mies karkaa kun häntä tarvitsen (alkuraskauden aika)

[suru]

hei,

mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:

olemme tunteneet miehen kanssa n.kuukauden verran, seurustelemme ja kaksi viikkoa siitten sain tietää olevani raskaana, raskaus ei ollut suunniteltu mutta päätimme pitää lapsen.

viikko sitten raskausoireeni katosivat täysin ja kävin lääkärissä, epäilen varhaista keskenmenoa ja huoleni on suunnaton. maanantaina lääkäri, jossa toivottavasti selviää jatkuuko raskaus.

olen siis viikon ollut pelosta sekaisin, tarvitsisin kaiken tuen jota voin saada ja odotin tätä miesystävältäni, koska onhan lapsi hänenkin.

mutta, mies päättikin lähteä toiselle paikkakunnalle viikko sitten vaikka pyysin häntä jäämään henkiseksi tuekseni edes lääkäriaikaan asti. ei käynyt. ja nyt mies on siis ollut viikon poissa, tapaamassa kavereitaan, tarvitsee kuulemma tuulettumista kun minun pelkoni raskauden jatkumisesti kuulemma ahdistaa häntä.

mies ei ole soitellut eikä kysellyt miten voin eikä suostu tulemaan luokseni, kahteen päivään en ole hänestä kuullut muuta kuin tekstiviestin jossa sanoi soittelevansa kun on tulossa tänne.

tunnen oloni yksinäiseksi ja hylätyksi, vaikka ymmärränkin mieheni tarpeen saada omaa aikaa. silti tuntuu että miehen olisi kuulunut olla täällä tukenani tai edes paikalla. vaikka vain senkin takia jos keskenmeno alkaa saatan tarvita sairaalahoitoa (takana yksi aiempi keskenmeno)

mitä mieltä olette, toimiiko miesystäväni tässä väärin vai ylireagoinko? kaikki mielipiteet otetaan mieluusti vastaan! (minulla vaikeuksia joskus tietää omat rajani, mitä kuuluu sietää mitä ei)

kiitos vastauksista!

 

[regeg]

väärin toimii. kaikki on varmaan tullut hänelle niin äkkiä, mutta silti! tuleeko sitten oikeasti jatkossa olemaan lapsen ja sinun kanssasi vai menikö se pupu jo pöksyyn. tsemppiä!

 

[plääh]

On kyllä mun mielestä melko tökeröä käytöstä. Jos lapsi on yhteisesti päätetty ottaa vastaan, niin pitäisi päätöksen tuottamat huoletkin kohdata yhdessä. En tuollaista itse katselisi kovinkaan pitkään.

 

[Mollukkapullukka]

No haloo!
Kuukauden tuntemisen jälkemisen lasta pukkaamaan ja siihen pariksikymmeneksi vuodeksi sitoutumaan? Kun ei edes toisiaan vielä tunneta. Hyvin varmaan sujuu joo.
Kuullostaa aika epätodelliselta.

 

[Ashedener]

Hei suru!

Ei varmaankaan auta nyt syyllistää ketään tekojensa puolesta. Jos vain pyrkisit kertomaan tilanteestasi ja mitä tarvitset. Miehen tarpeet ovat tällä hetkellä päällimmäisinä ja muusta ei edes neuvotella.

 

[eräsperäs.]

Tjaa..mitä ihmettä ovat ne parin viikon jälkeen ilmenevät raskauden oireet jotka nyt sitten puuttuvat?

Ei voi muuta kuin kyynisyydellä suhtautua koko aloitukseen.

 

[ymmärrys]

KOIRAT SAA VALERASKAUKSIA.. ONKOHAN TÄMÄ NIITÄ NAIS VALE RASKAUKSIA. JOS MIES NOIN TOIMII ON PARAS ETTÄ ET OLE RASKAANA.

Oikeesti vaikea uskoa parisuhteeseen teidän kohdalla.

Tjaa..mitä ihmettä ovat ne parin viikon jälkeen ilmenevät raskauden oireet jotka nyt sitten puuttuvat?

Ei voi muuta kuin kyynisyydellä suhtautua koko aloitukseen.

