Mies ja sen erillinen elämä.

[Pohjolasonmukavoo]

Eli eläisittekö tässä suhteessa ja jos niin mitä tekisitte tilanteessani? Jos eroa ei lasketa.

Mies lähtee töihin klo. 7-9.00. Tulee takaisin kaverin kautta joskus illalla parhaimmillaan vasta esikoisen nukkumaan menon aikaan joka on klo. 20-21.00. Jos tulee suoraan kotiin töistä (klo.16.00) istuu hän koneella ja mörähtelee vastauksia lapsille ja minulle. Voi olla niin kiinni ruudussa, että joutuu kysymään kerran tai kaksi uudestaan mitä on sanottu.
Minä olen tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisenä. Seksiä meillä ei ole enään kuukausiin harrastettu niinkuin ennen. Syyksi sanoo väsymyksen. Ennen tuli harrasteltua useampaan otteeseen viikossa.

Muutenkaan häntä ei kiinnosta keskustella mistään tai jos kiinnostaa, minä puhun ja hän vastaa mmhmh, joo o, jaa, kyllä. Ja joskus sieltä voi tulla joku lausekkin mutta harvoin saan aikaseksi mitään syvällistä. Huom, taas minä. Mies ei puhuis mulle varmaan koskaan jos en itse alottais keskustelua.

Olen kotiäitinä ja rahani (kaikki, joka sentti) menee kodin laskuihin ja lasten juttuihin. Itselleni en saa ostettua kuin tilille netistä ja nyt olenkin tiliveloissa kurkkuani myöten. Kavereita mulla ei ole. Kiitos sen, etten voi lähteä mihinkään kahden uhmaikäisen kanssa. Ja kaverit ei tosiaan jaksa täällä käydä aina. Mies ei anna mulle hemmottelu rahaa koskaan, vaan aina on kuulemma tiukkaa.
Omaan harrastukseensa voi kulua vuodessa monta tonnia rahaa. Muhun kuluu se 100 vaikka mies "joutuukin" antamaan ruoka rahaa, koska mun rahat ei riitä koko kuun ruokiin ja sillä sitten kuittaantuu mun ostokset.

Joskus tosi harvoin, mies on läsnä ja hyvinkin rakastava ihminen mutta kuin musta tuntuu, ettei häntä meidän elämä kiinnosta, oma vaan. Yritin vuosi sitten lähteä opiskelemaan, mutta se loppui siihen kun ei ole varaa lähteä. Mies kieltäytyi maksamasta lasten hoitomaksuja, koska niistä tulisi täydet ja se on paljon.
Kouluun ei olisi matkaa kamalasti, mutta bussi kuluihin menisi silti ja ne hoitomaksut jäis mun kontolle. Kai se maksaisi joskus niitä, mutta ei mulla olis kertaakaan varaa maksaa, en edes saa niin paljoa rahaa mistään.

Töitä en saa. Ja mies vakuuttaa mulle, ettei mun kannata lähteä 9e/h töihin monen kymmenen kilometrin päähän.

Huhu. Aika paljon tekstiä mutta sain purettua täyttä sydäntäni.

 

[Mep]

Voin vaan kysyä, millainen mies oli ennen lapsia?
Kummallisen valinnan olet tehnyt.

 

["joo"]

ja huh!:Oihan kuin mä olisin mun miehestä kirjottanu ton:Oja oon myöskin täynnä sen jatkuvia menoja ja omaa yksityistä elämää joka vie kaiken minulta ja lapselta

 

[ap.]

Voin vaan kysyä, millainen mies oli ennen lapsia?
Kummallisen valinnan olet tehnyt.

Mies oli huomaavainen, hellä, kuunteleva ja kaikin puolin päinvastainen, kuin nyt toisen lapsen jälkeen. Ekasta lapsestaan oli innoissaan ja mukana hommassa mutta toisen synnyttyä, hän alko tällaiseksi ja huomasin sen itse vasta äsken, että näin on ollut jo kauan.

 

[...]

Ei tuohon nyt osaa oikein mitään sanoa, kuin että yritä nyt sen verran ryhdistäytyä, että hankit oman elämän. Itse jättäisin tuollaisen miehen heti, mutta jos et siihen pysty, niin yritä nyt ainakin jotain omaa hankkia elämääsi. Sinuna aloittaisin vaikka siitä työpaikasta. Ihan sama miten pieni palkka siinä olisi, saisit kuitenkin enemmän kuin nyt ja se olisi askel vähän itsenäisempään elämään.

