vierass
No eikö se ole just luistamista siitä vastuusta? Ei PERHEELLISELLE ihmiselle saisi työ olla tärkeämpää kuin se perhe, vaikka olisi miten mielenkiintoinen projekti.
Ja toki voi löytää, mutta yhtälailla tulos on sitten sama
Mitä, jos miehellä on joku ehdotus? Ei me sitä tiedetä. Ja kyse on kahdesta vuodesta, eikä ole poissuljettu etteikö ap lähtisi mukaan.No eikö se ole just luistamista siitä vastuusta? Ei PERHEELLISELLE ihmiselle saisi työ olla tärkeämpää kuin se perhe, vaikka olisi miten mielenkiintoinen projekti.
Ja toki voi löytää, mutta yhtälailla tulos on sitten sama
Positiivista
Tieteämättä ap:n miehen projektista enempiä niin kehoitan oikeasti miettimään myös sitä vaihtoehtoa, että lähdet lapsien kanssa mukaan ja asutte siellä pysyvästi sen ajan mitä projekti kestää.
Mun hyvä ystävä lähti miehensä työn perässä Kiinaan kun heillä oli kaksi pientä lasta. Pesti oli kaksivuotinen, joten he tiesivät tulevansa takaisinkin sieltä. Kävivät koko perhe muutaman kerran Suomessa tuona aikana, lisäksi mies kävi välillä viikon työmatkoilla Suomessa. Kolmas lapsi syntyi Kiinassa, raskauden seuranta ja synnytys hoitui hulppeassa yksityissairaalassa miehen työnantajan piikkiin.
Ystävälleni sekä lapsille tämä keikka oli todella antoisa; Kiinassa on toki omat arkipäivän askareista haastavampia tekevät puolensa (kieli, liikenne, ilmasto, kulttuuri yleensä..), mutta myös ihan valtavasti ystäväni perheen elämää rikastuttaneita asioita.
Yritän miettiä asiaa omalle kohdalle ja ei, en todellakaan pitäisi siitä, että mieheni olisi "omin lupinensa" lupautunut ko. tehtävään joka sisältää usean viikon poissa oloja. Mutta jos ja kun kyseessä olisi miehelle mieluinen ja toivottu kohokohta urallansa niin tekisin myös kaikkeni että hän saisi sen toteuttaa. Mieheni on "antanut" minulle vastaavanlaisen tilaisuuden urallani, tosin silloin ei ollut kuin yksi lapsi, mutta kuitenkin.
Niin tai näin, koitas ap niellä pahin kiukkusi, ja hakea miehesi kanssa kaikkia tyydyttävän ratkaisun.
Mun hyvä ystävä lähti miehensä työn perässä Kiinaan kun heillä oli kaksi pientä lasta. Pesti oli kaksivuotinen, joten he tiesivät tulevansa takaisinkin sieltä. Kävivät koko perhe muutaman kerran Suomessa tuona aikana, lisäksi mies kävi välillä viikon työmatkoilla Suomessa. Kolmas lapsi syntyi Kiinassa, raskauden seuranta ja synnytys hoitui hulppeassa yksityissairaalassa miehen työnantajan piikkiin.
Ystävälleni sekä lapsille tämä keikka oli todella antoisa; Kiinassa on toki omat arkipäivän askareista haastavampia tekevät puolensa (kieli, liikenne, ilmasto, kulttuuri yleensä..), mutta myös ihan valtavasti ystäväni perheen elämää rikastuttaneita asioita.
Yritän miettiä asiaa omalle kohdalle ja ei, en todellakaan pitäisi siitä, että mieheni olisi "omin lupinensa" lupautunut ko. tehtävään joka sisältää usean viikon poissa oloja. Mutta jos ja kun kyseessä olisi miehelle mieluinen ja toivottu kohokohta urallansa niin tekisin myös kaikkeni että hän saisi sen toteuttaa. Mieheni on "antanut" minulle vastaavanlaisen tilaisuuden urallani, tosin silloin ei ollut kuin yksi lapsi, mutta kuitenkin.
Niin tai näin, koitas ap niellä pahin kiukkusi, ja hakea miehesi kanssa kaikkia tyydyttävän ratkaisun.
hmph
Kiukun nielemisellä tässä tarkoitetaan lähinnä sitä, että lakkaa pitämästä mykkäkoulua (kuten ap kertoi aamun tehneensä), ja kertoo suoraan mitä on mieltä (kuten ap kertoo tehneensä jo puhelimessa), ja koittaa YHDESSÄ miehen kanssa ratkaista miten edetään.