 

[ap]

kiitos vastanneille!

ja kyllä tämä tilanne on epätodellinen, mutta totta kuitenkin.

miehestä ei ole nyt kahteen päivään kuulunut mitään ja olenkin päättänyt etten varmaankaan jatka tätä suhdetta, kyllä aikuisen ihmisen pitää osaa ottaa vastuu itsestään ja lapsestaan jos sellaisen laittaa alulle, itse ainakin teen niin.

tietenkin juttelen vielä miehen kanssa kun hän kenties saapuu reissultaan, mutta tosiaan aikamoinen pelkuri/karkuri tuo näyttää olevan (tämä ei muuten ollut eka katoamisreissu, mutta tässä tilanteessa se meni minustakin yli) l

uulen tulevani paremmin toimeen jos saan ja kasvatan tämän lapsen yksin. tietenkin mies saa lastaan tavata jos haluaa.

joku kyseli niistä alkaneista ja kadonneista raskausoireista niin pistän ne nyt sitten tähän. eli n 3pv ennen kk odotettua alkamispäivää ja kaksi päivää sen jälkeen minulla oli vahvat oireet jo (ei ole kovin epätavallista tämäkään) eli huimausta, turvotusta, tissit kipeät, tuntemuksia alavatsalla ja vahvimpana varmuus että nyt taisi saada lapsi alkunsa. ja niin olikin (todettu 5llä raskaustestillä ja lääkärin ultrassa)

kuitenkin maanantaina selviää onko raskaus jatkunut vai ei ja sehän muuttaa asioita mutta ei tämän parisuhteen kannalta, en minäkään tuollaista käytöstä jaksa katsoa keneltäkään, voin paremmin yksin ja on turvaverkkokin että selviän yksinkin vauvan kanssa. jos raskaus on mennyt kesken niin en halua koko miestä enää nähdäkään..

joka tapauksessa kiitos kommenteista, auttaa kuulla ulkopuolisten mielipiteitä

 

[No jos on totta..]

Ei hyvää päivää...

Tunnettu kuukausi, siitä kahden viikon päästä jo raskaana, ja nyt perhettä perustamassa, eli heti ensimmmäisellä tapaamisella laitettiin lapsi alulle. Ja ultrakin ehditty jo tehdä...

Jos raskautesi on todella keskeytynyt, lienee kyseessä luontoäidin oma keino suojella viatonta lasta teiltä kahdelta koheltajalta.

 

[Varjotar]

Kuinkas vanha aloittaja mahtaa olla miehineen?
Taitaa olla käsitykset lapsesta pelkkien haaveiden koristelemia vailla mitää todellisuuspohjaa, kun noin huolettomasti ollaan niitä tekemässä.
Lapsi ei ole nukke, vaan 20 vuotta yötä päivää sitova elävä ihminen! Rahamenosta tai vanhempien jaksamisesta puhumattakaan..

Muutenkin, siis mikäs vitun järki tossa on, että ajattelematta sänkyy vaa melkein tuntemattoman miehen kanssa ja oho, olen raskaana? Tässä ei nyt ole vastuun rippeitäkään!

 

[ihme ja kumma]

Minua taas ihmetyttää noin 6 viikon kestänyt raskaus ja jo on nähty ultraäänessä että on raskaana ??

Siis eikös vielä tässä vaiheessa olla sillä solutasolla aika pitkälle. vasta 3-4 kk ultra kun jotain jo näkee ??

Onko a¨p.. siis ihan oikeesti ollut lääkärin vastaanotolla ja saanut kuvan ultrasta, vai nähny unta. ?? noin kk seurusteltu 2 viikkoa ollu raskaus oire tissit turvoksissa jne.. ??

ei ymmärrä .(nainen)-.

Kuinkas vanha aloittaja mahtaa olla miehineen?
Taitaa olla käsitykset lapsesta pelkkien haaveiden koristelemia vailla mitää todellisuuspohjaa, kun noin huolettomasti ollaan niitä tekemässä.
Lapsi ei ole nukke, vaan 20 vuotta yötä päivää sitova elävä ihminen! Rahamenosta tai vanhempien jaksamisesta puhumattakaan..

Muutenkin, siis mikäs vitun järki tossa on, että ajattelematta sänkyy vaa melkein tuntemattoman miehen kanssa ja oho, olen raskaana? Tässä ei nyt ole vastuun rippeitäkään!

