mies karkaa kun häntä tarvitsen (alkuraskauden aika)

[no huh huh]

Ootko varma että kyseinen mies on lapsen oikea isä?

 

[riimi]

Ootko varma että kyseinen mies on lapsen oikea isä?

Epäilen vähän samaa.
Aikamoinen "Rouva Hulda-Huoleton - perseestänsä huoleton" tuo alkuperäinen on.

 

[Anis]

Kamalasti onnea !

Itsellä aika samanlainen tarina.
Oltiin oltu yhdessä kuitenkin "jo" 2-3 kk , ennen kuin tärppäsi. Nyt asutaan yhdessä ja meillä on valloittava 10 kuukautta vanha tyttö. =)

Elämä on ihanaa, vaativaa kylläkin, ja toki se, ettei toista tuntenut paremmin/kauemmin, on aiheuttanut välillä pinnojen kiristymistä, mutta ainakin vielä ollaan yhdessä. Ja toivon, että ollaan vastaisuudessakin.

Tämä ei ollut suunnniteltua, mutta koen myös niin, että tämä oli tarkoitus. Ihan tietoisesti "lasta teimme", ei vaan oltaisi uskottu ikinä, että niin pian se käy. On seksivalistukset kuultu, ja ikääkin yli 30 - toisaalta tiesin, että tulen kohta raskaaksi... vaikeaa selittää!

Naimisiin menemme ehkä, olisihan se lapsen kannalta parempi niin.

Mutta paljon tosiaan onnea ja toivottavasti odotuksesi menee hyvin. Ja toivottavasti mieskin tulee järkiinsä. Paljon onnea toivoen, Anis

 

[ap]

epäilijöille, kiitos kysymästä kyllä lapsen isä on ihan varmasti tiedossa se ettei käytä ehkäisyä ei minusta kenestäkään tee mitään ehdottamianne nimityksiä. harrastanhan seksiä vain ja ainoastaan parisuhteessa

Anis,
kiitos kannustuksesta, toivon että meilläkin päädytään noin onnelliseen ratkaisuun! ja paljon onnea ja rakkautta perheellenne toivotan!

sain viimeinkin miehen kiinni, siellähän tuo oli pokeria kuulemma pelaamassa, no huomenna hän (sanojensa mukaan) tulee käymään ja selvitämme asiat loppuun. parisuhteen toipumiseen en paljoa tällä hetkellä usko, anteeksi voin kyllä antaa ja aion kyllä parhaani tehdä että asiat sujuisivat sen suhteen hyvin. pääasia on kuitenkin selvittää miehen osuus tämän lapsen elämään, joka tapauksessa selviän ja mitään en kadu miten voisin kun tänään näin pikkuisen uuden elämän alun kohdussani! <3 rakastan tätä lasta niin paljon jo ja teen kaikkeni hänen tulevaisuutensa eteen.

 

[Viulu]

Miten voi olla haluttu ja harkittu lapsi, kun mies oli vain kahden viikon tuttu? Ei kukaan nuori mies heti halua lasta tuntemattoman naisen kanssa! Eikä siis haluakaan, koska karkasi johonkin.

Ja edelleen kuulostat lestadiolaiselta, kun jatkossakaan et halua ehkäisyä. Mies on varmaan kauhuissaan kun joutuu tuntemattoman naisen lapsentekokoneeksi! Olit ilmeisesti harkinnut tarkkaan että mies kuin mies kelpaa, kunhan pistää alulle sen lapsen...miehen tuntemuksista viis.

Olit varmaan ajatellut valmiiksi että otat isäksi mahdollisimman rikkaan miehen, siten saa elatusmaksujakin paljon.

 

[elämää pikakelauksella?]

harrastanhan seksiä vain ja ainoastaan parisuhteessa

Itse en kyllä parin viikon tapailua kutsuisi edes parisuhteeksi... Kahden viikon tuntemisen jälkeen ei voi tuntea toista niin hyvin, että kannattaisi harrastaa hänen kanssaan seksiä ilman kondomia, eikä varsinkaan hankkiutua raskaaksi. Ja kyllähän sinulle itsellesikin on jo selvinnyt, että kyseinen pano ei ole isäainesta.

 

[Lapsen paras?]

