Mies kehuskelee kinkkurahoilla, veronpalautuksilla ja ylityökorvauksilla :(

Meillä on kaikki yhteistä, jo alusta lähtien oli selvää ettei aleta soveltamaan mitään puoliksi laskemisia. Hulluksi siinä tulisi jos pitää miettimällä miettiä että paljonkos se mies nyt käyttikään mun kotihoidontuesta omiin menoihin tai paljonko mä kehtasin miehen työllä ja vaivalla tienaamista rahoista nyysiä itselleni.

Elämä on niin paljon helpompaa kun on yksi tili jonne tulee kaikki talouden rahat.

 

Jos toinen hoitaa yhteistä pientä (alle 3v) lasta kotona, niin työssäkäyvän on maksettava yhteisistä kuluista suurempi osa. Ja jos kaikki raha ei mene, mikä tulee, niin MOLEMMILLE on jäätävä omaa käyttörahaa. Tämä on ihan selvä juttu. Jos ei halua tällaista tilannetta, niin ei pidä tehdä lapsia.

Ap:n tapauksessa vielä oli selkeästi yhdessä sovittu, että lasta ei viedä 9kk hoitoon vaan joku kh-tukijakso tulee. Eli kaksin verroin törkeää mieheltä.

Muina aikoina (kun alle 3v lapsia ei ole) on molempien osallistuttava kykyjensä mukaan elatukseen, jos muuta ei yhteisesti sovita. Ja jos molemmat haluavat olla lapsen kanssa kotona niin hoitovapaat on jaettava, tietenkin.

 

Ihanko oikeasti kaikki pillukantotelineet mahtavuudessaan ja "paremman vanhemman" roolissanne vaaditte 100% tasavertaisuutta tuloihin? Pari vuotta kotona oleilua, 1-4 tunnin päikkäreitä ja perhekerhoissa kahvittelua. Mies käy painamassa rahat perheelle ja siitä hyvästä te räksötätte, että rahat tänne!?

Salli mun nauraa: kokeilepa tuota päikkärijuttua vaikka 3 lapsen kanssa.

Lapsille on hyväksi olla ainakin 2-vuotiaaksi oman äidin tai isän hoivissa omassa kotona. Jos joku hankkii lapsia eikä ole valmis hoitamaan heitä kotona lainkaan, niin saisi olla kiitollinen, jos lasten toinen vanhempi siihen ryhtyy, ja mukisematta kustantaa tuolta lyhyeltä ajalta suurempi osa perheen kuluista. Vaihtoehtona on etsiä ei-lapsia-haluava puoliso. Myöskään käytännössä harva parisuhde toimii, jos puolisoilla on eri elintasot, vaikka pitäisikin sitä reiluna.

Ja minä olen ollut kotona alle 2v per lapsi, mies on ollut joka lapsesta vuoden tai yli. Molemmat ovat siis elättäneet perhettä. Onneksi olen onnistunut lisääntymään miehen kanssa, joka ymmärtää kotihoidon arvon varhaisvuosina (3-4 -vuotias hyötyy jo mielestäni muiden lasten seurasta ja pk:n ohjelmasta).

 

Juu, ja tavallaan teidän rahat ovat minunkin ansaitsemiani, koska minun maksamillani veroilla kustannetaan lapsilisiä ja muita tukia... Kyllä se on niin, että kenen nimi on työsopimuksessa, hän on ne rahat ansainnut. Olen iloinen, että teillä toimii tuo järjestely, mutta muista toki, että nautit miehen rahoista juuri niin kauan kuin hänen hyväntahtoisuuttaan riittää. Se ei ole naiselle mitenkään varma tilanne.

