"vieras"
Kaverin mies lähti myös parin vuoden ulkomaan komennukselle. Sillä firmalla oli muutenkin toimintaa ympäri maapallon, joten mukaan lähteville perheenjäsenille järjestettiin kielikurssit (myös lapsille), järjestettiin asunto ja muutto ja autettiin mm. lasten koulunkäynnin järjestämisessä.
Olisi kiva tietää, miten ap:n miehen firmassa miehen muutto on ajateltu hoitaa. Mikäli tarkoitus on, että miehen asiat hoidetaan ja perhe saa järjestää asiat omin voimin, voi reissusta tulla mahdoton. Mikäli käytännön apua saa eikä mies hingu matkaan yksin, niin uskon, että kaikki menee hyvin.
Löytyisiköhän netistä kohdemaan ulkosuomalaisten nettiyhteisöä? Sieltä löytyy sitten neuvoja ja vinkkejä.
Olisi kiva tietää, miten ap:n miehen firmassa miehen muutto on ajateltu hoitaa. Mikäli tarkoitus on, että miehen asiat hoidetaan ja perhe saa järjestää asiat omin voimin, voi reissusta tulla mahdoton. Mikäli käytännön apua saa eikä mies hingu matkaan yksin, niin uskon, että kaikki menee hyvin.
Löytyisiköhän netistä kohdemaan ulkosuomalaisten nettiyhteisöä? Sieltä löytyy sitten neuvoja ja vinkkejä.
"nih"
Jos kerta kolmen lapsen kanssa on rankkaa, niin miten ihmeessä olet taas raskaana? Minulle vähän loistaa nyt provo tuosta, sori vaan.
tositosi
meillä oli aikoinaan kaksi lasta, toinen vielä vauva ja mies kertoi ajatelleensa lähtevän reissutöihin. Olin sanoton. Lasten kanssa oli todella rankkaa ja näin hän yhtäkkiä ilmoitti. Koin että mies pakeni pikkulapsi aikaa ja koki että minä äitinä hoidan kaiken. Oli tyrmistynyt. Myöhemmin muut syyt johtivat eroon.
Jos minulle kävisi noin, muuttaisin kiinaan lasten kanssa, ilmeisesti siellä saa helpommin lasten vahdin tms. kotiapulaisen kotiin. Nauttisin, kävisin kielikoulussa jne.
Jos minulle kävisi noin, muuttaisin kiinaan lasten kanssa, ilmeisesti siellä saa helpommin lasten vahdin tms. kotiapulaisen kotiin. Nauttisin, kävisin kielikoulussa jne.
Typerä mies, kyllä meillä keskusteltiin pitkään ulkomaankomennuksesta, vaikka lapsiakaan ei ole. Innosta hihkuen kyllä sitten lähdin mukaan, mutta jos mies olisi moisesta päättänyt yksin olisin kyllä ihmetellyt.
Ei kai tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan. Jos teillä säilyy Suomen sosiaaliturva niin saat Kelalta äitiyspäivärahat sun muut ulkomaille saman malliin kuin täälläkin (kotihoidontukea lukuunottamatta). Yleensä tuollaisilla komennuksilla yritys maksaa teille asumisen, jolloin voitte ottaa omaan asuntoon vuokralaisen ja säästätte rahaa. Lastenhoitajat on Kiinassa halpoja ja erilaiset suomalaisten foorumit varmaan antavat suosituksia hyvistä henkilöistä. Lisäksi miehesi saattaa saada päivärahat ainakin ensimmäisiltä kuukausilta, jolloin tuo on taloudellisesti erittäin kannattava vaihtoehto. Osa firmoista maksaa myös koko perheelle lomalennot Suomeen esim. kerran vuodessa.
Ei kai tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan. Jos teillä säilyy Suomen sosiaaliturva niin saat Kelalta äitiyspäivärahat sun muut ulkomaille saman malliin kuin täälläkin (kotihoidontukea lukuunottamatta). Yleensä tuollaisilla komennuksilla yritys maksaa teille asumisen, jolloin voitte ottaa omaan asuntoon vuokralaisen ja säästätte rahaa. Lastenhoitajat on Kiinassa halpoja ja erilaiset suomalaisten foorumit varmaan antavat suosituksia hyvistä henkilöistä. Lisäksi miehesi saattaa saada päivärahat ainakin ensimmäisiltä kuukausilta, jolloin tuo on taloudellisesti erittäin kannattava vaihtoehto. Osa firmoista maksaa myös koko perheelle lomalennot Suomeen esim. kerran vuodessa.