 

[viikot]

Kyllä sen huomaa jos on kesken mennyt. EI voi olla huomaamatta. Ap elää mielikuvitusmaailmassa. Ja täytyy olla aika yksinkertainen jos menee raskauden ekaviikolla yksityiseen ultraan, tk ei noita tee tuossa vaiheessa. Eikä näy sikiötä todellakaan kun sitä ei ole edes olemassa vielä... kts linkki

Vau.fi - Raskausviikot

 

[kiinnostavaa]

4 viikon ikäinen sikiö on 0,5 mm kokoinen joten varmaan näkyykin ultrassa.

 

[ap]

vastaan ensin niille jotka ihmettelivät(?) vastuuntunnottomuuttani tai sitä etten ymmärrä että lapsi on elämänpituinen asia. tiedän kyllä tämän. olen 23 vuotta etten mikään teini enää, joten ymmärrän kyllä hyvin millaisen vastuun lapsen saaminen tuo, ja sanon lapsen saaminen ei tekeminen joka ehkä selventää miksi toimin näin.

eli olen siis aina ollut ja tulen aina olemaan sillä kannalla että lapset ovat lahjoja ja kun olen parisuhteessa (mikä on ainoa tilanne jossa harrastan seksiä) niin en käytä ehkäisyä, ja tämän tietää mies myös tietenkin, ja jos lapsi saa alkunsa niin sitten näin on ja otan hänet ilolla vastaan. enkä näe tässä mitään vastuutonta, tiedän että pystyn tarjoamaan lapselle vakaan kasvuympäristön yksin tai tietenkin mieluiten yhdessä miehen kanssa jonka kanssa parisuhteessa olen ja tämä on oletuksena kun alan parisuhteeseen.

perustana ei tässä ole ainoastaan uskonnollinen vaan ennemmin periaatteellinen kysymys.

joka tapauksessa tällainen spekulaatio ei minua tässä auta, eikä lasta varsinkaan. lapsi on joka tapauksessa nyt tulossa (toivottavasti).

niille, jotka ihmettelivät raskauteni kestoa, ultraa ym. laitan tähän tiivistelmän raskauden kulustani, eli tapasin mieheni n.2kk sitten, josta n. kahden viikon jälkeen aloimme seurustelemaan (ja harrastamaan seksiä, sovitusti ilman ehkäisyä, mieheni on 'hippi' myöskin) tästä kahden viikon päästä, eli kaksi viikkoa sitten testasin plussan ja oireet olivat tässä vaiheessa jo vahvat (alkuraskauden oireet voivat ilmetä jo ennen plussaakin)

tästä n. 4pv kuluttua oireet katosivat ja hakeuduin päivystykseen, jossa lääkäri tosiaan ultrasi minut (viikkoja siis tällöin vähän vajaa 5) ja tällöin ultrassa näkyi mitä pitääkin, eli sikiöpussi ja ruskuaispussi, ja tosiaan alkiota ei tässä vaiheessa vielä näykään, mutta muuten ultrakuva vastasi normaalia raskaudenkulkua.

tämä on myöskin syy miksen vieläkään usko kaiken olevan hyvin, en ennenkuin myös alkio ja sydänäänet saadaan näkyviin. mikä toivottavasti tapahtuu tänään, eli olen menossa varhaisultraan ja viikkoja on nyt vähän päälle 6.

miehestä ei vieläkään ole kuulunut mitään, ehkei hänestä ollutkaan vastuuta kantamaan, mutta toisin kuin täällä luullaan minusta on, sen tiedän ja siksi toimin miten toimin enkä kadu hetkeäkään. ainoa mitä toivon on että miehestä olisi samaan eli olemaan isä lapselleen ja aion häntä siihen kannustaa vaikkei suhteemme jatkuisikaan.

kiitos kommenteista vaikka ne vastanäkemyksiä sisälsivätkin, osasin sitä odottaakin, mutta ennenkaikkea halusin vain saada jotan ulkopuolista näkemystä tuohon mieheni käytökseen nyt ja sainkin

joku kommentoi että jos raskaus on keskeytynyt se on tapa suojella lasta minulta ja isältään, toivon että kyseinen kommentoija ei edes anonyymisti laukoisi tuollaisia komemnteja kellekään joka pelkää oman lapsensa puolesta, se on julmaa ja ohhitan koko kommentissi ymmärtämättömän puheena.

