Mies jäi kiinni pettämisestä, miten toimin? Haluan erota ehdottomasti.

Ei olisi pitänyt enää tulla lukemaan tätä ketjua. Jätän kommentoimatta näille muutamille nimimerkeille, tekstiä saisin vaikka kuinka, mutta nyt annan olla, ehkä parempi..

Mutta täytyy kysyä, olisiko todella parempi elää tässä suhteessa, jossa miehellä on toinen nainen? Ihan vaan sen takia, ettei tarvitse pyytää apua hetkellisesti toimeentuloon? Tai lähinnä uuden elämän rakentamiseen? Meillä yhteisiä vuosia takana lähes 8, lapsi ei tullut vahingossa, liian nopeasti tms.

Olen töihin ilmoittanut olevani vielä tämän vuoden poissa, en saa täysin yllättäen edes töitä aloitettua, sillä minulla on sijainen.

Joku kyseli, mikä tilanne. Valvoin koko yön miettien, mitä teen. Ja nyt tuntuu, kun tätä ketjua luen, että ehkä olisi parempi alistua tähän kohtaloon, jatkaa elämää samassa asunnossa ja kärsiä. Ei minua itseni niin kiinnosta, mutta tuo vauva. Hän kärsii tietysti myös ja sitä en kestä.

 

[QUOTE="vieras";25578375]Kannattaisiko sun harkita ulkomaille muuttoa, kun kerran tunnut vihaavan hyvinvointivaltion toimintaa oikein kunnolla.[/QUOTE]

Kyllä näiden juttujen perusteella elämme pahoinvointivaltiossa, jossa laukataan vitutuksen ja elämään kuuluvien takaiskujen jälkeen ensimmäiseksi sossunluukulla pyytämässä rahaa, kun ei ihan juuri sillä hetkellä hotsita tehdä sitä tai tätä ja muutenkin on paha mieli.

 

Ei minua itseni niin kiinnosta, mutta tuo vauva. Hän kärsii tietysti myös ja sitä en kestä.

Alle vuoden ikäinen ei tajua, jos isällä on toinen nainen. Ja olithan ilmeisesti pohtinut eroa jo aiemmin? Miksi et mitenkään ole valmistautunut siihen? Tai ylipäätään tehnyt lasta jos eroa mietit?

 

Ei sun tarvi täällä keltään lupia kysellä. Tottakai sä otat sen avun ja tuen vastaan mitä saat ja rakennat elämän lapsesi kanssa. Tuki mitä yhteiskunnalta tarvit on kuitenkin tilapäistä, eikä mitään vuodesta toiseen loisena elämistä. Et sä tätä tilannetta pyytänyt etkä tiennyt odottaa, aina ei mene elämä niinkuin suunnitellaan. Ja selvitä tosiaan, olisko teillä oikeus jäädä lapsen kanssa siihen asuntoon. Ole vahva!

 

Ihan täys peesi tälle! Pelottavaa on myös se, että ap:n lailla ajattelevat (=yhteiskunta maksaa, kun mulle käy huonosti) yleensä siirtävät sen ajattelutavan jälkikasvuun ja kohta meillä on taas koko perhe sossuluukulla, kun ei ole koskaan tarvinnut kantaa itsestään minkäänlaista vastuuta. Mistään mielenterveyskuntoutujastahan ei ollut tässä kyse (vai?), vaan ihan normaalista ihmisestä, jolla jopa työpaikka on. Lapsi ei siihen kuole jos menee alle vuoden ikäisenä hoitoon, eikä tällaisissa erokriiseissä yleensäkään suuntana voi olla mikään pitkä sairasloma kun niin elämä nyt potkii. Oksettaa tällainen paapomisyhteiskunta, missä teillä on selkäranka hyvät ihmiset??

"Lapsi ei kuole jos menee alle vuoden ikäisenä hoitoon"...
Annas kun arvaan sun taustan; laitoit lapsesi hoitoon 9kk ikäisenä ja pärjäät yksin. Jos nyt katkeroittaa se,että jotkut on oikeasti niin fiksuja että hakevat yhteiskunnalta apua silloin kun tarvitsevat, niin niele sä oma katkeroitumisesi ja ole mielummin hiljaa.

