Eihän tää oo mahdollista, eihän? Nykyajan lapsille taitaa olla suurin saavutus se, että opitaan syömään hampurilaisen välistä viipale tomaattia ja pari viipaletta suolakurkkua.... :O Onhan se hienoa, että lapset tuijottaa pelkkää tv:tä/kännykkää/pleikkaria kaiket päivät ja saa syödäkseen kengänpohjapizzoja, hamppareita, valmisruokia ym paskaa. Mä en edes anna lapseni maistaa moisia vaan hankitaan tosi paljon perheelle ruokaa kalastamalla, metsästämällä ja keräämällä sieniä, marjoja, nokkosia (tulee muuten hyviä lettuja ja nokkospottumuusia
) Kerätään myös kuusenkerkkiä ja tehdään siirappia ym.. Mies on opettanut tytölle kalan perkuut, kanojen suolestamiset ja kertonut luonnosta aivan kaiken mitä tietää. Tyttö innoissaan katselee ja kuuntelee ja on todella tiedonhaluinen elämästä, eläimistä, ihmisistä aivan kaikesta elämään liittyvästä. Meillä ei oo pleikkareita eikä valmisruokia, eikä tule. Tyttö tietää ihan tasantarkkaan mistä ruoka tulee ja miten niitä käsitellään. Syö aivan kaikkea ja on mukana ruoanlaitossa (4v). Viimeksi näki, kun nyljettiin mateet keittoon =) Otettiin maksat talteen ja mädit ja ei muuta kuin keittoon ja ensimmäisenä veteli mateen maksapalat lautaselta
Koskaan oo edes valittanut, että joku kuvottas, kun asia on selitetty silloin oikealla tavalla, kun se on ensimmäistä kertaa näytetty ja aina on vastattu, jos on kysynyt jotain asiaa jälkikäteen tai uudelleen
ja tyttö syö aivan kaikkea, simpukoita, sushia, etanoita, maksaa, kalaa, kanaa, kieltä, sydäntä ym. Arvostaa ruokaa, koska näkee ja kuulee asioista todella paljon. Katsellaan luonto-ohjelmia tosi paljon ja jos siinä on jokin asia mitä tyttö ihmettelee niin asia kerrotaan rohkeasti niin kuin se on. Ihmisen anatomiasta tyttö on oppinut ensimmäisiä asioita jo muistaakseni ennen 3 ikävuotta
Selitti tuttavalleni 3 vanhana, että kun syö niin mihin ruoka menee ja miten kulku jatkuu ja mitä lopuksi tapahtuu. Tuntee luut ja kyselee kovasti missä on minkäkin takia tietynlainen luu ym. Ei meillä ainakaan pelkää mitään =) Tää on siis aivan käsittämätöntä miten joku on voinut edes moiselta välttyä. Enkä mä henk koht pidä kalapuikkoja ees "ruokana" ellei niitä tee itse. katsos, meillä kun keittoihin keitellään liemetkin mm kalan"jätteistä" ja ON hyvää eikä se tyttöä ihmetytä ollenkaan, päinvastoin! Tuoksuttelee ruokaa ja tuumaa, että nyt tulee hyvää =)
Kannattaa lopettaa moinen hysterisointi ja antaa lapselle mahdollisuus oppia realistisesta elämästä, koska sitä tämä maailma on. Kukaan ei pysty lastaan pumpulin avulla kasvattamaan tasapainoiseksi, joka osaa tehdä itse ruoan, ymmärtää asioiden merkitykset (mistä vain).
Mä taidan ostaa kaupasta ankan sydämiä viikonlopulle ruoaksi ja tuumailla isännälle, että josko kerättäis muurahaisten munia niin saadaan kunnollisia "riisimuroja". Luonnossa on oikeasti niin paljon asioita mitä voi käyttää hyväksi ruoanlaittoon, että ei siinä yksi kalanperkaus tunnu kyllä missään
Ei tosiaan oo poika kyllä traumoja saanut =) Ihan rauhassa saat sen puoleen olla. Loistava asia, että miehesi on moisen taidon pojalle näyttänyt. Tuskinpa tuosta pahempaa seuraa kuin se, että saattaa alkaa kalastamaan
Itse aikoinaan hoidossa ollessa (ihan pienenä 3-6v maatalossa perhepäivähoidossa) näin milloin mitäkin. Milloin oli kanojen, kalkkunoiden, sikojen ym teurastusta. Se asia selitettiin eikä siitä koskaan kukaan mitään traumaa saanut
Ei maailmassa kannata lasta ylisuojella normaalista elämästä vaan antaa ohjeita, neuvoja ja selittää asiat niin lapsi ymmärtää elämää, sen kiertokulkua ja oppii/osaa tehdä asioita oikein myös itse aikuisena
Miehelle ja pojalle seuraavalle kalareissulle Kireitä Siimoja ja mukavia yhteisiä hetkiä =) Ovat varmasti pojallesi sekä miehellesi laatuaikaa "äijien" kesken. Anna arvotus miehellesi laatuajan viettämisestä ja yhden hyvin tärkeän perustaidon opetuksesta pojallesi.