Jos isä olisi koti-isä ja äiti töissä ja ilmottaisi ottaneensa pestin niin tilannehan olisi sama kuin ap:lla. Ja luulisin että tässä tilanteessa palstalaiset ihmettelisivät jos mies on vihainen.
vieras00
Toivottavasti saatte asian sovittua niin että kaikki osapuolet on tyytyväisiä.
Mietiskelin tässä vaan omaa reaktiotani, jos oma ukko ilmoittaisi, että lähden muuten tästä sitten 2 vuodeks kiinaan, moro. Saattas syttyä vuosisadan sota, plus varmaan olisin verisesti loukkaantunut, että noin isoja päätöksiä tehdään, eikä minun mielipiteelläni ole sen vertaa väliä, että olisi kysytty tai pyydetty edes mukaan.
No anyway, tsemppiä, kyllähän asioilla on taipumus järjestyä
Mietiskelin tässä vaan omaa reaktiotani, jos oma ukko ilmoittaisi, että lähden muuten tästä sitten 2 vuodeks kiinaan, moro. Saattas syttyä vuosisadan sota, plus varmaan olisin verisesti loukkaantunut, että noin isoja päätöksiä tehdään, eikä minun mielipiteelläni ole sen vertaa väliä, että olisi kysytty tai pyydetty edes mukaan.
No anyway, tsemppiä, kyllähän asioilla on taipumus järjestyä
eri perspektiivi
Noh tuota... Itse hain paikkaa Irakissa, kertomatta miehelle mitään. Ja jos mut valitaan, lähden sinne.
Yksi syy on se, että omat halut on tärkeämpiä kuin perheen kanssa kyhjöttäminen. Huono äiti, what ever. En aio vanhana harmitella sit, että elämä jäi elämättä kun piti kotia hoitaa. Lapsien hoito ja perusarki on aika hanurista, ehkä sunkin mies siksi haluaa vaihtelua.
Yksi syy on se, että omat halut on tärkeämpiä kuin perheen kanssa kyhjöttäminen. Huono äiti, what ever. En aio vanhana harmitella sit, että elämä jäi elämättä kun piti kotia hoitaa. Lapsien hoito ja perusarki on aika hanurista, ehkä sunkin mies siksi haluaa vaihtelua.
eri perspektiivi
[QUOTE="vieras";27857839]Huono...[/QUOTE]
Heh, onko noin vaikea uskoa että nainen voi haluta muutakin kuin kotileikkiä? Oli vissiin virhe mennä naimisiin ja tiedän että miehen elämä olisi varmasti parempaa ilman mua, mut tää nyt on tällainen tilanne. Ja jos mä voin ahdistua kotona, miksei ap:n mieskin voisi? Pikkulapsi arki ei todellakaan ole kaikkia varten.
Btw, just tuli sähköpostiin hakemuksen hyväksymisilmoitus. Valinta tehdään varmaan lähipäivinä. Pitääpä tulla kertomaan jos pääsin.
Heh, onko noin vaikea uskoa että nainen voi haluta muutakin kuin kotileikkiä? Oli vissiin virhe mennä naimisiin ja tiedän että miehen elämä olisi varmasti parempaa ilman mua, mut tää nyt on tällainen tilanne. Ja jos mä voin ahdistua kotona, miksei ap:n mieskin voisi? Pikkulapsi arki ei todellakaan ole kaikkia varten.
Btw, just tuli sähköpostiin hakemuksen hyväksymisilmoitus. Valinta tehdään varmaan lähipäivinä. Pitääpä tulla kertomaan jos pääsin.
Jos tuollasen ratkaisun tekee että haluaa toiseen maahan töihin pitäisi olla sen verran munaa että kertoo perheelleen ennen hakemista.
Tsemppiä AP:lle!
eri perspektiivi
Totta mutta.. Valinta on hyvin epävarmaa, tuskin paikkaa saan. Miksi pitäisi miehelle kertoa mitään, ennenkuin valinta on tehty? Sille tulis vaan paha mieli, turhaan.Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;27857945:
Hullu, lähdet tietenkin lasten kanssa mukaan! Just puhuttiin duunissa pari pv sit ku työkaverin sisko on samanmoisella reissulla kiinassa, kodinhoitaja maksaa 100e/kk ja on ma-pe pitkää päivää... Helpottais sullakin ku olis käsipari apuna. Ja minkälaisen kokemuksen sekä itse että lapset saa!
