mies, mies, mies...???

[m-l :(]

Hei!
Itse olen itseni tilanteeseen ajanut / päästänyt / ... Itseäni tässä on syyttäminen tämän hetkisestä tunnetilasta, mutta minkäs itselleen mahtaa, vai mahtaako?
Ristiriitainen tilanne, olen ihastunut ja ahdostunut tilanteeseen samanaikaan. En sen takia, että olen ihastunut, vaan miehen käytös ihmetyttää ja ahdistaa! Olen aivan varma, että hän viihtyy kanssani, ja haluaa viettää aikaa kanssani, mutta ei silti halua sopia mitään varmaa seuraavasta tapaamisesta. Olemme puhuneet, mitä voimme yhdessä tehdä joskus. Tapaamisten väli on pitkä, liian pitkä! Eikä juuri pidä yhteyttä, eli erittäin harvoin vastaa soittoihini ja viesteihini. Enkä minäkään niitä kovin usein laita, en siis pommita mitenkään.
Tiedän, että hänellä on aikaa vievä työ ja muita aktiviteetteja (harrastus yms.) ja on ihmisiä, jotka eivät tiiviisti pidä yhteyttä (niitäkin kun on)

Tämä hiljaisuus tapaamisten välillä on täysin ristiriidassa sen kanssa millainen hän on, kun vietämme aikaa yhdessä. Ja sitä en voi ymmärtää, enkä käsittää
Minulle tällainen hiljaisuus tarkoittaa, että "ei voisi vähempää kiinnostaa", mutta käytöksensä nähdessämme puhuu sitä vastaan. En ymmärrä...

Olen puhunut hänelle, miltä tämä minusta tuntuu, ja hän tuntuu ymmärtävän sen, mutta silti sama vain jatkuu. Enkä minä mahdottomia pyydä, puhelua, tekstaria silloin tällöin, vastausta mun yhteydenottoon. Ehkä minun pitäisi vain luovuttaa??? Ja ymmärtää, että hän ei ole minulle "se oikea". Mutta kun muuten meillä synkkaa monella saralla todella hyvin ja ajatusmaailmamme kohtaavat, en siis tahtoisi luovuttaa, vaan yrittää ymmärtää... jos tätä voi ymmärtää...

Ehkä tämä on aivan väärä paikka purkautua tästä, mutta jospa joku näkisi valoa tunnelin päässä? Tai muuten osaisi lohduttaa muutamalla sanalla

Mun täytyy kyllä tehdä jotain itsetutkiskeluakin, jotain mussa / mun käytöksessä täytyy olla vialla, kun hän ei ole ensimmäinen vastaava "tapaus" mun elämässä. Tapaankohan koskaan "normaalia" miestä, tähän asti on ollut joko sitoutumiskammoinen tai sitten ripustautuja, ja molemmat ahdistavat yhtä lailla. Jotain mun mussa pitää muuttaa, jotta tällaiset eivät hakeutuisi mun seuraan, mutta mitä???

Kohtalotovereita varmasti löytyy - miten sinä olet vastaavasta tilanteesta selviytynyt?

 

[(/)%&(]

Ei taida teidän intressit nyt kohdata. Sinä kaipaat paljon enemmän kuin mies.
En osaa muuta sanoa kuin että kärsi ja alistu tai jätä.
Minun neuvo on että jätät jos mies ei enempää kerran halua.

 

[m-l :(]

niin... näin se taitaa olla, eri intressit meillä. Mies haluaa tavata, mutta vain silloin kun hänelle sopii. On tosi kultainen silloin, ja meillä on kivaa
mutta muutapa en taida irti saada? kai se on uskottava ja luvutettava, tai sitten kituutettava ja odotettava parempaa??? ...mutta kukapa sen tietää, tuleeko koskaan aika aparempaa? huoh... ei oo helppoo

Kiitos kommentistasi

 

[Nenille tuli]

Mulla on yksi kokemus moisesta. Ei vastattu puheluihin, viesteihin. Oli innokas tapaamaan, mutta tapaamisvälit oli pitkät.

