Mies muuttunut perinnön saannin jälkeen... mikä neuvoksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VäsynytÄiti21v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
No oli syy mikä tahansa, niin poikki tuollainen käytös on saatava keinolla millä hyvänsä!
En ymmärrä mikä puolustus olisi, että on omaa äitiään ikävä?! Sekö oikeuttaa käyttäytymään lasta kohden tuolla tavalla?
Järki käteen, ja lapsi pois tuollaisesta syyllistämisen kierteestä.
Olkoon ukko sitten siellä onnellisena niitten omien tavaroittensa kanssa nukkumassa pitkään.

Ei oikeuta, mutta en myöskään ymmärrä perinnön syyttelyä, jos perittävä on ollut oma äiti...
 
Saanko avata suuni? Olen miehesi kanssa samaa ikäluokkaa ja myöskin pari vuotta sitten tuon tyyppisen perinnön saanut. Käytökseni oli, ja huonoina päivinä on edelleen, tuollaista kuin miehelläsi (noin kärjistetysti). Meillä on avomieheni kanssa takana pitkä suhde ja yhteinen lapsi. Olen aivan rikki isäni kuolemasta vieläkin mutta näin ei saisi tuntea; "olet jo aikuinen, pitää tottua siihen että vanhemmat kuolee" jne. Äitini menetin jo pienenä lapsena, isä oli ainoa "turvani" jolle pystyi aina soittamaan jos maailma murjoi. :( Enää ei ole ketään joka ihastelisi tekemisiä, lellisi joskus tekemällä lempiruokaasi...lapsellista varmaan mutta kaipaan kaikkea tuollaista!

Perintö saattaa kyllä liittyä miehen käytökseen sikäli että raha muuttaa ihmisten suhtautumista vähän kaikkeen. Itse olen ollut melko antelias mutta lähiympäristö ottaa sen ikäänkuin itsestäänselvyytenä; "no hyvähän sun on tarjota kun on tota rahaa". Aika räikeitä epäkohtia on tullut vastaan ja tämä on yksi syy kyynisempään luonteeseeni. Toinen syy johtuu puhtaasti lapsellisuudesta ja egosta; "jos minä maksan kaiken niin on se nyt kumma kun SINÄ et saa mitään aikaiseksi". Meillä ei ole koskaan tapeltu yhtä paljon kuin tuon perinnön saamisen jälkeen, minusta on tullut melko kohtuuton ja ikävä ihminen miestäni kohtaan. Rakkaudella pääsee paljosta yli mutta kyllä meilläkin tekee joskus tiukkaa...

Ap:lle sanoisin että puhuu miehelleen näin: "Käytöksesi on viime aikoina ollut todella ikävää ja toivon että se loppuisi. Sanot päässeesi yli äitisi kuolemasta mutta vanhemman menettäminen on aina kriisi, joka nostaa pintaan tunteita, vaikka ei edes äitiään olisi tuntenut hyvin. Asia on nyt niin että tuon kiukuttelun ja erivapauksien vaatimisen tulee loppua; minä en ole huonompi ihminen vain siksi etten omista osakkeita tai rahaa! Sinä et ole kuitenkaan mitään tehnyt noiden rahojen eteen joten älä käyttäydy kuin Euroopan omistaja." Jos tuo ei auta/saa miestä miettimään (suuttuu varmasti ensin mutta saattaa jopa ajatella asiaa itsekseen myöhemmin), sitten sanot suoraan että et voi elää tuollaisen kakaran kanssa ja eroatte.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä tuo "vähän turhan kovakourainen pojalle" tarkoittaa?

että jos esim poika sohvalla "miehen paikalla" saattaa mies ottaa käsivarresta kiinni ja riuhtaista lattialle että "pois isin paikalta" vaikka sohvalla olisi muuallakin tilaa... tai jos yrittää nousta sohvalle niin tönäsee pois tai jos koskee johonkin "kiellettyyn" niin läimäyttää sormille

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä tuo "vähän turhan kovakourainen pojalle" tarkoittaa?

että jos esim poika sohvalla "miehen paikalla" saattaa mies ottaa käsivarresta kiinni ja riuhtaista lattialle että "pois isin paikalta" vaikka sohvalla olisi muuallakin tilaa... tai jos yrittää nousta sohvalle niin tönäsee pois tai jos koskee johonkin "kiellettyyn" niin läimäyttää sormille