 

[Karju]

Kysyppä siltä, paljon on valmis elatusmaksuja maksamaan, jos nyt vaikka tajuaisi missä mennään.

 

[Mep]

Ei tuohon nyt osaa oikein mitään sanoa, kuin että yritä nyt sen verran ryhdistäytyä, että hankit oman elämän. Itse jättäisin tuollaisen miehen heti, mutta jos et siihen pysty, niin yritä nyt ainakin jotain omaa hankkia elämääsi. Sinuna aloittaisin vaikka siitä työpaikasta. Ihan sama miten pieni palkka siinä olisi, saisit kuitenkin enemmän kuin nyt ja se olisi askel vähän itsenäisempään elämään.

Peesi! Halusitteko molemmat sitä toista lasta?
Vaarallisinta on jäädä "tyhjän päälle" miehen varaan.

 

[ap.]

Peesi! Halusitteko molemmat sitä toista lasta?
Vaarallisinta on jäädä "tyhjän päälle" miehen varaan.

Kyllä. Lapsi oli odotettu miehenkin puolelta aina raskauden puoliväliin. Sen jälkeen alkoi irtaantuminen. Pitempiä työpäiviä, enemmän aikaa kavereillaan. Tietokoneella aikaa kului tuhottomasti.
Mies ei itse osaa selittää tilannetta mitenkään. Ja kuinka ollakkaan, lupaa koittaa parantaa tilannetta. Mutta ei tää oo muuttunut ku pahemmaksi.
Työpäivien piteneminen ei tietenkään haitannut, mutta tuntui siltä kuin olisi vältellyt kotiin tuloa.

 

[_____]

Todella yksin joudut kyllä tuossa parisuhteessa olemaan!

Itse en jäisi katsomaan millaiseksi tilanne vielä kehkeytyy, vaan eroaisin.

 

[vapaa ja onnellinen]

Miksi sä olet tollasessa suhteessa? En keksi yhtäkään syytä. Itellä oli vähän vastaava tilanne aikoinaan ja päätin pelastaa ennemmin omanarvontuntoni ja mielenterveyteni kuin paskan suhteen, jossa lapsi olisi joutunut kasvamaan.

Sähän oot käytännössä kotiorja: vähä palkkanen ja muutenkin ala-arvonen. Ja sellaseksi jäät, koska mies ei varmasti halua sua kodin ulkopuolelle töihin. Sähän saattasit tajuta, ettei elämän tarvitse olla pelkkää paskaa.

 

["mä"]

Olisko ukko masentunu?

 

[ap.]

[QUOTE="mä";23539819]Olisko ukko masentunu?[/QUOTE]

Paha mennä sanomaan, kun en saa yhteyttä mieheen.

 

[_____]

[QUOTE="mä";23539819]Olisko ukko masentunu?[/QUOTE]

Tollasen kohtelun kohteena olevan ei kyllä mielestäni tarvii mitään miehen mahdollisia masennuksia alkaa kelaamaan.

 

[...]

Vai oisko sillä toinen nainen? Missä oikeesti on iltaisin kun "kaverilla"?

 

[rrrrrrrrrrr]

No ota ero ja rakenna kiva elämä itselle ja lapsille. Mihin tuommoista ukkoa tarvitsee?

 

[ap.]

Vai oisko sillä toinen nainen? Missä oikeesti on iltaisin kun "kaverilla"?

Niin, mä en tiedä sanoa. Perjaatteessa merkit vois olla siihenkin suuntaan. Varsinkin kun mun miehelle seksi on tärkeetä.

 

["vieras"]

Ihan oikeesti... ei voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen 2000-luvulla ja ns. sivistysvaltiossa joutuu tuollaiseen tilanteeseen! Miten kukaan suostuu kotiorjaksi

 

[et ole tosissasi]

[QUOTE="mä";23539819]Olisko ukko masentunu?[/QUOTE]

Ahaa, jos on masentunut, saa käyttäytyä täysin muista piittaamatta, olla itsekäs, itsekeskeinen, olla muille töykeä ja epäkohtelias .... Nyt oikeasti, mietipä ihan itseksesi omasa pienessä päässäsi, voiko sairauden verukkeella oikeasti toimia niin ja jos voi, onko muilla ihmisillä - läheisilläkään - minkäänlaista velvollisuutta jäädä katsomaan sellaista ja olla sellaisen käytöksen kohteena. Vai yrititkö jatkaa aloittajalle, että tämän tulisi vielä tukea omaa p*skakasaansa ennemmin kuin hankkia hyvä elämä itselle ja lapsille?