Ajattelin, että onpa kiva, miehellä on oma elämä. Hänellä olikin aikaa vievä harrastus... Mutta sitten tuli ihan puskan takaa, että hänellä todellakin oli ihan oma elämä. Siihen kuului häitään järjestelevä morsiankin!

Saivat pitää häänsä. Ero tuli ennen kesän loppua. Siinä vaiheessa alkoi todellinen pommitus, mutta ajattelin antaa homehtua omaan liemeensä, ei tuollaista voi ottaa tosissaan.

Olethan varma, ettet ole kakkonen?

 

[m-l :(]

No, täysin varmahan en voi olla mistään...
Mutta en usko, että kakkonen olisin. Olen kuitenkin käynyt kotonaan (ei merkkejä naisesta ;-) ), nähnyt naapureitaan ja muutenkin ihan julkisesti olemme yhdessä kulkeneet.
Jostain syystä vain ei vastaa viesteihin, ja muutenkin yhteydenpito on todella vähäistä, samoin tapaamisväli pitkä. Mutta sitten kun taas tapaamme, kaikki on ihanaa

 

[s:-)]

Voisin sanoa, että minulla on meneillään ihan samanlainen tapaus, toivottavasti ei sama mies. Sen verran realistiseksi olen tullut, että kyllä siellä pyöritellään toisia samaan aikaan, on todisteitakin. Parasta olisi unohtaa, mutta se ei ole aina helppoa.

 

[.vierailija.]

Kuinka pitkistä tapaamisväleistä on kysymys?
Ja kuinka usein viestittelette/soittelette?

Itselläni hieman samantapainen tilanne, mutta toisinpäin. Mihen mielestä en ole tarpeeksi aktiivinen, vaikkei itselläni ole mitään muita kuvioita meneillään. Arkiset tekemiset ja harrastukset vain. Ja joskus sitä haluaa muuten vaan hengähtää.

Olen ruvennut ajattelemaan, että mies taitaa olla ripustautuja?

 

[Nanna::]

Ei voi olla totta! Voisi olla aivan minun kirjoittamani teksti. Mies on kyllä ihana kun nähdään ja puheissaan sanoo, että kun ensi kerran nähdään... jne. Mutta näkemisten välillä ei ota itse yhteyttä. Emme kyllä ole kuin parisen viikkoa vasta tapailleet, tosin tunteneet jo kauemmin. Minä itse taas olen kovasti ihastunut ja toivoisin, että tästä suhteesta tulisi jotain. Mutta jos hän ei tässä kohta ala ottaa aktiivisemmin minuun yhteyttä niin luovutan kyllä kokonaan.
En vain tiedä milloin pitäisi luovuttaa? Nyt heti vai ehkä odotella viikko tai kaksi ja ottaa vielä itse pari kertaa yhteyttä, vai mitä?

Miksi miehet on niin vaikeita, sanoisivat suoraan jos ei kiinnosta.

 

[MeeJoo]

Hohhoh, joo. Mikä on tuo yhteydenottojen väli? Entä tapaamisväli?

Mulla oli kesällä 2kk kestänyt tapailusuhde, samantyyppistä ilmiötä ilmassa. Yhdessä oli ihan mielettömän ihanaa, mutta sitten miehestä ei välttämättä kuulunut tapaamisten välillä mitään. Meillä oli aina näkemisten välissä about viikko, mies kyllä sitten vastasi melko kiltisti viesteihini, mutta ei itse soittanut aktiivisesti ja minä sain lypsämällä lypsää, millon nähään ja mitä tehdään.