"vieras"
[QUOTE="nih";27855367]Jos kerta kolmen lapsen kanssa on rankkaa, niin miten ihmeessä olet taas raskaana? Minulle vähän loistaa nyt provo tuosta, sori vaan.[/QUOTE]
Samaa ajattelin. Kuulostaa siltä, että tämän kaksikon elämässä ei mitään päätetä yhdessä?
Samaa ajattelin. Kuulostaa siltä, että tämän kaksikon elämässä ei mitään päätetä yhdessä?
"nuuh"
No niin tässä taas perusvirheperhe. Kumpikaan ei kuuntele toisiaan vaan oletetaan että kyllä se varmaan näin haluaa. Kyllähän se täällä pärjää lasten kanssa pari vuotta! Kyllähän tolle vois kohta ilmoittaa että on tulossa lisää lapsia vaikken noista edellisistäkään jaksa suoriutua!
Mitä mieltä olisit sitten ollut jos ja kun olisitte keskustelleet tästä työjutusta ennen päätöstä?
Mitä mieltä olisit sitten ollut jos ja kun olisitte keskustelleet tästä työjutusta ennen päätöstä?
"vieras"
Mun mielestä kuulostaa pikkasen oudolta, että mies joka on halunnut vähentää matkatöitään (ymmärrän tämän halun itse todella hyvin, teen matkatöitä...) on innostunut nyt oleskelemaan suurimman osan ajastaan erossa perheestään kahden vuoden ajan! Tuossa tilanteessa muiden kokemuksien perusteella koko perheen muutto Kiinaan pariksi vuodeksi olisi ihan hyvä vaihtoehto. Lapset ovat alle kouluikäisiä, joten ei tarvitse koulujuttujakaan murehtia, Kiinassa on paljon suomalaisia joten seuraakin löytyisi. Tosin, jos olet raskaana, se voisi vähän muuttaa tilannetta 
.
Mun mielestä tollaset muutokset työelämässä, joilla on noin iso vaikutus perhe-elämään, pitää pystyä keskustelemaan yhdessä ja etukäteen.
.Mun mielestä tollaset muutokset työelämässä, joilla on noin iso vaikutus perhe-elämään, pitää pystyä keskustelemaan yhdessä ja etukäteen.
nohuhuhuhu
Olisin kyllä todella, todella järkyttynyt. En siitä, että mies haluaisi lähteä Kiinaan töihin, vaan siitä, että hän päätti sen yksin ja ennakko-oletuksena se, että minä en lähtisi mukaan. Tuosta jälkimmäisestä olisin varmaan loukkaantunein. Mutta joo, siis lähtisin itse myös mukaan, hieno mahdollisuus vaikkakin ikävällä tavalla alkanut.
Lähdette mukaan. Mieheni on it-alalla ja paljon ollut puhetta ulkomaankomennuksista yms. Hetkeäkään mies ei ole edes harkinnut lähtemistä ilman meitä minnekään ( toki pariksi viikoksi ) mutta ei pidemmiksi. Tosin minä olisin tuollaisesta tilaisuudesta aika innoissani.
"hemuli"
ei herranjestas että pistää vihaksi, mä kuvittelin että oma ukkoni ooli huono aviomies mutta nyt mun silmät on täysin auki!
mieheni kävi ruokakaupassa,ei muualla! muun ajan vietti kotona.
mieheni kävi ruokakaupassa,ei muualla! muun ajan vietti kotona.
Meikäläinen lähtis mukaan. Ainoastaan Kiinaan en mennyt mukana kun asuin siellä itse niin pitkään silloin kun hän sinne lähti kouluttamaan..niin enkä Tallinnaan kun siellä oli vain viikot ja tuli viikonlopuksi aina kotiin.
Mutta kaksi vuotta niin jo mulla olis valmiiksi pakattuna matkalaukku eteisessä odottamassa. Mä odotan tuota kesääkin kun mies lähtee kuukaudeksi kaivauksille Lähi-itään...ja mä menen mukana lasten kanssa
Mutta kaksi vuotta niin jo mulla olis valmiiksi pakattuna matkalaukku eteisessä odottamassa. Mä odotan tuota kesääkin kun mies lähtee kuukaudeksi kaivauksille Lähi-itään...ja mä menen mukana lasten kanssa
Mä en lähtisi ikinä Kiinaan asumaan kun en oikeastaan edes tykkää koko maasta sen kummemmin. Jos mun miehellä kaatuisi bitti aivoissa ja se päättäisi jotain tuollaista niin saisi mennä yksikseen.