Ja alle 1v on kyllä TODELLA pieni menemään hoitoon, siinä vaarantuu ihan sen lapsen psyykkinen kehitys, yhteiskunta tod.näk. maksaa laskun myöhemmin tästä masentuneesta yksilöstä, joka raukka on istunut päiväkodin lattialla tuntikausia,kun ei osaa vielä edes kävellä, ja kaipaa äitiään jokainen sekunti hoitopäivästä, sekä ihmettelee miksi hänet on hylätty.

 

Et sä tätä tilannetta pyytänyt etkä tiennyt odottaa, aina ei mene elämä niinkuin suunnitellaan. Ja selvitä tosiaan, olisko teillä oikeus jäädä lapsen kanssa siihen asuntoon. Ole vahva!

Eroa olen työstänyt mielessäni jonkun aikaa, että todennäköisesti ero tulossa, kun mies käyttää jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja alistaa.

Lapsihan on tuohon korttitaloon kannattanut tehdä?

 

Ei olisi pitänyt enää tulla lukemaan tätä ketjua. Jätän kommentoimatta näille muutamille nimimerkeille, tekstiä saisin vaikka kuinka, mutta nyt annan olla, ehkä parempi..

Mutta täytyy kysyä, olisiko todella parempi elää tässä suhteessa, jossa miehellä on toinen nainen? Ihan vaan sen takia, ettei tarvitse pyytää apua hetkellisesti toimeentuloon? Tai lähinnä uuden elämän rakentamiseen? Meillä yhteisiä vuosia takana lähes 8, lapsi ei tullut vahingossa, liian nopeasti tms.

Olen töihin ilmoittanut olevani vielä tämän vuoden poissa, en saa täysin yllättäen edes töitä aloitettua, sillä minulla on sijainen.

Joku kyseli, mikä tilanne. Valvoin koko yön miettien, mitä teen. Ja nyt tuntuu, kun tätä ketjua luen, että ehkä olisi parempi alistua tähän kohtaloon, jatkaa elämää samassa asunnossa ja kärsiä. Ei minua itseni niin kiinnosta, mutta tuo vauva. Hän kärsii tietysti myös ja sitä en kestä.

:hug: Ei tarvitse. Palaat sovitusti takaisin töihin sitten kun sen aika koettaa. Jos mies ei suostu asunnosta lähtemään niin alat etsiä omaa. Apua lastenvalvojalta saat elatuksen sopimiseen mikäli se ei miehen kanssa kaksin onnistu vaikkakin kannatan ehdottomasti vahvistettua sopimusta. Samoin tapaamisten kanssa. Kelalta saatkin kotihoidontukea, lapsilisää (tähän saat hakea korotuksen jos/kun asut lapsen kanssa kaksin) ja todennäköisesti asumistukea. Se saatko sossusta mitään riippuu toki tuloista. Takuuvuokraan ja mahdollisiin pakollisiin hankintoihin saatat saada apua. Aika auttaa, voimia!

 

[QUOTE="höpö";25578496]"Lapsi ei kuole jos menee alle vuoden ikäisenä hoitoon"...
Annas kun arvaan sun taustan; laitoit lapsesi hoitoon 9kk ikäisenä ja pärjäät yksin. Jos nyt katkeroittaa se,että jotkut on oikeasti niin fiksuja että hakevat yhteiskunnalta apua silloin kun tarvitsevat, niin niele sä oma katkeroitumisesi ja ole mielummin hiljaa.

.[/QUOTE]

Väärin arvattu. Lapsi oli kolmivuotiaaksi kotona. Mutta maksoimme sen _itse_. Säästöillä ja toisen palkalla.

 

Ja muistathan myös, että voit kysyä toisenlaistakin apua.. keskusteluun ja jaksamiseen.

 

[QUOTE="vieras";25578375]Kannattaisiko sun harkita ulkomaille muuttoa, kun kerran tunnut vihaavan hyvinvointivaltion toimintaa oikein kunnolla.[/QUOTE]

Jes! muuta ulkomaille- kortti otettu käyttöön. En usko, että kukaan on sitä mieltä, että hädässä olvia ei pitäisi auttaa. Pointtihan nyt vaan on se, että olisi hienoa, jos ihmiset ottaisivat sen verran vastuuta elämästään, että varautuisivat vähän ennlta niihin ikävämpiinkin asioihin.
Yksi ehkä helpoin tapa on säästää rahaa sen pahan päivän varalle. Ettei sitten kriisin tullessa tarvi kaiken muun lisäksi rahaa miettiä. Tuskin kukaan kuitenkaan siitä sossussa itkemisestä varsinaisesti nauttii.

