Mies muuttui rakentamisen jälkeen, kauanko mun pitää tollasta paskaa kestää?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Totaalisen loppu tähän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Totaalisen loppu tähän

Vieras
Moni olis varmaan lähteny jo meneen. Mä vaan tyhmänä olen odotellut että kyllä tää tästä kun aikaa kuluu tarpeeksi....... Joo ei, pahenee vaan.

Mies ei ole väkivaltainen, ei juo, eikä "riehu", mutta ei myöskään ole koskaan kotona!
Ja KOROSTAN sanaa KOSKAAN.
Käy täällä tasan nukkumassa, paskalla, pesulla ja ehkä syömässä.
(Ja toista naista ei ole, ainakaan konkreettisesti, v*tustako minä tiedä mitä sen päässä liikkuu kun ei mulle mitään puhu.)
Ja tähän väliin vielä sanon, että ollaan oltu melkein 10v yhdessä, ei yhteisiä lapsia, mulla edellisestä suhteesta ala-asteikäinen lapsi joka isällään jokatoisen viikonlopun + iltoja arkisin.

Ihan vaan parin viimeisen päivän esimerkit:
PE: normityöpäivät molemmilla. Lapsi lähti isälleen. Mun mies lähti suoraan työpäivän jälkeen punttisalille, sieltä kaverilleen, tuli kotiin katsomaan ekan erän kiekkoa ja meni baariin katsomaan loput. Tuli yöllä kotiin.

LA: Nukkui kymmeneen, lähti töihin, tuli käymään kotona seitsemän aikaan ilmoittaakseen et menee kaverille grillaan, tuli kotiin yöllä klo4.

SU: Nukkui kahteentoista, lähti KÄYMÄÄN kahvilla kaverin kanssa ja tuli illalla kahdeksalta kotiin.

TÄNÄÄN: Tuli töistä, kävi paskalla, söi, lähti punttisalille, tulee joskus kahdeksalta ja lähtee jääkiekkopeliin yhdeksältä, on kotona arviolta klo00-01 yöllä jolloin mä jo nukun.

Ja siis tämähän on ihan jokapäiväistä, mies ei ole kohta vuoteen ollut YHTÄÄN kotona tai tehnyt meidän kanssa mitään. Mä yksin kuopsutan ja hoidan pihaa, hoidan kodin, hoidan kauppareissut isot ja pienet.....!

Ja helmikuusta asti mies on luvannut viedä mut elokuviin katsomaan härmän, meillä on jokatoinen viikonloppu aikaa eikä ole vienyt.
On luvannut viedä mut ulos syömään, ei ole vienyt.
Mies on viimeksi jouluna käynyt meidän kanssa saunassa kun ei ole koskaan kotona kun me saunotaan. Mies lupas katsoa mun kanssa eilisen pelin, mutta eipä näkynyt, eikä edes ilmoittanut jäävänsä jonnekin, sanoi vaan lähteissään et KÄY kahvilla.

Ja tästähän ei voi sille sanoa kun se alkaa naukuun kun pikkukakara et "MITÄÄN en sais tehdä sun mielestä ja ai en punttarillakaan sais käydä ja miukumaukumouku..." Vittude kun siitä ei ole kyse. Harrastaa saa, mutta joku arvo se on perheelläkin oltava!!

Ihankun mies pakoilis tätä taloa eikä haluais yhtään olla täällä... Varmaan mäkin vitutan sitä nyt jostain syystä, mutta tuntuu et se on jotenkin vihanen/katkera tälle talolle.. En osaa selittää..

Olen nostanut kissan sata kertaa pöydälle, mutta ei.

Joten onko tässä enää mitään muuta vaihtoehtoa kun ero.... En tiedä lähtiskö toi mihinkään terapioihin, eikä mua itseäkään oikeen kiinnostais.
Kukaan muu ei varmaan olis tätä paskaa näin kauan sietäny.

Hyvän vaikutelman saa lapsi parisuhteesta. Onneks edes isänsä luona näkee mitä sen pitäis parhaimmillaan olla!!!!
 
[QUOTE="äitee";26218659]ukko pihalle ja joutuin. ei arvosta perhe-elämää ollenkaan vaan kaverit tärkeämpiä, elää ts poikamieselämää edelleen.[/QUOTE]

Ei edelleen, vaan TAAS. Oli ton 9v ihan ihmisiksi ja kunnon mies.
Rakentaminen muutti miehen ihan täysin.
Sillä on jotenkin sellanen asenne, et siinon sitten talo et nyt on hommat tehty ja adjö, en ota osaa enää mihinkään....!