"Vieras"
Mä niin haaveilen siitä että mies pääsisi ulkomaan komennukselle. Tosin jos päättäisi asiasta kysymättä multa niin voisin suutahtaa. Tai yllättyä iloisesti tosin jos mies olisi yksin lähdössä niin takasin ei olisi paluuta...
tosin jos mies olisi yksin lähdössä niin takasin ei olisi paluuta...Positiivista sen on pakko näyttää, muuten tämä tarina ei jatku
Jos..
A) Mies lähtisi Kiinaan töihin, me tultas innosta soikeena mukaan. Ihan sama vaikka olisi puuhannut sen mun selän takana, se olisi mahtava ylläri.
B) Jos se haluaisi mennä yksin, loukkaantuisin, mutta laskisin menemään. En voi väkisin pitää ketään kanssani jos hän tarvitsee tilaa.
C) Minä saisin Kiinasta töitä, kävisi kuten skenaariossa A.
D) Jos haluaisin mennä yksin ilman perhettäni (niin tarvitsisin luultavasti psykiatrista hoitoa, mutta) mies kyllä laskisi ja hoitaisi perheen poissaollessani.
A) Mies lähtisi Kiinaan töihin, me tultas innosta soikeena mukaan. Ihan sama vaikka olisi puuhannut sen mun selän takana, se olisi mahtava ylläri.
B) Jos se haluaisi mennä yksin, loukkaantuisin, mutta laskisin menemään. En voi väkisin pitää ketään kanssani jos hän tarvitsee tilaa.
C) Minä saisin Kiinasta töitä, kävisi kuten skenaariossa A.
D) Jos haluaisin mennä yksin ilman perhettäni (niin tarvitsisin luultavasti psykiatrista hoitoa, mutta) mies kyllä laskisi ja hoitaisi perheen poissaollessani.
ap.
Testi näytti negaa, mutta koska ensimmäinen testi näytti negaa myös keskimmäisen kohdalla, teen aamulla uuden testin... Kaiken varalta
Joka tapauksessa, miehen kanssa ollaan puitu asioita siitä lähtien, kun hän on töistä tullut. Kerroin miehelle ihan suoraan mielipiteeni tilanteesta ja kysyin, mitä hän puolestaan ajattelee. Mies myönsi olleensa äärimmäisen itsekäs eikä ollut kuulemma oikein osannut ajatella, ja myönsi myös, että oli alunperin ajatellut naiviisti lähtevänsä Kiinan projektille yksin, jonka ajan me muu perhe olisimme olleet täällä Suomessa. Oli nyt sitten kuulemma punninnut asioita. Haluaisi, että lähdettäisiin sinne Kiinaan koko poppoo, koska haluaa parisuhteemme jatkuvan ja perheemme pysyvän kasassa. Mies ei voi enää oikein tuosta projektista luistaakaan, sillä se on niiltä osin lyöty lukkoon - vaikuttaisi myöhemmin ratkaisevasti miehen tuleviin töihin (ja sitäkään en miehelle toivo, tietenkään). Kuulemma firma auttaa niin halutessamme koko perhettä kaikissa käytännön asioissa, eli kaikkea ei tarvitse yksinään järjestää.
Myöntää täytyy, että olen hyvilläni, koska enhän minäkään halua perhettämme hajottaa saatika miehestäni erota. Rakastan miestäni, hänen ajoittaisesta typerehtimisestään (jota me kaikki toki joskus harrastamme) huolimatta.
Myöntää täytyy myös, että oikeastaan kihisen innosta - Kiinassa en ole koskaan käynyt, ulkomailla koskaan asustellut pidempään,... Tästähän voi tulla vaikka miten mukavaa - tai raskasta ja hankalaa. Pelottaakin vähän, sillä iso muutoshan tuo on. Mutta mies on vakuutellut, että asetelma tulisi meidän siellä asuessamme olemaan jotakuinkin samantyyppinen kuin täällä Suomessa nyt, eli "yksin" ei tarvitse olla. Keskusteltiin myös mahdollisesta lastenhoitoavusta siellä päässä, ilmeisesti ainakin miehen eräälle kollegalle (tai oikeastaan tämän puolisolle) oli tällaista järkätty firman avustuksella. Ja onhan niitä tietysti muitakin mahdollisuuksia.
