Mies lähti? Mielipiteitä kaipaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex-vaimoko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
10616878.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: Muua
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttävää;26795579:
Siis miten voi kukaan olla noin huonossa jamassa kuin ap. Kuvittelee tosissaan, että miehensä käytös on hänen vika.

AP, vika ei ole sinussa!!!! Miehesi on täysin ääliö kusipää ja kerta et välitä itsestäsi niin kai välität edes lapsistasi? Uskoisin niin. Ainoa oikea teko on erota miehestä välittömästi ja alkaa korjata tuhoja terapiassa lasten kanssa. Lapset tarvitsevat paljon apua ymmärtääkseen millainen oikea parisuhde ja miten ihmisiä voi kohdalla ja miten ei.

Sun mies on ihan hirviö. Varmaan tuut puolestelemaan miestäsi, mutta takaan, että kukaan mun tuntema ihminen ei olisi miehesi kaltaisen ihmisen kanssa sekuntiakaan. LÄHDE POIS!

Tää näyttää kai pahalta, mutta mun mies on normaalitilanteessa oikeesti hyvä mies. Nää riidat on vaan pelottavia. Ne syntyy niin pienestä ja sitten sitä venettä ei mikään käännä. Kun mies on vihainen, ei sitä mikään muuta. Tilannetta pahentaa huomattavasti se että sanon etten tarkoittanut pahaa tai pyydän anteeksi. Selittelyt kuulemma vain pahentavat asiaa. Sitten se menee siihen että lopulta myönnän tarkoittaneeni pahaa ja pahoittelen sitä jne., josta mies hermostuu vain lisää.

Lapset rakastavat isäänsä.

ap
 
Tää näyttää kai pahalta, mutta mun mies on normaalitilanteessa oikeesti hyvä mies. Nää riidat on vaan pelottavia. Ne syntyy niin pienestä ja sitten sitä venettä ei mikään käännä. Kun mies on vihainen, ei sitä mikään muuta. Tilannetta pahentaa huomattavasti se että sanon etten tarkoittanut pahaa tai pyydän anteeksi. Selittelyt kuulemma vain pahentavat asiaa. Sitten se menee siihen että lopulta myönnän tarkoittaneeni pahaa ja pahoittelen sitä jne., josta mies hermostuu vain lisää.

Lapset rakastavat isäänsä.

ap

No miksi et vain pysy sanojesi takana? Lopeta jo hyvä ihminen tuo sanojen peruminen ja anteeksi pyytely - silläkin voi jo olla paljon vaikutusta!!!

Mutta joka tapauksessa ihan sairaalle kuulostaa!! : /
 
Tottakai hän sanoo, niin kuin tuhat muutakin asiaa, joilla lyttää olematonta itsetuntoasi ja saa itselleen orjan, jonka voi sitten heittää syrjään kun saa nalkitettua jonkun yhtä onnettoman, mutta nuoremman ja sievemmän pimun samaan kierteeseen.

En uskoisi mitään mitä tuo mies sanoo. Hanki nyt oikeasti jotain apua. Kriisipuhelin, turvakoti, mitä lie. Kaikille muille on itsestäänselvää, että miehesi alistaa sinua.

Ei mies minusta orjaa halua. Hän ei vaadi minua tekemään kotitöitä, vaan tekee niitä itsekin. Kuten sanoin, mieheni oli vastuussa lapsista silloin kun minä luin tentteihin. Nyt on minun vuoroni.

ap
 
No oisko sitten joku anger management paikallaan? Tajuaako mies itse millainen on riitojen yhteydessä? eihän se ole mitenkään päin reilua, että kun pyydetään anteeksi niin tilanne vaan pahenee. Not normal!

itseasiassa mulla oli vähän samantyyppinen exä. Kilahdus tuli yks kaks ja auta armias, sitten oli ihan sama miten päin mä olin, aina oli väärin. No, kyllästyin siihen loppujen lopuksi, siihen ainaiseen varpaillaan olemiseen. Meillä ei ollut lapsia, joten kuvio oli paljon simppelimpi sinänsä.