Minusta olet monessa asiassa aika lapsellinen. Jos tosiaan aiot ottaa vastaan kaiken "rakkauden", mitä seurustelusuhteista haluat, niin tuota menoahan sinä ehdit noin 20 jäljellä olevan hedelmällisen vuoden jälkeen pusertamaan ulos jopa 20 lasta. Sekö on lapsen etu ja oikeus, että kohtelet pelkkiä munasoluja ja pelkkää spermaa kuin ne olisivat valmiita lapsia? Lapsen etu on myös se, että hänellä on oikeus isään ja äitiin. Sinä haluat omistaa lapsen, mutta isästä ei ole niin väliä.

Minä seurustelin saman miehen kanssa 2 vuotta ja tutustuimme kunnolla toisimme, elämänarvoihin, asenteisiin, haaveisiin, sukulaisiin, tulevaisuuden suunnitelmiin, suoritettiin opinnot loppuun jne. Menimme naimisiin ja muutimme yhteen. Meni taas 2 vuotta, kun lyhennettiin asuntolainaa, remontoitiin kotia, vankistettiin parisuhdetta ja kaverisuhteita. Sen jälkeen tulin onneksi raskaaksi, mutta ilman ainuttakaan raskautta parisuhteemme olisi ollut todella hyvä ilman lastakin. Nyt esikoinen on jo murrosikäinen ja voin sanoa, että olipa lapsi kumpaa sukupuolta tahansa, hän tarvitsee isäänsä ja äitiänsä kumpaakin.

Minun tapani elää ei ole ainoa oikea, mutta kyseenalaistan silti sen, että teet isoja päätöksiä hetken huumassa. Miehet kun ovat sellaisia, että he tekevät usein mitä tahansa päästäkseen panemaan, joten jos siitä seuraa raskaus, niin sillä ei ole niin väliä, koska lasta ei ole pakko synnyttää/imettää/hoitaa, kunhan vain maksaa elatusavun. Jos kyseessä on aito hippi, niin välttämättä tulojakaan ei ole, joten ei ole mitään, mistä sitä elatusapua voisi edes maksaa, joten silloin miesnäkökulmasta katsottuna on ihan sama, käyttääkö ehkäisyä vai ei.

Nykyisin modernissa parisuhteessa käydään ensiksi sukupuolitesteissä ennen kuin aloitetaan seksielämä ilman ehkäisyä. Aikamoista riskinottoa ryhtyä 2 viikon seurustelun jälkeen harrastamaan seksiä perheenperustamisen mielessä, kun ei tunne kumppania edes sen vertaa, että mikä hänen seksipartnerihistoriansa on. Kenenkään ei tarvitse selostaa seksikumppaneittensa määrää, mutta puhtaat sukupuolitestitulokset pitää vaatia.

 

[Mollukkapullukka]

Nykyisin modernissa parisuhteessa käydään ensiksi sukupuolitesteissä ennen kuin aloitetaan seksielämä ....
...puhtaat sukupuolitestitulokset pitää vaatia.

Juu, tärkeätä on tietää onko ryhtymässä seksisuhteeseen miehen vai naisen kanssa ;-)
Sorry, oli pakko kommentoida, tää ketju (tai siis tää aihe, viikossa perheenäidiksi) on niin älytön.

 

[minustapa taas]

Minusta on aivan sama millä perusteella lapsi pykätään kasaan silloin jos on valmis kantamaan vastuunsa - edes toinen vanhemmista. Toisaalta jos aloittajan tarkoituksena on väsätä lapsi jokaikisen muutaman viikon seurustelusuhteen kanssa, mitä elämässä vastaan tulee, niin onnea vaan valitsemallasi tiellä. Ei se ole lapsellekaan helppoa, jos jokaisella sisaruksella on eri isä.

Naapurissani asui perhe, jossa äiti ole tehnyt lapsia viiden eri miehen kanssa ja asui yhdessä miehen kanssa, joka ei ollut yhdenkään näiden lapsen isä (erosivat sitten myöhemmin hekin). Mieleen on jäänyt alle kouluikäisen lapsen aito ihmetys siitä, miten meidän perheessämme kaikilla jäsenillä on sama sukunimi. Hänen mielestään se oli hassua. Se vähän hätkähdytti tätä tätiä. Ei oikein tiennyt, että pitäisikö suhtautua yhtä vilpittömästi asiaan kuin lapsi itse vai pitäisikö tuntea sääliä. Oli hyvä hetki kyseenalaistaa omaakin ajattelua ja huomata, että kaikki riippuu katsontakannasta.

