Mies on pilannut lapset kun ei halua asettaa rajoja

[vierailija]

Joo, ei mies voi pitää huolta ap:n rajoista. Kuulostaa siltä että perheessä on kaksi aikuista jotka eivät osaa pitää huolta omista rajoistaan suhteessa lapsiin (saati toistensa) ja nyt niistä toinen on päättänyt syyttää toista koko tilanteesta. Jos voit antaa itsellesi anteeksi sen että et osaa ja pysty, mikset miehellesi? Jos edellytä mieheltä vastuunottoa vaikka hänellä selvästi on heikot lähtökohdat tilanteeseen, mikset itseltäsi?

Miten niin miehellä on heikot lähtökohdat? Hän ei ole masentunut (minä olin 17-vuotiaasta alkaen siihen saakka kun saimme lapsia ja paranin kun lapset olivat pieniä, aivan muista syistä), mies on itse tasapainoinen ja välittävä ihminen, harkitsevakin, ja halukas kantamaan kortensa kekoon perhe-elämässä. Mä vain en ymmärtänyt, että en tule saamaan miehestä kasvatuskumppania, joka edes HALUAA laittaa rajoja lapsille kohdissa, joissa se kieltämättä helpottaisi monia asioita. Ei päivärytmiä, ei mitään. Ja siis tiesin jo ennen lapsia, sanoin miehelle, että en usko, että pystyn kovin montaa asiaa kasvattamaan lapsille menemään perille, koska tiedän, etten kykene pysymään edes neutraalina, kun käsken, saati ystävällisenä, jos lapsi ei tottele, vaan sanoin, että tiedän raivostuvani, jos lapsi ei esim. opi jotain, mitä koitan saada lasta oppimaan. Eli käytännössä kerroin miehelle puutteeni etukäteen.
Yllätyksenä on tullut se, ettei mies koe rajojen asettamista tarpeellisena!!! Vain sellaisissa asioissa, että muita ei saa vahingoittaa jne, joissa ne on pakko olla, mutta muuten ei. Eli vaikka olisin ollut superhyvä äitiydessä, olisin luultavasti saanut asettaa kaikki kaipaamani rajat yksin.
Ja siis tämä olisi ok, jos olisin kumppanin kerrottua, että hän ei siihen vihanhallintatyyppisten ongelmien takia pysty päättänyt edelleen hankkia lapsia hänen kanssaan. Eri asia on, päättäisinkö niin. Mieheni päätti. Ei tosin luvannut asettaa rajoja, mutta se on juuri nyt se pettymykseni, kun tajuan, millainen hän on. Se on vaikuttanut ainakin minuun ihan hirveästi, en voinut lopulta enää asua perheessä, aloin voida niin pahoin. Voi olla, että olisin voinut muutenkin pahoin, mutta tuo nopeutti pahoinvoimista ja laajensi sitä. Laajensi kohtia, joiden takia voin pahoin. Se ei ole miehen syy, se pahoinvointi, mutta näin sitä ei saatu estettyä tai pidettyä niin pienenä, että olisin pois perheen luota esim. vain 2 iltaa/yötä viikossa hakemassa hermolepuutusta.
ap

 

[vierailija]

Mä en ymmärrä yhtä asiaa...hoet ettet osaa asettaa rajoja, mutta silti tiedät miten miehen ne rajat olis pitänyt asettaa ja KUINKA, eli osaathan sinä ne asiat itsekin. Miksi et kokeile samalla tyylillä noita asioita itseesi ja lakkaat keskittymästä liikaa siihen, miten miehen pitäis ne osata.

Rajat on rakkautta, ei huutamista ja karjumista naama punaisena, vaan selkeät rajat joiden yli ei mennä ja ne voi esittää asiallisella äänellä ja silleen toimittuna ne rajojen asettamiset myös tehoaakin paremmin.