Onhan monet parit yhdessä lasten takia. mutta onko se sitten loppujen lopuksi se paras ratkaisu, jos itse on onneton, rakkaudesta huolimatta.
 
Been there. :ashamed: Tosin itse olin samankaltaisessa suhteessa vain 2,5 vuotta, ennen kuin sain silmäni auki. Ja sen jälkeen elämä on mennyt paremmin. Kiltti olen edelleen mutten nössö-tajuan koska vika on toisessa ja koska minussa, arvostan itseäni ja osaan pistää rajat sille miten minua saa kohdella.

Ap:lle suosittelisin ainakin, että pyytäisit lähetteen psyk.polille ja kävisit siellä 1-2 vuotta kerran viikossa. Uskon että alkaisit sinäkin arvostaa itseäsi enemmän.

Voimia ap:lle ja lapsille!:hug:

Ja ap, jos haluat kirjoittaa ja avautua vähän samantyylisellekiltille, mutta itsensä suosta nostaneelle ja nykyään puolensa pitävälle naiselle ymmärtää sinua ja antaisi neuvoja, niin kirjoita ihmeessä yv:tä.
 
Viimeksi muokattu:
No miksi et vain pysy sanojesi takana? Lopeta jo hyvä ihminen tuo sanojen peruminen ja anteeksi pyytely - silläkin voi jo olla paljon vaikutusta!!!

Mutta joka tapauksessa ihan sairaalle kuulostaa!! : /

Jos minä en myönnä tehneeni väärin, riita ei lopu koskaan. Kokeiltu on. Myöntäminenkin pitää tehdä oikeaan aikaa ja oikealla tavalla, muuten sillä ei ole merkitystä. Tyypillinen tilanne: mies sanoo että "ei sinusta ole edes myöntämään että olet väärässä", johon minä vastaan myöntämällä. Lopuksi mies totetaa " no nyt sitten myönnät kun olen faktat sinulle esittänyt etkä voi enää puolustautua". Eli virheen myöntämisestäkin tuli virhe.

ap
 
AP, jokainen vastauksesi alkaa joko 'Mieheni sanoo..' tai 'Normaalitilanteessa mieheni..'. Jos hetken aikaa leikkisit mukana ja edes yrittäisit ymmärtää mitä ihmiset sinulle kirjoittavat.

Älä aloita enää vastineita 'Mieheni sanoo..', koska me kaikki vastaajat tiedämme jo, että hän on manipuloinut sinut uskomaan, että vika on sinussa, miehesi sanomisilla ei ole mitään arvoa enää tuossa tilanteessa. Aloita sen sijaan mielummin 'Minusta tuntuu..' se lähestyminen on jo paljon hedelmällisempää. Tuota solmua voi edes yrittää alkaa avata vasta kun lopetat kaikkien neuvojen torpedoimisen aloittamalla jokaisen argumenttisi valheella tai alistuksella, joita miehesi on 15 vuoden aikana sinulle syöttänyt.

Mitä taas tulee aloitukseen 'Normaalitilanteessa...' Tottakai miehesi on joskus mukava, joskus hyvä puoliso, mutta milloin viimeksi pystyit sanomaan jotain ilman, että jouduit miettimään loukkaantuuko miehesi siitä ja aloittaako se riidan? Miten usein te riitelette tai miehesi hermostuu noista pikku asioista? Kerran vuodessa, kerran puolessa vuodessa, kerran kuukaudessa, kerran viikossa, vielä useammin? Jos vastaus on mitään useammin kuin kerran kuukaudessa ei teillä ole sellaista tilannetta kuin normaalitilanteessa, sinä olet jatkuvasta varuillasi ja miehesi pyyhkii jalkojaan sinuun jatkuvasti. Joten ole kiltti äläkä myöskään puolustele miehesi käytöstä argumentilla 'normaalitilanteessa hän on hyvä mies', kun ainakaan kirjoitustesi valossa hän ei sitä todellakaan ole.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
En missään mimessä uskalla hakea ulkopuolista apua. Jos mieheni tietäisi siitä, hän voisi käyttää sitä minua vastaan...että en ole kykenevä huolehtimaan lapsista. Lapset ovat tärkeintä.

ap
 
Olisit vaan onnellinen jos pääset tuollaisesta mulkusta eroon. Mä olen ollut samankaltaisessa suhteessa, ja ikuiset riidat ja paha olo sekä varpaillaanolo loppui kun otin eron. Päivääkään en katunut. Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, muuten en olisi päässyt kyseisestä hullusta ikinä eroon.
 