"Vieras"
Onko olettamus, että perhettä ei oteta mukaan?
Jos näin, niin mies halua eroon perheestään....a) ottaa eron komennuksen jälkeen ja tällä loiventaa iskua b) sillä on jo uusi sussu katsottuna ja luultasti samasta puulaakista ja myös komennuksella.
Jos näin, niin mies halua eroon perheestään....a) ottaa eron komennuksen jälkeen ja tällä loiventaa iskua b) sillä on jo uusi sussu katsottuna ja luultasti samasta puulaakista ja myös komennuksella.
"joo"
Pitkän keskustelun tämäkin hypoteettinen tilanne (en nyt viitsi sanoa provo kun se on joidenkin mielestä ruma sana) on saanut aikaiseksi.
ap.
Valitettavasti tässä ei ole kyse provosta, olisikin...
Jos mies olisi kertonut projektin luonteesta tarkemmin jo aiemmin (kesto, paikka, jne.) olisin tietysti sanonut, että lähdetään sitten koko perhe tai mies ei lähde ollenkaan - tai keksitään joku muu yhtä hyvä kompromissi, koska näinhän tämä ei nyt voi mennä. Näin tosin aion sanoa joka tapauksessa vielä tänään - kunhan mies nyt ensin kotiutuu töistä.
Joku kyseli, miksi kummassa miehen kanssa pitää tehdä noin paljon lapsia jos jo olemassaolevien kanssakin on rankkaa. No, pointtihan ei nyt ollutkaan siinä, etten tietäisi, että lasten kanssa on ajoittain enemmän tai vähemmän rankkaa - eiköhän meistä jokainen, jolla yksikin lapsi on, ole jollakin tavoin kartalla asiasta. Yhdessä ja yhteisymmärryksessä me on nämä lapset "suunniteltu", tehty ja haluttu. Näitä lapsia en vaihtaisi pois, en sitten millään. Tämä tuoreinkin "ehkä" (jonka muuten tänään testaan!) on kyllä yhteisesti toivottu.
Mainitsin, että lasten kanssa on ajoittain rankkaa vaikka meitä on tässä kaksikin aikuista - ja tiettyyn sävyyn mainitsin myös mahdollisesta ja todennäköisestä raskaudestani, mutta vain siksi, että tämä hemmetin projekti tuli niin yllättäen ja puun takaa. Siinä sitä vain tuli mieleen, että jos mies nyt haluaa häipyä projektinsa pariin tyyliin muutamaksi viikoksi kerrallaan, niin miten tässä jaksaa ns. ihan yksin, juurikin kun tämä arki on välillä ihan haasteellista vaikka mies on kotosallakin. Äh, ymmärsikö joku nyt kuitenkin mitä yritän sanoa?
Täällä on ollut nyt aika kireä tunnelma, joskin mies on tällä hetkellä töissä. Aamulla vaihdettiin muutama sana, sovittiin että teen raskaustestin täällä jossain vaiheessa ja puhuttiin niukasti tulevasta päivästä. Mies olisi höpötellyt enemmänkin, mutta minä aikuismaisena olin edelleen (ja olen vieläkin) vihainen, ja pidin mykkäkoulua. No, mies soitti tuossa pari tuntia sitten, kyseli hienovaraisesti joko täällä ollaan yhtään paremmissa tunnelmissa (eikä muuten taatusti olla ennen kuin asia on selvitetty ja puitu siihen malliin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä!!!) ja sovittiin, että miehen tultua töistä jutellaan tästä työprojektista ja siihen liittyvistä asioista ihan perusteellisesti. Totesin miehelle jo puhelun aikanakin, ettei hän perheellisenä ihmisenä voi tehdä tällaisia päätöksiä tuosta noin vain, vaikka työprojekti kuinka olisi upea mahdollisuus ja vaikka siihen kuinka olisi hinku mennä. "Muistutin" miestä siitäkin, että meillä on lapsia jotka tarvitsevat isäänsä - ja ettei parisuhdekaan tule toimimaan pelkästään siten, että toinen osapuoli on läsnä. Mies ei puhelun aikana juuri puhua pukahtanut asiaan mitään, mutta lähetti hetki sitten viestin, jossa totesi minun olevan oikeassa ja sanoi olevansa varma että pääsemme kyllä yhteisymmärrykseen ja saamme sovittua tämän riitamme (vaikka minähän se tässä oikeastaan olen, joka riitelee).
