P
Pohjolasonmukavoo
Vieras
Eli eläisittekö tässä suhteessa ja jos niin mitä tekisitte tilanteessani? Jos eroa ei lasketa.
Mies lähtee töihin klo. 7-9.00. Tulee takaisin kaverin kautta joskus illalla parhaimmillaan vasta esikoisen nukkumaan menon aikaan joka on klo. 20-21.00. Jos tulee suoraan kotiin töistä (klo.16.00) istuu hän koneella ja mörähtelee vastauksia lapsille ja minulle. Voi olla niin kiinni ruudussa, että joutuu kysymään kerran tai kaksi uudestaan mitä on sanottu.
Minä olen tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisenä. Seksiä meillä ei ole enään kuukausiin harrastettu niinkuin ennen. Syyksi sanoo väsymyksen. Ennen tuli harrasteltua useampaan otteeseen viikossa.
Muutenkaan häntä ei kiinnosta keskustella mistään tai jos kiinnostaa, minä puhun ja hän vastaa mmhmh, joo o, jaa, kyllä. Ja joskus sieltä voi tulla joku lausekkin mutta harvoin saan aikaseksi mitään syvällistä. Huom, taas minä. Mies ei puhuis mulle varmaan koskaan jos en itse alottais keskustelua.
Olen kotiäitinä ja rahani (kaikki, joka sentti) menee kodin laskuihin ja lasten juttuihin. Itselleni en saa ostettua kuin tilille netistä ja nyt olenkin tiliveloissa kurkkuani myöten. Kavereita mulla ei ole. Kiitos sen, etten voi lähteä mihinkään kahden uhmaikäisen kanssa. Ja kaverit ei tosiaan jaksa täällä käydä aina. Mies ei anna mulle hemmottelu rahaa koskaan, vaan aina on kuulemma tiukkaa.
Omaan harrastukseensa voi kulua vuodessa monta tonnia rahaa. Muhun kuluu se 100 vaikka mies "joutuukin" antamaan ruoka rahaa, koska mun rahat ei riitä koko kuun ruokiin ja sillä sitten kuittaantuu mun ostokset.
Joskus tosi harvoin, mies on läsnä ja hyvinkin rakastava ihminen mutta kuin musta tuntuu, ettei häntä meidän elämä kiinnosta, oma vaan. Yritin vuosi sitten lähteä opiskelemaan, mutta se loppui siihen kun ei ole varaa lähteä. Mies kieltäytyi maksamasta lasten hoitomaksuja, koska niistä tulisi täydet ja se on paljon.
Kouluun ei olisi matkaa kamalasti, mutta bussi kuluihin menisi silti ja ne hoitomaksut jäis mun kontolle. Kai se maksaisi joskus niitä, mutta ei mulla olis kertaakaan varaa maksaa, en edes saa niin paljoa rahaa mistään.
Töitä en saa. Ja mies vakuuttaa mulle, ettei mun kannata lähteä 9e/h töihin monen kymmenen kilometrin päähän.
Huhu. Aika paljon tekstiä mutta sain purettua täyttä sydäntäni.
Mies lähtee töihin klo. 7-9.00. Tulee takaisin kaverin kautta joskus illalla parhaimmillaan vasta esikoisen nukkumaan menon aikaan joka on klo. 20-21.00. Jos tulee suoraan kotiin töistä (klo.16.00) istuu hän koneella ja mörähtelee vastauksia lapsille ja minulle. Voi olla niin kiinni ruudussa, että joutuu kysymään kerran tai kaksi uudestaan mitä on sanottu.
Minä olen tärkeysjärjestyksessä ehkä viimeisenä. Seksiä meillä ei ole enään kuukausiin harrastettu niinkuin ennen. Syyksi sanoo väsymyksen. Ennen tuli harrasteltua useampaan otteeseen viikossa.
Muutenkaan häntä ei kiinnosta keskustella mistään tai jos kiinnostaa, minä puhun ja hän vastaa mmhmh, joo o, jaa, kyllä. Ja joskus sieltä voi tulla joku lausekkin mutta harvoin saan aikaseksi mitään syvällistä. Huom, taas minä. Mies ei puhuis mulle varmaan koskaan jos en itse alottais keskustelua.
Olen kotiäitinä ja rahani (kaikki, joka sentti) menee kodin laskuihin ja lasten juttuihin. Itselleni en saa ostettua kuin tilille netistä ja nyt olenkin tiliveloissa kurkkuani myöten. Kavereita mulla ei ole. Kiitos sen, etten voi lähteä mihinkään kahden uhmaikäisen kanssa. Ja kaverit ei tosiaan jaksa täällä käydä aina. Mies ei anna mulle hemmottelu rahaa koskaan, vaan aina on kuulemma tiukkaa.
Omaan harrastukseensa voi kulua vuodessa monta tonnia rahaa. Muhun kuluu se 100 vaikka mies "joutuukin" antamaan ruoka rahaa, koska mun rahat ei riitä koko kuun ruokiin ja sillä sitten kuittaantuu mun ostokset.
Joskus tosi harvoin, mies on läsnä ja hyvinkin rakastava ihminen mutta kuin musta tuntuu, ettei häntä meidän elämä kiinnosta, oma vaan. Yritin vuosi sitten lähteä opiskelemaan, mutta se loppui siihen kun ei ole varaa lähteä. Mies kieltäytyi maksamasta lasten hoitomaksuja, koska niistä tulisi täydet ja se on paljon.
Kouluun ei olisi matkaa kamalasti, mutta bussi kuluihin menisi silti ja ne hoitomaksut jäis mun kontolle. Kai se maksaisi joskus niitä, mutta ei mulla olis kertaakaan varaa maksaa, en edes saa niin paljoa rahaa mistään.
Töitä en saa. Ja mies vakuuttaa mulle, ettei mun kannata lähteä 9e/h töihin monen kymmenen kilometrin päähän.
Huhu. Aika paljon tekstiä mutta sain purettua täyttä sydäntäni.