Suhde loppui, kun toinen ilmoitti että hän ei pysty panostamaan suhteeseemme niinkuin toivoisi. Pelotti ja ahdisti, aina kun ei oltu yhdessä. Vaikka mun kanssa oleminen olikin hienoa, niin mun elämäntilanteeseen liittyi asioita, jotka olivat hänelle jotenkin liikaa.

Ei kannata ahdistua ja ahdistella noissa tilanteissa. Homma toimii kyllä jos on toimiakseen. Jos se tuntuu käärmeen työntämiseltä pyssyyn, niin miehellä on joku jarru päällä. Tuossa aiemmin oli arvauksena, että toinen nainen. Ehkä. Voi olla joku muukin asia, jonka vuoksi epäilee, ettei oikeasti välttämättä haluakaan olla kanssasi. Ja me ei naisina voida sille jarrulle mitään, oli se sitten mikä tahansa.

Hyväksy tilanne, ansaitset ihan omalla painollaan etenevän suhteen. Hienosti kyllä analysoit, mikä itsessäsi voisi johtaa siihen, että ko. tilanne on tullut vastaan useammin kuin kerran. Ehkäpä etsit jostain syystä "vaikeita" tapauksia itsellesi? Mitä tarvetta se sinussa tyydyttää?

 

[m-l :(]

kiitokset tähän astisista kommenteista
Ajattelemisen aihetta sain

Erityisesti MeeJoo, sinä osasit asettaa sanasi siten, että funtsimaan laittoi. Itsekin olen sitä mieltä, että painostaa enkä pakottaa toista voi. Todennäköisesti taustalla on joku asia, minkä takia hän ei voi / osaa panostaa yhtä lailla tähän suhteeseen kuin minä. Mutta mikä ihme se voisi olla??? En ymmärrä... mutta kuten totesit, enpä minä sille mitään voi, on se sitten mikä hyvänsä. On vain niin vaikea olla soittelematta ja viestittelemättä, vaikka en vastausta saa... tyhmä mikä tyhmä ;-)
Mutta nytpä taidan lopettaa minäkin yhteydenoton joksikin aikaa, katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään... jossain vaiheessa tosin on pakko ottaa yhteyttä, mutta ei vielä mitään kiirettä. On tässä aikaa odotella...

Niin... arvaapa kuinka monta kertaa olen tuota miettinyt, että mikä ihme minussa tahtoo juuri näitä "vaikeita" tapauksia... mitä minun pitäisi itsessäni muuttaa? Ei oo helppoo...

 

[pls]

Sen olen elämässäni oppinut, että jos mies on oikeasti kiinnostunut, hän kyllä pitää aktiivisesti yhteyttä ja vastaa heti viesteihin ja puheluihinkin. Olen joskus ollut samantapaisissa suhteissa kuin useat edellä mainitut ja yrittänyt keksiä itselleni syitä, miksi mies ei juuri nyt soittaa tms. Ainut syy on, että hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut, valitettavasti. Kiinnostuneen miehen käytös on jotain ihan muuta.

 

[Mjöööö]

Jos mies haluaa oikeasti olla tekemisissä, ja pitää suhdetta tärkeänä, hän on kyllä taatusti aktiivinen.
Viimeistään siinä vaiheessa kun toinen ei enää "pommita".
Äh. Pommittaminen ei kannata, kysyy suoraan miksei toinen pidä yhteyttä...vaikka antaa ymmärtää että suhde on tärkeä. Liikoja selittelyjä ei kannata kuunnella, aikaa löytyy superkiireiseltäkin...halutessaan :/
Eli jos tulee olo että on ainoa aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa...niin...

 

[samassa jamassa ollut :-(]

Ap:lle. Arvosta oma ainutlaatuisuuttasi ja annat miesten soitella sinun perässä!!Vika on siinä miehessä ei sinussa. Jahtaaminen on vihon viimeinen juttu seurusteluasioissa. Pidä omat "porttisi" avoinna- jos se mies haluaa elämääsi tulla, sen hän myös tekee, ellei ole ihan nyhverö. Varmasti jotain hyvää tapahtuu elämässäsi,vaikka nyt oletkin ahdistunut asiasta.
Eikun uudet verkot vesille ja kalasteloon!

