Mies jäi kotiin; minä tunnen itseni turhaksi

[vitutus]

Ensin tuntui hyvältä idealta että mies jää vuorostaan kotiin erityislapsen + vauvan kanssa, mutta huomasin aika pian miten turhaksi minä olen käynyt tässä kuviossa. Vaikka olen viime vuosina hoitanut mm. tuon erityisen asioita hanakasti, käyttänyt viikottain terapiassa ja milloin missäkin, kaikki sujuu jotenkin selkeämmin ja paremmin kun mies on hänen tukenaan. Positiivisen palautteen määrä on räjähtänyt käsiin sen jälkeen, kun mies otti nuo jutut hoitaakseen, vaikka MINÄ kuvittelin osaavani niihin liittyvät asiat erinomaisesti...olen iloinen tästä, etenkin lapsen puolesta, mutta samaan aikaan itseäni surettaa. Vauvan kanssa mies pärjää hienosti, ei koe arkea raskaaksi kuten minä tein. Mies saa hoidettua kotihommat, hoidettua lapset jne. eikä kukaan tarvitse minua. Tai siltä ainakin tuntuu.

Esikoinen on alkanut suorastaan nakkelemaan niskojaan minulle. Suusta on päässyt mm. "ei kiinnosta", "ei kuulu sulle" jne. ikävää ja vaikka kiellän napakasti tuollaisen kielenkäytön, jotenkin uhmaa minua nyt jatkuvasti. Isänsä perään on kovasti, nytkin katsoo tämän kanssa piirrettyä tuolla. Pyysin häntä mukaan mm. kokkaamaan ja laittamaan pyykkiä, ei kiinnostanut. Ennen on auttanut mielellään. Jos isänsä olisi kehoittanut, olisi varmaan tullut- mutta en tahdo että homma muuttuu pakkopullaksi ja että mies saa koko ajan olla käskemässä.

Joo, onhan tämäkin ongelma. Tajuan kyllä että joku totaali-yh olisi kiitollinen tämmöisestä miehestä. Niin olen minäkin. Mutta samaan aikaan on paha olla, tuntuu etten oikein löydä paikkaani enää.

 

["Vieras"]

No lapsella on varmaan sua ikävä ja sen takia mököttää. Keksikää jotain kivaa kahdestaaan, menkää vaikka uimaan.

Lapsen terapian sujumisessa on varmaanmkyse siitäkin että yksinkertaisesti ihmisen vaihtuminen tuo uutta näkökulmaa touhuun.

Mieti toisaalta isänkin näkökulmasta miltä hänestä on tuntunut katsoa lasten kasvua 'sivusta' kun sinä olet ollut kotona. Nyt on hänen vuoronsa.

 

[halipupu harmaana]

Kannattaahan ne kotityö kuitenkin jakaa vaikka mies onkin kotona, joten suuta vaan auki ja asioista puhumaan.

 

["Vieras"]

Minä taas tuntisin itseni turhaksi kotiäitinä, tuntisin että olen minulle vieraassa ja teennäisessä roolissa, jossa en osaa enkä halua olla. Ihmisiä on niin monenlaisia. Eiköhän tuo tilanne tuosta rauhoitu. Puhu miehelle miltä tuntuu.

 

[astrolabe]

Ehkäpä monista miehistä tuntuu tuolta?

 

[vitutus]

En tiedä, eipä mies mitään angstia ole kokenut siitä kun ei ole ollut kotona. Esikoisen vauva-aikaan oli kyllä joitakin kuukausia ja viihtyi silloinkin.

Pitäisi kai ajatella niin, että nyt minullakin on mahdollisuus käydä töissä tai opiskella vaikkapa se uusi ammatti, mistä olen vähän jo haaveillutkin.

 

["wtf"]

Palstaämmä osaa kyllä tilanteessa kuin tilanteessa laittaa oman pahan mielensä miehen syyksi. Joko mies ei tee tarpeeksi tai tekee liikaa. Uskomatonta.

Jätä se sika.

 

[Aamuäree]

Hanki äkkiä jokin harrastus ja sitä kuuluisaa 'omaa aikaa'!

 

[tulimieleen]

Jos sinä kokkaat ja laitat pyykkiä, niin ei se ihan siltä kuulosta, että mies olisi koti-isänä ja hoitaisi siellä kaikki hommat.

Täällähän kilvan vaaditaan kotiäitejä tekemään kaikki kotiyöt, jos mies käy töissä. Miksi sinä siis siellä nyt kokkaat ja pyykkäät?

 

[Madicken04]

Etkö voi kuitenkin nauttia tilanteesta? Siis jos nuo kodin ja lasten hommat ovat sinusta tuntuneet sinusta raskailta niin nyt voit hyvällä omalla tunnolla jättää ne vähäksi aikaa toisen harteille.

 

[Uraohjuska]

Positiivisen palautteen määrä on räjähtänyt käsiin sen jälkeen, kun mies otti nuo jutut hoitaakseen, vaikka MINÄ kuvittelin osaavani niihin liittyvät asiat erinomaisesti...olen iloinen tästä, etenkin lapsen puolesta, mutta samaan aikaan itseäni surettaa. Vauvan kanssa mies pärjää hienosti, ei koe arkea raskaaksi kuten minä tein.

En osaa auttaa, mutta tunnen saman. Lähdin töihin tosin, mutta tunnen piston sydänalassa aina kun töissä kerron uudestaan ja uudestaan että mies on kotona. Hän saa valtavasti kehuja. Siitä että on kotona. Häntä pidetään ihmeellisenä että osaa ja pystyy.

 

["vieras"]

Kuinka kauan tämä tilanne on ollut tällainen, kauanko mies on ollut kotona?

 

["Vieras"]

[QUOTE="wtf";28328119]Palstaämmä osaa kyllä tilanteessa kuin tilanteessa laittaa oman pahan mielensä miehen syyksi. Joko mies ei tee tarpeeksi tai tekee liikaa. Uskomatonta.

Jätä se sika.[/QUOTE]

Wow mikä ihmishelmi olet :heart:.

 

["möks"]

Symppaan kyllä, että muutos tuntuu oudolta. Mutta nauti nyt kun asiat on noin hyvin ja saat keskittyä työelämään paluuseen. Voi olla että siitä isistä se uutuudenvihätys lopahtaa ja jokatapauksessa isälläkin on varmaan joskus edessä töihinpaluu ja lapsilla tarha ja kaikk totuttelu, i kuljetus ruljanssit ja iltaväsykiukuttelut. Nauti nyt kun on pienen hetken helppoa

Isä saa osin nauttia sun luomien rutiinien yms. hedelmistä ja toisaalta koti isyys vaan on yleensä arvostetumpaa ja lyhytkestoisempaa kuin itsestään selvä ja paljon parjattu kotiäitiys. Ihanaa, että sulla on mies joka ottaa noin hyvin vastuuta lapsista. Hyvä mies on mullakin ja hyvä isä, mutta kotiin ei suostu jäämään.