V
vierailija
Vieras
Nyt on pakko kysyä löytyykö muita joilla samoja kokemuksia?
Ollaan oltu nyt muutamia vuosia miehen kanssa yhdessä. Alussa seksi oli melko avainasemassa koko suhteessa ja kokeiltiin monenlaisia jopa uusia juttuja. Meilllä oli helppo puhua seksistä ja siihen liittyvistä asioista ja se oli hyvin vahvana elämässämme mukana.
Toki ajan kuluessa se alkuhuumakin laantuu mutta kun nykyään sitä seksiä ei ole lähes lainkaan. Ehkä 1-2 kertaa puolessa vuodessa jos sitäkään. Minulla kyllä olisi haluja mutta pikkuhiljaa olen luovuttanut tekemään edes aloitetta kun mies jotenkin vaan "ohittaa" ne. Ollaan puhuttu asiasta ja mies kokee ettei se ole ongelma. Hänen mielestään seksi on yliarvostettua ja että pärjää ihan hyvin ilman sitäkin. Hän sanoo että ongelma on enemmän hänen korvien välissään vaikkakin on minulle kännissä sanonut että ylipainoni häiritsee häntä joka on osasyynä seksin poisjäämiseen. Olen kyllä ylipainoinen, tiedän sen itsekin ja se syö itsetuntoa todella lujaa. Painoin kuitenkin saman verran jo silloin kun tavattiin ellen hieman enemmänkin.
Läheisyyttä meillä on päivittäin; mies suukottaa, halaa, ottaa kainaloon nukkumaan. Joka päivä hän kertoo rakastavansa minua. Huomaan että hänen mielestään tilanne on ok ja kaikki on hyvin mutta tämä tilanne painaa minua. Koen olevani inhottava läski jota ei edes oma mies halua. Jos televisiosta tulee joku seksikohtaus en pysty sitä katsomaan sillä joka kerta ensimmäisenä hulvahtaa mieleen että se on mikä meiltä puuttuu.
En todellakaan ole mikään seksin perässä eläjä, tärkeämpää minulle on se läheisyys ja että toisen vierellä on hyvä olla. Lähinnä minua vaivaa se että oma mieheni ei halua minun kanssa intiimiä läheisyyttä. Tai jos edes tietäisin sen lopullisen syyn mistä tämä johtuu; silloin en ainakaan eläisi arvailujen ja itsesyytösten varassa.
Toiseen naiseen en haluaisi uskoa. Hän ei ole luonteeltaan lainkaan sellainen. Ei tee katoamistemppuja tai outoja ylitöitä. Ei piilottele puhelintaan tmv. Silti tämä tilanne syö minua hiljalleen ja painaa mieltä koko ajan hieman enemmän.
Onnellisia ollaan muuten ja eletään tavallista elämää työ- ja arkikiireineen. Onkohan muita joilla tällainen tilanne? Onko parisuhde jatkunut onnellisena vaikka seksi ollutkin vähäistä vai oletteko lähteneet etsimään jonkunlaista muutosta suhteeseen? Rakastan miestäni yli kaiken ja eroa en ole miettimässä. Lähinnä kaipaisin ajatuksia miten muilla. <3
Ollaan oltu nyt muutamia vuosia miehen kanssa yhdessä. Alussa seksi oli melko avainasemassa koko suhteessa ja kokeiltiin monenlaisia jopa uusia juttuja. Meilllä oli helppo puhua seksistä ja siihen liittyvistä asioista ja se oli hyvin vahvana elämässämme mukana.
Toki ajan kuluessa se alkuhuumakin laantuu mutta kun nykyään sitä seksiä ei ole lähes lainkaan. Ehkä 1-2 kertaa puolessa vuodessa jos sitäkään. Minulla kyllä olisi haluja mutta pikkuhiljaa olen luovuttanut tekemään edes aloitetta kun mies jotenkin vaan "ohittaa" ne. Ollaan puhuttu asiasta ja mies kokee ettei se ole ongelma. Hänen mielestään seksi on yliarvostettua ja että pärjää ihan hyvin ilman sitäkin. Hän sanoo että ongelma on enemmän hänen korvien välissään vaikkakin on minulle kännissä sanonut että ylipainoni häiritsee häntä joka on osasyynä seksin poisjäämiseen. Olen kyllä ylipainoinen, tiedän sen itsekin ja se syö itsetuntoa todella lujaa. Painoin kuitenkin saman verran jo silloin kun tavattiin ellen hieman enemmänkin.
Läheisyyttä meillä on päivittäin; mies suukottaa, halaa, ottaa kainaloon nukkumaan. Joka päivä hän kertoo rakastavansa minua. Huomaan että hänen mielestään tilanne on ok ja kaikki on hyvin mutta tämä tilanne painaa minua. Koen olevani inhottava läski jota ei edes oma mies halua. Jos televisiosta tulee joku seksikohtaus en pysty sitä katsomaan sillä joka kerta ensimmäisenä hulvahtaa mieleen että se on mikä meiltä puuttuu.
En todellakaan ole mikään seksin perässä eläjä, tärkeämpää minulle on se läheisyys ja että toisen vierellä on hyvä olla. Lähinnä minua vaivaa se että oma mieheni ei halua minun kanssa intiimiä läheisyyttä. Tai jos edes tietäisin sen lopullisen syyn mistä tämä johtuu; silloin en ainakaan eläisi arvailujen ja itsesyytösten varassa.
Toiseen naiseen en haluaisi uskoa. Hän ei ole luonteeltaan lainkaan sellainen. Ei tee katoamistemppuja tai outoja ylitöitä. Ei piilottele puhelintaan tmv. Silti tämä tilanne syö minua hiljalleen ja painaa mieltä koko ajan hieman enemmän.
Onnellisia ollaan muuten ja eletään tavallista elämää työ- ja arkikiireineen. Onkohan muita joilla tällainen tilanne? Onko parisuhde jatkunut onnellisena vaikka seksi ollutkin vähäistä vai oletteko lähteneet etsimään jonkunlaista muutosta suhteeseen? Rakastan miestäni yli kaiken ja eroa en ole miettimässä. Lähinnä kaipaisin ajatuksia miten muilla. <3
