Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ota yhteyttä mieheen, että tavarasi ovat mustassa jätesäkissä roska-astioiden vieressä. Muuta ei tarvitse ilmoittaa.
Kiitos vinkistä. Ongelma vaan on se, että mitään tavaroita ei mun luonani ole, ei pienintäkään esinettä, tai vaatekappaletta.
Mutta kiitos, mä ihan oikeesti pyydän teiltä nyt kannustusta ja rohkaisua mulle. Kiitos jo etukäteen.
Varmaan olisi parempi jättää kyselemättä miehestä ja unohtaa koko tapaus, mutta itse olen sen verran utelias ihminen, että varmaan yrittäisin selvitellä jotakin miehestä. Itsellä kun on helpompi jättää asioita taakse jos ne eivät jää mysteerin valtaan, mysteerit kun kiinnostavat ja palailevat mieleen vielä vuosien kuluttua..
Tiedätkö miehen tarkan osoitteen? Oletko selvittänyt asuuko osoitteessa muita?
Siinäpä se kun en tiedä hänen osoitettaan, se on salainen, eikä hän kerro sitä.
Ajattelin, että voisin ihan hyvin laittaa hänen veljelleen facebookiin postia ja kysellä, koska en mielestäni enää menetä mitään. Se on eri asia vastaako, mutta eivät ole kyllä missään läheisissä väleissä. Ei ole kenenkään sukulaisensa kanssa.
Koko ihminen on mulle arvoitus. En tiedä sen tämänhetkistä osoitetta ja osoitetiedot on salaisia.
On totta, että en tiedä kyseisestä ihmisestä juuri mitään. Ainoa on nimi, asuinpaikkakunta, puhelinnumero, joka sekin on prepaid. Niin ja tietysti auton rekkari, mutta varmaan siitäkään ei saa mitään selville, koska osoite on salainen.
Näin mua sitten viedään todellakin kuin pässiä narussa.
Ei rakastunut pärjää hyötysuhdekärkkyjälle ja pitäiskö pärjätäkään? Jotkut sitä kaunaa kerää, ja sitten on primitiivireaktio herkässä. Parempi näin kuin että esiraivareilla sylttää jonkun asiallisen tyypin, ihan vaan nolon väärinkäsityksen takia. Kun se 'hämärässä näytti epäilyttävältä'.Suhtautuminen rakastumiseen määräytyy henkilökohtaisten elämysten pohjalta, siis onko sitä joskus kokenut vai ei. Ainut yhteinen piirre on, että kukaan ei tunne oloaan miellyttäväksi puhuttaessa intohimoisesta rakastumisesta henkilökohtaisella tasolla, aihe on jokaiselle piinallinen.
Ne jotka ovat joskus käyneet rakastumisen läpi, kokevat sen jälkeenpäin heikkoutensa osoituksena. He halveksivat itseään ja käyttäytymistään, sitä miten järjettömiä ovat olleet. He haluaisivat unohtaa ne tunnit, kuukaudet ja vuodet, jotka ovat tuhlanneet ajattelemalla jotain henkilöä, jota he loppujen lopuksi eivät edes halunneet, ja jota kohtaan heillä ei rakastumisen ohimentyä ole ehkä mitään positiivisia tunteita.
Rakastumisen ohimentyä ihminen vihaa itseään. 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on ollut epäjohdonmukainen ja itsekäs, avuton ja riipuvainen ja hän on tuhlannut elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle sopinut.
Ajattelin tosiaan, että kirjoitan illalla ja kyselen vähän jotain tietoja. Enhän minä siinä mitään menetä enää.
Kirjoitelkaa vaan mulle vielä lisää, kaikki kommentit ovat tervetulleita.
Onko jokin pakko tietää? On ja ei. Kyse on tulevaisuuden ennustamisesta, enteistä, vaaran merkeistä. Tieto voi tuottaa turvallisuuden tunnetta. Tuntemattoman pelko vähenee kun tunnistaa vaarat, tiedostaa uhkat = tunne riskien hallinnasta, tieto lisää varmuutta, hyvä ennuste.On totta, että en tiedä kyseisestä ihmisestä juuri mitään.
Sen minkä järki päättää, sen rakastuneen tunne peruu.Mulla on kuitenkin nyt kauheen varma olo tästä päätöksestäni.
Peruminen alkaa ja toinen järki perustelee saamisen eduksi. Etu on samalla kuitenkin menetys.En kai menetä mitään enää, vaikka kyselisinkin, että mikä tää ihminen on oikein miehiään.
Rakastumisessa mikään asia ei ole päätettävissä, ei sen alkaminen, ei sen loppuminen, eikä oma tahto vastaa omaa halua. Ne elävät erillään kumpikin omaa elämää.Olen todellakin päättänyt alkaa arvostamaan itseäni.