Tässä nyt sitten odottelen, että kello menee eteenpäin. Toivon, että tosiaan saadaan miehen kanssa puhuttua asiasta ihan kunnolla ja että pystytään ratkaisemaan asia koko perheen parasta ajatellen niin, ettei kummankaan tarvitse miettiä katkerana myöntyneensä johonkin sellaiseen mihin ei tahdo ruveta.
Mies tosiaan vaikutti halukkaalta sovittelemaan ja ratkaisemaan asian parhain päin ja sellainen hän luonteeltaan onkin... Yleensä ottaakin muut (eli myös meidät, perheensä) huomioon tosi hienosti melkeinpä asiassa kuin asiassa lukuunottamatta pieniä ajatuskatkoja. Eli kai mun pitää nyt sitten uskoa, että skenaarioni katastrofin alusta ei toteudu.
Palailen vielä myöhemmin kertomaan, mitä raskaustesti sanoi - ja miten juttutuokio miehen kanssa meni. Jos jollakulla on nyt vielä jotain hyviä "Jäitä hattuun, näin keskustelet rakentavasti, ota esille nämä asiat"- vinkkejä, niin saa kyllä ehdottomasti kertoa. Vähän tässä on jo rauhoituttu tuosta illallisesta ja aamullisestakin, mutta kenties alan taas kiehua asiaa enemmälti vatvoessani, joten...
Toivokaa parasta!
Jos mies olisi kertonut projektin luonteesta tarkemmin jo aiemmin (kesto, paikka, jne.) olisin tietysti sanonut, että lähdetään sitten koko perhe tai mies ei lähde ollenkaan - tai keksitään joku muu yhtä hyvä kompromissi, koska näinhän tämä ei nyt voi mennä. Näin tosin aion sanoa joka tapauksessa vielä tänään - kunhan mies nyt ensin kotiutuu töistä.
Joku kyseli, miksi kummassa miehen kanssa pitää tehdä noin paljon lapsia jos jo olemassaolevien kanssakin on rankkaa. No, pointtihan ei nyt ollutkaan siinä, etten tietäisi, että lasten kanssa on ajoittain enemmän tai vähemmän rankkaa - eiköhän meistä jokainen, jolla yksikin lapsi on, ole jollakin tavoin kartalla asiasta. Yhdessä ja yhteisymmärryksessä me on nämä lapset "suunniteltu", tehty ja haluttu. Näitä lapsia en vaihtaisi pois, en sitten millään. Tämä tuoreinkin "ehkä" (jonka muuten tänään testaan!) on kyllä yhteisesti toivottu.
Mainitsin, että lasten kanssa on ajoittain rankkaa vaikka meitä on tässä kaksikin aikuista - ja tiettyyn sävyyn mainitsin myös mahdollisesta ja todennäköisestä raskaudestani, mutta vain siksi, että tämä hemmetin projekti tuli niin yllättäen ja puun takaa. Siinä sitä vain tuli mieleen, että jos mies nyt haluaa häipyä projektinsa pariin tyyliin muutamaksi viikoksi kerrallaan, niin miten tässä jaksaa ns. ihan yksin, juurikin kun tämä arki on välillä ihan haasteellista vaikka mies on kotosallakin. Äh, ymmärsikö joku nyt kuitenkin mitä yritän sanoa?
Täällä on ollut nyt aika kireä tunnelma, joskin mies on tällä hetkellä töissä. Aamulla vaihdettiin muutama sana, sovittiin että teen raskaustestin täällä jossain vaiheessa ja puhuttiin niukasti tulevasta päivästä. Mies olisi höpötellyt enemmänkin, mutta minä aikuismaisena olin edelleen (ja olen vieläkin) vihainen, ja pidin mykkäkoulua. No, mies soitti tuossa pari tuntia sitten, kyseli hienovaraisesti joko täällä ollaan yhtään paremmissa tunnelmissa (eikä muuten taatusti olla ennen kuin asia on selvitetty ja puitu siihen malliin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä!!!) ja sovittiin, että miehen tultua töistä jutellaan tästä työprojektista ja siihen liittyvistä asioista ihan perusteellisesti. Totesin miehelle jo puhelun aikanakin, ettei hän perheellisenä ihmisenä voi tehdä tällaisia päätöksiä tuosta noin vain, vaikka työprojekti kuinka olisi upea mahdollisuus ja vaikka siihen kuinka olisi hinku mennä. "Muistutin" miestä siitäkin, että meillä on lapsia jotka tarvitsevat isäänsä - ja ettei parisuhdekaan tule toimimaan pelkästään siten, että toinen osapuoli on läsnä. Mies ei puhelun aikana juuri puhua pukahtanut asiaan mitään, mutta lähetti hetki sitten viestin, jossa totesi minun olevan oikeassa ja sanoi olevansa varma että pääsemme kyllä yhteisymmärrykseen ja saamme sovittua tämän riitamme (vaikka minähän se tässä oikeastaan olen, joka riitelee).