 

[QUOTE="sasa";25578508]Väärin arvattu. Lapsi oli kolmivuotiaaksi kotona. Mutta maksoimme sen _itse_. Säästöillä ja toisen palkalla.[/QUOTE]

Jaa, ei tämä minulle ollutkaan...

 

Ei olisi pitänyt enää tulla lukemaan tätä ketjua. Jätän kommentoimatta näille muutamille nimimerkeille, tekstiä saisin vaikka kuinka, mutta nyt annan olla, ehkä parempi..

Mutta täytyy kysyä, olisiko todella parempi elää tässä suhteessa, jossa miehellä on toinen nainen? Ihan vaan sen takia, ettei tarvitse pyytää apua hetkellisesti toimeentuloon? Tai lähinnä uuden elämän rakentamiseen? Meillä yhteisiä vuosia takana lähes 8, lapsi ei tullut vahingossa, liian nopeasti tms.

Olen töihin ilmoittanut olevani vielä tämän vuoden poissa, en saa täysin yllättäen edes töitä aloitettua, sillä minulla on sijainen.

Joku kyseli, mikä tilanne. Valvoin koko yön miettien, mitä teen. Ja nyt tuntuu, kun tätä ketjua luen, että ehkä olisi parempi alistua tähän kohtaloon, jatkaa elämää samassa asunnossa ja kärsiä. Ei minua itseni niin kiinnosta, mutta tuo vauva. Hän kärsii tietysti myös ja sitä en kestä.

Älä välitä näistä idioottimaisista viesteistä, joita tässä ketjussa sikiää.
Tottakai muutat pois asunnosta, ja aloitat uuden elämän. Kotihoidontuella ja asumistuella pärjäät vallan mainiosti. Aika parantaa haavat, vuoden päästä voit lukea tätäkin ketjua naureskellen,että joillain toisilla voi olla näin idioottimaisia neuvoja sinulle!! Kaikke ahyvää vauvallesi ja sinulle, ja usko pois, ei vauvasi kärsi, hänellä on hyvä äiti, ja varmasti tulee tapaamaan isääkin jatkossa. Kaikki ei ole niin kauheaa miltä nyt vaikuttaa!!

 

[QUOTE="sasa";25578497]Lapsihan on tuohon korttitaloon kannattanut tehdä?[/QUOTE]

Juu ainahan kaikilla on takuut lapsia tehdessä, että kaikki tulee menemään aina ja ikuisesti hyvin? Kenellä meillä on elämässä mitään takuita? Lapsihan oli ap:lla kuitenkin suunniteltu ja pitkä suhde takana. Ei ne henkistä väkivaltaa käyttävät miehet sitä alusta alkaen tee.

Kamala tarve sulla on piinata ja piikitellä ap:ta.

 

ja sasa,alma ja näin se on,- voitte kaikki painua huitsin nevadaan, kyllä jostain löytyy maa, jossa teistäkin tulee onnellisia!Vaikka Argentiina tai Moldova.

Huomaa että ainakin sasa on mies, ja tunteeton sellainen, toivon että sulla ei ole lapsia. Et kykene asettumaan kenenkään asemaan, ja kun tulee vanhemmaksi, sellainen taito on aika tärkeä.

 

[QUOTE="sasa";25578508]Väärin arvattu. Lapsi oli kolmivuotiaaksi kotona. Mutta maksoimme sen _itse_. Säästöillä ja toisen palkalla.[/QUOTE]

Eli paljastit juuri itse että sasa ja näin se vaan on, on SAMA HENKILÖ.
Meneppä töihin jo. Nyt tuhlaat veronmaksajien rahaa ja omaa aikaa,kun täällä hengaat,
et ole tarpeeksi tehokas työntekijä.

 

[QUOTE="höpö";25578496]
Annas kun arvaan sun taustan; laitoit lapsesi hoitoon 9kk ikäisenä ja pärjäät yksin. Jos nyt katkeroittaa se,että jotkut on oikeasti niin fiksuja että hakevat yhteiskunnalta apua silloin kun tarvitsevat, niin niele sä oma katkeroitumisesi ja ole mielummin hiljaa.