:o
Ja sä vielä mietit, että jäätkö vai lähdetkö?
 
voi elämä.. alennutko sä oikeesti jopa kantamaan ruoan miehen nenän eteen? mun ukko sais vaikka kuolla nälkään jos laskuuttaan ei viiti ruokaa ite hakea, varo vaan kohta se huutaa sua pyyhkimäänkin vessaan.. ja jos mun ukko juoksentelis kaiket yöt läpeensä jossakin niin oma olis vikansa jos ei nukkua saa. mikä isä se sellanen on joka ei mitään tee lapsen eteen? ei voi oikeen jalustalle nostaa ihmistä jonka tiellä lapsi vain on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä tuo "vähän turhan kovakourainen pojalle" tarkoittaa?

että jos esim poika sohvalla "miehen paikalla" saattaa mies ottaa käsivarresta kiinni ja riuhtaista lattialle että "pois isin paikalta" vaikka sohvalla olisi muuallakin tilaa... tai jos yrittää nousta sohvalle niin tönäsee pois tai jos koskee johonkin "kiellettyyn" niin läimäyttää sormille

Joo, eli satuttaa lasta tahallaan.

Vaikka kuinka olis äitinsä menettänyt niin tuollaista en katselis hetkeäkään, enkä suosittele että sinäkään enää katsot, kun kerta selvästi olet jo niin kypsä käytökseen. Sehän se vasta on kiva kun tuleva vauva tekee jotain väärää.

Ehkä se mieskin herää aikuiseksi taas kun tajuaa ettet katsele kaikkea.
 
Oisko sulla jotain kaveria tai sukulaista lähellä asuvaa? Sanot miehelle että nyt täytyisi jutella ilman riitaa ja jos se ei onnistu niin pakkaa laukut ja lähde pojan kanssa joko ystävän luo tai sukulaisen luo pariksi päiväksi. Sano miehelle et soittaa kun osaa aikuismaisesti puhua. Kyllä se näpäyttää kun luulee et te oikeasti jätätte sen. Ja itse ET ota ensin yhteyttä häneen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Mimmosen perinnön mies sai ja paljonko hänellä on ikää?
mies 23 ja sai ihan tuntuvan perinnön... asunto-osakkeita, mökkiä, rahaakin monta monituista kymppitonnia :S olisi puolestani voinut jäädä saamatta kun miehestä tuli tuollainen
Äitiään poika suree. Perinnöllä ei ole tämän kanssa mtään tekemistä. Hänen pitää vain hyväksyä äitinsä kuolema. Hän on nyt yksin tässä julmassa maailmassa ja ei ole äitiä joka hänestä pitäisi huolen. Yritä edes sinä olla hänelle äidin korvike.
äidistään on kuulemma päässyt yli... kuulemma syy ei ole siinä... ja minä en rupea aikuisen miehen äidiksi, jonka pitäisi olla vanhempi itse... minulla on yksi, pian kaksi lasta... ja ne riittää
Ei ole päässyt äidin kuolemasta yli vaikka niin väittää. Oletan ettei hänellä ole isäsuhdetta. Hän on yksi ja siksi taantunut lapsen asteelle. Hänet pitää nostaa sieltä ylös. Auta miestä mäessä tai olet kohta kahden lapsen yyhoo.

miehellä on todella läheiset välit isänsä kanssa, on koko ikänsä asunut isänsä luona kun vanhempansa erosivat kun mies oli lapsi ja äiti ei voinut ottaa luokseen kun sairasti syöpää.. miestä olen auttanut aina kun voinut vaan mitään en koskaan ole takaisin saanut (siis apua)
 
onko miehes muut lähiset huomanneet muuttuneen käytöksen?
tuli mieleen, että auttaiskohan sekin jos joku muu, kuin (miehen mielestä ) "nalkuttava vaimo" puhuisi hänelle hänen käytöksestään.
 
Juu, siis ei tuo ole mitään "kovakouraisuutta", vaan väkivaltaa.
Miksi ihmeessä sä passaat sitä ukkoa?
Siis ruuan ym suhteen?
Tuskinpa se perintö tähän asiaan on vaikuttanut, saati välttämättä edes se kuolema.
Aika monta kertaa tuollasista ukoista saa täällä muutenkin lukea.
23 vee ja kohta kaksi lasta. Taitaa ukko kapinoida perhe-elämää vastaan, ja kaataa kaiken vitutuksen kotinurkkiin.
 
