Felicity
Tämä lienee ikuisuusaihe, mutta missä menee raja "normaaliin" miehen äitirakkauteen/-riippuvuuteen? Menimme viime la kihloihin, sormukset vaihdettiin ti. Nyt koko homma tuntuu lähinnä farssilta, eilen oli eka riita ja olen itkuinen ja onneton. Muutenkin tuntuu, että koo suhde on väljähtänyt ajat sitten, välillä tuntuu, ettei mitään suhdetta edes ole ollutkaan. Olemme eläneet kaukosuhteessa ulkomaillaopiskeluni takia, mikä ei asiaa auta. Mies on ylisäästäväinen eikä soita minulle opiskelumaahani IKINÄ. Suomeen palasin 17.5 joten siitä asti olemme yrittäneet taas tottua yhteiseloon.
Nyt viikolla miehen äiti soitti, että ovat lähdössä viikonloppuna matkalle joten voisimmekohan mennä talonvahdeiksi. Poikaystävä oitis esitti asian minulle perusteluineen, voisin kuulemma ottaa kannettavan tietokjoneen mukaan ja tehdä opiskelujuttuja siellä. Asia tuntui aluksi ihan suht kivaltakin - saisimme grillata hänen vanhempiensa grillillä ym - mutta eilen kaikki jotenkin kärjistyi, kun otin esiin, että minunkin vanhempani ja sukulaiseni haluaisivat meitä tavata. Sain kärkeviä vastauksia, jotka sitten kuulemma johtuivat väsymyksestä - tämä oli siis se eilinen riita.
Nyt sitten aamulla poikaystävän äiti soitti, että hänellä onkin vatsa todella kipeä, eivät ehkä voi lähteä matkaan. On sisäistä verenvuotoa (mikä kyllä kieltämättä oikeasti kuulostaa vakavalta) mutta lääkäri kyllä antaa luvan matkalle lähtöön omalla vastuulla. Poikaystävä sitten totesi, että täytyisi ehkä kuitenkin käydä katsomassa jossain vaiheessa, kuinka äiti voi. Siis, eikö se riitä, että äidillä on oma puolisonsa siellä? Me nyt kuitenkin olemme #&%£$!* juuri menneet kihloihin, ja viikonloput hypitään silti äidin asioiden mukaan. Vai olenko kohtuuton?
Olemme miettineet uuteen vuokra-asuntoon muuttamista, siitäkin pitää soittaa äidille koko ajan. Kuulemma siksi, että äiti työskentelee kaupungin asuntovälityksessa ja on ammattilainen. On varmaan. Mutta jos edes joka kolmannella kerralla niistä, kun soittaa äidilleen, poikaystävä vaivautuisi soittamaan minulle opiskelumaahan, ei suhde varmaan olisi tässä pisteessä kun on nyt. Meillä on siis myös äidin ostamia lakanoita ja varsinkin astioita kaapit täynnä. Homman tekee mutkaiseksi sekin, että muutin poikakaverin asuntoon, jonka hän oli vanhempien avustuksella (osittain heidän vanhoilla kalusteillaan) kalustanut ja olen opiskelija eli rahatilanteen puolesta en voi vaatia poikakaveria sisustamaan niinkuin itse haluaisin/yleensäkään kun jo muutenkin maksaa koko vuokran ym. Silti, en ole valinnut meidän muka yhteiseen kotiin yhtään ainutta lakanaakaan.
Tekisi mieli paiskata sormus vanhempien kotiin lähtevälle poikaystävälle käteen ja todeta, että anna äidillesi, hänhän sinun sydäntäsi on lähinnä ja sinun elämästäsi päättää. Ja jäädä yksin tänne mukamuka kotiin viikonlopuksi pohtimaan, katkaistako koko suhde. Nyt, kun vauva-asiaa (syy miksi tänne sivuille aikoinaan eksyin) piti vasta alkaa yrittämään, olis vielä mahdollista lähteä koko suhteesta.
Nyt viikolla miehen äiti soitti, että ovat lähdössä viikonloppuna matkalle joten voisimmekohan mennä talonvahdeiksi. Poikaystävä oitis esitti asian minulle perusteluineen, voisin kuulemma ottaa kannettavan tietokjoneen mukaan ja tehdä opiskelujuttuja siellä. Asia tuntui aluksi ihan suht kivaltakin - saisimme grillata hänen vanhempiensa grillillä ym - mutta eilen kaikki jotenkin kärjistyi, kun otin esiin, että minunkin vanhempani ja sukulaiseni haluaisivat meitä tavata. Sain kärkeviä vastauksia, jotka sitten kuulemma johtuivat väsymyksestä - tämä oli siis se eilinen riita.
Nyt sitten aamulla poikaystävän äiti soitti, että hänellä onkin vatsa todella kipeä, eivät ehkä voi lähteä matkaan. On sisäistä verenvuotoa (mikä kyllä kieltämättä oikeasti kuulostaa vakavalta) mutta lääkäri kyllä antaa luvan matkalle lähtöön omalla vastuulla. Poikaystävä sitten totesi, että täytyisi ehkä kuitenkin käydä katsomassa jossain vaiheessa, kuinka äiti voi. Siis, eikö se riitä, että äidillä on oma puolisonsa siellä? Me nyt kuitenkin olemme #&%£$!* juuri menneet kihloihin, ja viikonloput hypitään silti äidin asioiden mukaan. Vai olenko kohtuuton?
Olemme miettineet uuteen vuokra-asuntoon muuttamista, siitäkin pitää soittaa äidille koko ajan. Kuulemma siksi, että äiti työskentelee kaupungin asuntovälityksessa ja on ammattilainen. On varmaan. Mutta jos edes joka kolmannella kerralla niistä, kun soittaa äidilleen, poikaystävä vaivautuisi soittamaan minulle opiskelumaahan, ei suhde varmaan olisi tässä pisteessä kun on nyt. Meillä on siis myös äidin ostamia lakanoita ja varsinkin astioita kaapit täynnä. Homman tekee mutkaiseksi sekin, että muutin poikakaverin asuntoon, jonka hän oli vanhempien avustuksella (osittain heidän vanhoilla kalusteillaan) kalustanut ja olen opiskelija eli rahatilanteen puolesta en voi vaatia poikakaveria sisustamaan niinkuin itse haluaisin/yleensäkään kun jo muutenkin maksaa koko vuokran ym. Silti, en ole valinnut meidän muka yhteiseen kotiin yhtään ainutta lakanaakaan.
Tekisi mieli paiskata sormus vanhempien kotiin lähtevälle poikaystävälle käteen ja todeta, että anna äidillesi, hänhän sinun sydäntäsi on lähinnä ja sinun elämästäsi päättää. Ja jäädä yksin tänne mukamuka kotiin viikonlopuksi pohtimaan, katkaistako koko suhde. Nyt, kun vauva-asiaa (syy miksi tänne sivuille aikoinaan eksyin) piti vasta alkaa yrittämään, olis vielä mahdollista lähteä koko suhteesta.