Mulla on tosi rankka viikko edessä ja tänäänkin tein 12h. Kun raahauduin kotiin, oli mies jo ovella vastassa lähdössä salille. Sanoi et on tehny munakasta ja mä sanoin tosi rumasti et voit työntää sen munakkaas mihin tahdot, mä en sitä halua :ashamed: Mulla niin kiehahti kun taas se lähti.

Mä en ole mikään läheisriippuvainen, on mulla ihan omakin elämä menoineen ja kavereineen, mutta olis niin kiva kun edes joskus kotona olis joku joka osallistuis tähän arkeen... No joo, mies oli osallistunut tekemällä ruokaa, mutta mä oon niin poikki tähän et en jaksa jotenkin arvostaa... En osaa selittää. Tiedän et itsessäkin vikaa ja huomaan et oon nykyään ihan loppu ja hiton kiree sen menemisiin vaikkei niiden pitäis yllätyksenä tulla. Enää.
 
Kauanko teillä toi raknetaminen kesti? Tekiikö mies paljon raksahommia, pitkää päivää, teitkö itse? Kuinka paljon hänellä oli silloin menoja? Ja kuka sitä taloprojekti meni alunalkaen suunnitelemaan?

Mietin vaan, että onko mies jotenkin loppuun palanut tässä rakennusaikana ja nyt koitta ottaa tätä "menetettyä" aikaa takaisin? Toki, ei se ole mikään syy tälläiselle käytökselle, mutta joku syy kenties kuitenkin...
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
mulla tulee mieleen kaveripariskunta joka rakensi. Miehen vastuulla koko projekti ja koko rakentamisen ajan nainen vain nalkutti ja kasasi paineita miehen niskaan... nyt rakentamisen jälkeen miehellä syvät haavat ajasta... veikkaan et ero tulee lähiaikoina.

Mut tosiaan kuulostaa siltä että mies haluaa elää nyt "täysillä" kun rankat ajat on ohi. Harmi vaan et teidän yhteinen aika ei ole miehen kriteereissä kovin viihdyttävää. Itsekin juuri rakentaneena miehellä hieman samanlaisia piirteitä ilmassa, kotitöitä ei tee pahemmin yhtään eikä kyllä rakennakkaan kun asumaan päästiin, onneksi kuitenkin perhe elämää arvostaa edelleen...mitä nyt työnarkki on :D
 
Kauanko teillä toi raknetaminen kesti? Tekiikö mies paljon raksahommia, pitkää päivää, teitkö itse? Kuinka paljon hänellä oli silloin menoja? Ja kuka sitä taloprojekti meni alunalkaen suunnitelemaan?

Mietin vaan, että onko mies jotenkin loppuun palanut tässä rakennusaikana ja nyt koitta ottaa tätä "menetettyä" aikaa takaisin? Toki, ei se ole mikään syy tälläiselle käytökselle, mutta joku syy kenties kuitenkin...

Rakennettiin vajaa 3v pitkästä tavarasta.
Mies teki enemmän raksahommia kun minä, kun mä jouduin lähtemään iltaisin aiemmin kotiin lapsen kanssa syömään ja iltatoimille, mutta hoidin silloin myös kodin 100%.
Usein miehellä oli viikonloppuisin kavereita raksalla, toisinaan tulivat meille saunaan viikonloppuna ja lähtivät baarissa käymään tai mentiin yhdessä, eli menojakin oli, tosin vähän.
Mies mut puhui ympäri talon rakentamiseen, mä en olis halunnut rakentaa.

Voi olla et on loppuunpalanut, voi olla et on jotain muuta, mutta koska ei mulle lukuisista yrityksistä huolimatta puhu ja käyttäytyy noin, niin mietin nyt omaa jaksamistani mikä alkaa olla aika kortilla kun missään asiassa ei voi toisen apuun/olemiseen luottaa... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Totaalisen loppu tähän;26218759:
Rakennettiin vajaa 3v pitkästä tavarasta.
Mies teki enemmän raksahommia kun minä, kun mä jouduin lähtemään iltaisin aiemmin kotiin lapsen kanssa syömään ja iltatoimille, mutta hoidin silloin myös kodin 100%.
Usein miehellä oli viikonloppuisin kavereita raksalla, toisinaan tulivat meille saunaan viikonloppuna ja lähtivät baarissa käymään tai mentiin yhdessä, eli menojakin oli, tosin vähän.
Mies mut puhui ympäri talon rakentamiseen, mä en olis halunnut rakentaa.

