Mies säästelee lomiaan ja rahojaan poikien reissuihin

Jos akka jää kotio niin ihan hyvin voi tehdä arbeettia, kutoa sukkia ja myydä niitä eikä vain huutaa leipää kurkku suorana kuin lokin poikanen!

Mä kudon sukkia yms. vaikka oon töis ja voin sanoa, että ei niillä kovin isoille rahoille pääse. Meneehän jo lankoihinki rahaa ja ku ei sitä sukkaparia tehdä ihan yhdes illas ja ku tosiaan pitää käydä töis ja hoitaa kotia yms.

 

Niin, voihan sen noinkin tehdä, että köyhempi osapuoli ei sitten saa mitään ylimääräistä, jos ei itse pysty sitä rahoittamaan. Aika monessa perheessä varmaan ostetaan ja rahoitetaan molempien toiveita ta tarpeita riippumatta siitä, kenen rahoista on kyse - ja kyllä itsekin maksaisin ihan mielelläni puolisolleni matkan, jos hänellä ei olisi rahaa. Nämä on jokaisen itse valittava, miten haluaa toimia, ja mieluiten pariutua sellaisen kanssa, jonka kanssa näkemykset osuvat yksiin.

Joo'o, mutta lueppas vaan niin kovinkaan monelle mammalle ei olis OK vaikka mies säästäisikin rahojaan. Heti tulee vastakaneetti, säästä mullekin tai miksi ei nuokin rahat perheen yhteiseen (lisä)reissuun.

 

Mä en saa menemään lähellekää tonnia ulkonäköjuttuuhin vaikka siihen laskettaas vaatteet. Voi hyvää päivää mitä oletuksia joku vanhapoikareppana tekee naisista.

Öö, miten se nyt menikään? Sulla ei taida miestä olla kun poraat sitä lapsen saantia, mutta kun ei oo suhdetta. Itse sentään ihan perus avioliitossa, onnellisesti.

 

Öö, miten se nyt menikään? Sulla ei taida miestä olla kun poraat sitä lapsen saantia, mutta kun ei oo suhdetta. Itse sentään ihan perus avioliitossa, onnellisesti.

Kyllä mä olen parisuhtees, mutta miten se tähän liittyi? Ei mun mielipiteet olisi mitenkää erilaaset olisin sitte sinkku, seurusteleva, avoliitos tai avioliitos. Oon eläny avoliitos joten kyllä mulla todellaki on käsitys siitä mitä se on ja mitä en ikinä itte haluaasi omaan parisuhteeseen. Mikä siinä on niin vaikiaa käsittää, että kaikki ei halua samaa ku sä? Miks on niin vaikia tajuta, että kaikki ei oo samanlaasia ku sä?

Ja miten se avioliitto takaa onnellisuuden? Ihan selvästi piti tuostaki päästä mulle kuittaamaan. Mulla ei oo edes mitää hinkua päästä naimisiin ja lapsi mulla on.

 

Joo'o, mutta lueppas vaan niin kovinkaan monelle mammalle ei olis OK vaikka mies säästäisikin rahojaan. Heti tulee vastakaneetti, säästä mullekin tai miksi ei nuokin rahat perheen yhteiseen (lisä)reissuun.

Jos sinusta rahojen täytyy olla tarkkaan erilliset ja miehen omat matkat perustellaan sillä, että rahat ovat omia, niin mikä se juttu niistä naisten oletetuista meikki- ja vaateshoppailuista sitten oli? Mihin se sitten enää liittyi ja mitä väliä niillä on?

 

Kyllä mä olen parisuhtees, mutta miten se tähän liittyi? Ei mun mielipiteet olisi mitenkää erilaaset olisin sitte sinkku, seurusteleva, avoliitos tai avioliitos. Oon eläny avoliitos joten kyllä mulla todellaki on käsitys siitä mitä se on ja mitä en ikinä itte haluaasi omaan parisuhteeseen. Mikä siinä on niin vaikiaa käsittää, että kaikki ei halua samaa ku sä? Miks on niin vaikia tajuta, että kaikki ei oo samanlaasia ku sä?

Ja miten se avioliitto takaa onnellisuuden? Ihan selvästi piti tuostaki päästä mulle kuittaamaan. Mulla ei oo edes mitää hinkua päästä naimisiin ja lapsi mulla on.

Mun mielestä ei kannata lähteä henkilökohtaisia asioitaan ruotimaan tuollaisten trollien kanssa, jotka voivat kirjoitella ihan mitä vaan.