Niin siis tiedän kyllä mihin ne rajat haluaisin, mutta en sitä, miten lapset oppivat pitämään niistä kiinni. Lapsissa ei ole nappulaa, josta painamall he noudattavat haluttuja rajoja. Se opettaminen on se, jota en osaa, eikä mieheni hyväksynyt mun kaipaamia rajoja, eikä siis opettanut, vaikka koen, että mies osaisi opettaa rajoja, joita vanhemmat haluavat, että on. Tai no ei hän osaa kovin hyvin, koska ei ole kovin jämäkkä, siis että pyynnöstä eteenpäin antaa lapsen vielä venkoilla muutamia minuutteja, ennen kuin tekee mitä on pyydetty, ja tämäkin raivostutti minua. Minusta pyynnöstä useimman asian pitää tapahtua heti, tai ilman back talkkia tai ainakaan ilman vääntöä asiasta JOKA kerta.
ap

 

[vierailija]

Ja tilanne on nyt edelleen sama. En asu kotona, enkä voi luvata lapsille, että miten usein jaksan tavata heitä. Mies ei ole koko aikana puuttunut siihen, että miten lapset näkevät minua. Siis ei keskustele kanssani, että minkä verran mä jaksan, ja mitä sen jälkeen sanoisi lapsille. Eli esim. äiti ei jaksa tänään (puhuttuaan kanssani) vaan lapsi soittelee mulle ja pyytelee tulemaan, ja mä sitten joudun torjumaan lasta, jonka luona jo muutenkaan en asu! Onko reilua? Minunko se pitää se lapsi torjua? Jos en siis jaksa mennä sinne rajattomien seuraan, kun se syö voimiani aivan hirveästi. Haluan tavata lapsia ja tällä hetkellä olen sitten yksin päättänyt, kun mies ei ole mukana mun kanssa, että tapaan kerran viikossa ja olen useamman tunnin, yhden kanssa kerrallaan.
Sen lisäksi olen koittanut mennä, jos lapsi kovin pyytää, käymään hetkeksi vaikka katsomassa jotan asiaa (se on yleensä syy pyyntöön).
Minusta kenenkään ei tarvitsisi torjua lapsia, jos mies asettaisi tässäkin lapsille rajat, tyyliin äiti on täällä silloin ja silloin ja lohduttaisi, että ei aina tule, kun lapsi haluaisi. En ole nähnyt miehen koskaan lohduttavan lapsia. Ehkä mies ajattelee, ettei hänen tarvii, kun mä aiheutan ne pettymykset. Juuri tätä en tajua lainkaan.
Jos meillä mies aiheuttaa pettymyksen elämänmenolla, eli väistämättömällä asialla, niin tietenkin lohdutan lapsia. Lasten takia. Mies ei lohduta, ei ymmärrä. Siksi se riipii minua, mun pitäisi sitten olla siellä, mutta en pysty, koska lapsilta ei saa odottaa mitään rajojen ymmärtämistä. Rajojen ymmärtämisen edistämistä olisi, jos mies lohduttaisi lapsia, kun he eivät saa toivettaan minun suuntaani läpi. Mies ei tee näin. En tajua.
ap

 

[Elena777]

Minusta pyynnöstä useimman asian pitää tapahtua heti, tai ilman back talkkia tai ainakaan ilman vääntöä asiasta JOKA kerta.
ap

Niin mutta lasten kanssa tuokaan ei aina toimi, riippuu lapsesta ja lapsen ikävaiheesta miten tuo toimii. Se vaan on pakko sillon aikuisena olla se aikuinen ja vaikka sitten kantamalla lapsi toiseen huoneeseen hetkeks miettimään, saada se lapsi tottelemaan.
Kyllä lapset sellasessa tilanteessa oppivat äkkiä rajat mitä ei kannata ees yrittää ylittää, kun se on hyödytöntä. Huutaminen ei hyödytä pidemmän päälle, menettää merkityksensä ja lapsista tulee ns. kuuroja huutotilanteissa.

 

[vierailija]

Niin mutta lasten kanssa tuokaan ei aina toimi, riippuu lapsesta ja lapsen ikävaiheesta miten tuo toimii. Se vaan on pakko sillon aikuisena olla se aikuinen ja vaikka sitten kantamalla lapsi toiseen huoneeseen hetkeks miettimään, saada se lapsi tottelemaan.
Kyllä lapset sellasessa tilanteessa oppivat äkkiä rajat mitä ei kannata ees yrittää ylittää, kun se on hyödytöntä. Huutaminen ei hyödytä pidemmän päälle, menettää merkityksensä ja lapsista tulee ns. kuuroja huutotilanteissa.

No mä en tuotakaan osaisi. Mies taas ei halunnut.
ap

 

[vierailija]

No mitä se lapsi miettii siellä huoneessa
---ootappa kun kasvan isoksi, näytän

 

[Elena777]

No mitä se lapsi miettii siellä huoneessa
---ootappa kun kasvan isoksi, näytän

Paljon mahollista, että miettiikin just noin.