Lapselliselta toki aloittaja kuulostaa ja yksinkertaiseltakin. Mutta kyllähän niitä on "tyhmiä" muitakin jotka lisääntyy ja vielä "tyhmemmällä" tavalla. Turha tässä on tuomita, kun lapsi ei ole vielä syntynytkään. Ties kuinka onnellinen ja tasapainoinen lapsi sieltä tulee.

Aloittajalle toivotan onnea matkaan. Sitä tarvitset. Yksinhuoltajan elämä ei ole kovin helppoa edes 2000-luvulla, sillä yhteiskunta leimaa äidin ja lapsen jo lähtökohtaisesti. Toivottavasti saatte miehen kanssa asiat toimimaan. Edes joskus.

 

[Ihmettelijä-Iitu]

hei,

mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:

olemme tunteneet miehen kanssa n.kuukauden verran, seurustelemme ja kaksi viikkoa siitten sain tietää olevani raskaana, raskaus ei ollut suunniteltu mutta päätimme pitää lapsen.

eli olen siis aina ollut ja tulen aina olemaan sillä kannalla että lapset ovat lahjoja ja kun olen parisuhteessa (mikä on ainoa tilanne jossa harrastan seksiä) niin en käytä ehkäisyä, ja tämän tietää mies myös tietenkin, ja jos lapsi saa alkunsa niin sitten näin on ja otan hänet ilolla vastaan.

järjen käyttö jne, vastaus sinulle.
kyseessä ei ole vahinkoraskaus, vaan tiedossamme oli että jos seksiä harrastetaan raskaus voi alkaa ja lapsi otetaan vastaan.

hei kaikki taas,


tämä raskaus oli harkittu, tiesin että näin voi käydä, enkä kadu tapahtunutta millään tavoilla vaan olen onnellinen ja tiedän että niin tulee tämä lapsikin olemaan niin pitkälti kuin se vain minun käsissäni on.

^ ^Tuossa lainauksia aloittajan teksteistä. Aluksi raskaus ei ollut suunniteltu, sitten kerrotaan, että ehkäisyä ei koskaan käytetä, sitten todetaan, että kyseessä ei ole vahinkoraskaus ja lopuksi päädytään siihen, että lapsi oli harkittu… Eli mitenkäs tämä nyt oikein menee…

Taidan olla hyyyyvin vanhanaikainen, sillä kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa sellaiset kymmenkunta vuotta sitten, en edes mennyt sänkyyn ennen kuin parin viikon kuluttua seurustelupäätöksestä, eli ”vasta” silloin, kun ap oli jo raskaana…

Aikooko ap vastaisuudessakin seurustella yhä uusien kanssa ja saattaa alkuun yhä uusia lapsia viikon, parin tuntemisen jälkeen? Onko se vastuuntuntoa? Mikäli oikein ymmärsin, niin ensimmäisen lapsen isä olisi ollut eri kuin nykyisen? Onko se vastuuntuntoista, että sinulle on mahdollisesti vaikkapa kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä seitsemän lasta ja kaikilla eri isä? En tiedä, olen ehkä vanhanaikainen tässäkin – lapsia parin miehen kanssa ei nykyaikana ole omituista, sillä niin moni av(i)oliitto päättyy eroon, mutta jos isiä alkaa olla sellaiset 10, niin minusta se tuntuu hieman oudolta.

Kaikesta huolimatta toivon onnellista raskausaikaa, mutta kehotan, että VASTAISUUDESSA miettisit vähän sitä, mikä on elämässä järkevää ja mikä ei. (Mikäli ap ei ole pelkästään provoilija ja nauraa nyt partaansa muiden kirjoittajien päivittelyä…)

 

[lehdestä luettua]