 

[älä nyt sinäkin aloita]

Niin, mä en tiedä sanoa. Perjaatteessa merkit vois olla siihenkin suuntaan. Varsinkin kun mun miehelle seksi on tärkeetä.

Jos aikuinen mies ei huolehdi lapsistaan, niin en millään käsitä, miksi vaimon tehtävä olisi kaksin verroin huolehtia miehestä. Tällöinhhän naisella on kaksinkertainen vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Aikuinen mies pärjää kyllä aivan hyvin itsekseenkin, olipa masentunut tai ei. Ainakaan fiksu miehesi ei ole, jos vaikka mielisairas olisikin. Masentuneet ihmiset eivät yleensä ole inhottavia ihmisiä muille vaan pikemminkin helposti alistuvia ja ikäviä ennen kaikkea itseään kohtaan.

 

[c]

Olisko sulla joku paikka mihin mennä, esim. vanhempiesi luokse tms? Jättäisit vain lapun kotiin pöydälle, että "lähdin lasten kanssa hiukan miettimään asioita ja elämää..." . Siinä voisi sitten mies hiukan itsekin miettiä kun töistä tai muilta menoiltansa kotiutuu, että mitä sitä elämältään tahtoo.

Saattaa meinaa olla, että mies oikeasti herätäkseen tarvitsee jotain tuollaista. Huomaa siis ihan konkreettisesti, että sinä et aio jatkaa näin, vaan haluat asioihin muutoksen. Ja huomaa, että jos asiat ei muutu, hän voi menettää sinut ja lapset... jos ei tuokaan tehoa, niin sitten varmaan jo kannattaa miettiä eroa...

 

[Kkkkkk]

Kyllä tuossa tilanteessa täytyisi tosiaan koittaa miestä herätellä ja varmaan tässä tapauksessa vielä radikaalilla tavalla.

Joku ehdotti, että lähdet hetkeksi pois "miettimään" tilannetta, juuri näin minä toimisin! Taitaisin jättää vielä hyvin näkösälle tietoa elatumaksujen määräytymisestä jne.

Yh:na oikeasti taloudellinen tilanteesi olisi huomattavasti turvatumpi, vaikket olisi töissäkään. Lapsilisiin saat yh-korotukset, asumistuen, elatusmaksut mieheltä ja lisäksi vielä sen opintotuen jos innostuisit opiskelemaan. Kaiken lisäksi lapset pääsisivät todennäköisesti ilmaiseksi päivähoitoonkin opiskelijan tuloilla. Ja ehkäpä lapset olisivat isällään joka toinen viikonloppu ja saisit sitä omaa aikaa. Tiedän, ettei ero ollut oikeasti sinulle vaihtoehto, mutta sitä kyllä kannattaisi ihan oikeastikkin miettiä.

 

[Molleri]

Taas tämä klassinen tilanne, jossa mies käy töissä ja tekee rahoillaan/ajallaan mitä huvittaa sillä aikaa kun nainen on kotona lasten kanssa, pesee pyykit ja laskee riittääkö eurot lapsilisään asti.

Nyt nainen! Ukko ruotuun tai ota kamat ja lähde. Perhe on yhteinen "projekti" johon mies on omasta tahdostaan alkanu. Jos ei huvita niin olet taatusti onnellisempi ilman tätä miestä.

 

["vieras"]

Kuulostaa vähän samalta kuin mitä meillä oli ennen eroa. Sillä erotuksella että mies oli työtön, mutta aika kului silti kavereilla tai tietokoneella. (Toivotuista) lapsistaan ei ollut kiinnostunut eikä myöskään minusta tai edes mistään perheen yhteisistä jutuista. Mun olisi pitänyt kaikki maksaa ja palvoa maata miehen jalkojen alla. Ei tullut mitään joten erottiin ja nyt elämä hymyilee.