 

[järjen käyttö kielletty?]

Ap:lle: Jos kerran hippi olet ja vastuutonta seksiä ilman ehkäisyä harrastat, niin olet varmaan valmis myös ryhtymään yksinhuoltajaksi? Seuraavalla kerralla harkitse kaksi kertaa kenen kanssa seksiä harrastat ja onko kyseisestä henkilöstä "vahingon" sattuessa vastuunkantajaksi. Valitettavasti tuppaa olemaan niin, että nainen lopulta vastuun kantaa, yksin. Elatusmaksut voi mieheltä saada, mutta muuten ei välttämättä mitään, edes lämmintä kättä.

 

[ap]

lisäys: keskenmenoa ei välttämättä huomaa jos kyseessä on keskeytynyt keskenmeno, jonka ainoana oireena voi olla juuri tuo oireiden katoaminen. tästä minulal on kokemustakin, alle vuos sitten sain keskeytyneen keskenmenon rv6 joka ei oireillut mitenkään. ja toinen mahdollinen komplikaatio on tuulimunaraskaus joka saattaa olla myöskin oireilematta mitenkään jopa rv12 asti. joten keskenmenoa ei välttämättä huomaa, kuten joku väitti.

 

[ap]

järjen käyttö jne, vastaus sinulle.
kyseessä ei ole vahinkoraskaus, vaan tiedossamme oli että jos seksiä harrastetaan raskaus voi alkaa ja lapsi otetaan vastaan. ja kyllä olen valmis yksinhuoltajaksikin jos näin tapahtuu, tietenkin toivon toisin. enkä vieläkään katso tätä vastuuttomuudeksi, koska asiasta oli keskusteltu ja päätetty yhdessä jo ennen seksin astumista kuvaan. ja vielä kerran, vastuuni kannan ehdottomasti, toivon vain että tänään ultran jälkeen voin jatkaa odotusta ilman tätä pelkoa että alkio on menehtynyt.

 

[ap]

lisäys edelliseen:
siinä olet oikeassa että seuraavalla kerralla harkitsen tarkemmin kenen kanssa alan seurustelemaan, luulin tästä miehestä olevan vastuunsa kantamaan ja siinä ehkä teinkin virhearvion ja ehkä tämän voi laskea vastuuttomuudeksi, tunsinhan hänet vain 2vk ennen seurustelun (ja siihen kuuluvan ehkäisytömättömän seksin) aloittamista.

 

[Lillukka.]

Ei tuo ole mitään vastuunkantoa. Unohdat kokonaan lapsen oikeudet.

Missäs tuo edellisen "rakkauslapsen" isäkokelas on?

Kun ideologiasi on tuo mikä on, niin jos sinulla olisi vastuuntuntoa niin pidättäytyisit kokonaan seksistä papin aameneen saakka. Ketään ihmistä ei voi oppia tuntemaan kahdessa viikossa niin hyvin, että sen perusteella voisi tehdä noin tärkeitä ja sitouttavia päätöksiä.

Tuota menoa jos jatkat, on sinulla kolmekymppisenä viisi-seitsemän lasta eri isille.

 

[Hippi?]

Luulen että ap on lestadiolainen, hän haluaa hinnalla millä hyvänsä lapsia ja paljon!

 

[ap]

mitenniin unohdan lapsen oikeudet? minusta se on suurinta oikeutta lapselle antaa hänen/heidän tula tähän maailmaan kun niin on tarkoitettu. ja lapsella on oikeus hyvään ja tasapainoiseen kasvuympäristöön minkä tiedän pystyväni tarjoamaan. ja oikeus huolehtivaan ja rakastavaan vanhempaan/vanhempiin, joka myös toteutuu tälle lapselle, kuten sanoin lapsen isä toivottavasti kantaa oman osansa tästä vastuusta, mutta vaikkei näin kävisikään niin tällä lapsella on kaikki edellytykset hyvään ja tasapainoiseen elämään, ja tästä olen varma.

