Juu, ja tavallaan teidän rahat ovat minunkin ansaitsemiani, koska minun maksamillani veroilla kustannetaan lapsilisiä ja muita tukia... Kyllä se on niin, että kenen nimi on työsopimuksessa, hän on ne rahat ansainnut. Olen iloinen, että teillä toimii tuo järjestely, mutta muista toki, että nautit miehen rahoista juuri niin kauan kuin hänen hyväntahtoisuuttaan riittää. Se ei ole naiselle mitenkään varma tilanne.
Eli sillä miehellä ei ole ollut osaa eikä arpaa sen lapsen alulle saattamisessa? Koska hänen nimensä on työsopimuksessa, niin kaikki se ylimääräinen raha, jonka hän ansaitsee, kuuluu hänelle, koska hänellä ei ole ollut mitään osaa siihen, että nainen joutuu ensin olemaan raskaana (mahdollisesti vaikean raskauden takia jo silloin sairaslomalla), sen jälkeen jäämään vauvan kanssa äitiyslomalla (ja saamaan jo sinä aikana vähemmän kuin normaalia palkkaa) ja yleensä myös mies haluaa että sitä lasta hoidetaan kotona jonkun aikaa eikä suoraan synnäriltä (tai edes sen vanhempainrahakauden jälkeen) viedä hoitoon mutta kuitenkaan miehellä ei ole mitään haluja itse jäädä sitä pentuaan hoitamaan. Ja kaikesta tästä huolimatta olette sitä mieltä, että rahat on teidän koska olette siellä töissä käyneet ne hankkimassa. Tämä vastaaja tosin taisi olla vapaahetoisesti lapseton, joten ihan hyvä, että nuo geenit eivät päätä lisääntyä.
Siinä olet ihan oikeassa että hyväntahtoisuutta se on siltä puolisolta, joka niitä ansaitsemiaan rahoja jakaa, (toivottavasti) suurimmassa osassa parisuhteita sitä kumppaniaan kuitenkin rakastaa ja haluaa hänelle tarjota saman elintason kuin itselleen ja silloin kun tämä ei enää toteudu on yleensä edessä ero jokatapauksessa ja silloin se lasten elatus ei ole enää hyvää tahtoa vaan lakisääteistä.
Ihanko oikeasti kaikki pillukantotelineet mahtavuudessaan ja "paremman vanhemman" roolissanne vaaditte 100% tasavertaisuutta tuloihin? Pari vuotta kotona oleilua, 1-4 tunnin päikkäreitä ja perhekerhoissa kahvittelua. Mies käy painamassa rahat perheelle ja siitä hyvästä te räksötätte, että rahat tänne!?
Kyllä ihan oikeasti vaaditaan. Sinänsä tälle nimenomaiselle pillunkantotelineelle olisi ihan yhtä hyvä ratkaisu se, että menisi itse töihin ja mies jäisi hoitamaan näitä lapsia kotiin ja silloin mielihyvin sen hänelle kustantaisin.
Usein kuitenkin niin, että se mies
ei halua sinne kotiin jäädä. Silloin ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko lapsi laitetaan hoitoon tai rahat laitetaan puoliksi riippumatta siitä kenen nimi sieltä työsopparista löytyy. Jos pariskunnan yhteinen toive on, että lapsi tai lapset kotona hoidetaan niin silloin on päivän selvää, että se mies ei leveile omilla rahoillaan vaan tarjoaa saman elintason sille vaimolleen. Jos taas mies on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa päiväkotiin mutta äiti ehdottomasti haluaa sitä lasta jäädä kotiin hoitamaan, niin silloin on paljon enemmän kohtuullista, että mies saa ansaitsemistaan rahoista isomman osuuden, koska puolisolla olisi mahdollisuus samaan ja hänen oma valintansa on olla siihen tarttumatta.
Tälle nimenomaiselle kirjoittajalle kyllä tekisi ihan hyvää jäädä sinne kotiin niitä omia pentujaan hoitamaan, niin saattaisi sen kotihoidon realiteetit yllättää ja muuttua tuo mielipide siitä, että siellä sitä vaan maataan jalat sohvalla ja kahvitellaan. Tämä kun tuntuu olevan yleinenkin mielipide kaikkien niiden isien keskuudessa, jotka eivät ole niitä lapsia kotona hoitaneet (ja ei yhdenkään sellaisen isän mielipidä, joka siellä kotona on ollut), joten jos ei asiasta ole parempaa tietoa, ei siitä kovin kannattaisi päätään aukoa.