Masentunut
Mieheni juo n. 3x viikossa vähint 3 0,5l pulloa vahvaa (6-7% olutta), yleensä enemmänkin. Jos huomautan juomisesta, ja jos hän on vähääkään humaltunut, hän raivostuu ja alkaa syytellä minua kaikesta ja huutaa kovaan ääneen niin että naapuritkin kuulee (omakotitalosta). Lapset ovat tosella kymmenellä, mutta huutaa aina lasten kuullen. Syyttää minua lastensa haukkumisesta (vaikka vain komennan tarvittaessa niin kuin lapsia pitää joskus komentaa) ym. Hänellä on aina joku syy, tai etten huomioi häntä tarpeeksi (kun ei huvita huomioida hänen juomisensa takia) jne. Ja kun yritän ajaa häntä pois huoneesta sanomalla että heippa häivy jo, en halua kuunnella, hän muuttuu agressiiviseksi joskus ja alkaa heitellä minua tavaroilla. useimmiten jotain särkyy. Joskus hän uhkailee jopa että tarvitsisin saada selkään, mutta käsiksi ei ole vielä käynyt.
Hänellä on itsetunto-ongelmia ja masennuslääkitys, ja hän väittää että pidän itseäni täydellisenä, mitä en suinkaan tee vaan sanon aina päinvastoin etten todellakaan ole täydellinen!!! Sitten hän saattaa ärsyttää minua niin kauan että alan itkeä. Ja kun olen oikein masentunut, hän seuraavana päivänä esittää yli huomaavaista ja mukavaa. (Ihan kuin hän nauttisi tilanteesta).
Jos juomme joskus (muutaman kerran vuodessa) vieraiden kanssa molemmat, meillä voi olla ihan hauskaa kun en puutu hänen juomiseensa. Mutta aina kun puutun siihen että hän juo kotona yksin, hän saa raivarin ja suuttuu silmittömästi siitä ja uhkaa avioerolla. Hänellä on lääkärin määräämä antabus-lääkityskin, mutta hän ei tahdo käyttää niitä koska väittää lääkkeitten aiheuttavan enemmän vaurioita maksaan yms. (Alkaako olla tyypillistä alkoholistin käytöstä). Olen yrittänyt useasti puhua hänelle järkeä että lopettaisi juomisen, ja välillä katuu ja lupaa lopettaa, mutta viikon pystyy olemaan ilman kunnes taas alkaa. Koskaan hän ei juo joka päivä, mutta minusta 2-3x viikossakin on liikaa varsinkin masennuslääkityksen kanssa ja kyllä muutenkin.
Selvinpäin hän osaa olla todella mukava ja antaa fiksun kuvan muille, mutta juodessaan muuttuu agressiiviseksi jos valitan siitä. Sitten väittää että minä olen muka tekopyhä muille ja esitän jotain, vaikka asia on juuri päinvastoin. Hän on se joka esittää ja hyvin esittääkin.
Tätä on jatkunut koko avioliittomme ajan (n.7v).Hänellä ei ole ystäviä, mutta minulla on ja sekin ehkä harmittaa häntä.
Välillä tuntuu etten jaksa enää, mutta kuitenkin välitän miehestäni ja välitän hänen lapsistaan, joista hän ei pystyisi yksin huolehtimaan. (Lasten äiti on alkoholisti, eikä välitä lapsistaan.) Hankala tilanne! Lapsetkin ovat sanoneet etteivät halua muuttaa isänsä kanssa mihinkään vaan haluavat asua kanssani! Häpeän silmät päästäni naapureidemme keskellä.
Tiedän, ettei alkoholisti muutu koskaan, ellei todella itse halua muuttua ja lopettaa kokonaan alkoholin käyttöä. Voisin tietysti olla valittamatta ja elämä jatkuisi seesteisenä, mutta inhottaa katsoa kun mies piilottelee pulloja milloin mihinkin ja ärsyttää kuunnella kun hän tulee yli-puheliaaksi juodessaan. Ja juuri niin usein kun sitä tapahtuu en voi muutakuin vihastua.