 

[vierailija]

Olisin kaivannut sitä, että tahtotilamme on sama. En pystyisi toimimaan noin ilman sitä, että tietäisin mieheni tukevan siinä minua. Ajatuskin siitä, että mies ei haluaisi asettaa lapsille siinä kohtaa rajaa, kun minä kannan lasta toiseen huoneeseen, on kuvottava. Eli että ehkä teenkin jotain väärin, kun ei kerran mies tue? Ja siis näillä mentiin. En asettanut rajoja, ellei mis tukenut siinä, etten vain tee mitään väärin, ole liian kontrolloiva tai ankara esimerkiksi ja lopputulos oli se, ette rajoja ollut ja lapset ovat sen vuoksi hyvin rasittavia.
Ruokapöydässä piirrellään, jutut jatkuu vaikkei muut enää jaksa kuunnella (aspergerpiirteinen esikoinen, puhuisi vaikka tunnin monologina jos ei rajoiteta), takit laitetaan sisääntullessa lattioille, kengät mihin sattuu, tätä joka päivä. Leluja ei korjata pois ja niitä levitellään kaikkiin huoneisiin päiväkausiksi, iltapalalla piirrellään ja viihdytetään itseä ettei vain tarvitsisi mennä seuraavalle pisteelle ja nukkumaan, kuopus HUUTAA, siis ihan huvikseen jne jne jne En kestänyt.
ap

 

[vierailija]

No mitä se lapsi miettii siellä huoneessa
---ootappa kun kasvan isoksi, näytän

Mitä sen pitäisi näyttää? Miten ollaan kunnolla?
ap

 

[vierailija]

Mitä sen pitäisi näyttää? Miten ollaan kunnolla?
ap

Vaihda robottiin. Lapsettomia on kamalan paljon. Kyllä he voisivat vaikka askarrella nukkemökin kalusteita yms jne ihan omaksi ilokseen

 

[vierailija]

"takit laitetaan sisääntullessa lattioille, kengät mihin sattuu, tätä joka päivä"
Tuo on suomalaista nykykulttuuria. Ihan yhtä yleinen tapa, kuin sekin, et vaikka motissa on kahva, ei siitä pidetä kiinni, vaikka näppejä polttaa. En käsitä, mut mallioppimista se on

 

[vierailija]

Mies hoitaa lapsia nyt siis yksin ja asuvat siellä sekoboltsilassa ja aspergerpiirteinen ainakin kärsii rajojen puutteesta, siis ihan jo sillä, että oma toimintansa vaatisi strukturointia ja pikkusiskon rajaton käytös käy pahasti hänen hermoilleen. Varmaan ainoa, joka tilanteesta nauttii on pikkusisko, joka saa mellastaa vapaasti. Silti esikoinenkaan ei ole niin helppo, että esim. voisin ottaa hänet itselleni, jos tulee jokin tilanne, jossa hän ei halua tehdä mitä pyydetään hän suuttuu ja raivostuu ja mä ahdistun siitä heti. Ja siis suutun ja raivostun takaisin, tai menisin toiseen huoneeseen eikä asia, mitä pyydettiin, tapahtuisi. Mulla ei ole kärsivällisyyttä. Miehellä taas on, ja näin vain sen, suunnitellessamme perhettä.
ap

 

[vierailija]

Mies hoitaa lapsia nyt siis yksin ja asuvat siellä sekoboltsilassa ja aspergerpiirteinen ainakin kärsii rajojen puutteesta, siis ihan jo sillä, että oma toimintansa vaatisi strukturointia ja pikkusiskon rajaton käytös käy pahasti hänen hermoilleen. Varmaan ainoa, joka tilanteesta nauttii on pikkusisko, joka saa mellastaa vapaasti. Silti esikoinenkaan ei ole niin helppo, että esim. voisin ottaa hänet itselleni, jos tulee jokin tilanne, jossa hän ei halua tehdä mitä pyydetään hän suuttuu ja raivostuu ja mä ahdistun siitä heti. Ja siis suutun ja raivostun takaisin, tai menisin toiseen huoneeseen eikä asia, mitä pyydettiin, tapahtuisi. Mulla ei ole kärsivällisyyttä. Miehellä taas on, ja näin vain sen, suunnitellessamme perhettä.
ap

Mutta mitä oikeen valitat, kun sulla nyt on sitä OMAA AIKAA. En ymmärrä. Valintoja teet nytkin, mihin sen kalliin oman aikasi käytät.

