Tämä!
Luin muutaman sivun tämän ketjun juupas-eipäs -kinastelua ja päällimmäisenä jäi mieleen, että enpä haluaisi olla tällaisissa parisuhteissa tai parisuhteessa näin ajattelevien ihmisten kanssa. Monella asiat tuntuvat pyörivän sen ympärillä, mitä minä saan tai saako toinen nyt enemmän tai toinen tekee aina näin ja se tuntuu epäreilulta tai toinen kieltää toista tekemästä jotain tai minulla tai toisella on tai ei ole oikeus tehdä jollakin tavalla.
Meillä parisuhde perustuu toki myös jonkinlaisiin sääntöihin ja periaatteisiin, mutta ennen kaikkea ihan haluun toimia itselle rakkaan ihmisen hyväksi, itseä tietysti unohtamatta. Kyse ei ole kilpailuasetelmasta, vaan tiimistä. Jos toinen miettii rahaa- ja aikaavieviä miesten reissuja, hän ottaa asian puheeksi (asioista keskustellaan tarpeen mukaan!) ja miettii asiaa myös toisen ja koko perheen kannalta. Jos reissu tuntuu sopivalta, niin sinne ei lähdetä kihisten että "minulla on oikeus käyttää omia rahojani mihin haluan", vaan hyvillä mielin, ja jonain toisena hetkenä taas järjestetään sitten perheen yhteisiä juttuja tai ehkä puolisolle jotain vastaavaa kivaa. Eikä sitäkään tehdä hampaat irvessä, vaan siksi, että halutaan, koska se toinen on rakas elämänkumppani ja se perhe on perustettu yhdessä, siksi että haluttiin. Ja kun tämä on molemminpuolista, niin toiselle annettu ei koskaan ole itseltä pois. Muunlaisessa parisuhteessa en haluaisikaan olla.
Keskenään kilpailua, kyräilyä, resursseista taistelua... Ei kiitos.