Eli sillä miehellä ei ole ollut osaa eikä arpaa sen lapsen alulle saattamisessa? Koska hänen nimensä on työsopimuksessa, niin kaikki se ylimääräinen raha, jonka hän ansaitsee, kuuluu hänelle, koska hänellä ei ole ollut mitään osaa siihen, että nainen joutuu ensin olemaan raskaana (mahdollisesti vaikean raskauden takia jo silloin sairaslomalla), sen jälkeen jäämään vauvan kanssa äitiyslomalla (ja saamaan jo sinä aikana vähemmän kuin normaalia palkkaa) ja yleensä myös mies haluaa että sitä lasta hoidetaan kotona jonkun aikaa eikä suoraan synnäriltä (tai edes sen vanhempainrahakauden jälkeen) viedä hoitoon mutta kuitenkaan miehellä ei ole mitään haluja itse jäädä sitä pentuaan hoitamaan. Ja kaikesta tästä huolimatta olette sitä mieltä, että rahat on teidän koska olette siellä töissä käyneet ne hankkimassa. Tämä vastaaja tosin taisi olla vapaahetoisesti lapseton, joten ihan hyvä, että nuo geenit eivät päätä lisääntyä.

Siinä olet ihan oikeassa että hyväntahtoisuutta se on siltä puolisolta, joka niitä ansaitsemiaan rahoja jakaa, (toivottavasti) suurimmassa osassa parisuhteita sitä kumppaniaan kuitenkin rakastaa ja haluaa hänelle tarjota saman elintason kuin itselleen ja silloin kun tämä ei enää toteudu on yleensä edessä ero jokatapauksessa ja silloin se lasten elatus ei ole enää hyvää tahtoa vaan lakisääteistä.

Ihanko oikeasti kaikki pillukantotelineet mahtavuudessaan ja "paremman vanhemman" roolissanne vaaditte 100% tasavertaisuutta tuloihin? Pari vuotta kotona oleilua, 1-4 tunnin päikkäreitä ja perhekerhoissa kahvittelua. Mies käy painamassa rahat perheelle ja siitä hyvästä te räksötätte, että rahat tänne!?

Kyllä ihan oikeasti vaaditaan. Sinänsä tälle nimenomaiselle pillunkantotelineelle olisi ihan yhtä hyvä ratkaisu se, että menisi itse töihin ja mies jäisi hoitamaan näitä lapsia kotiin ja silloin mielihyvin sen hänelle kustantaisin.

Usein kuitenkin niin, että se mies ei halua sinne kotiin jäädä. Silloin ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko lapsi laitetaan hoitoon tai rahat laitetaan puoliksi riippumatta siitä kenen nimi sieltä työsopparista löytyy. Jos pariskunnan yhteinen toive on, että lapsi tai lapset kotona hoidetaan niin silloin on päivän selvää, että se mies ei leveile omilla rahoillaan vaan tarjoaa saman elintason sille vaimolleen. Jos taas mies on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa päiväkotiin mutta äiti ehdottomasti haluaa sitä lasta jäädä kotiin hoitamaan, niin silloin on paljon enemmän kohtuullista, että mies saa ansaitsemistaan rahoista isomman osuuden, koska puolisolla olisi mahdollisuus samaan ja hänen oma valintansa on olla siihen tarttumatta.

Tälle nimenomaiselle kirjoittajalle kyllä tekisi ihan hyvää jäädä sinne kotiin niitä omia pentujaan hoitamaan, niin saattaisi sen kotihoidon realiteetit yllättää ja muuttua tuo mielipide siitä, että siellä sitä vaan maataan jalat sohvalla ja kahvitellaan. Tämä kun tuntuu olevan yleinenkin mielipide kaikkien niiden isien keskuudessa, jotka eivät ole niitä lapsia kotona hoitaneet (ja ei yhdenkään sellaisen isän mielipidä, joka siellä kotona on ollut), joten jos ei asiasta ole parempaa tietoa, ei siitä kovin kannattaisi päätään aukoa.

 

[QUOTE="äitix6";29310466]Meillä ne on tavallaan hankitty yhdessä vaikka vain mies on pääosin ollut palkkatyössä. Se että mä oon kotona lapsia hoitamassa, antaa miehelle mahdollisuuden paiskia töitä. Meillä on varmaan erikoinen järjestely sitten, kaikki rahan on yhteisiä. Onneksemme mies on erityisen hyvätuloinen ja meillä perhe on yhteinen yritys. [/QUOTE]

Meillä sama. Ja tuskin se erikoinen järjestely on, yleensähän se on juuri noin.

 

Kerrotko vielä, millä tavalla aloittajan puoliso alistaa häntä taloudellisesti? Puheden tulkitseminen kehuskeluksi on puolestaan aloittajan omaa tulkintaa. Mieshän ostaa tuossa omilla rahoillaan asioita itselleen.

