Mies otti vastaan kaksi vuotta kestävän ulkomailla tehtävän työprojektin kysymättä multa mitään...

Mihin päin olisitte menossa? Itse käyn paljonkin Kiinassa työn puolesta..

 

http://pegingintuulissa.blogspot.fi/?m=1

 

*****

 

Ulkomaankomennukset ovat oikein avartavia, sinne vaan koko perhe. Olen itse ollut vuoden keikalla Singaporessa (tuonne oli yllättävän tiukka paikka saada työlupaa ja paikallinen "singlish" oli vittumaista kuunneltavaa) sekä puolentoistavuoden keikalla Briteissä, Manchesterissa.

 

Meil mies oli lähdös VIIKOn matkalle ja siitäkin juteltiin yhdes.
Mies teki törkeästi kun ei sinult kysyny.
Lähdette koko perhe mukaan. Mikä teitä suomes pidättelee.

 

Mä ilmoittaisin miehelle, että ei se nyt oikein sovi sillä itselleni on tarjottu vieläkin parempaa työsopimusta jostain ulkomailta ja että sinä saat jäädä nyt hoitovapaalle Ei ne lapset yksin naisen ole... Jos joku äiti ilmoittaisi lähtevänsä noin pitkäksi aikaa pois niin kyllä haloo nousisi ja lytättäisiin huonoksi äidiksi mutta kun se on isä niin pitäähän isukin saada toteuttaa unelmiaan... Joku kirjoitti, että hyvät rahat tulee tuosta - itselleni se ei merkkaisi paskaakaan. Raha, kun ei tee onnelliseksi. En voisi elää hyvätuloisen miehen kanssa, joka ei olisi juuri kotona. Mielummin rakastava, läsnäoleva mies/isä lapsille ja pienet tulot vaikkakin sitten vaatimattomasti vuokralla

 

Herää kysymys miksi teet tämän miehen kanssa lapsia näin paljon, jos kerran tuo on noin rankkaakin sinulle?

Noh. Kaipa sinulla tähänkin joku järkevä vastaus on. Periaatteena lapsen alulle laittamisessa soisi olevan, että muistaa että siitä raskaudesta kuoriutuu ensin vauva, sitten se kasvaa taaperoksi, uhmikseksi jne... ja niiden kanssa ON välillä rankkaa. Tosin ihanaakin, mutta se rankkuus pitää olla kyllä valmis jaksamaan osana pakettia.

Ehkä sinuna tiedustelisin mieheltäsi miten hän on aikonut järjestää lastensa hoidon omalta osaltaan. Ja kertoisin että olen tässä ajatellut mennä töihin, ehkä ulkomaille... lapset lennelkööt sitten maasta toiseen.

koskaan auttanut lastenhoidossa? Miksi olette tehnyt 3 lasta noin putkeen, jokainen tietää että se on rankkaa?? Ja onko mies ollut aina noin itsekäs? Vaikuttaa siltä ettei välitä teistä/sinunu jaksamisesta pätkääkään, veikkaan että on tehnyt koko ajan omia vapaa-ajan juttujaan, kun sinä hoidat lapsia?
Ehkä tämä tilanne pakottaa sinut miettimään haluatko olla hänen kanssaan?
Hän ei selvästikään halua olla teidän kanssanne, mikä on täysin järjetöntä, kun on noin pieniä lapsiakin...

 

Joku kirjoitti, että hyvät rahat tulee tuosta - itselleni se ei merkkaisi paskaakaan. Raha, kun ei tee onnelliseksi. En voisi elää hyvätuloisen miehen kanssa, joka ei olisi juuri kotona. Mielummin rakastava, läsnäoleva mies/isä lapsille ja pienet tulot vaikkakin sitten vaatimattomasti vuokralla

Luitko koko ketjua? Puhuin siitä, että säästöä tulee juuri siinä tapauksessa kun koko perhe lähtee mukaan.

 

Mä olen alusta asti noudattanut elämässäni linjaa että haalin elämääni vain niin paljon juttuja kun jaksan itse hoitaa, oli mun rinnalla joku tai ei.

Näin oli silloinkin kun mulla oli kaksi alle nelivuotiasta (toinen keskosvauva) ja olin raskaana ja mies lähti vuodeksi joukkoihin.