No, tilanne on siis tällä hetkellä ihan hyvä. Huomenna saadaan - ihmeiden aika ei ole ohi! - lapset hoitoon, jolloin saadaan olla muutama tunti ihan kahdestaan, omissa oloissamme ja puhua, puhua ja puhua. Tai mitä sitten keskimmekin. Enpä muista, milloin niin "totaalista" kahdenkeskeistä aikaa olisi viimeksi edes ollut.
Vielä tätä asiaa - Kiinaan lähtöä - ei olla virallisesti lukkoon lyöty, mutta onpahan lyöty kuitenkin...
Vielä semmoista kyselisin, että onko kukaan asunut Kiinassa? Tai käynyt? Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset ovat tervetulleita
Joka tapauksessa, miehen kanssa ollaan puitu asioita siitä lähtien, kun hän on töistä tullut. Kerroin miehelle ihan suoraan mielipiteeni tilanteesta ja kysyin, mitä hän puolestaan ajattelee. Mies myönsi olleensa äärimmäisen itsekäs eikä ollut kuulemma oikein osannut ajatella, ja myönsi myös, että oli alunperin ajatellut naiviisti lähtevänsä Kiinan projektille yksin, jonka ajan me muu perhe olisimme olleet täällä Suomessa. Oli nyt sitten kuulemma punninnut asioita. Haluaisi, että lähdettäisiin sinne Kiinaan koko poppoo, koska haluaa parisuhteemme jatkuvan ja perheemme pysyvän kasassa. Mies ei voi enää oikein tuosta projektista luistaakaan, sillä se on niiltä osin lyöty lukkoon - vaikuttaisi myöhemmin ratkaisevasti miehen tuleviin töihin (ja sitäkään en miehelle toivo, tietenkään). Kuulemma firma auttaa niin halutessamme koko perhettä kaikissa käytännön asioissa, eli kaikkea ei tarvitse yksinään järjestää.
Myöntää täytyy, että olen hyvilläni, koska enhän minäkään halua perhettämme hajottaa saatika miehestäni erota. Rakastan miestäni, hänen ajoittaisesta typerehtimisestään (jota me kaikki toki joskus harrastamme) huolimatta.
Myöntää täytyy myös, että oikeastaan kihisen innosta - Kiinassa en ole koskaan käynyt, ulkomailla koskaan asustellut pidempään,... Tästähän voi tulla vaikka miten mukavaa - tai raskasta ja hankalaa. Pelottaakin vähän, sillä iso muutoshan tuo on. Mutta mies on vakuutellut, että asetelma tulisi meidän siellä asuessamme olemaan jotakuinkin samantyyppinen kuin täällä Suomessa nyt, eli "yksin" ei tarvitse olla. Keskusteltiin myös mahdollisesta lastenhoitoavusta siellä päässä, ilmeisesti ainakin miehen eräälle kollegalle (tai oikeastaan tämän puolisolle) oli tällaista järkätty firman avustuksella. Ja onhan niitä tietysti muitakin mahdollisuuksia.
No, tilanne on siis tällä hetkellä ihan hyvä. Huomenna saadaan - ihmeiden aika ei ole ohi! - lapset hoitoon, jolloin saadaan olla muutama tunti ihan kahdestaan, omissa oloissamme ja puhua, puhua ja puhua. Tai mitä sitten keskimmekin. Enpä muista, milloin niin "totaalista" kahdenkeskeistä aikaa olisi viimeksi edes ollut.
Vielä tätä asiaa - Kiinaan lähtöä - ei olla virallisesti lukkoon lyöty, mutta onpahan lyöty kuitenkin...
Vielä semmoista kyselisin, että onko kukaan asunut Kiinassa? Tai käynyt? Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset ovat tervetulleita
"vieras"
Me muutimme Eurooppaan miehen työn perässä. Vuosi piti olla, mutta nyt jo neljäs menossa Ihana kokemus koko perheelle. Otat yhteyttä kelaan, mitä tukia ja muita asioita. Sitten vakuutukset kuntoon. Me emme vuokranneet omakotitaloamme, koska emme tarvinneet rahoja ja emme halunneet ketään omaan kotiimme asumaan, halukkaita tuttuja ei ollut.
Monella keskustelupalstalla varmaan kokemuksia ja sieltä saa lisää tietoa.
Tsemiä ja onnea uuteen mahtavaan kokemukseen!