 

[vierailija]

Plus jos ottaisin isoveljen pikkkusisko sais mustasukkaisuuttaan maailmanlopun raivarit ja uskoisi varmaan tämän kaiken jälkeen muutenkin tosissaan, etten rakasta häntä.
ap

 

[vierailija]

Mutta mitä oikeen valitat, kun sulla nyt on sitä OMAA AIKAA. En ymmärrä. Valintoja teet nytkin, mihin sen kalliin oman aikasi käytät.

En muuttanut pois varsinaisest saadakseni omaa aikaa, vaan, koska perhe aiheutti pahoinvointia. Ja siis se alkoi olla haitallista heille saakka se mun pahoinvointini. En mä tee tällä omalla ajalla mitään, sen enempää. Jokainen tarttee sitä jonkin verran, tässä ei ole kyse vain omasta ajasta.
ap

 

[Elena777]

Plus jos ottaisin isoveljen pikkkusisko sais mustasukkaisuuttaan maailmanlopun raivarit ja uskoisi varmaan tämän kaiken jälkeen muutenkin tosissaan, etten rakasta häntä.
ap

Ota vuorotellen heitä luoksesi ja ala viettämään vähän kerrallaan myös yhteistä aikaa molempien kanssa, kunhan kasvavat. Käytte vaikka syömässä sillon tällön yhessä ja keskustelet niissä tilanteissa siitä mikä susta ois hyvä ja mikä ei.
Sun pitää kanssa muistaa se ettet kasvata mitään armeijaa vaan kahta ihmistä ja vaikka rajoja tarvitaan niin välillä voi myös ottaa itekkin rennosti ja osoittaa lapsille sillai ettei kaikki ole aina niin pilkuntarkkaa.

 

[vierailija]

Ota vuorotellen heitä luoksesi ja ala viettämään vähän kerrallaan myös yhteistä aikaa molempien kanssa, kunhan kasvavat. Käytte vaikka syömässä sillon tällön yhessä ja keskustelet niissä tilanteissa siitä mikä susta ois hyvä ja mikä ei.
Sun pitää kanssa muistaa se ettet kasvata mitään armeijaa vaan kahta ihmistä ja vaikka rajoja tarvitaan niin välillä voi myös ottaa itekkin rennosti ja osoittaa lapsille sillai ettei kaikki ole aina niin pilkuntarkkaa.

Mutta kun tuota juuri oon pelkästään tehnyt. Koittanut osata elää heidän kanssaan niin, ettei asetella rajoja. Minusta jotkut asiat ovat pilkuntarkkoja, enkä tajua, miksi rellestää ja sekoilla, kun saman ajan voi olla hillitystikin ja asiallisesti. En halunnut, että lapsista kitkeytyy se vapaus, mutta heissä ei nyt ole kykyä minusta edes tarvittaessa miettiä esimerkiksi, mitä heiltä odptetaan. Koska heiltä ei ole odotettu juuri mitään. Ovat siis nyt 8 ja 10v.
ap

 

[vierailija]

Mutta mitä oikeen valitat, kun sulla nyt on sitä OMAA AIKAA. En ymmärrä. Valintoja teet nytkin, mihin sen kalliin oman aikasi käytät.

t o i s t a n .

 

[vierailija]

Esimerkiksi jos mennään minnekään muualle kuin pikaruokalaan (tai on jotkin hautajaiset tms.) niin ruuan odottelussa he valittavat että on tylsää, koittavat nousta tuoleilta, heittäytyvät pöydälle ylävartaollaan ja vaikuttavat vihaisilta, kun pitäisi vain istua eikä voi tehdä jotain. Esim. kiva, positiivinen keskustelu ei synny, sekin pitäisi opettaa, ja mua ainakin vituttaaa vain niin paljon tuollainen, minkä koen olevan miehen syytä, että en jaksa. Mies ei osaa käydä edes ravintoloissa, se on sellainen juntti. Ei arvosta sellaista.
ap

 

[vierailija]

t o i s t a n .