Pärjättiin oikein hyvin, loppuaika oli aika raskasta ison mahan kanssa, ja mies kotiutui kaksi viikkoa ennen vauvan syntymää. Olin tosin varautunut synnyttämään yksinkin edellisen keskosen perusteella.

Teidän tilanteessanne lähdettäisiin miehen mukaan jos se vaan on mitenkään mahdollista. Ja jos ei niin sitten vietettäisiin kaksi hieman erilaista vuotta. Rajallisen ajan kestää aina kun tietää loppuvan joskus. Miehen urakehityksen eteen en astuisi. Ymmärrän toki jos jos toinen tekee asiat toisella tavalla, kerroin vain oman mielipiteeni.

 

Mä ilmoittaisin miehelle, että ei se nyt oikein sovi sillä itselleni on tarjottu vieläkin parempaa työsopimusta jostain ulkomailta ja että sinä saat jäädä nyt hoitovapaalle Ei ne lapset yksin naisen ole... Jos joku äiti ilmoittaisi lähtevänsä noin pitkäksi aikaa pois niin kyllä haloo nousisi ja lytättäisiin huonoksi äidiksi mutta kun se on isä niin pitäähän isukin saada toteuttaa unelmiaan... Joku kirjoitti, että hyvät rahat tulee tuosta - itselleni se ei merkkaisi paskaakaan. Raha, kun ei tee onnelliseksi. En voisi elää hyvätuloisen miehen kanssa, joka ei olisi juuri kotona. Mielummin rakastava, läsnäoleva mies/isä lapsille ja pienet tulot vaikkakin sitten vaatimattomasti vuokralla

Mä olen ehkä pinnallinen kun ajattelen näin mutta mun miehen reissun ansiosta me rakennettiin meidän oma koti joten mulle se rahakin kyllä merkitsi paljon.

 

Otsikko ehkä selventää asiaa jonkin verran, mutta kerron lisää;

Ollaan siis likemmäs kolmikymppinen pariskunta, joka on ollut avioliitossa viimeiset kuusi vuotta. Lapsia meillä on kolme, kaikki alle 4-vuotiaita. Nuorimmainen 5kk.

Mies on töissä it-alalla, ja työhön on aiemmin kuulunut matkustelu (ulkomaille) - joka tosin vähentyi merkittävästi siinä vaiheessa kun alettiin lapsia suunnitella. Lasten synnyttyä matkustelua ei ole ollut juuri lainkaan, ja tämä siis ihan miehen oman ajatustyön tuoma päätös (koska joku nyt kuitenkin ajattelee että olen painostanut mieheni luopumaan tästä) vaikka toki yhdessä asioita pohdiskeltiin ja mietittiin tuolloin.

No. Minä olen siis tällä hetkellä ihan kotiäitinä ja mies työelämässä. Lasten kanssa meinaa olla rankkaa, kahdella vanhimmalla on uhmis ja pienimmäinen, vauva, on muuten vain todella haastava/suuritarpeinen, tuntuu tarvitsevan kaikkea kahden lapsen edestä.

Reilu kuukausi sitten mies alkoi puhua työprojektista, johon häntä on alustavasti kyselty ja josta hän on myös kiinnostunut ja johon hän toivoi pääsevänsä. Totta kai olen mieheni asioista kiinnostunut, joten kyselin sitten hieman, millaisesta projektista on kysymys ja missä ko. projekti on tarkoitus toteuttaa (juurikin tuota matkustelua ajatellen). Mies vastaili hieman umpimähkäisesti eikä oikein sanonut juuta eikä jaata, mutta antoi silti selkeästi ymmärtää ettei ole työnsä puolesta lähdössä mihinkään kauemmas.

Muutama päivä sitten mies toi kotiin hyviä uutisia - mutta pudotti samalla niskaani aikamoisen pommin. Hänet oli valittu tuohon havittelemaansa tehtävään - miinuksena se, että ko. projektia hoidetaan aika pitkälti KIINASSA. Kyseinen projekti tulee kestämään seuraavat kaksi vuotta, alkaen ensi kuun alusta. Eli tosi kiva yllätys noin niin kuin minun kannaltani.