Joskus olisi mukava istua yhdessä, katsella leffaa ja ottaa pari lasia viiniä, mutta sekin jää tekemättä koska miehellä se ei koskaan jää siihen pariin lasiin vaan jatkuu sitten ennemminkin 20 lasia, ja seurauksena kuorsaa sohvalla jo puolivälissä leffaa. Siten minua ei huvita juoda juuri koskaan kotona hänen kanssaan ja saan niuhottajan maineen. Harmittaa!!
Hänellä on itsetunto-ongelmia ja masennuslääkitys, ja hän väittää että pidän itseäni täydellisenä, mitä en suinkaan tee vaan sanon aina päinvastoin etten todellakaan ole täydellinen!!! Sitten hän saattaa ärsyttää minua niin kauan että alan itkeä. Ja kun olen oikein masentunut, hän seuraavana päivänä esittää yli huomaavaista ja mukavaa. (Ihan kuin hän nauttisi tilanteesta).
Jos juomme joskus (muutaman kerran vuodessa) vieraiden kanssa molemmat, meillä voi olla ihan hauskaa kun en puutu hänen juomiseensa. Mutta aina kun puutun siihen että hän juo kotona yksin, hän saa raivarin ja suuttuu silmittömästi siitä ja uhkaa avioerolla. Hänellä on lääkärin määräämä antabus-lääkityskin, mutta hän ei tahdo käyttää niitä koska väittää lääkkeitten aiheuttavan enemmän vaurioita maksaan yms. (Alkaako olla tyypillistä alkoholistin käytöstä). Olen yrittänyt useasti puhua hänelle järkeä että lopettaisi juomisen, ja välillä katuu ja lupaa lopettaa, mutta viikon pystyy olemaan ilman kunnes taas alkaa. Koskaan hän ei juo joka päivä, mutta minusta 2-3x viikossakin on liikaa varsinkin masennuslääkityksen kanssa ja kyllä muutenkin.
Selvinpäin hän osaa olla todella mukava ja antaa fiksun kuvan muille, mutta juodessaan muuttuu agressiiviseksi jos valitan siitä. Sitten väittää että minä olen muka tekopyhä muille ja esitän jotain, vaikka asia on juuri päinvastoin. Hän on se joka esittää ja hyvin esittääkin.
Tätä on jatkunut koko avioliittomme ajan (n.7v).Hänellä ei ole ystäviä, mutta minulla on ja sekin ehkä harmittaa häntä.
Välillä tuntuu etten jaksa enää, mutta kuitenkin välitän miehestäni ja välitän hänen lapsistaan, joista hän ei pystyisi yksin huolehtimaan. (Lasten äiti on alkoholisti, eikä välitä lapsistaan.) Hankala tilanne! Lapsetkin ovat sanoneet etteivät halua muuttaa isänsä kanssa mihinkään vaan haluavat asua kanssani! Häpeän silmät päästäni naapureidemme keskellä.
Tiedän, ettei alkoholisti muutu koskaan, ellei todella itse halua muuttua ja lopettaa kokonaan alkoholin käyttöä. Voisin tietysti olla valittamatta ja elämä jatkuisi seesteisenä, mutta inhottaa katsoa kun mies piilottelee pulloja milloin mihinkin ja ärsyttää kuunnella kun hän tulee yli-puheliaaksi juodessaan. Ja juuri niin usein kun sitä tapahtuu en voi muutakuin vihastua.
Joskus olisi mukava istua yhdessä, katsella leffaa ja ottaa pari lasia viiniä, mutta sekin jää tekemättä koska miehellä se ei koskaan jää siihen pariin lasiin vaan jatkuu sitten ennemminkin 20 lasia, ja seurauksena kuorsaa sohvalla jo puolivälissä leffaa. Siten minua ei huvita juoda juuri koskaan kotona hänen kanssaan ja saan niuhottajan maineen. Harmittaa!!