Jos yhdessä perheenä eletään niin eikös molempien puolisoiden kuulu osallistua perheen elatukseen ja rahojen olla osaksi yhteisiä? Eikä niin että toinen kiristää kaikesta ja toinen elää leveästi... Eihän lapsen kulut ole pelkästään äidin ongelma. Ja jos kotihoidosta on yhdessä sovittu niin miehen luulisi ymmärtävän että toisen tulotilanne on silloin heikompi.

 

Juu, ja tavallaan teidän rahat ovat minunkin ansaitsemiani, koska minun maksamillani veroilla kustannetaan lapsilisiä ja muita tukia... Kyllä se on niin, että kenen nimi on työsopimuksessa, hän on ne rahat ansainnut. Olen iloinen, että teillä toimii tuo järjestely, mutta muista toki, että nautit miehen rahoista juuri niin kauan kuin hänen hyväntahtoisuuttaan riittää. Se ei ole naiselle mitenkään varma tilanne.

Meillä tämä on varma tilanne, ollut aina. Muuta voi olla mitä mieltä tahansa! Ja varmana tilanteena tulee jatkumaan. Ymmärrän silti mitä tarkoitat, kaikilla ei ole näin miten meillä

 

Ei välttämättä jos tietäisi että voi perseillä lähes mite haluaa ja voi luottaa, että akka kyllä hommaa rahaa talouteen tarpeellisen määrän. Esim. 5k€/kk br.

Voi hyvin olla että joidenkin miesten into hankkia lapsia vähenisi jos perhevapaa tulisi heille pakolliseksi.

 

Eli sillä miehellä ei ole ollut osaa eikä arpaa sen lapsen alulle saattamisessa?

Tämä on yhdentekevää. Kerron vain, miten asia on: miehen ansaitsemat rahat ovat hänen omiaan, ja työelämästä miehen elätettäväksi jättäytynyt nainen hyötyy näistä niin kauan kuin miehellä riittää hyvää tahtoa. Sen jälkeen vaaditaankin jo tuomioistuimen päätös. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, eikä sen sanominen ole mikään moraalinen kannanotto. Vittuilusi on siten paitsi asiatonta, myös aiheetonta.

Naisten ei kannattaisi sulkea silmiään taloudellisilta tosiasioilta.

 

no mene töihin.

 

Tämä on yhdentekevää. Kerron vain, miten asia on: miehen ansaitsemat rahat ovat hänen omiaan, ja työelämästä miehen elätettäväksi jättäytynyt nainen hyötyy näistä niin kauan kuin miehellä riittää hyvää tahtoa. Sen jälkeen vaaditaankin jo tuomioistuimen päätös. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, eikä sen sanominen ole mikään moraalinen kannanotto. Vittuilusi on siten paitsi asiatonta, myös aiheetonta.

Naisten ei kannattaisi sulkea silmiään taloudellisilta tosiasioilta.

Olen erittäin onnellinen, että oma mieheni on MIES, joka haluaa että meillä on kaikki yhteistä eikä "jaa" tienaamiaan rahoja hyvästä tahdosta vaan siksi koska rakastaa meitä ja haluaa koko perheen voivan hyvin. Meillä on rahat yhteisiä ja molemmat saa käyttää itseensä rahaa jos haluaa. Meillä on lapsia, jotka urheilevat joten niiden harrastuksiin palaa seka rahaa että aikaa niin paljon ettei meillä kyllä kummallakaan omia kuluja eikä menoja ole niin paljon että tarvis alkaa tappeleen.

Tiedäthän sinä, että taloudellinen tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti? Jos sinun elämä heittää kärrynpyörää ja tipahdat kortistoon ja vaimosi tienaisi oikein hyvin, pitäisikö vaimosi pitää sinun elintasoa yhtä korkealla kuin omaansa. Silloinhan sinä olet jättäytynyt vaimosi elätettäväksi?

 

[QUOTE="äitix6";29310761]Meillä tämä on varma tilanne, ollut aina. Muuta voi olla mitä mieltä tahansa! Ja varmana tilanteena tulee jatkumaan. Ymmärrän silti mitä tarkoitat, kaikilla ei ole näin miten meillä [/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta, miten se on varma tilanne? Siis oikeasti kiinnostaa.