Musta tuntuu et perinnöllä ei ole mitään tekemistä tuon miehesi käyttäytymisen kanssa. Kolme vuottahan olette siis olleet yhdessä eli alku huuma on alkanut haihtua. On tehty joskus tutkimus että kolmenvuoden välein pitäisi puolisoa vaihtaa jos haluaisi et suhde on sitä ruusuilla tanssimista. Eli nyt teidän suhteen lujuus punnitaan. Jos mies on kovasti minun minun minä, niin ota asia puheeksi jos ei muutu sillä niin tuskin koskaan muuttu jos kokee niin että kaikki asunnossakin vain hänen eikä ole valmis jakamaan niitä perheensä kanssa.Kyllä sunkin pitää joskus saada nukkua pitkään eikä miehellä ole mitään oikeutta juota kaikkia öitä kavereiden kanssa, mut nuori ikä varsinkin se mikä usein tuo miehille tuon ongelman että kavereita pitää aina olla ympärillä vaikka olisikin perhe ja lapsia. Toivottavasti saatte asiat kuntoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Oisko sulla jotain kaveria tai sukulaista lähellä asuvaa? Sanot miehelle että nyt täytyisi jutella ilman riitaa ja jos se ei onnistu niin pakkaa laukut ja lähde pojan kanssa joko ystävän luo tai sukulaisen luo pariksi päiväksi. Sano miehelle et soittaa kun osaa aikuismaisesti puhua. Kyllä se näpäyttää kun luulee et te oikeasti jätätte sen. Ja itse ET ota ensin yhteyttä häneen.

ei oikeen ketään ole, äitini menetin kun olin 14 ja isääni koskaan ole tuntenutkaan... kavereita ei kovin ole kenen luokse voisi mennä...
 
Miehes on niin nuori että voi olla ettei ole vielä kypsä perhe-elämään. Vähän aikaa sitä kesti, sitten kyllästyi. Ite vaatisin pariterapiaa tai jotain konkreettista yritystä, tai lähtisin menemään.

Ihme kommentteja, ihan kuin mitä tahansa käytöstä pitäisi vaan ymmärtää ja silittää päätä, kun joltakin on äiti kuollut!?!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
onko miehes muut lähiset huomanneet muuttuneen käytöksen?
tuli mieleen, että auttaiskohan sekin jos joku muu, kuin (miehen mielestä ) "nalkuttava vaimo" puhuisi hänelle hänen käytöksestään.

ei kukaan muu ole ainakaan minulle mitään sanonut että olisi muutosta huomannu...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
No oli syy mikä tahansa, niin poikki tuollainen käytös on saatava keinolla millä hyvänsä!
En ymmärrä mikä puolustus olisi, että on omaa äitiään ikävä?! Sekö oikeuttaa käyttäytymään lasta kohden tuolla tavalla?
Järki käteen, ja lapsi pois tuollaisesta syyllistämisen kierteestä.
Olkoon ukko sitten siellä onnellisena niitten omien tavaroittensa kanssa nukkumassa pitkään.

Ei oikeuta, mutta en myöskään ymmärrä perinnön syyttelyä, jos perittävä on ollut oma äiti...
Mistäs tiedät? Tottakai raha voi muuttaa ihmistä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tiinu:
Juu, siis ei tuo ole mitään "kovakouraisuutta", vaan väkivaltaa.
Miksi ihmeessä sä passaat sitä ukkoa?
Siis ruuan ym suhteen?
Tuskinpa se perintö tähän asiaan on vaikuttanut, saati välttämättä edes se kuolema.
Aika monta kertaa tuollasista ukoista saa täällä muutenkin lukea.
23 vee ja kohta kaksi lasta. Taitaa ukko kapinoida perhe-elämää vastaan, ja kaataa kaiken vitutuksen kotinurkkiin.

en tiedä itsekkään miksi olen jaksanut passata ja hyynätä...
luulin rakastavani, vaan nyt huomaan että enemmänkin inhottaa koko ihminen

 
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
No oli syy mikä tahansa, niin poikki tuollainen käytös on saatava keinolla millä hyvänsä!
En ymmärrä mikä puolustus olisi, että on omaa äitiään ikävä?! Sekö oikeuttaa käyttäytymään lasta kohden tuolla tavalla?
Järki käteen, ja lapsi pois tuollaisesta syyllistämisen kierteestä.
Olkoon ukko sitten siellä onnellisena niitten omien tavaroittensa kanssa nukkumassa pitkään.

