koskaan auttanut lastenhoidossa? Miksi olette tehnyt 3 lasta noin putkeen, jokainen tietää että se on rankkaa?? Ja onko mies ollut aina noin itsekäs? Vaikuttaa siltä ettei välitä teistä/sinunu jaksamisesta pätkääkään, veikkaan että on tehnyt koko ajan omia vapaa-ajan juttujaan, kun sinä hoidat lapsia?Herää kysymys miksi teet tämän miehen kanssa lapsia näin paljon, jos kerran tuo on noin rankkaakin sinulle?
Noh. Kaipa sinulla tähänkin joku järkevä vastaus on. Periaatteena lapsen alulle laittamisessa soisi olevan, että muistaa että siitä raskaudesta kuoriutuu ensin vauva, sitten se kasvaa taaperoksi, uhmikseksi jne... ja niiden kanssa ON välillä rankkaa. Tosin ihanaakin, mutta se rankkuus pitää olla kyllä valmis jaksamaan osana pakettia.
Ehkä sinuna tiedustelisin mieheltäsi miten hän on aikonut järjestää lastensa hoidon omalta osaltaan. Ja kertoisin että olen tässä ajatellut mennä töihin, ehkä ulkomaille... lapset lennelkööt sitten maasta toiseen.
Luitko koko ketjua? Puhuin siitä, että säästöä tulee juuri siinä tapauksessa kun koko perhe lähtee mukaan.Joku kirjoitti, että hyvät rahat tulee tuosta - itselleni se ei merkkaisi paskaakaan. Raha, kun ei tee onnelliseksi. En voisi elää hyvätuloisen miehen kanssa, joka ei olisi juuri kotona. Mielummin rakastava, läsnäoleva mies/isä lapsille ja pienet tulot vaikkakin sitten vaatimattomasti vuokralla
Mä olen ehkä pinnallinen kun ajattelen näin mutta mun miehen reissun ansiosta me rakennettiin meidän oma koti joten mulle se rahakin kyllä merkitsi paljon.Mä ilmoittaisin miehelle, että ei se nyt oikein sovi sillä itselleni on tarjottu vieläkin parempaa työsopimusta jostain ulkomailta ja että sinä saat jäädä nyt hoitovapaalle Ei ne lapset yksin naisen ole... Jos joku äiti ilmoittaisi lähtevänsä noin pitkäksi aikaa pois niin kyllä haloo nousisi ja lytättäisiin huonoksi äidiksi mutta kun se on isä niin pitäähän isukin saada toteuttaa unelmiaan... Joku kirjoitti, että hyvät rahat tulee tuosta - itselleni se ei merkkaisi paskaakaan. Raha, kun ei tee onnelliseksi. En voisi elää hyvätuloisen miehen kanssa, joka ei olisi juuri kotona. Mielummin rakastava, läsnäoleva mies/isä lapsille ja pienet tulot vaikkakin sitten vaatimattomasti vuokralla
Otsikko ehkä selventää asiaa jonkin verran, mutta kerron lisää;
Ollaan siis likemmäs kolmikymppinen pariskunta, joka on ollut avioliitossa viimeiset kuusi vuotta. Lapsia meillä on kolme, kaikki alle 4-vuotiaita. Nuorimmainen 5kk.
Mies on töissä it-alalla, ja työhön on aiemmin kuulunut matkustelu (ulkomaille) - joka tosin vähentyi merkittävästi siinä vaiheessa kun alettiin lapsia suunnitella. Lasten synnyttyä matkustelua ei ole ollut juuri lainkaan, ja tämä siis ihan miehen oman ajatustyön tuoma päätös (koska joku nyt kuitenkin ajattelee että olen painostanut mieheni luopumaan tästä) vaikka toki yhdessä asioita pohdiskeltiin ja mietittiin tuolloin.
No. Minä olen siis tällä hetkellä ihan kotiäitinä ja mies työelämässä. Lasten kanssa meinaa olla rankkaa, kahdella vanhimmalla on uhmis ja pienimmäinen, vauva, on muuten vain todella haastava/suuritarpeinen, tuntuu tarvitsevan kaikkea kahden lapsen edestä.
Reilu kuukausi sitten mies alkoi puhua työprojektista, johon häntä on alustavasti kyselty ja josta hän on myös kiinnostunut ja johon hän toivoi pääsevänsä. Totta kai olen mieheni asioista kiinnostunut, joten kyselin sitten hieman, millaisesta projektista on kysymys ja missä ko. projekti on tarkoitus toteuttaa (juurikin tuota matkustelua ajatellen). Mies vastaili hieman umpimähkäisesti eikä oikein sanonut juuta eikä jaata, mutta antoi silti selkeästi ymmärtää ettei ole työnsä puolesta lähdössä mihinkään kauemmas.
