mies ja yllätysraskaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Te ketkä olette raskautuneet ilman että lapsi sillä hetkellä on olisi ollut suunnitelmissa, millä tavalla mies on suhtautunut? Ja jos suhtautuminen alussa ei ole ollut kovin innostunut niin miten on muuttunut raskauden edetessä?
 
oli eka sitä mieltä että pidetään, soitti siskolleen että hänestu tulee isä. sitten pisti enonsa puhumaan mulle ja sitten tämä eno haukku mun maan rakoon. sitten oli taas että kiva homma. sitten ku olin n. 5-6 kuulla niin taas tuli puhe että oisinhan voinut tehdä abortin. sitten oli taas innoissaan ja tuli synnytykseen. sitten taas vaihtelevasti. nyt vaatii että tapaa lasta omilla ehdoillaan mutta ei ole kysellyt kuulumisia nyt 4 viikkoon.. :whistle: näin täällä.. :D mut mun tapaus onkin aika kärki päätä vissiin.. toivottavasti mies ottaa hyvin, niitäkin helmiä löytyy varmana! :)
 
itse asiassa mä en edes tiedä vielä olenko raskaana... pieni "pelko" vain on. Nyt kun ite oon asiaa miettiny ja mielessä pyörittäny niin olis kyllä ihana juttu jos olisinkin. MUTTA miehen reaktiota alustavasti tunnustelin eikä kivalta kuullostanut :( abortti ei olisi missään nimessä meillä ratkaisu mut eipä tuo kovin onnelinenkaan taitas olla.
 
Niin hirveältä kun se nyt kuullostaakin, niin en ollu minäkään onneni kukkuloilla sillon reilut 7 vuotta sitten, kun tajusin olevani raskaana. Mutta onneksi odotusaika on pitkä ja mieli ehtii muuttua. Abortti ei ollut mulle vaihtoehto. Ja en tietenkään luopuis tytöstäni nyt.

Onko teille tulossa eka lapsi vai joko lapsia on? Osaatko arvella miksi mies on vastaan? Päätös (jos siis raskaana olet) on nimenomaan sun. Teet, niin ku oikealta tuntuu. Mies sit joko sopeutuu tai ei.
 
meidän esikoinen oli tuollainen "yllätys".
mies mietti asiaa paljon ja ilmoitti että tottakai pidetään. sitten mulle vasta tuli paniikki ja mietin asiaa ja päädyin samaan.
TOTTAKAI annetaan tulla :heart: ja niin rakashan tuo on kyllä että ihan oikein tehtiin.. :heart:

oltiin tunnettu tosi vähän aikaan, siitä miettiminen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu:
Niin hirveältä kun se nyt kuullostaakin, niin en ollu minäkään onneni kukkuloilla sillon reilut 7 vuotta sitten, kun tajusin olevani raskaana. Mutta onneksi odotusaika on pitkä ja mieli ehtii muuttua. Abortti ei ollut mulle vaihtoehto. Ja en tietenkään luopuis tytöstäni nyt.

Onko teille tulossa eka lapsi vai joko lapsia on? Osaatko arvella miksi mies on vastaan? Päätös (jos siis raskaana olet) on nimenomaan sun. Teet, niin ku oikealta tuntuu. Mies sit joko sopeutuu tai ei.

Lapsi olisi ensimmäinen yhteinen. Mulla yksi edellisestä suhteesta. Syy siihen miksi mies olisi vastaan on ymmärrettävä ja yksinkertainen: hän ei vielä koe olevansa valmis. Lisäksi seurusteltu on vasta vuoden päivät. Sikäli kyllä ymmärrän miestä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja PulttiBois:
meidän esikoinen oli tuollainen "yllätys".
mies mietti asiaa paljon ja ilmoitti että tottakai pidetään. sitten mulle vasta tuli paniikki ja mietin asiaa ja päädyin samaan.
TOTTAKAI annetaan tulla :heart: ja niin rakashan tuo on kyllä että ihan oikein tehtiin.. :heart:

oltiin tunnettu tosi vähän aikaan, siitä miettiminen..

saanko kysyä kuinka vähän aikaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja PulttiBois:
meidän esikoinen oli tuollainen "yllätys".
mies mietti asiaa paljon ja ilmoitti että tottakai pidetään. sitten mulle vasta tuli paniikki ja mietin asiaa ja päädyin samaan.
TOTTAKAI annetaan tulla :heart: ja niin rakashan tuo on kyllä että ihan oikein tehtiin.. :heart:

oltiin tunnettu tosi vähän aikaan, siitä miettiminen..

saanko kysyä kuinka vähän aikaa?


toki saat. olimme tunteneet/tapailleet vasta 3kk kun poika ilmoitti tulostaa.
molemmille oli ensimmäinen.
*siitäkin on jo ikuisuus aikaa* =)

*muoks*
juuri eilen tuli 6v yhdessäoloa täyteen ja kolmas syntyy hetkenä minä hyvänsä meille.. :heart: :D
 
Meidän kolmonen on vahinko. Mies tiesi, että tahdon kolmannen lapsen ja hän oli tehnyt selväksi, että ei tahdo eikäainakaan sillä hetkellä edes harkitse asiaa. Ehkäisy oli kuitenkin hiukan hataralla eli kondomia ei laitettu heti yhdynnän alussa.

Sitten kun tulin raskaaksi niin olin itse onnellinen, mutta pelkäsin miehen reaktiota. Tarkoitukseni oli kertoa, kun olen tehnyt uuden testin ja varmistunut asiasta. Ekaan tuli vain haamu,mutta tiesin jo kahden raskauden kokemuksella, että plussa sekin on. Venytin kuitenkin kertomista sen päivän verran. Kävi kuitenkin niin, että mies aamulla näki vahingossa testipaketin roskiksessa ja tuli suoraan kysymään. Olin itse vielä nukkumassa.