 

Tänään just oli Iltalehdessä hyvä juttu, kun mies oli lähdössä Thaimaahan reissulle. Vaimo sitten lähtikin mukaan kun sai rahat kasaan ja ukko vietti koko viikon tyttöbaareissa ja "hoidoissa".

Eli edelleenkään en olisi aviossa hetkeäkään miehen kanssa, joka hinkuu ilman vaimoaan minne tahansa pidemmälle reissulle.

 

Olisi OK.

 

Olen varmaan todella naiivi, mutta en ymmärrä että jos nainen omasta tahdostaan on kotona lasten kanssa elinei töissä, miehen pitää elää sen mukaan? Jos tämä olisikin ainoa ketju jossa näitä lukee, mutta kun yleinen mielipide rahasta täällä on, että mikä on miehen on myös naisen. Minusta se on väärin.

 

Tänään just oli Iltalehdessä hyvä juttu, kun mies oli lähdössä Thaimaahan reissulle. Vaimo sitten lähtikin mukaan kun sai rahat kasaan ja ukko vietti koko viikon tyttöbaareissa ja "hoidoissa".

Eli edelleenkään en olisi aviossa hetkeäkään miehen kanssa, joka hinkuu ilman vaimoaan minne tahansa pidemmälle reissulle.

Aha. Kummallinen ajatus, että ihmisten pitäisi olla kuin liimattuna toisiinsa kun ovat suhteessa.

 

Jos tämä olisikin ainoa ketju jossa näitä lukee, mutta kun yleinen mielipide rahasta täällä on, että mikä on miehen on myös naisen. Minusta se on väärin.

Olen samaa mieltä. Ihan jokaiselle tekisi hyvää olla parisuhteessa jossain vaiheessa se enemmän tienaava osapuoli. Se on helppo olla käsi ojossa, jos on aina itse siellä saamapuolella. Toimii toki toisinkin päin.

 

Olen varmaan todella naiivi, mutta en ymmärrä että jos nainen omasta tahdostaan on kotona lasten kanssa elinei töissä, miehen pitää elää sen mukaan? Jos tämä olisikin ainoa ketju jossa näitä lukee, mutta kun yleinen mielipide rahasta täällä on, että mikä on miehen on myös naisen. Minusta se on väärin.

Meillä on oltu vuorotellen hoitamassa alle 3-vuotiaita lapsia kotona, ja kyllä se toinen aina otti lasta hoitavan huomioon ja tavallaan "eli sen mukaan". Miksi sitten näin? No kun elämme yhdessä ja haluamme ottaa toisemme huomioon, ei siihen sen kummempaa syytä ole. On meillä silti omat rahat, mutta käytämme niitä kyllä aika paljon yhdessä.

 

Olen varmaan todella naiivi, mutta en ymmärrä että jos nainen omasta tahdostaan on kotona lasten kanssa elinei töissä, miehen pitää elää sen mukaan? Jos tämä olisikin ainoa ketju jossa näitä lukee, mutta kun yleinen mielipide rahasta täällä on, että mikä on miehen on myös naisen. Minusta se on väärin.

Mä olin kotona ihan omilla rahoillani, en olisi ollut jos en olisi pystynyt osallistumaan menoihin.
Ja vähän aikaa sitte tuhlasin iteeni 3600e ja ei käyny mielesäkään edes kysyä mieheltä, että onko se ok.
Jokainen tehköön rahoilla mitä haluaa ja musta puolison ei tarvitse toista elättää, kunhan menot maksetaan niin loput voi sijoittaa miten tykkää.

 

Mutta kun mies jää kotiin, niin silloin ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä?

Kuule, jos se mies on kotona, se tekee jo täyttä työpäivää siinä lasta ja ehkä välillä vähän kotiakin hoitaessaan. Tosin, jos mies on kotona, kuuluu kodinhoito ehdottomasti naiselle. Ei se mies yksin ehdi ja jaksa kaikkea tehdä

 

Mä olin kotona ihan omilla rahoillani, en olisi ollut jos en olisi pystynyt osallistumaan menoihin.
Ja vähän aikaa sitte tuhlasin iteeni 3600e ja ei käyny mielesäkään edes kysyä mieheltä, että onko se ok.
Jokainen tehköön rahoilla mitä haluaa ja musta puolison ei tarvitse toista elättää, kunhan menot maksetaan niin loput voi sijoittaa miten tykkää.