Ihana kokemus koko perheelle. Otat yhteyttä kelaan, mitä tukia ja muita asioita. Sitten vakuutukset kuntoon. Me emme vuokranneet omakotitaloamme, koska emme tarvinneet rahoja ja emme halunneet ketään omaan kotiimme asumaan, halukkaita tuttuja ei ollut. Monella keskustelupalstalla varmaan kokemuksia ja sieltä saa lisää tietoa.
Tsemiä ja onnea uuteen mahtavaan kokemukseen!
Melkoinen pommi tuo miehen päätös on varmasti sinulle ollut. Varmasti samoissa tunnelmissa olisin ollut... Eihän tuollaisia päätöksiä voi tehdä yksin tai salassa, eikä olettaa hyväksyntää niille - nimittäin perheen ja puolison vuoksi.
Mukavaa kuitenkin, jos tilanne alkaa näyttää valoisalta ja tosiasiat ovat alkaneet valjeta miehellesikin. Teillä on iso ja jännittävä muutos edessä. Kyllä se varmasti hyvin menee. Alku voi olla hankalaa, mutta monesti asenne auttaa paljon. Hieno tilaisuushan tuo on koko perheelle, ja ehkäpä tällainen muutos voi syventää sinun ja miehesi suhdetta sekä lähentää koko perhettä ihan uudella tavalla.
Mukavaa kuitenkin, jos tilanne alkaa näyttää valoisalta ja tosiasiat ovat alkaneet valjeta miehellesikin. Teillä on iso ja jännittävä muutos edessä. Kyllä se varmasti hyvin menee. Alku voi olla hankalaa, mutta monesti asenne auttaa paljon. Hieno tilaisuushan tuo on koko perheelle, ja ehkäpä tällainen muutos voi syventää sinun ja miehesi suhdetta sekä lähentää koko perhettä ihan uudella tavalla.
"taru"
aika paha sauma jos se testi nyt näyttäisi plussaa.Itse en välttämättä haluaisi synnyttää Kiinassa.
[QUOTE="taru";27860201]aika paha sauma jos se testi nyt näyttäisi plussaa.Itse en välttämättä haluaisi synnyttää Kiinassa.[/QUOTE]
Usein ulkomaankomennuksille saa työnantajan puolesta yksityisen sairausvakuutuksen, joka kattaa myös raskausajan lääkärit, neuvolat ja synnytyksen. Meillä oli Saksassa ollessa sairausvakuutus, joka olisi kattanut myös lennot ja sairaalahoidon Suomessa synnytyksen ajaksi.
AP: En tiedä mihin päin olette lähdössä, mutta esim. Shanghaissa on suomalaisten järjestö, josta saa apua ja lisätietoa. Muuttoon liittyvät selostukset pätevät varmaan muuallekin Kiinassa.
Tervetuloa Shanghain suomalaisten sivuille!
Usein ulkomaankomennuksille saa työnantajan puolesta yksityisen sairausvakuutuksen, joka kattaa myös raskausajan lääkärit, neuvolat ja synnytyksen. Meillä oli Saksassa ollessa sairausvakuutus, joka olisi kattanut myös lennot ja sairaalahoidon Suomessa synnytyksen ajaksi.
AP: En tiedä mihin päin olette lähdössä, mutta esim. Shanghaissa on suomalaisten järjestö, josta saa apua ja lisätietoa. Muuttoon liittyvät selostukset pätevät varmaan muuallekin Kiinassa.
Tervetuloa Shanghain suomalaisten sivuille!
"Omppu"
Kannattaa varmaan googlata Kaitaliinan blogi. Hän muutti miehensä työn perässä Shanghaihin pienen lapsen kanssa ja ainakin blogin perusteella hän on vaikuttanut kotiutuneen varsin hyvin. Eihän blogeissa tietysti huonoista asioista yleensä kerrota mutta häneltä voi varmasti kysellä lisää.
Itse tilanteeseen liittyen, niin alun järkytyksen ja kiukuttelun jälkeen minäkin lähtisin innoissani mukaan. Loukkaisi kyllä paljon, ettei minun mielipidettäni asiaan kysytty mutta toisaalta omani tuntee minut aika hyvin.
Itse tilanteeseen liittyen, niin alun järkytyksen ja kiukuttelun jälkeen minäkin lähtisin innoissani mukaan. Loukkaisi kyllä paljon, ettei minun mielipidettäni asiaan kysytty mutta toisaalta omani tuntee minut aika hyvin.