Kodin Kuvalehdessä on usein hyviä juttuja. Kerran luin jutun eräästä nuorehkosta suomalaisnaisesta, jolla oli kolme lasta ja kaikilla eri isä. Yhden lapsen isä ei halunnut pitää mitään yhteyttä lapseensa. Tämä lapsi tunsi olevansa todella eriarvoinen, koska muiden sisarpuolien isät tapasivat lapsiaan. Voi vain miettiä miten isoa traumaa sellainen aiheuttaa pienelle lapselle, joka tarvitsee tukea ja turvaa. Vaikka äiti vaikutti ihan hyvältä äidiltä, niin se ei todellakaan poista sitä, että lapsen geeneistä puolet tulee isältä ja jokaisella lapsella on tarve tutustua omaan isäänsä olipa hän millainen hyvänsä. Siksi nämä AP:n kaltaiset tarinat riipaisevat LAPSEN kannalta. Pientä vauvaa on helppoa rakastaa, kun hän ei kyseenalaista mitään. Myöhemmin lapsi saattaa kyseenalaistaa hyvinkin voimakkaasti sen, miksi äiti on halunnut vain niitä vauvoja muttei ollenkaan sitä isää.

Minulle ainakin tällaisissa tapauksissa herää kysymys, että minkä pönkittämiseen nainen sitä lasta oikein haluaa. Kuvitteleeko nainen saavansa lapselta pyyteetöntä rakkautta, iloa, hoivaamisen riemua yms joita hän ei ehkä pysty saamaan, jos ei osaa normaaleja parisuhdetaitoja. Jos nainen ei kykene parisuhteeseen, onko hänellä objektiivisesti arvioiden taitoja kasvattaa lapsia, sillä se jos mikä vaatii ihmissuhdetaitoja (rajojen asettamista, vuorovaikutusta, keskustelutaitoa, kykyä selvittää riitatilanteita rauhallisesti jne).

 

[ap]

ei teidän tarvitse ymmärtää elämäntapaani, onhan se hyvin erilainen normiin verrattuna. ja mies oli asiassa mukana, sovimme että kun seksiä on ja ehkäisyä ei käytetä lapsi saa tulla ja siitä molemmat huolehtivat. ainakin minä huolehdin jos mies karkaa paikalta, tosin luulen että hän on vähintään lapsen elämässä mukana vaikkei minun mieheni olisikaan.
ja ei en vieläkään 'tee' lapsia, vaan kun seurustelen ja harrastan seksiä, en käytä ehkäisyä ja jos lapsi tulee otan hänet vastaan. niinkuin minusta se kuuluu mennä. ja silloin raskaus ei ole vahinko, vaan se tulee jos on tullakseen. ja toivottu lapsi on aina, koska onhan hän kaunein asia maailmassa. en ymmärrä miksi tämä suututtaa ihmisiä.

en 'tee' lapsia rahan tai omistuksenhalun takia, vaan otan heidät vastaan lahjoina jos näin käy jos heidän aikansa ei ole vielä. nyt on tämän pikkuisen aika tulla ja otan jokatapauksessa ilolla hänet vastaan, kannan vastuuni vanhempana ja en aio tuntea syylisyyttä siitä että saan tämän rakkauslapsen jota rakastan jo nyt enemmän kuin mitään muuta ja luonnollisesti lapsen etu tulee aina ensin ja tämän lapsen oikeudet on turvattu nyt ja aina. hänen isänsä kasvaa isyyteensä myös, itse olen valmis äidiksi niin miksi tällainen tuomitseminen? ei se teidän tehtävänne ole, varsinkaan kun tulen tänne pyytämään neuvoa. aikamoista..

niin ja en todellakaan seurustele kenen kanssa tahansa, jokaista seurustelukumppaniani olen rakastanut, ja ollut ihastunut/rakastunut myös. ja isällä on oikeutensa lapseensa tietenkin jos hän ne ottaa vastaan vastuun mukana, en sitä tietenkään kiellä. ja ei tässä nyt rahasta ainakaan ole kyse, sitä en ymmärrä miten täällä on kaikki nykyään niin kylmää että lapsen suunnitellaan 'tehtäviksi' rahan, normien ja muun perusteella. minusta tärkeintä on että lapsi on rakastettu ja hänestä pidetään huolta, ja näin aion toimia ja olla onnellinen. ja aion jatkaa samoin niin kauan kuin se tuntuu oikealta, jos joskus olen tilanteessa etten lasta voi ottaa vastaan pidättäydyn seksistä.

tärkeintä on rakkaus ja sitä minulla on antaa tälle lapselle joten silloin otan tämän lapsen vastaan ja myös tulevat lapseni jos näin suodaan. miehen valitsen samoin kuin tähänkin asti, sen perusteella kuka on hyvä ihminen ja kykenee kasvamaan ihmisenä. ja toimin itse samoin ja kasvatan lapseni seuraamaan rakkauden tietä myös.