Ei oikeuta, mutta en myöskään ymmärrä perinnön syyttelyä, jos perittävä on ollut oma äiti...
Mistäs tiedät? Tottakai raha voi muuttaa ihmistä.

Mitä merkitystä rahalla on, jos oma äiti kuolee?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Oisko sulla jotain kaveria tai sukulaista lähellä asuvaa? Sanot miehelle että nyt täytyisi jutella ilman riitaa ja jos se ei onnistu niin pakkaa laukut ja lähde pojan kanssa joko ystävän luo tai sukulaisen luo pariksi päiväksi. Sano miehelle et soittaa kun osaa aikuismaisesti puhua. Kyllä se näpäyttää kun luulee et te oikeasti jätätte sen. Ja itse ET ota ensin yhteyttä häneen.

ei oikeen ketään ole, äitini menetin kun olin 14 ja isääni koskaan ole tuntenutkaan... kavereita ei kovin ole kenen luokse voisi mennä...

Kuka sinusta piti huolta, kun menetit vanhempasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Oisko sulla jotain kaveria tai sukulaista lähellä asuvaa? Sanot miehelle että nyt täytyisi jutella ilman riitaa ja jos se ei onnistu niin pakkaa laukut ja lähde pojan kanssa joko ystävän luo tai sukulaisen luo pariksi päiväksi. Sano miehelle et soittaa kun osaa aikuismaisesti puhua. Kyllä se näpäyttää kun luulee et te oikeasti jätätte sen. Ja itse ET ota ensin yhteyttä häneen.
ei oikeen ketään ole, äitini menetin kun olin 14 ja isääni koskaan ole tuntenutkaan... kavereita ei kovin ole kenen luokse voisi mennä...
Isättömyys on näköjään periytyvää:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aapee taitaa itse tarvita MIEHEN tukea ja siitä tilitys.

kyllähän se tottakai olisi mukava jos olisi MIES tukena, mutta koko elämäni olen yksin tullut toimeen ilman vanhempia niin tulen vallanmainiosti toimeen ilman miestä vaikka kahden pienen lapsenkin kanssa... Vaan olis halunnu et tässä olis nyt se MIES jonka kanssa jakaa elämänsä... vaan eipä näköjään...

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja B:
Mimmosen perinnön mies sai ja paljonko hänellä on ikää?
mies 23 ja sai ihan tuntuvan perinnön... asunto-osakkeita, mökkiä, rahaakin monta monituista kymppitonnia :S olisi puolestani voinut jäädä saamatta kun miehestä tuli tuollainen
Äitiään poika suree. Perinnöllä ei ole tämän kanssa mtään tekemistä. Hänen pitää vain hyväksyä äitinsä kuolema. Hän on nyt yksin tässä julmassa maailmassa ja ei ole äitiä joka hänestä pitäisi huolen. Yritä edes sinä olla hänelle äidin korvike.
äidistään on kuulemma päässyt yli... kuulemma syy ei ole siinä... ja minä en rupea aikuisen miehen äidiksi, jonka pitäisi olla vanhempi itse... minulla on yksi, pian kaksi lasta... ja ne riittää
Ei ole päässyt äidin kuolemasta yli vaikka niin väittää. Oletan ettei hänellä ole isäsuhdetta. Hän on yksi ja siksi taantunut lapsen asteelle. Hänet pitää nostaa sieltä ylös. Auta miestä mäessä tai olet kohta kahden lapsen yyhoo.
miehellä on todella läheiset välit isänsä kanssa, on koko ikänsä asunut isänsä luona kun vanhempansa erosivat kun mies oli lapsi ja äiti ei voinut ottaa luokseen kun sairasti syöpää.. miestä olen auttanut aina kun voinut vaan mitään en koskaan ole takaisin saanut (siis apua)
Kerta miehelläsi on hyvät välit isäänsä, niin eivätkö he voisi jutella keskenään kuin mies miehelle?
 

Yhteistyössä