Totta kai mies tulee kotonakin välillä olemaan ja vapaatakin hänellä tulee olemaan, mutta on todellakin paljon ja pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Olen tietysti onnellinen, jos mies on tyytyväinen tekemäänsä työhön ja tykkää siitä mitä tekee, mutta olisi voinut ihan oikeasti kysyä tätä asiaa minultakin. Kuten sanottu, lasten kanssa on välistä todella rankkaa ihan vaikka ollaan kaksinkin kotosalla - puhumattakaan sitten, kun mies lähtee muutamaksikin viikoksi pois.

Sukulaisia ja ystäviä meillä asuu kyllä samalla paikkakunnalla, mutta eivät ota lapsia hoitoon edes lyhyiksi ajoiksi tai halua esim. tulla tänne meille auttelemaan - kysytty on. Jokainen kuulemma hoitaa itse omat lapsensa, kun on ne tehnytkin. Onhan se tietysti niinkin, mutta jotenkin ahdistaa jo valmiiksi se asioiden yksinhoitamisen totaalisuus (vaikkakin se on vain väliaikaista). En voi oikeasti tehdä mitään muuta kuin miettiä, miksi mies ei voinut puhua tästä minulle ja miten tulen pärjäämään seuraavat kaksi vuotta - tai vajaat, osanhan tästä kahdesta vuodesta mies on toki kotona, mutta kuitenkin...

Bonuksena tässä on vielä sekin, että saatan olla raskaana. Mahtaa tulla messevät ajat...

Tässä on montakin epäkohtaa. Ei sanonut asiasta vastakun oli päätös tullut. Valmis jättämään lapset ja vaimonsa kotia, kuinka paljon lopulta merkitsee? Itselle ei tulisi mieleenkään jättää omaa elämänkumppania yhteisten lasten kanssa kotia ja mennä kiinaan töihin kysymättä onko edes ok.. Huhhuh.

 

Siis mitä ihmettä????

Onko muka aloittajalle (ja joillekin vastaajille) normaali asia, että mies tulee töistä kotiin ja ilmoittaa tuollaisen asian????

Nyt vtt soikoon, missä aloittaja sun itsekunnioitus on???????????

Meillä mies saisi tuossa tilanteessa valita joko perheensä tai Kiinan.

Neuvottelematta sen enempää, koska eihän mieskään neuvotellut asiasta kotona!!

 

Siis mitä ihmettä????

Onko muka aloittajalle (ja joillekin vastaajille) normaali asia, että mies tulee töistä kotiin ja ilmoittaa tuollaisen asian????

Nyt vtt soikoon, missä aloittaja sun itsekunnioitus on???????????

Meillä mies saisi tuossa tilanteessa valita joko perheensä tai Kiinan.

Neuvottelematta sen enempää, koska eihän mieskään neuvotellut asiasta kotona!!

Ihmiset ovat erehtyväisiä.
Ja, kun on monta rautaa tulessa niin suusta voi tulla sammakoita tai asioita/tehdä hätiköidysti päätöksiä, joita ei ole loppuun asti ajatellut.

Itsekunnioitus nimenomaan on sitä, että pitää itsensä puolia ja tässä tapauksessa AP piti koko perheen puolia. Äidin ja vaimon rooli perheessä on todella tärkeä. Miesten putkiaivot eivät toimi kuten naisilla, tämä on hyvä tiedostaa.

Itsekunnioitus on myös sitä, että ei turhaan stressaa itseään epäselvillä asioilla vaan malttaa odottaa oikeaa hetkeä ja pyrkii selvittämään/keskustelemaan hedelmällisesti asiat selviksi.
Kaikki kunnioitus AP:lle miten maltillisen hienosti hän asian hoiti!

Loppu hyvin kaikki hyvin? Koko perhe lähti Kiinaan.
Voi kun AP tulisi kertomaan miten kaikki lopulta suttaantui, ja mikä perheen tilanne on nyt.

 

Ihmiset ovat erehtyväisiä.
Ja, kun on monta rautaa tulessa niin suusta voi tulla sammakoita tai asioita/tehdä hätiköidysti päätöksiä, joita ei ole loppuun asti ajatellut.

Itsekunnioitus nimenomaan on sitä, että pitää itsensä puolia ja tässä tapauksessa AP piti koko perheen puolia. Äidin ja vaimon rooli perheessä on todella tärkeä. Miesten putkiaivot eivät toimi kuten naisilla, tämä on hyvä tiedostaa.