Muutama päivä sitten mies toi kotiin hyviä uutisia - mutta pudotti samalla niskaani aikamoisen pommin. Hänet oli valittu tuohon havittelemaansa tehtävään - miinuksena se, että ko. projektia hoidetaan aika pitkälti KIINASSA. Kyseinen projekti tulee kestämään seuraavat kaksi vuotta, alkaen ensi kuun alusta. Eli tosi kiva yllätys noin niin kuin minun kannaltani.
Totta kai mies tulee kotonakin välillä olemaan ja vapaatakin hänellä tulee olemaan, mutta on todellakin paljon ja pitkiäkin aikoja poissa kotoa.
Olen tietysti onnellinen, jos mies on tyytyväinen tekemäänsä työhön ja tykkää siitä mitä tekee, mutta olisi voinut ihan oikeasti kysyä tätä asiaa minultakin. Kuten sanottu, lasten kanssa on välistä todella rankkaa ihan vaikka ollaan kaksinkin kotosalla - puhumattakaan sitten, kun mies lähtee muutamaksikin viikoksi pois.
Sukulaisia ja ystäviä meillä asuu kyllä samalla paikkakunnalla, mutta eivät ota lapsia hoitoon edes lyhyiksi ajoiksi tai halua esim. tulla tänne meille auttelemaan - kysytty on. Jokainen kuulemma hoitaa itse omat lapsensa, kun on ne tehnytkin. Onhan se tietysti niinkin, mutta jotenkin ahdistaa jo valmiiksi se asioiden yksinhoitamisen totaalisuus (vaikkakin se on vain väliaikaista). En voi oikeasti tehdä mitään muuta kuin miettiä, miksi mies ei voinut puhua tästä minulle ja miten tulen pärjäämään seuraavat kaksi vuotta - tai vajaat, osanhan tästä kahdesta vuodesta mies on toki kotona, mutta kuitenkin...
Bonuksena tässä on vielä sekin, että saatan olla raskaana. Mahtaa tulla messevät ajat...
Ihmiset ovat erehtyväisiä.Siis mitä ihmettä????
Onko muka aloittajalle (ja joillekin vastaajille) normaali asia, että mies tulee töistä kotiin ja ilmoittaa tuollaisen asian????
Nyt vtt soikoon, missä aloittaja sun itsekunnioitus on???????????
Meillä mies saisi tuossa tilanteessa valita joko perheensä tai Kiinan.
Neuvottelematta sen enempää, koska eihän mieskään neuvotellut asiasta kotona!!
Olen eri, mutta ohiksena:Ihmiset ovat erehtyväisiä.
Ja, kun on monta rautaa tulessa niin suusta voi tulla sammakoita tai asioita/tehdä hätiköidysti päätöksiä, joita ei ole loppuun asti ajatellut.
Itsekunnioitus nimenomaan on sitä, että pitää itsensä puolia ja tässä tapauksessa AP piti koko perheen puolia. Äidin ja vaimon rooli perheessä on todella tärkeä. Miesten putkiaivot eivät toimi kuten naisilla, tämä on hyvä tiedostaa.
Itsekunnioitus on myös sitä, että ei turhaan stressaa itseään epäselvillä asioilla vaan malttaa odottaa oikeaa hetkeä ja pyrkii selvittämään/keskustelemaan hedelmällisesti asiat selviksi.
Kaikki kunnioitus AP:lle miten maltillisen hienosti hän asian hoiti!
Loppu hyvin kaikki hyvin? Koko perhe lähti Kiinaan.
Voi kun AP tulisi kertomaan miten kaikki lopulta suttaantui, ja mikä perheen tilanne on nyt.
Ymmärrän kyllä, että tuollainen voi kismittää, eikä tuo mieheltä tietenkään ollut fiksuin veto, mutta ihmisellä on oikeus olla joskus väärässä, ja, ihminen on varmasti joskus väärässä.Olen eri, mutta ohiksena:
No tuossa tapauksessa loukkaavinta on se, että mies ottaa pestin ulkomailta vastaan neuvottelematta siitä vaimon kanssa. Ja meinasi lähteä sinne ensin itse.
Ja vaimon vain oletetaan mukautuva elämään Suomessa/lähtevän yllättäen(!) Kiinaan. Minä jättäisin mieheni samantien tälläisessä tilanteessa, lapsia ei näkisi enää ikinä.