V
vitutus
Vieras
Ensin tuntui hyvältä idealta että mies jää vuorostaan kotiin erityislapsen + vauvan kanssa, mutta huomasin aika pian miten turhaksi minä olen käynyt tässä kuviossa. Vaikka olen viime vuosina hoitanut mm. tuon erityisen asioita hanakasti, käyttänyt viikottain terapiassa ja milloin missäkin, kaikki sujuu jotenkin selkeämmin ja paremmin kun mies on hänen tukenaan. Positiivisen palautteen määrä on räjähtänyt käsiin sen jälkeen, kun mies otti nuo jutut hoitaakseen, vaikka MINÄ kuvittelin osaavani niihin liittyvät asiat erinomaisesti...olen iloinen tästä, etenkin lapsen puolesta, mutta samaan aikaan itseäni surettaa. Vauvan kanssa mies pärjää hienosti, ei koe arkea raskaaksi kuten minä tein. Mies saa hoidettua kotihommat, hoidettua lapset jne. eikä kukaan tarvitse minua. Tai siltä ainakin tuntuu.
Esikoinen on alkanut suorastaan nakkelemaan niskojaan minulle. Suusta on päässyt mm. "ei kiinnosta", "ei kuulu sulle" jne. ikävää ja vaikka kiellän napakasti tuollaisen kielenkäytön, jotenkin uhmaa minua nyt jatkuvasti. Isänsä perään on kovasti, nytkin katsoo tämän kanssa piirrettyä tuolla. Pyysin häntä mukaan mm. kokkaamaan ja laittamaan pyykkiä, ei kiinnostanut. Ennen on auttanut mielellään. Jos isänsä olisi kehoittanut, olisi varmaan tullut- mutta en tahdo että homma muuttuu pakkopullaksi ja että mies saa koko ajan olla käskemässä.
Joo, onhan tämäkin ongelma. Tajuan kyllä että joku totaali-yh olisi kiitollinen tämmöisestä miehestä. Niin olen minäkin. Mutta samaan aikaan on paha olla, tuntuu etten oikein löydä paikkaani enää.
Esikoinen on alkanut suorastaan nakkelemaan niskojaan minulle. Suusta on päässyt mm. "ei kiinnosta", "ei kuulu sulle" jne. ikävää ja vaikka kiellän napakasti tuollaisen kielenkäytön, jotenkin uhmaa minua nyt jatkuvasti. Isänsä perään on kovasti, nytkin katsoo tämän kanssa piirrettyä tuolla. Pyysin häntä mukaan mm. kokkaamaan ja laittamaan pyykkiä, ei kiinnostanut. Ennen on auttanut mielellään. Jos isänsä olisi kehoittanut, olisi varmaan tullut- mutta en tahdo että homma muuttuu pakkopullaksi ja että mies saa koko ajan olla käskemässä.
Joo, onhan tämäkin ongelma. Tajuan kyllä että joku totaali-yh olisi kiitollinen tämmöisestä miehestä. Niin olen minäkin. Mutta samaan aikaan on paha olla, tuntuu etten oikein löydä paikkaani enää.