Meillä on hyvä suhde miehen kanssa ja kaikki on yhteistä (lapsia ei ole), mutta silti haluan itse tienata ja rakentaa omaa elämääni, jos jotain sattuisi, puhumattakaan siitä että mulla se nostaa omanarvontunnetta, että olen itsenäisesti hyvin pärjäävä ihminen. Olkoonkin, että kaikki on yhteistä. On meillä omat tilit enkä edes muista mitä mies sai palautuksia, käyttäköön ne miten haluaa. Mä sain mätkyjä kun tulot nousikin enemmän kuin luulin, ja ihan nurisematta ne maksan. Ollaan mietitty ettei sillä oo väliä, se maksaa kuka kerkeää, kaikki on periaatteessa samasta kassasta. Ollaan rehellisiä toisillemme. Tätä voisi sanoa varmaksi tilanteeksi, mutta ei se silti sitä ole.

 

Viikkorahan antaminen kotona lorvivalle on kannustin, että kannattaisi vittu tehrä jotain. Miksi kannattaisi tehdä yhtään mitään jos toinen tuo rahaa ovista ja ikkunoista "yritykseen" nimeltä perhe? Eihän normaaleissakaan yrityksissä paljon tarvisi yrittää jos tuloja tulisi ilmaiseksi?

[QUOTE="Sini";29311015]Olen erittäin onnellinen, että oma mieheni on MIES, joka haluaa että meillä on kaikki yhteistä eikä "jaa" tienaamiaan rahoja hyvästä tahdosta vaan siksi koska rakastaa meitä ja haluaa koko perheen voivan hyvin. Meillä on rahat yhteisiä ja molemmat saa käyttää itseensä rahaa jos haluaa. Meillä on lapsia, jotka urheilevat joten niiden harrastuksiin palaa seka rahaa että aikaa niin paljon ettei meillä kyllä kummallakaan omia kuluja eikä menoja ole niin paljon että tarvis alkaa tappeleen.

Tiedäthän sinä, että taloudellinen tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti? Jos sinun elämä heittää kärrynpyörää ja tipahdat kortistoon ja vaimosi tienaisi oikein hyvin, pitäisikö vaimosi pitää sinun elintasoa yhtä korkealla kuin omaansa. Silloinhan sinä olet jättäytynyt vaimosi elätettäväksi?[/QUOTE]

 

Onneksi meillä mies maksoi suuren osan menoista, kun olin 1 1/2 vuotta hoitovapaalla lapsemme kanssa. Ei ollut rahasta riitaa. Kun menin lapsen ollessa 2 1/2 vuotias töihin alkoikin rumba.. Mies monesti sanoi, että oli kiva, kun olin kotona lapsen kanssa, kun tuli töistä kotiin. Kotihommat tehty kuten myös ruoka. Nyt vuorotellaan lapsen hoito miehen kanssa ja molemmat joututvat tekemään kotitöitä. Ja yhteistä aikaa on vähän (olemme paljon eriaikaa kotona, vuorotyö molemmilla). Edelleenkin yhteiset rahat meillä, tosin minun bruttopalkka nykyään noin 200 e enenmmän kuin miehellä.

 

[QUOTE="Sini";29311015]Meillä on rahat yhteisiä ja molemmat saa käyttää itseensä rahaa jos haluaa. [/QUOTE]Tämä on semantiikkaa. Minusta nuo rahat eivät ole yhteisiä. Todelliset yhteiset rahat olisivat sellaisia, joihin kummallakin olisi yhtäläinen valta. Tyypillisessä yhden työssäkäyvän taloudessa rahaa tienaava puoliso voi koska tahansa päättää, ettei toinen voi käyttää hänen rahojaan. Tämän vuoksi suhteessa on valtaero niin kauan kuin vain toisella on tuloja. Useimmat, joiden elatuksen kumppani on lopettanut, ovat kuvitelleet, ettei niin voi käydä heille.

Edelleen: tämä on tosiasia – ei kannanotto siihen, miten asioiden pitäisi olla.