Itseinho onkin looginen tulos. Se ei ole pakollista. Ei kenenkään tarvitse inhota itseään kun hyväksyy sen tosiasian että rakastuminen on pakkomielle ja että näennäinen etujen ristiriita aiheuttaa vakavan stressitilan nimeltä neuroosi. Pakkoneuroosi, ei pakkoinho.Olen odotellut kymmeniä tunteja häntä ja soittojaan ja välillä olen todella inhonnut itseäni tästä.
No onhan tässä taas tapahtunut. Mies soitti tosiaan ennen sitä klo 16 minulle ja tuli myöskin sitten tänne luokseni.
Lauantaina hän lähti yksin baariin, pyysi kyllä mua mukaansa, mutta kun en jaksanut lähteä, niin lähti yksin. Muutaman tunnin jälkeen mulle tuli tunne, että lähden kuitenkin ja kun menin samaan paikkaan missä hän oli, niin mies oli mulle tosi vihanen ja sano, että mitä sinä täällä teet, miksi tulit. Siitä paikasta lähti tanssittamaan muita naisia. Seisoi esim yhden naisen vieressä kuin pahimmassa naisentuskassa oleva ja odotti, että tämä lähtisi tanssimaan.
Yöllä kun sitten lähdimme yhdessä pois, niin sain kuulla, että minun ei kannattaisi "tämmöisellä vartalolla" puhua yhtään mitään. Olen saanut ennenkin kuulla, että olen läski jne jne.
Aamulla sitten pyyteli kovasti anteeksi sanomisiaan, että hän ei tarkoittanut mitään.
Teet samalla tavalla kuin miljoonat rakastuneet ovat tehneet Sinua ennen ja tekevät vielä Sinun jälkeesikin. Sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kuka on kunnollinen ja kuka ei. Rakastunut ilahtuu kuullessaan odotetun äänen ja riemuitsee nähdessään kaivatun hahmon.No onhan tässä taas tapahtunut. Mies soitti tosiaan ennen sitä klo 16 minulle ja tuli myöskin sitten tänne luokseni.
Lopultakin toivottu myönteinen ele, mutta ahdistus uuvuttaa niin kovin ettei pystykään heti innostumaan. Uskomattoman helpon näköinen lähtö ja jälleen yksinäisyyden selittämätön ankeus laskeutuu harteille.Lauantaina hän lähti yksin baariin, pyysi kyllä mua mukaansa, mutta kun en jaksanut lähteä, niin lähti yksin.
Kun voi mennä sinne missä ei tuntisi oloaan sietämättömäksi, tuntee voimakasta tarvetta lähteä. Niin sitten tekee, keräten liikenevät voimanrippeet, sitäpaitsi olihan se pieni elekin jotain. Jospa hän nyt tarkoitti totta ja vastaa tunteisiini.Muutaman tunnin jälkeen mulle tuli tunne, että lähden kuitenkin ja kun menin samaan paikkaan missä hän oli, niin mies oli mulle tosi vihanen ja sano, että mitä sinä täällä teet, miksi tulit.
Huomaa kyllä nöyryytykset, mutta ei osaa suhtautua. Näky on kauhea, olo hirveä, eikä yhtään toimivaa ajatusta. Ruumiistairtautumisen kokemus lähenee. Tuntuu kuin tarkkailisi kaikkea olematta siinä itse mukana. Ehkä niin kestää sen illan, mikä ei tunnu koskaan loppuvan.Siitä paikasta lähti tanssittamaan muita naisia. Seisoi esim yhden naisen vieressä kuin pahimmassa naisentuskassa oleva ja odotti, että tämä lähtisi tanssimaan.
Myöhemmin se vaikuttaa pahalta unelta. Tapahtuiko se niin, vai eikö huomannut jotain tärkeää, mikä muuttaisi jotkin asiat toisiksi ja tapahtuneen voisi ymmärtää paremmin? Mitä tämä on? Mikä on totta? Miksi minun täytyy tehdä kaikkea kummallista? Kuka minä olen? En enää tunne itseäni ollenkaan.En saa noita asioita pois päästäni.
Kyllähän nuo sanat ja teot jää mieleen ja ne pyörii siellä, vaikka toinen kuinka anteeksi pyytelisi ja sanoisi NIIN RAKASTAVANSA ja että ei tarkoita mitään.
Kuulin, että oli sitä samaa naisten pyöritystä tehnyt koko illan ennenkuin minä menin sinne baariin. Että ihmekös tuo, jos oli vihainen kun menin sinne.
En saa noita asioita pois päästäni.
