Vaikka sun kohdalla asia olisikin noin, niin ap ja moni muu on tarpeeksi vahva lähtemään, eikä tarvitse miestä rinnalleen.Alkuperäinen kirjoittaja niin nähty;26837030:et sinä mihinkään lähde, pelkäät olla yh kun ei toista kainalossa millä sinä eläisitkään ja mistä asunto
Sanoin siksi kun luin edellisen ap:n ketjunVaikka sun kohdalla asia olisikin noin, niin ap ja moni muu on tarpeeksi vahva lähtemään, eikä tarvitse miestä rinnalleen.
Sosiaaliturva tukee jos muuten ei eläisi, ja asuntoja saa kun vuokraa tai ostaa.
Ei tuo ole mikään ilmoitusasia vaan annat lapset päättää haluavatko isän asuvan kotona vai ei.miten kerron, että nyt äiti ja isi eroaa?
Mä taas uskon, että on. Että nyt aika on kypsä.Alkuperäinen kirjoittaja niin nähty;26837057:Sanoin siksi kun luin edellisen ap:n ketjun
Ei hänellä ole kanttia valitettavasti.
Mä tunnistan käänteispsykologian Se haluaa, että mä lähden, ja tulen tänne sitten lällättelemään. :heart:Mä taas uskon, että on. Että nyt aika on kypsä.
Ja tsemppaan häntä. En lannista.
Kyllä sä ap pärjäät, usko mua äläkä tuota
Samat lapsuudenkokemukset! Ja tässä sitä ollaan. Heilläkin 31 vuotta avioliittoa ja ero. Mutta mä olen nuori vielä 28 ens viikolla.Onnea ap uudelle ja paremmalle elämälle!
Ja hatunnosto tuosta päätöksestä ja paljon voimia tulevaan!
Itse lapsena eniten toivoin sitä että vanhempani eroaisivat(alkoholisteja, tappelua, itsemurhayrityksiä, väkivaltaa ym ym.)ja joka kerta kun he peruivatkin eroaikeensa niin se pettymys oli sanoinkuvaamatonta. Oli vaikea käsittää miksei vanhemmat tajua itse erota kerta me pienet lapsetkin tajusimme sen! Ja vaikka vetosimme että erotkaa edes meidän vuoksi niin ei, me oltaisiin kuulema kärsitty heidän erostaan.
Ja ne olivat 31vuotta naimisissa ennen kuin viimeinkin erosivat. Nyt toisella on onnellinen parisuhde ja toinen, no parhaillaan tekee kuolemaa viinapullon kanssa.
Sä et voi muuta kun voittaa!