 

[m-l :(]

Voi kiitos ihanista tsemppi-viesteistänne
Näinhän se kaiketi on, että nyt on mun lopetettava "pommittaminen" ja jäätävä odotavalle kannalle... eli ottaako yhteyttä vaiko ei.
Toista kun ei voi pakottaa, jos haluaa olla mun kanssa niin otaahan hän sitten yhteyttä. Ja jos taas ei, niin siihen mun on tyytyminen

 

[no]

No ei asia kyllä ihan noinkaan ole kaikkien miesten kohdalla. Jos nainen ei pidä mieheen mitään yhteyttä, niin voi mieskin tehdä sen johtopäätöksen, että ei naista sitten kiinnosta. Paremman johtopäätöksen voi tehdä siitä, että miten mies vastaa ja koska vastaa.

 

[-------------]

Tai sitten otat asian ihan suoraan puheeksi. kerrot omat tunteesi ja toiveesi ja kysyt hänen. Ei tarvii miettiä ja odotella ja hukata aikaa.

 

[m-l :(]

Hyviä pointteja nuokin, kiitos teille
Ajattelemisen aihetta tosiaan - ehkä on paras odotella hiukan ja kuitenkin itse pitää yhteyksiä yllä ja ottaa sitten puheeksi (taas kerran) kun seuraavan kerran tapaamme. Ja sillä kertaa siten, että hän varmastiymmärtää minun ajatukseni ja tunteeni tämän asian suhteen. Ja toivottaavsti pystyy itse myös sanomaan mitä mieltä asiasta ja miten hän tämän kokee
Iso kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette asiallisesti vastanneet - siis kaikki te vastanneet

 

[pls]

No ei asia kyllä ihan noinkaan ole kaikkien miesten kohdalla. Jos nainen ei pidä mieheen mitään yhteyttä, niin voi mieskin tehdä sen johtopäätöksen, että ei naista sitten kiinnosta. Paremman johtopäätöksen voi tehdä siitä, että miten mies vastaa ja koska vastaa.

Se on ihan totta, että naisenkin täytyy vuorostaan ottaa yhteyttä mieheen ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Siis siinä tapauksessa, että huomaa miehen olevan oikeasti kiinnostunut.

Miehissäkin on tietysti eroja, mutta en ole koskaan elämässäni vielä tavannut kiinnostunutta miestä, joka ei ottaisi yhteyttä melkeinpä päivittäin. Silloin se tietysti on kiusallista, jos itse ei olekaan kiinnostunut, mutta ei haluaisi toista loukatakaan.

 

[jennifer-]

Voi kun kuulostaa niin tutulta tämä homma! Mulla on aivan samanlainen tilanne meneillään erään miehen kanssa. Ollaan vasta nyt pari kertaa tavattu, koska välimatkaa on paljon. Tapaamiset on menneet tosi hyvin, kummatkin on viihdytty toistemme seurassa jne...ja sitä "kemiaa" on tuntunut todella olevan. Kuitenkin tapaamisten välillä minä oon ollu se, joka pitää yhteyttä. Mies on kyllä aina vastannut heti viesteihini ja näin. Viime tapaamisella oli puhetta siitä, että milloin nähtäis seuraavan kerran.

Nyt oon vaan jo kyllästyny olemaan se, joka aina ottaa ensin yhteyttä. En ymmärrä miks miehen käytös tapaamisissa ja sitten tapaamisten välillä voi olla näin ristiriitasta. Nyt olenkin päättänyt, etten ota yhteyttä mieheen, vaan odotan hänen yhteydenottoaan. Tosin en tiedä tuleeko sitä koskaan... Toisaalta mietin, että kun en ole myöskään ottanut häneen mitään yhteyttä edellisen tapaamisen jälkeen, että voiko hän tulkita sen niin ettei minua enää kiinnostakaan...? Mutta yhtälailla hän voisi ottaa yhteyttä.

