Mies haluaa väkisin jatkaa

[jbsvsj]

Mä en rakasta miestä enää hiukkaakaan, tää on pikkuhiljaa menny tällaiseksi parin vuoden aikana. Lopulta sit tapahtui niinkuin usein tällaisessa tapauksessa käy, eli petin miestä. Sehän sitten paljastui lopulta. puhuttiin ja mies halusi jatkaa yhteiseloa lasten takia. Lupasi osaltaan "parantaa tapojaan" ja viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Mä sanoin et se saattaa olla myöhäistä, en enää välitä missä se menee ja mitä tekee ja kenen kanssa.
Jatkoin yhteydenpitoa "salarakkaaseeni", emme kuitenkaan enää ole tavanneet. Jäin kiinni yhteydenpidostakin ja taas tuli sanomista syyttelyä, syyllistämistä, kaikenlaista. Toki ansaitsen kaiken sen.
Mut miten mä nyt saan ton miehen tajuamaan et tää ei tästä enää parane. Mä en halua olla sen kanssa. Mä en jaksa tai halua yrittää enää korjata mitään. Mies on sitä mieltä et olen itsekäs ja pilaan kaikkien elämän. Onko se oikeassa??
Lapset ei tässä talossa saa oikeaa kuvaa onnellisesta parisuhteesta. Mä en ole onnellinen, en edes tyytyväinen. Mä haaveilen omasta kodista lasten kanssa, vapaudestani.

 

["mimi"]

onko miehesi ollut uskoton?

 

[4]

mitä sä siinä ootat että se jättää sut?! jos sä haluut sen eron niin lähe sitten. ootko niin itsekäs että ootat että mies kyllästyy ja pakkaa kamat että saat sekä kämpän, lapset etkä joudu tekee asioille mitään? huh huh..

 

["Kenguru"]

Ota sitten se oma vapaus. Et voi laittaa miestäsi jättämään itse itseään, vai sitäkö odotat, että miehesi jättää sinut? Tuo on jo itsekyyden huippu.

 

["pöh"]

Kuulostaapa aika tutulta. Tosin meillä petti mies enkä minä, mut jatkettiin kuiteski. Mut oisko kannattanut, ehkä ei..

 

["Niin"]

Mies taitaa haaveilla ylipäätään samasta kodista omien lapsiensa kanssa, surullista kyllä hänellä ei oo siihen asiaan vaikutusvaltaa.

Ensin vaimo pettää ja sitten vie lapset, en voi kun ottaa osaa miehes puolesta. Seuraavaksi varmaan ilmoitat miehelle että tämä salarakas on nyt sitten lasten uusi iskä, vanhaa ei tarvita?

 

["pöh"]

[QUOTE="Niin";22672228]Mies taitaa haaveilla ylipäätään samasta kodista omien lapsiensa kanssa, surullista kyllä hänellä ei oo siihen asiaan vaikutusvaltaa.

Ensin vaimo pettää ja sitten vie lapset, en voi kun ottaa osaa miehes puolesta. Seuraavaksi varmaan ilmoitat miehelle että tämä salarakas on nyt sitten lasten uusi iskä, vanhaa ei tarvita?[/QUOTE]

Hitto, mikä kommentti!!

 

["aapee"]

En jäisi tähän taloon. Kuulostaa huonolta miehen tilanne, ottakaa vaan osaa, mut jos tilanne on se et mua ei kaduta tai sureta lainkaan, niin eikö sillon juttu ole aika selvä? Mitä mä sanon sille et se tajuaa? Miten mä voin erota yksin? Eikö siihenkin 2 tarvita? Meillä vain avoliitto, yhteiseloa takana 13v.

 

["aapee"]

Ja vielä.. isänä miehessä ei ole mitään isompaa vikaa, lastensa kanssa saisi jatkossakin olla tekemisissä, mut käytännössä ne asuisi mun kanssa enimmän ajan. Enkä todella salarakkaastani ole leipomassa uutta iskää lapsille. Jos hän elämääni päätyisi, hän olisi uusi kumppanini, ei lasten isä.

 

[4]

[QUOTE="aapee";22672287]En jäisi tähän taloon. Kuulostaa huonolta miehen tilanne, ottakaa vaan osaa, mut jos tilanne on se et mua ei kaduta tai sureta lainkaan, niin eikö sillon juttu ole aika selvä? Mitä mä sanon sille et se tajuaa? Miten mä voin erota yksin? Eikö siihenkin 2 tarvita? Meillä vain avoliitto, yhteiseloa takana 13v.[/QUOTE]

no ei tarvi. ilmoitat että tää oli nyt tässä, etit asuntoo, otat ajan lastenvalvojalle tai teette sopparit ite, missä lapset asuu, yhteis- vai yksinhuoltajuss, kuinka usein lapset etävanhemmalla, maksaako kukaan elarit ja jos niin kui paljon.