ja kun en tosiaan ihan kenen tahansa kanssa ala seurustelemaan vaan sellaisen ihmisen joka jakaa tämän elämänkatsomuksen kanssani. tulevaisuudessa sen kyllä harkitsen tarkemmin onko mies valmis kantamaan myös vastuunsa jos lapsi saa alkunsa. luulen kyllä että mies tulee olemaan lapsensa elämässä mukana, eli ei lapsi isättömäksi jää, vanhempansa eivät vain välttämättä asu yhdessä, mikä tietenkään ei ole toivottavaa, mutta tässä vaiheessa sitä on aika turha miettiä ja en kadu mitään enkä tekisi mitään toisin, sehän tarkoittaisi että katuisin tätä pikku ihmettä, mitä en tee ikinä. mutta sen myönnän että ensi kerralla harkitsen kauemmin ennen seurustelun aloittamista.

ja itse rinnastan seurustelun, varsinkin kun on tämä ehkäisytön tapa, avioliittoon ja sitoudun samalla tavalla siihen kenen kanssa seurustelen. tähänkin mieheen, en vielä täysin ole hänen suhteensa luovuttanut, mutta pallo on hänellä joten odotan mitä hän sillä tekee.

ps. en ole lestadiolainen, enkä usko että kukaan 'hinnalla millä tahansa' haluaa lapsia, en ainakaan minä. kuten sanoin minusta jokainen syntyvä lapsi (ja syntymätönkin) on lahja ja pieni ihme jonka otan ilolla vastaan jos näin suodaan.

 

[ap]

niin ja edellinen syntymätön lapseni ei ollut suunniteltu, mutta hänetkin olisin ottanut vastaan jos näin olisi ollut tarkoitettu. tuolloin en tiennyt raskaudestani, ennenkuin oli liian myöhäistä (raskaus ei antanut itsestään oireita, edes kk eivät jääneet pois) tällöin en seurustellut ja sanoisinkin että tuolloin raskaus sai alkunsa vastuuttomasta seksistä ja olisi ollut 'vahinko', toivottu sellainen siltikin. itseasiassa tuon menetyksen jälkeen lopetin seksin harrastamisen ilman parisuhdetta, ja sen jälkeen olen myös valinnut miehen huolellisemmin.

 

[Lillukka.]

ja itse rinnastan seurustelun, varsinkin kun on tämä ehkäisytön tapa, avioliittoon ja sitoudun samalla tavalla siihen kenen kanssa seurustelen. tähänkin mieheen, en vielä täysin ole hänen suhteensa luovuttanut, mutta pallo on hänellä joten odotan mitä hän sillä tekee.

Jos näin, niin miksipä et sitten sitouttanut myös miestä ja mennyt ihan oikeaan avioliittoon kahden(!) viikon tuntemisen jälkeen? Vai onko niin, ettet kuitenkaan ihan avioon olisi valmis menemään noin lyhyen tuttavuuden perusteella? Uskon, ettei mies ajateltuaan asiaa olisi ainakaan valmis niin toimimaan.

Missä on se edellinen "aviokumppani" jonka kanssa olit tekemässä "rakkauslasta"?

Oletko kuitetenkin jollain tapaa uskonnollinen, vai mihin tuo näkemyksesi lapsilahjasta perustuu? Lahjasta voi myös kieltäytyä, tuskin sen antaja siitä loukkaantuu, vaan mieluusti panee nämä miljoonat lahjat pakettiin.


Minusta tuntuu, ettet ihan ole pohtinut loppuun saakka tätä elämäntapaasi.

 

[päiväunia?]

Noniin ap. voi jo valoittaa onko raskaana vai ei. Minä luulen että et ole. Nautit vaan tästä keskustelusta ja asioiden pyörittelystä. Itse olen kyllä kuusi keskenmenoa mennyt läpi ja aina ymmärtänyt että nyt se sitten meni. erilainen erite . siinä mielessä en edelleenkään ymmärrä miten et huomaa jos menet kesken jos olet noin asioita tarkkaileva ja jos noin ja niin kuin monelta puolelta miettivä.
Kun on nuori ja rakastunut sitä alkaa odottaa raskautta vaikka olisi vaatteet päällä- .
Uskon että sinusta varmaan tulee hyvä äiti sitten kun se todella oikeasti tapahtuu ja kerkiät miettiä elämän radikaalia muuttumista sen yhdeksän kuukauden aikana.Mieskin kyllä alkaa isäksi kun oikeasti kiintyy kyseiseen ihmiseen, näin ollen isäehdokkaasi oli huono eikä tule tuosta muuttumaan. Ihminen muuttuu vain halutessaan,ei pakolla.