pitäkää vain lapsellisena ja naiivina, itse sanon idealistinen ja rakkauden ja valon tietä kulkevana vaikka se onkin yhteiskunnan normien vastaista välistä. nyt ja aina, ja tämä tie tuntuu oikealta ja sitä siis seuraan.

rauhaa ja rakkautta kaikille

 

[ap]

lisäys:
mistähän tuokin käsitys tulisi että haluan lapsen mutten miestä? tietenkin ensin tuli mies jota vieläkin rakastan ja sitten meille suotiin lapsi jota myös rakastan ja mieluiten pidän heidät molemmat elämässäni.

 

[ap]

vielä lisäyksiä:

en ole tehnyt päätöksiä hetken huumassa, minulle on ollut itsestäänselvyys siitä asti kun aloins eksiä harrastamaan että jos raskaaksi tulen pidän lapsen, ja viimeisen vuodne aikana kun ehkäisyn jätin pois on ollut myös selvää että harrastan seksiä vain parisuhteess eli miehen kanssa jonka kanssa olisin lapsen valmis saamaan.

toiseksi, miksi täällä heti maalaillaan kauhukuvia viiden eri isän lapsen yh kun minulla nyt kuitenkin on vasta tämä yksi pikkuinen tulossa ja miehen kanssa jonka kanssa aion vielä toivottavasti jatkaa yhdessä? vaikka jäisin yh:ksi tuskin silti rakastuisin sen helpommin kuin nykyään, mikä ei ole helposti. ja ehkäpä toisne miehen kanssa parisuhde sitten kestäisikin kun olisin varovaisempi kenet miehen otan sitten minun ja lapseni elämään. tai vaikka että kahden lapsen jälkeen en voisi enää ottaa vastaan lapsia ja loittaisin taas ehkäisyn käytön, vaikkakin ottaisin lapsen vastaan jos ehkäisy pettäisi. en minä yksinkertainen tai tyhmä ole vaikka niinkin täällä ilkeästi tullaan laukomaan enkä vastuuntunnoton. noudatan elämässäni vain hieman erilaista tapaa, sellaista joka enemmän kuin jopa teidän tuomitsijoiden ottaa huomioon juuri Lapsen oikeuden saada alkunsa, syntyä ja elää ehdoitta rakastettuna. eikä niin että laskelmoidaan, lasketaan rahoja ja materiaa ja suunnitellaan kalenterin kanssa, minusta se ei ole vastuuntuntoista vaan pelkurimaista ja kylmää lapsen asettamista verrannolliseksi asunnonhankintaan, joten näin minusta epäinhimillistä jopa ja sitten ihmetellään kun lapsia ealetaan tekemään ettei niitä tule kun ensin on käännetty selkä käyttämällä ehkäisyä ja tekemällä jopa abortteja. sitä taas minä en ymmärrä, tai ymmärrän mutten itse näe oikeaksi.

enkä aio enää kuunnella teidän asiattomia kommentejanne, niihin vastaan jotka kykenevät näkemään tärkeimmän asian tässä minunkin asiassani, eli tämän lapsen hyvinvoinnin, ja isän käytöksen vaikutusta siihen yli näkemyserojen.

 

[ap]

liian herkästi provosoidun teidän kommenteistanne mutta vastaan nyt vielä tuohon.
eli en edelleenkään 'tee' lapsia enkä näin ollen voi 'tehdä' heitä mistään syystä, en itsekkäästä enkä epäitsekkäästä,. vaan jos lapsen saan otan hänet vastaan ja tarjoan hänelle kaiken mitä hän tarvitsee, ehdottoman rakkauteni, turvaa, rajoja ja vielä kerran rakkautta. eli en siis odota lapselta mitään. odotan itseltäni että annan lapselle parhaat mahdolliset edellytykset elämäänsä. eli ei en hae lapselta mitään vaan lapsi on se tärkein jolle pyrin antamaan, enkä tajua miten kukaan kehtaa tuollaista edes väittää, taitaa kirjoittaja itse olla vähän sairas.

ja minun parisuhdetaidoissani ei ole mitään sellaista vikaa jota en pystyisi kehittämään ja parisuhteeni toimivat aivan hyvin kiitos vain. ja vaikka vikaa olisikin se ei ole missään tekemisissä äitiyden kanssa. olet tosiaan itse vähän hakoteillä tuossa mutta älä minua siitä syytä.