 

Minun on vaikea kuvitella sellaisen ihmisen ajatusmaailmaa, joka sanoo että on ihan oikein että perheen sisällä on eri tulotasot. Ja että joku kokee vielä oikeudekseen heilutella niitä rahoja toisen naaman edessä - joulun alla - ja olla antamatta toiselle mitään. Tällaisenkin perheen tunsin aikoinaan, mutta onneksi se rahattomampi osapuoli tajusi ottaa ja lähteä. Ei nimittäin ole oikein kohdella noin itse valitsemaansa puolisoa, jonka kanssa on itse suostunut jälkikasvuakin hankkimaan.

Itsekästä, itsekästä, itsekästä.

Ja kyllä, se on yhteinen päätös. Mutta kun se verottaa naiselta hiukan enemmän kuin mieheltä, ja tiputtaa tulotason ja jättää eläkkeet kerryttämättä ainakin sen kymmenen kuukauden ajan.

Ja kun lukee täältä, että kotihoidontuella oleva nainen ei saa mitään apua kotitöissä, ei saa harrastaa mitään koska a) ei ole rahaa ja b) mies ei katso lapsia, niin huh. Sääliksi käy. Ja sitten ei ole yhtään omaa rahaa mihinkään, koska on kotona lasta hoitamassa, niin.. ei, en vaan käsitä.

 

Tämä on semantiikkaa. Minusta nuo rahat eivät ole yhteisiä. Todelliset yhteiset rahat olisivat sellaisia, joihin kummallakin olisi yhtäläinen valta. Tyypillisessä yhden työssäkäyvän taloudessa rahaa tienaava puoliso voi koska tahansa päättää, ettei toinen voi käyttää hänen rahojaan. Tämän vuoksi suhteessa on valtaero niin kauan kuin vain toisella on tuloja. Useimmat, joiden elatuksen kumppani on lopettanut, ovat kuvitelleet, ettei niin voi käydä heille.

Edelleen: tämä on tosiasia – ei kannanotto siihen, miten asioiden pitäisi olla.

Ilmaiset itseäsi huonosti, koska ymmärsin vasta nyt mitä yrität sanoa. Ja siitä olen samaa mieltä, että kotona olevan puolison olisi hyvä jollain tavalla turvata tulevaisuutensa myös siinä tapauksessa että jotain radikaalisti muuttuu. Jo se, että avioparilla ei ole avioehtoa tarjoaa kohtuullisen hyvää turvaa, koska silloin puolet esimerkiksi omistusasunnosta kuuluu kummallekin välittämättä siitä kumman tuloista sitä lainaa on maksettu. Tällöin kyse ei enää ole siitä, että se kotona oleva olisi puolisonsa hyvän tahdon varassa, koska jos se hyvä tahto loppuu, niin omaisuutta on kertynyt sille kotona olleellekin. Tektistäsi saa sen käsityksen, että tämä olisi huutava vääryys - mitä se ei todellakaan ole nimenomaan tuosta syystä minkä kirjoitin eli (jos) ne lapset on ihanh yhdessä hankittu ja niiden kotihoidosta yhdessä sovittu. Mutta siinä olet oikeassa, että kenenkään ei kannata sokeasti luottaa siihen, että toinen elättää hamaan tappiin asti vaan uhrata edes muutama ajatus sille mahdollisuudelle, että se elatus loppuu (olkoon kuinka epätodennäköistä tahansa), silloin vältyttäisiin näiltä täälläkin usein nähdyiltä 'mies lähti toisen matkaan, kuinka me nyt pärjätään??!!' -avauksilta.

 

Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jos nainen ei jäisi vapaaehtoisesti kotihoidontuen varaan. Miten se onnistuu?

En ymmärrä. Olenko jossakin noin kirjoittanut.

Ei kai nykyaikaina kenenkää ole pakko tehdä lapsia, ei hoitaa niitä, ei osallistua hoitoa koskeviin päätöksiin, ei lapsi perheen taloudellisiin tai muihin ratkaisuihin jne.

Minulle on itsestään selvää että lapset on yhteisiä ja ne hoidetaan yhdessä. En missään nimessä olisi tehnyt lapsia miehen kanssa joka ei lapsia halua eikä halua kantaa vastuuta niiden hoitamisesta. Kotihoito ja kotihoidontuki ei millään olisi myöskään ollut mahdollista ko. tilanteessa. (Hoitovapaalla en tosin koskaan ole ollutkaan).