Ajattelen lasten elämää, tästä syystä heiltä hajosi perhe.
ap

 

[Elena777]

Mutta kun tuota juuri oon pelkästään tehnyt. Koittanut osata elää heidän kanssaan niin, ettei asetella rajoja.

Niin ja miksi oot tehnyt noin, etkä esimerkiks pyytänyt vaikka perheneuvolasta tai joltain kaverilta tai sukulaiselta neuvoja?
Kyllä lapset tarvitsevat rajoja, niitä voi laittaa karjumatta ja ne voi asettaa myös vaikka vaan toinen vanhemmista, jos toisesta ei siihen ole.

Minusta jotkut asiat ovat pilkuntarkkoja, enkä tajua, miksi rellestää ja sekoilla, kun saman ajan voi olla hillitystikin ja asiallisesti. En halunnut, että lapsista kitkeytyy se vapaus, mutta heissä ei nyt ole kykyä minusta edes tarvittaessa miettiä esimerkiksi, mitä heiltä odptetaan.

Sillon kun ilmapiiri kotona ja kasvatuksessa on ristiriitainen, ei ole ihme että lapset eivät tiedä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Joskus on hyvä laittaa tiukat rajat ja lasten kasvaessa joissain asioissa löystää vähän...ei kodin tarvitse olla myöskään mikään armeija vaan noissa asioissa voi ja kannattaa löytää se tasapaino.

 

[vierailija]

Ja siis ravintolassa on annettu pieninä kirjoja ja piirustusvälineitä ja katsottu, ettei ole tylsää, mutta ne pitäis saada vielä tuossakin iässä! Tai siis nykyisin tabletti tai pelilaite tai puhelin!
ap

 

[Pähkinämama]

Riippumatta siitä, tukeeko isä rajojen asettamisessa, mikä on estänyt äitiä asettamassa rajoja?
Vihanhallintaa ja itsehillintää voi opiskella, niistä jopa järjestetään kursseja. Mielenterveyspuolelta saa apua lapsuuden traumojen käsittelyyn. Kannattaa lopettaa lopettaa se itsesäälissä kiereskely, ja ottaa vastuu itsestään, elämästään ja äitiydestään.

Se, että on ollut paskaa lapsuus ei tarkoita sitä, että voi vaatia muita tekemään kaiken puolestaan ja paeta kaikesta vastuusta.

 

[Elena777]

Esimerkiksi jos mennään minnekään muualle kuin pikaruokalaan (tai on jotkin hautajaiset tms.) niin ruuan odottelussa he valittavat että on tylsää, koittavat nousta tuoleilta, heittäytyvät pöydälle ylävartaollaan ja vaikuttavat vihaisilta, kun pitäisi vain istua eikä voi tehdä jotain. Esim. kiva, positiivinen keskustelu ei synny, sekin pitäisi opettaa, ja mua ainakin vituttaaa vain niin paljon tuollainen, minkä koen olevan miehen syytä, että en jaksa. Mies ei osaa käydä edes ravintoloissa, se on sellainen juntti. Ei arvosta sellaista.
ap

Tollasissa tilanteissa toinen vanhemmista ottaa sen levottoman lapsen tai tarpeentullen vaikka sitten molemmat ja menee autoon istumaan ja keskustelemaan hetkeks säännöistä.
Ulos tullaan autosta vasta kun lapsi käyttäytyy ja samantien takas autoon jos tilanne toistuu.
Ei ne loputtomiin tuota ittekkään jaksa ja sitä ei tartte loputtomiin toistaa.

 

[vierailija]

Niin ja miksi oot tehnyt noin, etkä esimerkiks pyytänyt vaikka perheneuvolasta tai joltain kaverilta tai sukulaiselta neuvoja?
Kyllä lapset tarvitsevat rajoja, niitä voi laittaa karjumatta ja ne voi asettaa myös vaikka vaan toinen vanhemmista, jos toisesta ei siihen ole.


Sillon kun ilmapiiri kotona ja kasvatuksessa on ristiriitainen, ei ole ihme että lapset eivät tiedä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Joskus on hyvä laittaa tiukat rajat ja lasten kasvaessa joissain asioissa löystää vähän...ei kodin tarvitse olla myöskään mikään armeija vaan noissa asioissa voi ja kannattaa löytää se tasapaino.

Aivan sama, mikä on hyvä, tiedän sen kaiken, mutta ei onnistunut.
ap