Jos minä en myönnä tehneeni väärin, riita ei lopu koskaan. Kokeiltu on. Myöntäminenkin pitää tehdä oikeaan aikaa ja oikealla tavalla, muuten sillä ei ole merkitystä. Tyypillinen tilanne: mies sanoo että "ei sinusta ole edes myöntämään että olet väärässä", johon minä vastaan myöntämällä. Lopuksi mies totetaa " no nyt sitten myönnät kun olen faktat sinulle esittänyt etkä voi enää puolustautua". Eli virheen myöntämisestäkin tuli virhe.

ap

Voi herraisä sentään, tyydytkö tuollaiseen oikeasti??

"myöntäminen pitää tehdä oikeaan aikaan ja oikealla tavalla" - ei kovin terveelle parisuhteelle kuulosta!! Minä en ikinä tuollaiseen alentuisi, molemmilla oin oikeus mielipiteeseen parisuhteessa ja niistä pitää pystyä keskustelemaan!

Mitä tapahtuu, jos miehesi onkin jollain kertaa väärässä, myöntääkö hän virheensä? Kai sinullakin on silloin oikeus pillastua? Paitsi, että miehesi kuulostaa sellaiselle henkilölle, joka EI OLE KOSKAAN VÄÄRÄSSÄ!!!
 
AP, jokainen vastauksesi alkaa joko 'Mieheni sanoo..' tai 'Normaalitilanteessa mieheni..'. Jos hetken aikaa leikkisit mukana ja edes yrittäisit ymmärtää mitä ihmiset sinulle kirjoittavat.

Älä aloita enää vastineita 'Mieheni sanoo..', koska me kaikki vastaajat tiedämme jo, että hän on manipuloinut sinut uskomaan, että vika on sinussa, miehesi sanomisilla ei ole mitään arvoa enää tuossa tilanteessa. Aloita sen sijaan mielummin 'Minusta tuntuu..' se lähestyminen on jo paljon hedelmällisempää. Tuota solmua voi edes yrittää alkaa avata vasta kun lopetat kaikkien neuvojen torpedoimisen aloittamalla jokaisen argumenttisi valheella tai alistuksella, joita miehesi on 15 vuoden aikana sinulle syöttänyt.

Mitä taas tulee aloitukseen 'Normaalitilanteessa...' Tottakai miehesi on joskus mukava, joskus hyvä puoliso, mutta milloin viimeksi pystyit sanomaan jotain ilman, että jouduit miettimään loukkaantuuko miehesi siitä ja aloittaako se riidan? Miten usein te riitelette tai miehesi hermostuu noista pikku asioista? Kerran vuodessa, kerran puolessa vuodessa, kerran kuukaudessa, kerran viikossa, vielä useammin? Jos vastaus on mitään useammin kuin kerran kuukaudessa ei teillä ole sellaista tilannetta kuin normaalitilanteessa, sinä olet jatkuvasta varuillasi ja miehesi pyyhkii jalkojaan sinuun jatkuvasti. Joten ole kiltti äläkä myöskään puolustele miehesi käytöstä argumentilla 'normaalitilanteessa hän on hyvä mies', kun ainakaan kirjoitustesi valossa hän ei sitä todellakaan ole.

Riitoja on vaihtelevasti. Nyt on ollut kaksi ja lisäksi tämä viimeisin kahden viikon loman aikana. Minkään riidan yhteydessä en ole miestäni haukkunut, mutta muuten kyllä väittänyt vastaan. Viimeistään tunnin sisällä olen pyytänyt anteeksi (oikeastaan kahdella kertaa siihen meni hyvin lyhyt aika). Minut valtaa epätoivo kun näen miehen raivostuvan. Tällöin kun pahoittelu, myöntäminen ei enää auta, menee tilanne usein anelemiseksi.