Voi olla et on loppuunpalanut, voi olla et on jotain muuta, mutta koska ei mulle lukuisista yrityksistä huolimatta puhu ja käyttäytyy noin, niin mietin nyt omaa jaksamistani mikä alkaa olla aika kortilla kun missään asiassa ei voi toisen apuun/olemiseen luottaa... :(

Pitkästä rakentaminen on rankkaa, tiedän omasta kokemuksesta. Onneksi olimme silloin lapsettomia :D

Nyt veikkaan aika vahvasti tota loppuun palaamista. Kait hän kokee, että on nyt antanut niin paljon sille talolle/kodille, että tarvitse nyt tauon? Pitää jotenkin palautua siitä...... Edelleen, on tietysti väärin, että hän ei sinua millaan tavalla huomioi. Auttaisiko, jos sopisitte tietylle päivälle jotain? Vies sinä hänet elokuviin ja ulos syömään, vai kieltäytyisikö?
 
Kauanko teillä toi raknetaminen kesti? Tekiikö mies paljon raksahommia, pitkää päivää, teitkö itse? Kuinka paljon hänellä oli silloin menoja? Ja kuka sitä taloprojekti meni alunalkaen suunnitelemaan?

Mietin vaan, että onko mies jotenkin loppuun palanut tässä rakennusaikana ja nyt koitta ottaa tätä "menetettyä" aikaa takaisin? Toki, ei se ole mikään syy tälläiselle käytökselle, mutta joku syy kenties kuitenkin...

Tää mullekin tuli mieleen, että jos rakensi taloa kaiken vapaa-aikansa esim. viimeisen vuoden ja nyt haluaa hengähtää ja mennä sitten senkin edestä... jos se rakennusstressi laukeaa nyt tuollaiseen käyttäytymiseen.
 
Helpompi se tuollaisessa tilanteessa olisi olla yksin. Ja aika kumma mun mielestä, että lähtee kaverille grillaamaan/kahville eikä kysy haluaako mukaan. Meillä ainakin kysyy, lähden jos siltä tuntuu, aina en kuitenkaan.
 
Auttaisiko, jos sopisitte tietylle päivälle jotain? Vies sinä hänet elokuviin ja ulos syömään, vai kieltäytyisikö?

Ei auta, ei se lähde mun kans mihinkään.
Sit jos puoliks pakotan sen lähteen, niin se on sit naama norsunveellä.
Esim.puolipakotin sen lähteen ostamaan tapetit makkarin yhdelle seinälle (mitkä se oli luvannu et hankitaan jo miljoona kertaa aiemminkin) niin siellä se paino mun edellä kaupassa niin et kun mä jäin tutkaileen niitä tapetteja ja olisin halunnu kysyä sen mielipidettä niin jouduin soittaan sille et voisitko nyt pliis tulla....!
Sit kun saatiin ne tapetit ostettua niin kirmas autolle ja jätti mut yksin pakkaan niitä ostoksia ja kantaan ne autolle... :ashamed:

Olen myös sanonut sille kaksi kertaa, et seuraavan kerran (n.viikon varotusaika) kun lapsi lähtee isälleen, niin mennään ulos syömään ja leffaan, mä ajan et saat ottaa pari bissee. Mies mutisee jotain "joon" tapaista ja kun se päivä lähenee niin ei kerkeekään eikä ehdi eikä jaksa ja ilmakin on niin paska tai sit liian hyvä tuhlattavaks sisällä eikä jaksa istua autossa ja mennään toiste ja siinä vaiheessa mulla on menny jo hermot ja oon suurinpiirtein haistattanu sille paskat ja poistunu tilanteesta.
Mä en enää itekään osaa olla kun koskaan ei mikään käy, en kestä enää yhtään... En itseäni, en miestä, enkä tätä tilannetta.... :(
 
kirjoita sille lapulel noi et miten se on ollu kotona esim viimesen viikon ..sis kävi paskalla, lähti punttiksellea jne ja kysymy s loppuun että koska voitaisiin mennä treffeille ...sekä sydän..(näin minä telisin) ja menisin vaikka vkl:si kaverille tai sukulaisille tjt j alappu odottaisi äijää
 
kirjoita sille lapulel noi et miten se on ollu kotona esim viimesen viikon ..sis kävi paskalla, lähti punttiksellea jne ja kysymy s loppuun että koska voitaisiin mennä treffeille ...sekä sydän..(näin minä telisin) ja menisin vaikka vkl:si kaverille tai sukulaisille tjt j alappu odottaisi äijää

ja jos ei tähänkään reagoisi kysyisin joskus pokkana et lunastaako mut ulos koska mä aattelin tehdä vähän omiaki juttuja enkä hoitaa yhteistä juttua yksin ja sit toinen ois vapaa liikkumaan ilman että minä rasitan häntä..ja hymyilisin päälle aivan kuin tekisin hänele palveluksen ystävällisyyttäni.
 