Tässä nyt sitten odottelen, että kello menee eteenpäin. Toivon, että tosiaan saadaan miehen kanssa puhuttua asiasta ihan kunnolla ja että pystytään ratkaisemaan asia koko perheen parasta ajatellen niin, ettei kummankaan tarvitse miettiä katkerana myöntyneensä johonkin sellaiseen mihin ei tahdo ruveta.
Mies tosiaan vaikutti halukkaalta sovittelemaan ja ratkaisemaan asian parhain päin ja sellainen hän luonteeltaan onkin... Yleensä ottaakin muut (eli myös meidät, perheensä) huomioon tosi hienosti melkeinpä asiassa kuin asiassa lukuunottamatta pieniä ajatuskatkoja. Eli kai mun pitää nyt sitten uskoa, että skenaarioni katastrofin alusta ei toteudu.
Palailen vielä myöhemmin kertomaan, mitä raskaustesti sanoi - ja miten juttutuokio miehen kanssa meni. Jos jollakulla on nyt vielä jotain hyviä "Jäitä hattuun, näin keskustelet rakentavasti, ota esille nämä asiat"- vinkkejä, niin saa kyllä ehdottomasti kertoa. Vähän tässä on jo rauhoituttu tuosta illallisesta ja aamullisestakin, mutta kenties alan taas kiehua asiaa enemmälti vatvoessani, joten...
Toivokaa parasta!
Ou no! Appi oli juuri tuollainen.. Anoppi kiersi ympäri maailmaa apen perässä ja kasvatti neljää poikaa (nuorimmainen syntyi ulkomailla) ties missä. Kymmenen vuotta seurattuaan pisti jarrut tiskiin ja muutti takasin suomeen poikien kanssa ja appi otti avioeron. Se oli tosi rankkaa ja raskasta olla vieraassa maassa monen lapsen kanssa ja mies töissä kokopäiväisesti. Vaikkakin se toi kokemuksia kaikille, mutta rankkaa se kuulemma oli.
Eli kannattaa siis miettiä haluaako lähteä tukiverkoston luota pois muutamaksi vuodeksi Onhan se kivaa nähdä maailmaa, mutta tuleeko se olemaan henkisesti kannattavaa?
Eli kannattaa siis miettiä haluaako lähteä tukiverkoston luota pois muutamaksi vuodeksi
Onhan se kivaa nähdä maailmaa, mutta tuleeko se olemaan henkisesti kannattavaa?Joko hankit kotiin apua (rahalla), sillä sinun ei tarvitse yksin kestää jos mies lähtee. Tai sitten lähdet mukaa, palkkaatte Kiinasta lastenhoitajan jokaiselle viikonpäivälle, ihan vaan että saat sinäkin kokea uuden maan. Once in a lifetime kuten joku sanoi.
Kakkamainen temppu silti mieheltä.
Kakkamainen temppu silti mieheltä.
ap.
No varmasti on ollut rankkaa.Ou no! Appi oli juuri tuollainen.. Anoppi kiersi ympäri maailmaa apen perässä ja kasvatti neljää poikaa (nuorimmainen syntyi ulkomailla) ties missä. Kymmenen vuotta seurattuaan pisti jarrut tiskiin ja muutti takasin suomeen poikien kanssa ja appi otti avioeron. Se oli tosi rankkaa ja raskasta olla vieraassa maassa monen lapsen kanssa ja mies töissä kokopäiväisesti. Vaikkakin se toi kokemuksia kaikille, mutta rankkaa se kuulemma oli.