Kaksi päivää mies oli hiljaa ja mietti. Sitten otti itse asian puheeksi ja puhuttiin se mitä piti puhua. Eli ei nyt niin ihmeellistä puhuttavaa, koska selvää oli että mikään abortti ei tule kysymykseenkään. Sen jälkeen odotus jatkui kuten kaksi aiempaakin. Kenellekään ei kerrottu, että kyseessä oli vahinko eikä kukaan osannut sellaista edes epäillä.

Ja kun kolmas lapsemme syntyi niin mies on ollut häneen aivan yhtä rakastunut kuin kahteen aiempaankin. Eikä siis kertaakaan ole missään vaiheessa tullut edes puheeksi se, että asiaa ei suunniteltu.
 
Me oltiin seurusteltu 4 vuotta kun vauva ilmoitti tulostaan. Mies oli ehdottomasti abortin kannalla mutta pidin pääni ja pidin vauvan. Raskausaika oli hirveetä. Mies kieltäytyi kuuntelemasta tai osallistumasta mihinkään vauvaan liittyvään, erossakin oltiin. Lopulta kun vauva syntyi, mieskin rakastui siihen ja yhdessä ollaan jatkettu eteenpäin. En suosittele kokeilemaan sopeutuuko mies vauvaan vai ei tai luottamaan siihen että kyllä se sitten kun se vauva syntyy. Iloisia ollaan molemmat, että päätin vauvan pitää mutta rankkaa se oli molemmille.
 
Ensimmäisenä tuli muutama kirosana:laugh:
oltiin oltu yhessä vasta puoli vuotta ja lähes eroamassa
Ja kyllähän tuo kuulema oli muutaman kerran miettiny, et ei tää voi olla totta..
Mutta sitten alkoi järjestelemään asiota ja osti mm. kodin meille

Varmaan siinä vaiheessa, kun ekan kerran tunsi vauvan potkut viimeinkin tajus, et ei hitsi, hän saa lapsen :heart:



 
Miehen ensireaktio oli "voi vittu". Ei niinkään vauvan takia, vaan siksi että hän kärsi tuolloin tosi pahasta peliriippuvuudesta, ja oltiin eroamassa sen takia. Mies sanoi, että eihän hän pysty huolehtimaan edes itsestään ja yhdestä lapsesta, miten sitten kahdesta. Meillä oli ehkäisy, sitä käytettiin, mutta se petti.

Minä taas totesin että raskaus on yksi asia ja miehen peliriippuvuus on toinen, eikä ne liity toisiinsa millään lailla, joten aborttia en edes harkinnut.

Raskausaikana jätettiin eropaperit ja miehelle hankittiin oma asunto, jonne hän ei sitten koskaan muuttanut, koska sai riippuvuuteensa apua ja tilanne muuttui paremmaksi. Loppuraskaudessa hän odotti vauvaa jo innoissaan, oli synnytyksessä täysillä mukana, ja on rakastanut poikaansa ensi sekunnista alkaen enemmän kuin kukaan isä voi lastaan rakastaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Te ketkä olette raskautuneet ilman että lapsi sillä hetkellä on olisi ollut suunnitelmissa, millä tavalla mies on suhtautunut? Ja jos suhtautuminen alussa ei ole ollut kovin innostunut niin miten on muuttunut raskauden edetessä?

Tota... Ekan kanssa oli ihan paniikissa. No, ekan kanssa sitä pelkää kai eniten. Toka oli suunniteltu. Kaksosista tein testin ja viestitin miehelle et OLEN RASKAANA, ENKÄ VITSAILE! Tjsp ja tuohon lisätään vielä kirosanat.

Hankin keskeytykseen lähetteen, mutta siinä lääkäri hoksas, että kaksi sikiötä kohdussa. Sain viikon (vai 2 vkon) päähän kaavinta-ajan, koska kaksosia ei voinu lääkkeellisesti poistaa.

Samana päivänä päätettiin, että kaksoset meille tulee. =) Raskausaika taas oli yhtä kaaosta, mutta hyvin se lopulta päättyi.
 
Kuopus kun ilmoitti tulostaan, miestä pelotti eniten että siinä olisi jotain vikaa, kun oli hormonikierukkaehkäisy käytössä. Kun selvisi ettei pitäis olla mitään hätää, alistui kohtaloonsa niinkuin minäkin ja alkoi suunnittelemaan vauvakamppeiden hankkimista :D
 
Tällä hetkellä odotan kolmatta ja tämä on yllätys raskaus. Molempien oli aluksi todella vaikea suhtautua asiaan ja minun on edelleenkin. Nyt rv 29 ja pikku hiljaa alan sopeutumaan. Tämä lapsi sai alkunsa lähes tyhjästä ja mahdottomana päivänä. Minä oli jo ennen raskautta terveydellisesti heikossa kunnossa joten nyt vielä pahemmassa.

Mies suhtautui alusta asti asiaan jotenkin paremmin kuin minä. Minä inhosin raskauttani ekat 2-3 kk.
 
ensin oli järkyttynyt ja katseli testiä pari minuuttia, sitten oli ihan innoissaan. =) :heart:

mulla on siitäkin ihana mies, että on niin samanlainen mun kanssa. otetaan elämä vastaan sellaisena kun tulee, eikä vedetä paniikkia päälle jos tapahtuu jotain suunnittelematonta. :)
 

Similar threads

M
Viestiä
14
Luettu
412
V
Viestiä
4
Luettu
625
Aihe vapaa
vierailija
V
I
Viestiä
110
Luettu
2K
Aihe vapaa
lue oma tekstis
L
E
Viestiä
24
Luettu
2K
V

Yhteistyössä