Miten onko teillä taloudellisesti tiukkaa? Kuulostaa kyllä sille, että on aika väsynyt projektista. Vieläkö on jotain isompaa talossa/tallissa kesken mitä välttelis?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Totaalisen loppu tähän;26218619:
Moni olis varmaan lähteny jo meneen. Mä vaan tyhmänä olen odotellut että kyllä tää tästä kun aikaa kuluu tarpeeksi....... Joo ei, pahenee vaan.

Mies ei ole väkivaltainen, ei juo, eikä "riehu", mutta ei myöskään ole koskaan kotona!
Ja KOROSTAN sanaa KOSKAAN.
Käy täällä tasan nukkumassa, paskalla, pesulla ja ehkä syömässä.
(Ja toista naista ei ole, ainakaan konkreettisesti, v*tustako minä tiedä mitä sen päässä liikkuu kun ei mulle mitään puhu.)
Ja tähän väliin vielä sanon, että ollaan oltu melkein 10v yhdessä, ei yhteisiä lapsia, mulla edellisestä suhteesta ala-asteikäinen lapsi joka isällään jokatoisen viikonlopun + iltoja arkisin.

Ihan vaan parin viimeisen päivän esimerkit:
PE: normityöpäivät molemmilla. Lapsi lähti isälleen. Mun mies lähti suoraan työpäivän jälkeen punttisalille, sieltä kaverilleen, tuli kotiin katsomaan ekan erän kiekkoa ja meni baariin katsomaan loput. Tuli yöllä kotiin.

LA: Nukkui kymmeneen, lähti töihin, tuli käymään kotona seitsemän aikaan ilmoittaakseen et menee kaverille grillaan, tuli kotiin yöllä klo4.

SU: Nukkui kahteentoista, lähti KÄYMÄÄN kahvilla kaverin kanssa ja tuli illalla kahdeksalta kotiin.

TÄNÄÄN: Tuli töistä, kävi paskalla, söi, lähti punttisalille, tulee joskus kahdeksalta ja lähtee jääkiekkopeliin yhdeksältä, on kotona arviolta klo00-01 yöllä jolloin mä jo nukun.

Ja siis tämähän on ihan jokapäiväistä, mies ei ole kohta vuoteen ollut YHTÄÄN kotona tai tehnyt meidän kanssa mitään. Mä yksin kuopsutan ja hoidan pihaa, hoidan kodin, hoidan kauppareissut isot ja pienet.....!

Ja helmikuusta asti mies on luvannut viedä mut elokuviin katsomaan härmän, meillä on jokatoinen viikonloppu aikaa eikä ole vienyt.
On luvannut viedä mut ulos syömään, ei ole vienyt.
Mies on viimeksi jouluna käynyt meidän kanssa saunassa kun ei ole koskaan kotona kun me saunotaan. Mies lupas katsoa mun kanssa eilisen pelin, mutta eipä näkynyt, eikä edes ilmoittanut jäävänsä jonnekin, sanoi vaan lähteissään et KÄY kahvilla.

Ja tästähän ei voi sille sanoa kun se alkaa naukuun kun pikkukakara et "MITÄÄN en sais tehdä sun mielestä ja ai en punttarillakaan sais käydä ja miukumaukumouku..." Vittude kun siitä ei ole kyse. Harrastaa saa, mutta joku arvo se on perheelläkin oltava!!

Ihankun mies pakoilis tätä taloa eikä haluais yhtään olla täällä... Varmaan mäkin vitutan sitä nyt jostain syystä, mutta tuntuu et se on jotenkin vihanen/katkera tälle talolle.. En osaa selittää..

Olen nostanut kissan sata kertaa pöydälle, mutta ei.

Joten onko tässä enää mitään muuta vaihtoehtoa kun ero.... En tiedä lähtiskö toi mihinkään terapioihin, eikä mua itseäkään oikeen kiinnostais.
Kukaan muu ei varmaan olis tätä paskaa näin kauan sietäny.

Hyvän vaikutelman saa lapsi parisuhteesta. Onneks edes isänsä luona näkee mitä sen pitäis parhaimmillaan olla!!!!