Aviopuolisosta kun kuitenkin ollaan lain mukaan elatusvelvollisia
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun perheen yhteiset pakolliset menot on kuitattu, saa molemmat tehdä "ylimääräisillä" rahoillaan mitä haluaa. Meillä ainakin molemmat haluavat myös huomioida toista eli vaikka yksittäisiä reissuja tai menoja on mitä toisella ei sitten ole, niin ei niitä kuitenkaan täysin epäsuhdassa ole. En osaisi kuvitella sellaista tilannetta, että toinen aina pääsisi ja toinen ei koskaan. Jotenkin olettaisin, että kun molemmille on tahto ensin huolehtia perheestä ja sitten puolisosta niin rahasta ei tule riitaa koska kumpikaan ei koe tulleensa väärinkohdelluksi. Ja ennenkuin joku älähtää niin mä olen meistä se paremmin tienaava tällä hetkellä.

 

Sitähän nämä mammat tässä juuri penäävät, on miehen velvollisuus elättää sitä useammin kotona olevaa naista. Itse en ole sitä mieltä, jos et lukemaasi ymmärtänyt.

Ota vaan femakko kuule ihan iisisti. Se jos akat käy miehen pusseilla, ei tarkoita että miehet kävisi kanssa hädän hetkellä. Sen huomaa jo yleisesti johtajuustasosta. Keskimäärin tavallisempaa naisille on roikkua lahkeessa inisemässä elatuksista ja tuista. Ihan vapaat markkinat on kaikilla, lähtee vaikka sieltä lähihoitajan duunista yrittämään lääkäriksi. Kukaan ei kiellä yrittämästä.

Lääkäreitä taitaa tällä hetkellä olla n. 60 % naisia ja loput miehiä - valmistuvissa kursseissa suhdeluku paikottain vieläkin naisvoittoisempi.

Työttömiä luusereita on miehiä noin 60 % ja naisia loput.

Että revi sinä siittä.

 

Lisäksi ne miehethän juurikin käyvät niillä toisten pusseilla, niinkuin nyt tuo M33 joka täällä ihan tunnustikin matkustelleensa vaimon ystävällisyyden ansiosta, kun itse teki viiden vuoden tutkintoaan sen kahdeksan vuotta... Ja ne kaikki yrittävät pyrittävät jätkänpätkät jotka perustaa yrityksensä isosti mesoten, duuni ei käy kaupaksi, romut ei käy kaupaksi - pänniihän se, kun ei ole mitä myydä. Onneksi lähes jokaisen idiootin miehen läheltä löytyy helläsydäminen ja ymmärtäväinen nainen...

 

On naisen velvollisuus olla kotona hoitamassa lapsia kun ne on pieniä. Miehen velvollisuus taas on katsoa, että akka hommaa koko perheelle ruuat ja kakaroille vaatteet kotihoidontuestaan ja osallistuu myös laskujen maksamiseen. Mies saa nauttia palkastaan kuten itse haluaa, vaikka sitten lähtemällä äijäporukalla lomalle etelään muutamaksi viikoksi. Akkahan ei joka tapauksessa edes pääsisi mukaan, koska jonkun ne kakarat on hoidettava ja siksi toiseksi, eihän sillä olisi rahaakaan

 

[QUOTE="huoh";30139802]Lisäksi ne miehethän juurikin käyvät niillä toisten pusseilla, niinkuin nyt tuo M33 joka täällä ihan tunnustikin matkustelleensa vaimon ystävällisyyden ansiosta, kun itse teki viiden vuoden tutkintoaan sen kahdeksan vuotta... Ja ne kaikki yrittävät pyrittävät jätkänpätkät jotka perustaa yrityksensä isosti mesoten, duuni ei käy kaupaksi, romut ei käy kaupaksi - pänniihän se, kun ei ole mitä myydä. Onneksi lähes jokaisen idiootin miehen läheltä löytyy helläsydäminen ja ymmärtäväinen nainen...[/QUOTE]

Juu juu
tunnetusti naisethan tämän yhteiskunnan leikin juu maksavat, miehet vain loisivat sivussa!


Eiku...

 

Meillä on oltu vuorotellen hoitamassa alle 3-vuotiaita lapsia kotona, ja kyllä se toinen aina otti lasta hoitavan huomioon ja tavallaan "eli sen mukaan". Miksi sitten näin? No kun elämme yhdessä ja haluamme ottaa toisemme huomioon, ei siihen sen kummempaa syytä ole. On meillä silti omat rahat, mutta käytämme niitä kyllä aika paljon yhdessä.