Ja alle 1v on kyllä TODELLA pieni menemään hoitoon, siinä vaarantuu ihan sen lapsen psyykkinen kehitys, yhteiskunta tod.näk. maksaa laskun myöhemmin tästä masentuneesta yksilöstä, joka raukka on istunut päiväkodin lattialla tuntikausia,kun ei osaa vielä edes kävellä, ja kaipaa äitiään jokainen sekunti hoitopäivästä, sekä ihmettelee miksi hänet on hylätty.[/QUOTE]

Laitoin lapseni 1v2kk ikäisenä osa-aikaiseen hoitoon. En kasvata häntä yksin, vaan mieheni kanssa, mutta jos ero tulisikin, niin mieheni ja minä järjestäisimme asiat kuten nytkin, eli kaksivuotiaaksi asti osa-aikaisena hoidossa ja sitten vasta kokoaikaisena. Näistä asioista nimittäin tulee keskustella ennen sitä lapsen pukkaamista parisuhteeseen.

Jotkut lapset menee 9kk hoitoon, eikä se heitä "pilaa" tai aiheuta mitään vaurioita, kyllähän aiheesta olis tutkimustuloksia pilvin pimein jos näin olis, eikä kai tuo olis silloin edes laillista Suomessa. Joskus vaan on pakko toimia, kuten taloudellinen tilanne sanelee, eikä yrittää mennä siitä mistä aita on matalin.

Edelleenkin toivon, ettei sossu hyväksy tällaisessa tapauksessa muuta kuin
lainanannon uuden asunnon hankintaa varten, jos sitä lainaa ei mistään muualta saa. Ja nimenomaan LAINAN, eli sekin sitten tulisi maksaa takaisin.

 

[QUOTE="sasa";25578497]Lapsihan on tuohon korttitaloon kannattanut tehdä?[/QUOTE]

Olen miettinyt eroa joulukuun lopusta asti, eli reilu kuukauden. Silloin, kun päätimme tehdä lapsen ja kun olin raskaana, meillä oli kaikki hyvin, olimme onnellisia. Loppuraskaudessa toinen nainen käveli elämäämme, ensin kaikki oli ok, mutta pikkuhiljaa ovat ilmeisesti ihastuneet ja rakastuneet.

 

[QUOTE="sasa";25578508]Väärin arvattu. Lapsi oli kolmivuotiaaksi kotona. Mutta maksoimme sen _itse_. Säästöillä ja toisen palkalla.[/QUOTE]

Joten siksi sua harmittaa, että joku voi tehdä saman, mutta saada siihen yhteiskunnan tukea.

 

[QUOTE="sasa";25578325]Avain sana _itse_. Tarkoittaa yleensä työtä tekemällä, josta saa rahaa, jolla _itse_ hoidetaan oman elämän käänteet.

Missä yhteiskunta säästää, jos nyt maksetaan tonni kotonaolosta, kun AP:tä vituttaa miehen pettäminen?

Onneksi kohta loppuu rahat, niin tämä paapominen loppuu omaan mahdottomuuteensa, koska minkään kansakunnan kukkaro ei tuollaista kestä.[/QUOTE]

Ehkä tonni yhteensä kotihoidotuki+asumistuki.
Mä kyllä puhuin tonnista, että sen verran maksaa yhteiskunnalle yhden lapsen HOITO päiväkodissa. Joten mitä eroa on maksaako yhteiskunta sun lapses hoitopaikan, vai äidille siitä että hoitaa omia kersojaan? Eikö lapsen kannalta ole kuitenkin paras että saa olla oman äitinsä kanssa? Ai niin mutta ethän sä osaa ajatella lapsen parasta....turha kysyä sulta...

 

Laitoin lapseni 1v2kk ikäisenä osa-aikaiseen hoitoon. En kasvata häntä yksin, vaan mieheni kanssa, mutta jos ero tulisikin, niin mieheni ja minä järjestäisimme asiat kuten nytkin, eli kaksivuotiaaksi asti osa-aikaisena hoidossa ja sitten vasta kokoaikaisena. Näistä asioista nimittäin tulee keskustella ennen sitä lapsen pukkaamista parisuhteeseen.

Jotkut lapset menee 9kk hoitoon, eikä se heitä "pilaa" tai aiheuta mitään vaurioita, kyllähän aiheesta olis tutkimustuloksia pilvin pimein jos näin olis, eikä kai tuo olis silloin edes laillista Suomessa. Joskus vaan on pakko toimia, kuten taloudellinen tilanne sanelee, eikä yrittää mennä siitä mistä aita on matalin.