 

[ap]

alkaa inhottamaan nuo teidän katkerat loukkauksenne kyllä jo..
tuohon järkevyyteen vielä.
mionusta olen toiminut järkevästi jo ennalta tiedostamalla että nyt olen valmis äidiksi eli voin jättää ehkäisyn pois. ja valitsemalla miehen jota rakastan ja joka on hyvä ja josta kasvaa vielä aikuinen mies. tämän ensimmäisen järkevän päätöksen myötä kuitenkin voin jatkaa kulkua sen tärkeämmän, kuin järki, mukana, eli rakkauden tunteen ja oikeudentajun, elämän kiertokulun ja tämän pienen ihmeen tulosta tähän maailmaan.

järki on hyvä olla mukana, tietenkin kun kyse on pienestä ihmisestä jolle tulee tulevaisuus turvata, mutta tärkein on se rakkaus, se ehdoton halu ja tunne tehdä kaikki tämän pikkuisen hyväksi, alkaen siitä että hän saa syntyä kun näin on tarkoitettu. eli seuraan nyt ja tulevaisuudessakin ensisijaisesti sitä mitä tuntuu oikealta ja missä näen sen valon. ja järki, tieto, on vain tukipilari ei ohjenuora. näin minulla, pystytte sen hyväksymään tai ette.

 

[Lillukka.]

Kuinka voi rakastaa ihmistä jota ei edes tunne? Ei kahdessa viikossa opi ketään tuntemaan kuten itsekin huomasit. Sinähän LUULIT että lapsi oli yhteisesti sovittu juttu ja mies kantaa siitä vastuun. Näin ei käynyt, vaan mies karkasi pois. Käyttäyityi siis aivan eri tavoin kuin sinä uskoit. Kuinka monta kertaa ehditte tavata ennen raskauden alkua? Puhuitteko mahdollisesta raskaudesta jo siinä vaiheessa kun housut olivat vielä jalassa ja mun lepoasennossa?

 

[ap]

juu kyllä voi rakastaa ihan alusta alkaen, rakastanhan lastakin jo ennen kuin sitä 'tunnen' samoin rakastan globaalisti kaikkia ihmisiä, eli välitän. rakastuminen veisikin enemmän aikaa, ihastunut olen ja rakastumassa.

ja mies on juuri sellainen kuin luulinkin, tosin oletin hänen olevan valmiimpi kehittämään itseään, mutta hän onkin vähän hitaampi (pelkää enemmän kuin arvelin) mutta ei toivo ei ole menetetty ja uskon hänen olevan osa lapsen elämää viimeistään tämän synnyttä.

lapsen tulosta puhuttiin ennen seksiä ja sen jälkeen vielä enemmän ja sovittiin että lapsi tulee jos tulee ja se on toivottu ja rakastettu ja näin on. minulle selvää oli oman vastuuni kantaminen ja hän kantaa kyllä omansa ajan kanssa kunhan tuosta tokenee. jos ei niin kannan sen yksin.

enkä kadu en nyt enkä ikinä

 

[ap]

sitäpaitsi minun mielestäni lapset eivät ole tai voi olla oikeastaan suunniteltuja, vahinkoja tai harkittuja vaan jos harrastaa seksiä tulee tiedostaa (ns harkita?) lapsen tulon mahdollisuus näin ollen alkunsa saava lapsi ei ole vahinko (hänen mahdollisesta alkamisestaan tiedettiin kyllä) eikä suunniteltu (häntä ei 'tehty' juuri nyt) vaan otetaan vastaan kun Jumalan armosta näin suodaan tiedostaen tämä mahdollisuus mutta yrittämättä manipuloida pakottaa taikka estää sitä. luonnollisesti vain ja juu järki mukana että sitten ei seksiä harrasteta jossei lasta voida ottaa vastaan, näinkin toimin.

 

[höh]

Lapsi saa lapsen ja yhteiskunta maksaa. Tyhmää!

 

[juu juu juu]

Onhan se helppoa olla idealisti siinä vaiheessa, kun kaikki on vielä niin teoreettista. Keskustellaanpa asiasta sitten lisää, kun olet yksinhuoltajana hoitanut koliikkivauvaa, vaihtanut 1000 kakkavaippaa, pyyhkinyt pulautuksia vaatteiltasi ja lattioilta, heräät kymmenettä kertaa samana yönä tyynnyttämään itkevää vauvaa uudestaan ja uudestaan...