Tämä!

Luin muutaman sivun tämän ketjun juupas-eipäs -kinastelua ja päällimmäisenä jäi mieleen, että enpä haluaisi olla tällaisissa parisuhteissa tai parisuhteessa näin ajattelevien ihmisten kanssa. Monella asiat tuntuvat pyörivän sen ympärillä, mitä minä saan tai saako toinen nyt enemmän tai toinen tekee aina näin ja se tuntuu epäreilulta tai toinen kieltää toista tekemästä jotain tai minulla tai toisella on tai ei ole oikeus tehdä jollakin tavalla.

Meillä parisuhde perustuu toki myös jonkinlaisiin sääntöihin ja periaatteisiin, mutta ennen kaikkea ihan haluun toimia itselle rakkaan ihmisen hyväksi, itseä tietysti unohtamatta. Kyse ei ole kilpailuasetelmasta, vaan tiimistä. Jos toinen miettii rahaa- ja aikaavieviä miesten reissuja, hän ottaa asian puheeksi (asioista keskustellaan tarpeen mukaan!) ja miettii asiaa myös toisen ja koko perheen kannalta. Jos reissu tuntuu sopivalta, niin sinne ei lähdetä kihisten että "minulla on oikeus käyttää omia rahojani mihin haluan", vaan hyvillä mielin, ja jonain toisena hetkenä taas järjestetään sitten perheen yhteisiä juttuja tai ehkä puolisolle jotain vastaavaa kivaa. Eikä sitäkään tehdä hampaat irvessä, vaan siksi, että halutaan, koska se toinen on rakas elämänkumppani ja se perhe on perustettu yhdessä, siksi että haluttiin. Ja kun tämä on molemminpuolista, niin toiselle annettu ei koskaan ole itseltä pois. Muunlaisessa parisuhteessa en haluaisikaan olla.

Keskenään kilpailua, kyräilyä, resursseista taistelua... Ei kiitos.

 

Täysin samaa mieltä viimeisen kirjoittajan (tyytyväinen näin) kanssa.

Minä, mies, elätän perheemme tällä hetkellä, vaimo on kotihoidontuella hoitamassa kolmea lastamme kotona. Yhteisellä päätöksellämme hän on laittanut uransa sivuun muutamaksi vuodeksi - mistä olen hänelle todella kiitollinen ja jään velkaa tästä pitkään; jos hän ei olisi näin tehnyt, olisin itse sen tehnyt, mikä olisi vakavasti haitannut minun urakehitystäni. Ansaitsemani palkka ja vaimon nimissä maksetut tuet ja lapsilisät ovat kaikki perheen yhteistä rahaa, ja kaikille kuuluvaa.

Minkä olen kyllä huomannut kaveripiirissäni: moni poikamieskaveri tai lapseton kaveri haluaa vierittää syyn vaimoni niskaan, kun en halua lähteä ns. poikien reissuille tämän tästäkin. Ehkä en ole asiaa niin heille korostanutkaan, että eipä ne poikamielisten ryyppyreissut tällä hetkellä niin kiinnosta, ja jutut tuntuvat tyhmiltä. Nyt on aika panostaa uraan ja lapsiin, onneksi mulla on myös upea ihminen elämäntoverina ja vaimona.

 

^ nähdäkseni tuo #395 tarkoitti, että aidossa ja välittävässä parisuhteessa kumppani saa tehdä haluamiaan asioita ilman kyräilyä ja jopa toisen "kustannuksella". Puntit varmasti tasoittuvat ajan myötä.

Mutta ei palstamammojen suhteissa joissa ykkösprioiriteetti tuntuu olevan kaitseminen ja solialistinen kateus jossa kukaan ei voi saada mihin toisella ei ole mahdollista.

Minusta se, että mies menisi väkisin matkallaan joka syö perheen budjettia, edustaa kyllä itsekkyyttä. Mutta se, että vaimo kieltää tai vähintään manipuloi tuollaisen reissun pilalle ja tapahtumattomaksi, ei ainakaan edusta aitoa rakkautta jossa toivottaisiin kumppanin kokevan hyviä ja haluamiaan asioita elämässään.