Eikä tarkota että on homo! Niin, ei osaa vastata noihin kysymyksiin ja kaverit ei tuollaisia kysele! Oikeat kysymykset(kerro vaan miltä sinusta tuntuu ilman huutamisia) eikä syyttelyjä! Niin veikkaan että vastaa ja peräti on kotona! En osaa sanoa niitä oikeita kysymyksiä koska en tunne miestäs!
 
En tiedä mikä ukkoa riivaa, mutta yleensä tuommoinen oirehtiminen ilman mitään asiallista kommunikaatiota ei asioita paranna. Kiukku vain lisää kiukkua.

Ja jos se ei aina ole sun aloitus, niin näitä samanlaisia tarinoita näkee täällä niin paljon, että jotain yhteistä niissä täytyy olla.

Äkkiseltään arvaisin, että miehellä on ollut ohjenuorana, että kun hän vääntää tässä helvetinmoisen urakan perheen iloksi, niin sitten kaikki romanttiset unelmat toteutuvat ja puutalossa asuu onnellinen perhe ja se on hänen ansiotaan. Kaikki ongelmat liukenevat ja puhdas onni ja rakkaus kukoistavat.

Sitten todellisuus murskaa unelman, ja stressi purkautuu raivona kun häntä on petetty. Kaikista pahinta on tietysti se, jos hän itse on ongelmien lähde ja käärme omassa paratiisissaan. Sitten on hyvä laittaa asia sinun viaksesi ja esittää, että naisenprkl se pilaa miesparan elämän.

Älä rähise, vaan katso asiaa niin etäältä, että kykenet puhumaan asiallisesti. Tee selväksi, että mies saa vapaasti riehua pahaa oloaan vaikka vuoden loppuun, mutta sitten täytyy ruveta vähitellen tapahtumaan muutosta, koska sinulla on pirun ikävä miestäsi. Ja pidä asiasta kiinni myös.

Mutta älä vaadi liian nopeaa muutosta, ja kiitä siitä muutoksesta minkä näet. Ongelma ei ole miehen pahuutta vaan kriisi elämässä, eikä niistä hiihdetä läpi muutamassa tunnissa. Tärkein lahja jonka voit antaa ei ole leffa ja kaksi kaljaa vaan sen osoittaminen, että ymmärrät että hänellä ei ole nyt helppoa. Mutta pidä itsesi kurissa ettet ilkeile, äläkä hyväksy ilkeilyä mieheltäkään.
 
Minäkin luulen, että kysyisin tuossa tilanteessa suoraan, että haluaako erota. Jos ei halua, niin sitten voi esittää jatkokysymyksen, että miksei. Sen jälkeen voikin yrittää johdatella keskustelua (jos semmosta edes syntyy) siihen suuntaan, että jos sen parisuhteen haluaa pitää, niin sen eteen täytyy tehdä töitäkin.

Minustakin on aika selvää, että mies on polttanu itsensä täysin loppuun tuossa rakennusprojektissa. Ei varmaan olis edes mitenkään mahdoton ajatus, että hän nyt sitten projisoi kaikki pahan olonsa jotenkin johtuvaksi sinuun, kun sitä pahaa oloa nyt vaan on vaikea kestää. Se taas on asia ihan erikseen, että määräänsä enempää tuommosta ei silti pidä kestää, sinä olet kuitenkin tärkeä ihminen ja sinua tulee kohdella sen arvoisesti. Jokaista meistä tulee.

En tiedä mitä tuohon sanoisi tuon enempää, kun toisaalta kyllähän parisuhteessa pitäis aika kauan jaksaa katsoa niitä huonojakin vaiheita, mutta toisaalta taas jos ei ole mitään toivoa paremmasta, niin vaikeaahan se on. Jos saisit miehestäsi edes jotain pikkiriikkisen pientä vihjettä siitä, että missä nyt mennään, niin tilanne varmaan selkiytyisi suuntaan tai toiseen.
 
Omituista kieltämättä tuo käytös ja ainoaksi vaihtoehdoksi näen tosiaan tuon kissan nostamisen pöydälle, vaikka radikaalisti jos ei muuten.

En ymmärrä miksi rakentaa vuosikausia omakotitaloa ja sitten pyrkiä viettämään mahdollisimman vähän aikaa siinä.Ja perheen parissa.

Jotenkin nyt olisi saatava puserrettua ulos miehestä se syy miksi ei kotona viihdy.
Oletko kysynyt suoraan mikä vaivaa tai haluaako mies erota?

Jos ei tosiaan mitään saa miehestä irti, on ainoa vaihtoehto sitten pohtia pientä taukoa erillään tai pariterapiaa.
Ei tuo nyt aikuisten kesken vain toimi, täytyyhän asioista voida keskustella.
 

Yhteistyössä