Vielä joskus aion kyllä kysyä asiaa suoraan, että mitä tämä on. Mutta vielä en ole viitsinyt sitä tehdä, koska en halua alkaa ahdistelemaan ja tässä on muutenkin monia hankaloittavia asianhaaroja, jotka saattavat vaikuttaa tähän asiaan. Esim. kiireinen työ, välimatka jne...mutta jooh, kyllä miehet osaa olla vaikeita :/

 

[Väenö]

Se pyssyy kotona, eikä völäkkäse missä sattuu.
Lisäksi on hanakka pyrkimään heleman alle, semmonen se on tolukku mies...

 

[sohfvffis]

Jenifferille.Jos yhteydenpito on sinun varassa,unohda koko asia.Jotain on pielessä.Älä alennu kerjäämään jotain,mitä liene.

 

[vaihtaen paranoo]

Tollaista luonnetta kaipailisin lähinnä koiralleni. Yliseurallisuus, jatkuva hännänheilutus ja huomionkipeys ottavat välillä ohimoon. Muuten niin ihana lullero.

 

[ihan sama tilanne täälläkin]

Ihan pelästyin ,kun aloin lukea ap:n viestiä,niin tuttu tilanne. Mistäpäin teidän
miehenne ovat, ja minkä ikäisiä? Jos vaikka on sama mies kyseessä? Keski-ikäinen, vaativa työ,aikaa vievä harrastus.. ei yleensä koskaan sovittu seuraavaa tapaamista.. Takana rankat kaksi kuukautta miettien mikä vikana.Mies väitti ettei mikään,kerroin miltä minusta tuntuu etc. Nyt kysyessäni koska tapaamme vai haluatko tavata enää..Mies paukautti,että on sitäkin miettinyt,jos pitää lopettaa,kun on hiukka vakavaksi mennyt tämä suhde.Eikä hän ole ehken valmis siihen!
Taivas putosi niskaani,mutta jokin vaisto minulle oli siitä jo pitkin syksyä sanonutkin. Eli kysykää naiset suoraan, epävarmuudessa on kurja elää! Vaikka vastaus saattaa satuttaa, saatte itsellenne ja mielellenne rauhan! Oma hyvä olo on parempi kuin jatkuva paha olo. Älkää jääkö odottamaan!

 

[jennifer-]

Jooh, pitäisi ilmeisesti minunkin kysyä suoraan, mutta kun sekin tuntuu olevan niin vaikeaa. Jos alan kysymään, mikä tämä juttu on, niin mies olettaa ehkä minun ottavan tämän "suhteen" liian vakavasti. Eihän mitään suhdetta tietenkään vielä edes ole, kun on muutaman kerran tavattu. Joka päivä mietin pääni puhki, että miks mies käyttäytyy näin ja miksei ota yhteyttä. Ei sitäkään jaksa loputtomiin vaan tosiaan oman mielenrauhan takia olis kai parempi vaan kysyä.

Voi harmi, kysessä on muuten niin ihana mies ja olisin todella toivonut, että tästä olisi tullut jotakin. Mutta pitää jo kai heittää toivo menemään :/

Ja edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että ainakin minun tapauksessani kyse on alle kolmekymppisestä miehestä, eli ei ainakaan sama mies kyseessä.

 

[sohfvffis]

Jostain kumman syystä olen saanut naisista sellasen kuvan että heille mies on enemmänkin rasite.Kun lukee näitä sivuja,tulee aivan toisenlainen käsitys naisista.Kumpi edustaa totuutta,lehtien palstoilta luettu,telkkarista saatu aistimus vai tänne kirjoittaneiden naisten tunnot?Selkee ristiriita ainakin meikäläisen tulkitsemana.