 

Tämä on semantiikkaa. Minusta nuo rahat eivät ole yhteisiä. Todelliset yhteiset rahat olisivat sellaisia, joihin kummallakin olisi yhtäläinen valta. Tyypillisessä yhden työssäkäyvän taloudessa rahaa tienaava puoliso voi koska tahansa päättää, ettei toinen voi käyttää hänen rahojaan. Tämän vuoksi suhteessa on valtaero niin kauan kuin vain toisella on tuloja. Useimmat, joiden elatuksen kumppani on lopettanut, ovat kuvitelleet, ettei niin voi käydä heille.

Edelleen: tämä on tosiasia – ei kannanotto siihen, miten asioiden pitäisi olla.

Meillä on rahoihimmme sama valta. Minä olen ollut koko tähän astisen aikuisikäni töissä ja tienannut rahaa taloon siinä missä miehenikin, paitsi että olen äitiys-ja vanhempainvapaat pitänyt. Mieheni opiskeli ennenkuin lapsia saimme eikä tuonut opintotukea kummempaa rahaa kotiin ja minä olin töissä. Olisiko minun pitänyt mällätä tienesteilläni ja antaa mieheni kituuttaa? Pidin päivänselvänä, että samassa veneessä ollaan.

Et vastannut pitäisikö vaimosi pitää sun elintasoa korkealla jos sinä jäät yhtäkkiä työttömäksi? Koti-isäksi en usko sinun ikinä alkavan koska et arvosta yhtään mitä kotona oleva vanhempi tekee. Monesti on nähty kun hyvän elintason omaava perhe onkin ykskaks puilla paljailla..

 

Tämä on semantiikkaa. Minusta nuo rahat eivät ole yhteisiä. Todelliset yhteiset rahat olisivat sellaisia, joihin kummallakin olisi yhtäläinen valta. Tyypillisessä yhden työssäkäyvän taloudessa rahaa tienaava puoliso voi koska tahansa päättää, ettei toinen voi käyttää hänen rahojaan. Tämän vuoksi suhteessa on valtaero niin kauan kuin vain toisella on tuloja. Useimmat, joiden elatuksen kumppani on lopettanut, ovat kuvitelleet, ettei niin voi käydä heille.

Edelleen: tämä on tosiasia – ei kannanotto siihen, miten asioiden pitäisi olla.

Avioliitossa on elatusvelvollisuus myös puolisoon nähden. Joten ei ole juridisestikaan vain toisen hyvästä tahdosta kiinni. Ja jos lusikat laitetaan jakoon, niin ilman avioehtoa omaisuus tosiaan puolitetaan, täysin riippumatta siitä kumpi sen on ansainnut.

Jokainen toivottavasti miettii nämä asiat tehdessään merkittävän varallisuusoikeudellisen sopimuksen nimeltä avioliitto. Ettei tule sitten miehellekään yllätyksenä, että on menettänyt vallankäytön välineensä.

 

Viikkorahan antaminen kotona lorvivalle on kannustin, että kannattaisi vittu tehrä jotain. Miksi kannattaisi tehdä yhtään mitään jos toinen tuo rahaa ovista ja ikkunoista "yritykseen" nimeltä perhe? Eihän normaaleissakaan yrityksissä paljon tarvisi yrittää jos tuloja tulisi ilmaiseksi?

olet hirveine nimityksinesi, vai että oikein pillunkantoteline, tälläkö nimellä kutsut vaimoasi tai tyttäriäsi?:O Mitä jos mä huutelisin kaikkia miehiä aisankannattajiksi, tai kyrvänkantotelineiksi?

 

Sellainen mies saisi ylityöansioillaan palkata lapsenvahdin, ja hankkisin sit iltatöitä itselleni. Siinähän lorvisi illat kotona lasten kanssa, kun minä painaisin töitä.

 

Riippumatta siitä oletteko naimisissa ja onko teillä avioehtoa, mies on elatusvelvollinen tulojenne suhteessa lapseen nähden ja sen lisäksi käytännössä elatusvelvollinen myös sinua kohtaan. Voit vaatia saataviasi prosessiteitse, jos ei jorman järkeä saada muuten kulkemaan. Valitus sikseen.