Eli kannattaa siis miettiä haluaako lähteä tukiverkoston luota pois muutamaksi vuodeksi
Tuossa kiteytit aika hyvin sen, mitä tällä hetkellä pyörittelen päässäni. Eli kun nämä tukiverkostot kotimaassakin ovat vähän mitä ovat, niin pelottaa jotenkin ns. heittäytyä tuntemattomaan, jossa niitä tukiverkostoja on ehkä vielä vähemmän. Onhan sielläkin tietysti mahdollisuus palkata lastenhoitoapua (jota emme ole täällä Suomessa asuessamme vielä toistaiseksi tehneet) mutta onko se sittenkään sama asia?
Pakko todellakin puhua miehen kanssa perusteellisesti ja selvitellä, miten meidän, "muun perheen", elämä siellä järjestyisi ja auttaisiko meitä kukaan järjestelyissä jne. (Vaikka siis enhän minä tokikaan vielä tiedä, onko mies edes halukas siihen, että koko sakki lähtisi yhdessä.)
Hyviä puolia Kiinaan lähdössä toki olisi myös valtavasti. Muidenkin asioiden puolesta pystyttäisiin ihan hyvin lähtemään. Mitenköhän tosiaan kodin kanssa, pitäisikö talo vuokrata? Vai antaa vain avaimet käteen jollekin sukulaiselle, joka kävisi välillä tsekkailemassa kaiken olevan kunnossa?
Taisi esikoinenkin lopettaa valvoskelunsa, keskari ja kuopuskin nukkuvat... Olisko nyt testin aika? :O
vierass
Munkin kaverin mies lähti tolleen ulkomaille yhteisymmärryksessä. Sieltä löytyi sitten uusi vaimo ja ovat eronneet. Ja "isi" on tekemisissä kolmen lapsensa kanssa nykyään enää rahallisesti...
Siis kun niitä lapsi tekee, niistä on vastuu ja tosiaan ne on itse hoidettava. Miehesi aikoo nyt luistaa kaikesta tästä...
Ja sinulle voin kertoa, että mitä enemmän ne lapset kasvaa, sitä isommaksi murheet kasvaa. Juurikin se henkinen jaksaminen lasten kanssa. Ja siihen henkiseen puoleen lasten kasvatuksessa ei kovin helposti saa apua muualta kun siltä toiselta osapuolelta....
Siis kun niitä lapsi tekee, niistä on vastuu ja tosiaan ne on itse hoidettava. Miehesi aikoo nyt luistaa kaikesta tästä...
Ja sinulle voin kertoa, että mitä enemmän ne lapset kasvaa, sitä isommaksi murheet kasvaa. Juurikin se henkinen jaksaminen lasten kanssa. Ja siihen henkiseen puoleen lasten kasvatuksessa ei kovin helposti saa apua muualta kun siltä toiselta osapuolelta....
[QUOTE="vieras";27855686]Mun mielestä kuulostaa pikkasen oudolta, että mies joka on halunnut vähentää matkatöitään (ymmärrän tämän halun itse todella hyvin, teen matkatöitä...) on innostunut nyt oleskelemaan suurimman osan ajastaan erossa perheestään kahden vuoden ajan![/QUOTE]
Minä pystyn hyvin kuvittelemaan omalle, ja mieheni kohdalle varsinkin, että jos tarpeeksi mielenkiintoinen, haastava ja varmasti tulevaisuudessa töitä tuova projekti tulee eteen, niin sitä vaan haluaa ottaa sen työn vastaan. Perheestä huolimatta. Oma mieheni varmaan luottaisi siihen mantraan että asiat järjestyy ja siihen, että minä olen utelias seuraamaan perässä. Mutta tuskin hän minulta kysymättä pestiä ottaisi vastaan... kai
Minä pystyn hyvin kuvittelemaan omalle, ja mieheni kohdalle varsinkin, että jos tarpeeksi mielenkiintoinen, haastava ja varmasti tulevaisuudessa töitä tuova projekti tulee eteen, niin sitä vaan haluaa ottaa sen työn vastaan. Perheestä huolimatta. Oma mieheni varmaan luottaisi siihen mantraan että asiat järjestyy ja siihen, että minä olen utelias seuraamaan perässä. Mutta tuskin hän minulta kysymättä pestiä ottaisi vastaan... kai
Hah. "Miehesi aikoo nyt luistaa tästä kaikesta".
Mitä jos sillä miehellä nyt vain on mielenkiintoinen projekti edessä eikä sen kummempaa? Voihan se ap:kin, Suomeen yksin jäädessään, löytää täältä uuden isin lapsille jos niikseen tulee.