]Jäi hinta pois eli tuosta pyynti 124 000eur eli ei alle tuon 100keur[/QUOTE]

Juu, ei ole alle. Ja seuraan myös markkinoita. Etsi mulle esimerkiksi edes yksi länsi-metron varrella oleva yksiö, jonka hinta alle 100 000. Ja jossa ei ole tulossa kallista putkiremonttia lähivuosina.

 

[QUOTE="Abc";27281428]Kaikkein järkevintä olisi pysyä sinkkuna ja ei missään nimessä tehdä ainakaan lapsia. Silloin saa elää just niinkuin haluaa eikä tartte jakaa kenekään kanssa mitään ja nauttia rahan tuomasta onnellisuudesta. Eikö?[/QUOTE]

Ei se valitettavasti aina noin mene. Been there, done that. Kyllä tuossakin kuviossa joutuu sisarusten kanssa tappelemaan. Jopa omista elämänvalinnoista. Tuntuu ettet ole perheettömänä uskottava aikuinen vaikka ikää olisi yli kolmenkympin!

 

Jos mie olisin saanu tuommoisen summan. Laittaisin sen puoliksi. Yhden puolikkaan pitäisin itselläni ja lapset sais loput.

Noin tein pienen pienelle perinnölle, joka jaettiin sisarusten kanssa.