 

[...å.-]

No lähe kävelee ja ota se vapautes ja uus ukkos. Mutta ne lapset jätät (senkin horatio pettäny kun oot, ni sitä olet) miehelles. Miehes haluaa pitää perheen koossa ja olla lastensa kanssa joka päivä. Jos sinä haluat erota - mene, mutta sulla ei oo oikeutta viedä lapsia. Jos et halua taistella perheen hyväksi ni painu, vapauttahan sä tahdot.

Meillä tilanne osin toistepäin, ei tosin liene pettämistä mutta paljon riitoja ollut ja vaikeaa. Mutta mä olen yrittänyt pelastaa LAPSEN ja PERHEEN takia. En voi olla erossa lapsestani (jos mies haluaa eron, ottakoon, en voi aikusta määrätä) en siedä ajatustakaan että joskus toinen akka on osallisena mun lapsen elämässä kuin äitinä. Mä olen se äiti ja haluan olla lapseni kanssa joka päivä. Me mentiin naimisiin ja tehtiin lapsi ja luvatiin olla eroamatta (tosin noi lupaukset tietty on aika turhia) mutta taistella tän kaiken puolesta mä olen valmis - olla perhe. Lapsella oma isä ja äiti eikä hajalla revitty elämä siellä ja täällä ja uutta "isää", "äitiä" ja niitä uusia sukuja jne.

Mutta se joka on valmis lähtemään, jos ei oo mitään väkivaltaa, alkoholismia ja ihan mahdotonta - saa mun mielestä lähtä ihan yksin. Ja tavata lapsia vain sillointällöin. Mutta on v'tun itsekästä riistää toiselta oikeus olla oman lapsen elämässä JOKA PÄIVÄ. Mä riudun jo ajatuksesta jos joutusin elämään siten etten nää lastani moneen päivään lopun ikää. Mieti miestäsi myös!

 

[Saraldo]

Tuskin sun miehesi sitä eroa lähtee hakemaan, jos kerran vielä rakastaa sua ja haluaa jatkaa. Jos sä haluat pois, niin sitten haet itse sitä eroa. Sulla on kyllä harvinaislaatuinen mies, kun kaiken tekemäsi jälkeen haluaa edelleenkin olla kanssasi. Taitaa rakastaa sua äärettömästi.

Ja mä olen samaa mieltä miehesi kanssa, että juu, pilaat kaikkien elämän. Oliko ihan pakko mennä pettämään? Olisiko ollut vaikeaa keskustella asiat halki, vaikka sitten ulkopuolisen avun turvin? Tiesikö miehesi edes, että olet lopen kyllästynyt kaikkeen? Me ollaan heiluttu viimeiset viisi vuotta eron ja yhdessäolon välimaastossa. Vasta viimeinen vuosi on ollut hyvää, kun opittiin vihdoin puhumaan asioista niin kuin ne on.

 

[nii]

[QUOTE="pöh";22672252]Hitto, mikä kommentti!![/QUOTE]

Ihan oikea kommentti´!!!!!!!!!!

 

[Mikset]

voi jättää lapsia miehelle, ikäänkuin oletat että sinulla on heihin suurempi oikeus? Toki tavata saisit.

 

["aapee"]

voi jättää lapsia miehelle, ikäänkuin oletat että sinulla on heihin suurempi oikeus? Toki tavata saisit.

Mä olen ollut lasten kanssa 5 vuotta 24/7. Mies on ollut osallisena "perhe-elämään" ehkä 10% siitä ajasta. Viettänyt aikaa mielummin töissä ja harrastuksissa. Tästä olen vuosien mittaan sanonut, olen saanut kuulla nalkuttavani. Ja on ihmetelty et mitä ihmeen väliä nyt sillä ja tällä miehen menolla taas on. Jos tässä tilanteessa tulisi ero ja lapset yhtäkkiä päätyisi miehelle niin kyllä olis taatusti lasten pasmat vielä enemmän sekaisin mitä ne olisi jos ne jäisi mulle.

 

[hfdseeeee]

Keskustelun ja muutoksen paikka molemmille - nyt kysytään sitä tahtoa...