Mies ei kuulemma riitelisi ilman minua...

Kyse on ehkä enemmän siitä etten ole tarpeeksi varuillani, vaan sanon asioita varomattomasti, jolloin mieheni suuttuu.

ap
 
En missään mimessä uskalla hakea ulkopuolista apua. Jos mieheni tietäisi siitä, hän voisi käyttää sitä minua vastaan...että en ole kykenevä huolehtimaan lapsista. Lapset ovat tärkeintä.

ap

Et voi olla tosissasi? Mitä jos soittaisit vaikka tänne

Suomen Mielenterveysseura - Kriisipuhelin

Poistat puhelun tiedot vaikka soitettuasi. Tietenkään miehesi ei hyväksy että puhut asioistanne kenellekään, varmaan suuttuisi tosi paljon jos tietäisi että kirjoitit tännekään. Kerrot vaan tilanteen ja purat pahan olosi, se helpottaisi sinua.

Saatko olla tekemisissä kenen ystäväsi kanssa haluat, vai valitseeko miehesi ystäväsi, esim. että he ovat enemmän hänen ystäviään/sukulaisiaan? Puhuuko miehesi koskaan että sinun ystäväsi/sukulaisesi haluavat sinulle pahaa, ja ettei sinun kannattaisi olla heidän kanssaan ollenkaan tekemisissä? Ja sanoo tekevänsä niin koska rakastaa sinua?

Sanooko miehesi koskaan miten haluaa / ei halua sinun pukeutuvan, mitä haluaa/ei halua sinun katsovan telkkarista tai lukevan, tai syövän? Ja kaikki siksi että sanoo rakastavansa sinua ja haluavan että sinun on hyvä olla? Haluaisin että vastaisit noihin.
 
Voi herraisä sentään, tyydytkö tuollaiseen oikeasti??

"myöntäminen pitää tehdä oikeaan aikaan ja oikealla tavalla" - ei kovin terveelle parisuhteelle kuulosta!! Minä en ikinä tuollaiseen alentuisi, molemmilla oin oikeus mielipiteeseen parisuhteessa ja niistä pitää pystyä keskustelemaan!

Mitä tapahtuu, jos miehesi onkin jollain kertaa väärässä, myöntääkö hän virheensä? Kai sinullakin on silloin oikeus pillastua? Paitsi, että miehesi kuulostaa sellaiselle henkilölle, joka EI OLE KOSKAAN VÄÄRÄSSÄ!!!

Mies toivoo ettei asioista puhuta. Enkä oikeasti muista milloin mies olisi myöntänyt tehneensä virheen normaalitilanteessa. Suutuspäissään tehdyistä virheistä hän ei ota vastuuta, koska olen ne käyttäytymiselläni saanut aikaan.

ap
 
Riitoja on vaihtelevasti. Nyt on ollut kaksi ja lisäksi tämä viimeisin kahden viikon loman aikana. Minkään riidan yhteydessä en ole miestäni haukkunut, mutta muuten kyllä väittänyt vastaan. Viimeistään tunnin sisällä olen pyytänyt anteeksi (oikeastaan kahdella kertaa siihen meni hyvin lyhyt aika). Minut valtaa epätoivo kun näen miehen raivostuvan. Tällöin kun pahoittelu, myöntäminen ei enää auta, menee tilanne usein anelemiseksi.

Mies ei kuulemma riitelisi ilman minua...

Kyse on ehkä enemmän siitä etten ole tarpeeksi varuillani, vaan sanon asioita varomattomasti, jolloin mieheni suuttuu.

ap

Mutta kun SINÄ myös olet tärkeä, ja SINUN mielipiteesi. Sinä SAAT väittää miehellesi vastaan, eikä sinun tarvitse pyytää sitä anteeksi mieheltäsi.

Kun olet tämän ketjun vastauksia lukenut, etkö yhtään osaa ajatella että miehesi olisikin kaikessa väärässä, ja olisi alistanut sinut tahtoonsa, ja polkenut itsetuntosi maan rakoon?
 