Itsekunnioitus on myös sitä, että ei turhaan stressaa itseään epäselvillä asioilla vaan malttaa odottaa oikeaa hetkeä ja pyrkii selvittämään/keskustelemaan hedelmällisesti asiat selviksi.
Kaikki kunnioitus AP:lle miten maltillisen hienosti hän asian hoiti!

Loppu hyvin kaikki hyvin? Koko perhe lähti Kiinaan.
Voi kun AP tulisi kertomaan miten kaikki lopulta suttaantui, ja mikä perheen tilanne on nyt.

Olen eri, mutta ohiksena:

No tuossa tapauksessa loukkaavinta on se, että mies ottaa pestin ulkomailta vastaan neuvottelematta siitä vaimon kanssa. Ja meinasi lähteä sinne ensin itse.

Ja vaimon vain oletetaan mukautuva elämään Suomessa/lähtevän yllättäen(!) Kiinaan. Minä jättäisin mieheni samantien tälläisessä tilanteessa, lapsia ei näkisi enää ikinä.

 

Olen eri, mutta ohiksena:

No tuossa tapauksessa loukkaavinta on se, että mies ottaa pestin ulkomailta vastaan neuvottelematta siitä vaimon kanssa. Ja meinasi lähteä sinne ensin itse.

Ja vaimon vain oletetaan mukautuva elämään Suomessa/lähtevän yllättäen(!) Kiinaan. Minä jättäisin mieheni samantien tälläisessä tilanteessa, lapsia ei näkisi enää ikinä.

Ymmärrän kyllä, että tuollainen voi kismittää, eikä tuo mieheltä tietenkään ollut fiksuin veto, mutta ihmisellä on oikeus olla joskus väärässä, ja, ihminen on varmasti joskus väärässä.
Sinäkin olet! Se, oletko liikaa väärässä vai sopivasti on jokaisen subjektiivinen tulkinta.

AP toimi erittäin fiksusti ja mahdollisesti siksi perhe säilyi ehjänä. Onko sillä enää siinä tapauksessa mitään väliä kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, kun lopputulos oli tuo.

Mielestäni sinun toiminta olisi ollut toki ymmärrettävää, tavallaan, mutta ketä sinun päätös olisi palvellut? Lapset olisivat jääneet ilman isää jonkun mahdollisen sähläyksen ja häslingin vuoksi….

Tässä ei myöskään ihan hirveästi ole otettu huomioon sitä, että mies rakentaa vakaata tulevaisuutta perheelleen tekemällä töitä. Mies tuollaisen mahdollisuuden tullessa miettii mitä hän voisi perheelleen saavuttaa. Tällöin työ voi viedä joskus voiton vaikka ei pitäisi.
AP hoitaa oman osansa hoitamalla kodin ja lapset, mikä on aivan yhtä tärkeä työ, mutta AP:n voi olla haastavaa nähdä tilannetta miehen perspektiivistä ja toisin päin. Mielestäni siihen nähden hienosti hoidettu, molemmilta!

Tämä työ toisessa maassa oli asiana miehelle ilmeisesti uusi. Hänen olisi tietenkin pitänyt ottaa selvää perheenä lähtemisestä, mutta hän teki virheen eikä ottanut selvää.

 

Huh huh. Menisi mies vaihtoon tuon jälkeen, ei olisi enää luottamusta. Olisiko oikeasti täällä palstailijoille ok, että oma miehenne tulee töistä kotiin ja sanoo tälläisen asian:

"No moi. Kuule, sain sen työn. Sori vaan, mutta unohdin aiemmin kertoa, että se työ suuntautuu Kiinaan. Olen siellä 2 vuotta. Menen yksin, sori vain. Eipä tässä muuta ollut, kuin tämä ilmoitusasia. Tee akka ruokaa, menen peran kanssa kaljalle."

Ja täällä keskustelijat oikeasti puolustelee tätä miestä? Perheen raahaaminen (mieshän suostui jopa ottamaan perheen mukaan, kun AP vaati) toiseen maahan EI OLE mikään pikkujuttu. Nuo asiat sovitaan etukäteen, ennen tuollaisen työpaikan hakua.

jätä ap se mies, avioliittonne on ohi.

 

Mitäs jos ap ei haluaisi missään nimessä muuttaa pois Suomesta? Mitäs silloin pitäisi ajatella itsekkäästä miehestä, joka ajaisi lastensa äidin seinää vasten?