Jos näin, niin miksipä et sitten sitouttanut myös miestä ja mennyt ihan oikeaan avioliittoon kahden(!) viikon tuntemisen jälkeen? Vai onko niin, ettet kuitenkaan ihan avioon olisi valmis menemään noin lyhyen tuttavuuden perusteella? Uskon, ettei mies ajateltuaan asiaa olisi ainakaan valmis niin toimimaan.

Missä on se edellinen "aviokumppani" jonka kanssa olit tekemässä "rakkauslasta"?

Oletko kuitetenkin jollain tapaa uskonnollinen, vai mihin tuo näkemyksesi lapsilahjasta perustuu? Lahjasta voi myös kieltäytyä, tuskin sen antaja siitä loukkaantuu, vaan mieluusti panee nämä miljoonat lahjat pakettiin.


Minusta tuntuu, ettet ihan ole pohtinut loppuun saakka tätä elämäntapaasi.

 

[ap]

hei kaikki taas,

kävin varhaisultrassa ja lääkäri sai näkyviin sekä alkion että sydämen sykkeen, eli kaikki hienosti ja alkio vastaa viikkoja 6+2 kuten arvelinkin eli olen raskaana ja erittäin onnellinen että kaikki on hyvin, toivottavasti tekin pystyisitte sen ymmärtämään vaikkette tämän lapsen alkunsa saamista hyväksyisikään.

tämä raskaus oli harkittu, tiesin että näin voi käydä, enkä kadu tapahtunutta millään tavoilla vaan olen onnellinen ja tiedän että niin tulee tämä lapsikin olemaan niin pitkälti kuin se vain minun käsissäni on.

edelleenkään een pidä tässä vastuuttomuutena muuta kuin nopeaa seurustelun aloittamistani. itse olisin valmis menemään naimisiin, koska mies on kuitenkin hyvä sisältä, tarvitsee vain kypsymistä vielä. kuten me kaikki.

olen kristinuskoinen eli pidän lapsia Jumalan lahjoina jokaista heistä, enkä katso kieltäytymisen olevan meidän oikeutemme tässä. ainoastaan pidättäytymällä seksistä, muuten minun mielestäni lapsi otetaan (ilolla) vastaan jos sellainen tulee. näin olen tosin ajatellut aina, uskon että jokaisella on oikeus syntyä ja elää. ja nykyään en harrasta seksiä ollenkaan ellen ole lasta valmis ottamaan vastaan, ja sitä minä olen. sanotaan nyt kuitenkin että silloin kun en aivan olisi ollut valmis äidiksi (viime vuoteen saakka) käytin kyllä ehkäisypillereitä, jotka pettivät kohdallani ja tulin raskaaksi silloin ja raskauteni meni kesken. mutta nyt tilanne on eri, tämä lapsi on odotettu ja toivottu ja saa toivottavasti syntyä ja elää terveenä.

nyt en tule tänne enää tappelemaan asiasta, pysyn kannassani ja hyväksyn teidän mielipiteenne myös mutta nyt tilanne vain on se että tästä kyseisestä asiasta tappeleminen täällä ei mihinkään johda, eikä enää liity alkuperäiseen kysymykseeni miehen käytöksestä.

yritin soittaa miehelle useaan otteeseen ja laitoin viestin kertoakseni uutiset, hän jatkaa pakoilemista eikä siis vastannut edes, vaikka tiesi että lääkäri on tänään. aikamoinen pelkuri hän kyllä näköjään on. no, onneksi ystävä tuli mukaan ja onneksi tuli maailman parhaimpia uutisia!

kerron vielä miehelle tilanteen ja toivon hänenkin ymmärtävän vastuunsa. jos ei kannan ja kasvatan tämän pienen ihmeeni yksin perheen ja ystävien tuella.

joka tapauksessa olo on todella helpottunut ja onnellinen ja toivon vain että mies olisi ollut tukenani tämän viikon ja tänään kuulemassa että kaikki on hyvin.. no pääasia että on

t.nyt onnellinen ap