Et voi olla tosissasi? Mitä jos soittaisit vaikka tänne

Suomen Mielenterveysseura - Kriisipuhelin

Poistat puhelun tiedot vaikka soitettuasi. Tietenkään miehesi ei hyväksy että puhut asioistanne kenellekään, varmaan suuttuisi tosi paljon jos tietäisi että kirjoitit tännekään. Kerrot vaan tilanteen ja purat pahan olosi, se helpottaisi sinua.

Saatko olla tekemisissä kenen ystäväsi kanssa haluat, vai valitseeko miehesi ystäväsi, esim. että he ovat enemmän hänen ystäviään/sukulaisiaan? Puhuuko miehesi koskaan että sinun ystäväsi/sukulaisesi haluavat sinulle pahaa, ja ettei sinun kannattaisi olla heidän kanssaan ollenkaan tekemisissä? Ja sanoo tekevänsä niin koska rakastaa sinua?

Sanooko miehesi koskaan miten haluaa / ei halua sinun pukeutuvan, mitä haluaa/ei halua sinun katsovan telkkarista tai lukevan, tai syövän? Ja kaikki siksi että sanoo rakastavansa sinua ja haluavan että sinun on hyvä olla? Haluaisin että vastaisit noihin.

Vastaus kaikkiin yllä oleviin on ei. Mies on ok, niin kauan kun kaikki on hyvin. Kun hän suuttuu, siitä on leikki kaukana. Meillä ei ole mitään pientä kinaa, vaan vähintään yön yli menee aina, vaikka olisin asiaa puolestani pahoitellut.

En voi puhua tästä kenellekään. Pelkään että mieheni tulee ja selittää kuinka typerästi olen käyttäytynyt ja saisi minut näyttämään hölmöltä muiden silmissä. En myöskään halua puhua pahaa miehestäni, koska en usko sen auttavan asiaa.

ap
 
[QUOTE="hmh";26795615]Erohan tuosta tulee, jos hyvin käy. Te ruokitte toistenne huonoimpia puolia. Mies ruokkii sinun masokismiasi ja sinä olet hyvää vauhtia tekemässä miehestäsi narsistia. Todennäköisesti kuitenkin ei käy hyvin, ainakaan pian; käy huonosti ja roikutte toisissanne ja sairastutatte itseänne ja toisianne lisää.

Meidän kuuluu höylätä toisiamme ja kasvaa ihmissuhteissa siihen suuntaan, että suhteet ovat tasaveroisia ja kunnioittavia. Teidän suhde on nyt kerta kaikkiaan epäterve ja sairas, ja suostumalla tommoiseksi määkijäksi teet pahaa miehellesi, itsellesi ja varsinkin lapsillesi, jotka oppivat että tuo on jotain normaalia!!!![/QUOTE]

Jos tää koko ketju ei ole porvoosta, niin tuossa se on kiteytettynä, hyvä ja selkeä ennuste.
 
Jos sä oikeasti joudut noin paljon pelkäämään miehen reaktioita, niin pitäiskö sun puhua siitä jollekulle läheiselle, siskolle, veljelle, äidille tai isälle? Parhaalle ystävälle? Joku josta saat tukea konkreettisesti jos sitä tarvitset. Ongelma kun tuntuu olevan kuitenkin syvemmällä kuin mitä tuossa avauksessa kirjoitit.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Tietenkään miehesi ei riitelisi ilman sinua, yksin kun on paha rähjätä. Mutta kyllä silloin jos toinen kokoajan vetää hernettä nenään mitä typerimmistä asioista syyllistä voi etsiä siltä rähjääjän puolelta. Loppujen lopuksi se on ihan sama mitä sanot, jos miehesi sattuu olemaan huonolla tuulella hän keksii siitä riidan ja on saanut sinut manipuloitua uskomaan, että todellisuudessa sinä oli riidan aiheuttaja, koska eihän hän tietänkää turhasta suuttuisi. Ja alistettuna sinä olet alkanut uskoa tähän väitteeseen. Mutta tässäpä vielä kertaalleen: Se jos miehesi suuttuu typeryyksistä (niin kuin esimerkiksi siitä että pyydät halia) ei ole sinun syytäsi.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja SuzieQ.

Yhteistyössä