 

Miks sä Vierasmies koko ajan yleistät, että palstamammat sitä ja tätä? Miks sä et lue ajatuksella sitä mitä täällä kirjootetaan. Moni kuten mä itte on kirjoottanu, että ei sinne matkalle voi lähteä noin vain asiasta ilmoottamalla vaan ku on lapsia niin kyllä siitä pitää puolison kans keskustella ja kattoa aikatauluja, että onnistuuko se. Jos puoliso on vaikka vuorotöis ja lastenhoito menee todella vaikiaksi toisen reissun takia niin se reissu joko jätetään väliin tai sitte yhdes mietitään olisko apua saatavilla sukulaasilta tai kavereilta. Jotkut vissiin ajattelee, että se on naisen ongelma järjestää lapsille hoitajat vaikka kyse olis miehen menoista... Kyllä tuo on asia joka hoidetaan yhdes.

Ja jos ei oo varaa siihen reissuun niin sehän on täysin selvää, että sitte sinne ei mennä. Mones perhees ku on niin paljo kuluja ihan arkielämisestä, että ei mihinkää ulkomaanreissuuhin oo varaa. Ja jos jotaki on saatu säästettyä, niin ei niitä rahoja silloon käytetä vain yhden hyväksi varsinkaa ku kyse on hurvittelureissusta. Monella ne säästöt on sitä varte, että jos tulee remonttia, kodinkoneita hajoaa, autoa pitää korjata tms.

 

.

Minkä olen kyllä huomannut kaveripiirissäni: moni poikamieskaveri tai lapseton kaveri haluaa vierittää syyn vaimoni niskaan, kun en halua lähteä ns. poikien reissuille tämän tästäkin. Ehkä en ole asiaa niin heille korostanutkaan, että eipä ne poikamielisten ryyppyreissut tällä hetkellä niin kiinnosta, ja jutut tuntuvat tyhmiltä. Nyt on aika panostaa uraan ja lapsiin, onneksi mulla on myös upea ihminen elämäntoverina ja vaimona.

Tämäkö olisi syynä tähän lapsettomien miesten valtavaan naiskiukkuun ja -vihaan joka täällä palstalla viuhuu? Kun ne parhaat kaverit kasvoikin aikuisiksi eikä jaksa enää juosta jätkäkavereiden kanssa kännäämässä. Harmittaahan se...

 

Tämä!

Luin muutaman sivun tämän ketjun juupas-eipäs -kinastelua ja päällimmäisenä jäi mieleen, että enpä haluaisi olla tällaisissa parisuhteissa tai parisuhteessa näin ajattelevien ihmisten kanssa. Monella asiat tuntuvat pyörivän sen ympärillä, mitä minä saan tai saako toinen nyt enemmän tai toinen tekee aina näin ja se tuntuu epäreilulta tai toinen kieltää toista tekemästä jotain tai minulla tai toisella on tai ei ole oikeus tehdä jollakin tavalla.

Meillä parisuhde perustuu toki myös jonkinlaisiin sääntöihin ja periaatteisiin, mutta ennen kaikkea ihan haluun toimia itselle rakkaan ihmisen hyväksi, itseä tietysti unohtamatta. Kyse ei ole kilpailuasetelmasta, vaan tiimistä. Jos toinen miettii rahaa- ja aikaavieviä miesten reissuja, hän ottaa asian puheeksi (asioista keskustellaan tarpeen mukaan!) ja miettii asiaa myös toisen ja koko perheen kannalta. Jos reissu tuntuu sopivalta, niin sinne ei lähdetä kihisten että "minulla on oikeus käyttää omia rahojani mihin haluan", vaan hyvillä mielin, ja jonain toisena hetkenä taas järjestetään sitten perheen yhteisiä juttuja tai ehkä puolisolle jotain vastaavaa kivaa. Eikä sitäkään tehdä hampaat irvessä, vaan siksi, että halutaan, koska se toinen on rakas elämänkumppani ja se perhe on perustettu yhdessä, siksi että haluttiin. Ja kun tämä on molemminpuolista, niin toiselle annettu ei koskaan ole itseltä pois. Muunlaisessa parisuhteessa en haluaisikaan olla.

Keskenään kilpailua, kyräilyä, resursseista taistelua... Ei kiitos.

Sä kiteytit todella hyvin sen mitä yritin tuolla viestissäni #390 aikaisemmin sanoa
Juuri näin, tiiminä eikä sillä tavoin ajatellen että kaikki on jollain tavalla aina itseltä pois.