Edelleenkin toivon, ettei sossu hyväksy tällaisessa tapauksessa muuta kuin
lainanannon uuden asunnon hankintaa varten, jos sitä lainaa ei mistään muualta saa. Ja nimenomaan LAINAN, eli sekin sitten tulisi maksaa takaisin.

Kai tajuat, ettei se mitä on puhuttu kuitenkaan aina pidä paikkaansa? Mieli muuttuu, ihmiset muuttuu. Sasa sekä sinä kasvatitte lasta kotona yhdessä miehen kanssa ja toinen oli se joka toi rahaa kotiin. Ihanaahan se on jos asiat pysyy ja menee näin. Asia on eri kun jätetään toinen vanhempi hoitamaan asiat yksin. Mekin puhuttiin miehen kanssa aikanaan näistä, mut ei se sit käytännössä niin mennyt. On jäänyt elatusmaksut maksamatta yms. Valitettavasti sekin ihminen jota pidät vastuuntuntoisena aikuisena voi osoittautua erotilanteessa ihan muuksi. Mutta jos asiat oikeasti luonnistuu hyvin myös erotilanteen sattuessa on se kerrassaan hienoa!

 

[QUOTE="vieras";25578631]Ehkä tonni yhteensä kotihoidotuki+asumistuki.
Mä kyllä puhuin tonnista, että sen verran maksaa yhteiskunnalle yhden lapsen HOITO päiväkodissa. Joten mitä eroa on maksaako yhteiskunta sun lapses hoitopaikan, vai äidille siitä että hoitaa omia kersojaan? Eikö lapsen kannalta ole kuitenkin paras että saa olla oman äitinsä kanssa? Ai niin mutta ethän sä osaa ajatella lapsen parasta....turha kysyä sulta...[/QUOTE]

Varsinkin tuossa tilanteessa, kun äiti ja isä eroaa, toisi hoitoon vieminen vähän turhan paljon muutosta ja stressiä noin pienen elämään. Äidin lähellä on varmasti paras tuossa tilanteessa. Muutaman kuukauden päästä on varmasti jo eri tilanne, äiti on saanut elämän järjestykseen ja tasaantumaan.

 

[QUOTE="vieras";25578592]Joten siksi sua harmittaa, että joku voi tehdä saman, mutta saada siihen yhteiskunnan tukea. [/QUOTE]

Totta. Se harmittaa, että yhteiskunnassamme on yhä enemmän vapaamatkustajia, joiden haluamisia työssä käyvät veronmaksajat joutuvat kustantamaan.

Itse olen sitä mieltä, että jokaisenpitäisi vastata itse omasta ja perheensä elatuksesta. Koska siitä on tullut huono ja arvosteltava asia?

 

Pakko vielä kommentoida sen verran, että miksei lapsen isä voi kustantaa äidin kotonaoloa? Kun hänhän sen tilanteen aiheutti ylipäänsä pettämällä? Onko aloittaja käynyt mielessä laittaa mies maksamaan yhteiskunnan sijaan?

 

[QUOTE="sasa";25578670]Totta. Se harmittaa, että yhteiskunnassamme on yhä enemmän vapaamatkustajia, joiden haluamisia työssä käyvät veronmaksajat joutuvat kustantamaan.

Itse olen sitä mieltä, että jokaisenpitäisi vastata itse omasta ja perheensä elatuksesta. Koska siitä on tullut huono ja arvosteltava asia?[/QUOTE]

Mun mielestä ne "vapaamatkustajat" ovat vähän eri asia, kun ne jotka tilapäisesti tarvii apua, kun elämään tulee muutoksia. On ihan eri asia vierastaa työtä ja loisia vuosikaudet, kun erota ja järjestää elämäänsä uudelleen pienen lapsen kanssa.

 

Mun mielestä ne "vapaamatkustajat" ovat vähän eri asia, kun ne jotka tilapäisesti tarvii apua, kun elämään tulee muutoksia. On ihan eri asia vierastaa työtä ja loisia vuosikaudet, kun erota ja järjestää elämäänsä uudelleen pienen lapsen kanssa.

Kommenttini koskikin laajemmin palstalla olevaa asenneilmastoa.