Jos tuohon samaan lisäät vielä sen, että tilanne 15 vuoden päästä voisi olla se, että esikoisesi kaipaa keskustelukumppania seurusteluasioissa ja vaikka ammatin miettimisessä eikä koulukaan ehkä kiinnosta, yksi lapsista saattaa olla ekalla luokalla ja tarvita hirmuisesti tukea kouluasioissa, yksi saattaa olla uhmaikäinen taapero joka saa monta raivaria päivässä ja nuorin saattaa olla yöhuutava vauva. Yritä siinä sitten antaa aikaa, rakkautta ja rajoja jokaiselle lapselle, joka elää haasteellista vaihetta elämässään, joista jokaisessa pitäisi aikuisen pystyä tukemaan ja toimimaan sen mukaisesti. Jos siihen lisää jonkun ongelmatekijän esim. yksi lapsi on vammainen, yksi oppimishäiriöinen ja itsellä saattaa olla työttömyyttä tai ongelmia jaksamisen kanssa, niin katastrofin ainekset ovat valmiit.

 

[minustapa taas]

Mielestäni aloittajaa syyllistetään jo vähän liikaa. Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, niin tehdäänhän niitä lapsia tyhmemmistäkin syistä ja vielä tyhmempiin tilanteisiin. Ei se lapsen isän kanssa 10 vuotta aviossa oleminen välttämättä takaa edes, että tuleva lapsi on haluttu, suhde tasapainoinen tai että edes aviomies on lapsen isä.

On totta, että lapsia syntyy huonoihin oloihin jo aivan liikaa tässä maailmassa. Mutta mitä me kirjoittelijat täällä olemme arvioimaan aloittajan "huonoja olosuhteita", kun elämä voi viedä niin moneen suuntaan. "Huonoja lapsia" voi syntyä parempiin perheisiin ja "hyviä" huonompiin perheisiin. Aina eivät lähtökohdat takaa yhtään mitään - varsinkaan Suomessa, jossa edellytyksiä luovia elämässä ja lisäksi valmiita tukijärjestelmiä on vaikka ja mitä.

Idealismihan on aina lapsellista, koska se on lähtökohtaisesti sinisilmäistä. Mutta ei se silti välttämättä ole paha asia, jos valmistautuu henkisesti myös siihen, että vastoinkäymisiäkin voi tulla elämässä. Idealismi ei aina sulje kokonaan pois arkirealismia, vaikka näin on helppo ajatella.

Edelleen toivotan aloittajalle tsemppiä ja voimia. Itse toimin elämässäni aivan eri perusteilla ja tavoin, mutta ei se estä mua silti yrittämästä ymmärtää, että toisinkin voi tehdä ja onnistua silti ihan yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin.

p.s. mainitsemastani naapurinpojasta haluaisin korostaa, että mielestäni hän oli kuitenkin onnellinen ja suhtautui luonnollisesti sisarustensa eri perimään. Pointtini olikin, että hän sai minutkin ajattelemaan, että se minun yhden sukunimen perheeni voi olla ihan yhtä hassua hänelle kuin mitä heidän perheensä useat sukunimet ovat minulle. Eli kaikki riippuu katsontakannasta. Ei voi automaattisesti ajatella, että on vain yksi oikea tapa ja autuaaksi tekemä malli vaan muista näkökulmista katsottuna eri asiat näyttäytyvät eri tavoin.

 

[Kysyjä]

Kuinka kauan tunsit miehen ennen seksiä? Annatko kaikille ihan globaalisti, jos vain tajuavat pyytää?

 

[julmis]

Täällä ne hipit tsittaa, röökaa ja dokaa. Ja tekee päähänpistosta pentuja ja pelaa pokeria.

Voi taivas, anna aloittajan olla trolli.

 

[ap on]

vauvakuumeessa ollut. No, sittenpä tietää miten raskasta on hoitaa lasta yksinhuoltajana. Saahan mies mieltänsä muuttaa. Hän ei funtsimisen jälkeen pystykään isäksi. Huomasi, mikä vastuu siitä tulee. Oli ihan oikein, että kalppi tiehensä. Ei varmaankaan uskonu, että noin nopeasti tärppäis.