Mies ei sano rakastavansa

[Miska]

Olen seurustellut reippaan vuoden verran oikein mukavan ja hellän miekkosen kanssa. Yhdessäolo on sujunut moitteettomasti yhtä ainoaa pointtia lukuunottamatta, hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua. Olen muutamaan kertaan kierrellyt asiaa ja hän on tällöin sanonut pitävänsä minusta ja olevansa ""tosimielessä liikenteessä"". En ole kuitenkaan halunnut painostaa häntä sanomaan, jollei kerran se ei tunnu hänestä itsestään luonnolliselta. En myöskään itse ole sanonut rakastavani häntä.

Onko tämä aivan tervettä, kun kyseessä on kaksi kolmekymppistä ihmistä? Missä vaiheessa teillä on sanottu, että rakastaa toista? Entä jos mies ei koskaan sano sitä, saako itse kysyä?

Kaveripiiriäni seuratessani olen huomannut, että naiset ovat kovin aktiivisia suhteen rakentamisessa. Jopa siinä määrin, että miehille jää kovin vähän tilaa. Olen itse yrittänyt antaa siipalleni mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti suhteen rakentamisessa esittämättä suuria toiveita. Joskus sitä jää miettimään toimiiko oikein kun mielestäni tärkeimmät parisuhteeseen kuuluvat asiat jäävät käsittelemättä...

 

[nainen]

Minäkin olen seurustellut ihanan miehen kanssa melkein vuoden, mutta en ole kertaakaan saanut sanottua rakastavani. Mies on sanonut monestikin ja välillä olen joutunut kiemurtelemaan tilanteessa, jossa hän on lievästi painostanut minua sanomaan ne maagiset sanat. Sanon päivittäin tykkääväni hänestä tosi paljon, mutta jostain syystä suhtaudun rakkaudentunnustukseen niin vakavasti, että haluan sanoa ne sanat vasta sitten, kun sataprosenttisesti joka solullani tunnen rakastavani. En ole aiemmassakaan elämässäni sanonut ""rakastan sinua"" kuin yhdelle miehelle ja sen sanoin siinä vaiheessa, kun todella niin tunsin koko sydämestäni. Ehkä sisimmässäni pelkään ilmaisun ""rakastan"" kärsivän inflaation, jos sitä jokaiseen ihastukseen ""tuhlaa""...

 

[sini]

Kyllä se rakkauden tunnustus pitäisi tulla vaan itsestään,kun siltä tuntuu. Mieheni hoki aikanaan minulle ensin: Olen hulluna sinuun, mutta harvemmin sanoi rakastavansa, mutta kirjoitti kirjeisiin sen usein.Nyt kun olemme olleet yhdessä 20 vuotta
niin rakkauden tunnustuksia kuulee kyllä tosi harvoin, mutta kiintymyksen voi onneksi osoittaa muutenkin kuin sanomalla ne kolme sanaa.

 

[niin]

Vaikka kysytkin ei vältäämättä halua sanoa sitä! Ehkä mies ei pidä sinua parhaana mahdollisena kumppanina itselleen. Ei välttämättä halua parisuhteelta samaa kun sinä, eikä välttämättä suostu koskaan käsittelemään niitä sinun mielestäsi tärkeinpiä parisuhteeseen kuuluvia asioita. Esitä toiveesi ajoissa, voi olla, että ette halua ollenkaan samoja asioita.

 

[Miska]

Niin-nimimerkin viesti kiteyttää hyvin koko ongelman. Mies ei sano rakastavansa, koska ei sitä ehkä tunne. Kysyminen ei välttämättä anna oikeaa varmuutta. Toisaalta tärkeistä asioista pitää pystyä suhteessa puhumaan, jottei tule tuhlattua aikaa. Eli kysyäkö asiasta vai mitä tässä nyt tehdään? En haluaisi laittaa suhdetta poikki vain sen takia, ettei asia ole tullut ilmi spontaanisti.

 

[vaimoke]

Mieheni on juuri sellainen, että rakkaudentunnustuksella on hänelle todella suuri merkitys. Niitä ei sanota, ennen kuin ollaan aivan varmoja. Meni 5 vuotta ennen kuin kuulin ne, tosin taidan olla ainoa jolle hän on ne koskaan sanonut.

 

[molempi]

Molempi parempi. Minun avomieheni sanoi heti ensimmäisenä aamuna rakastavansa minua ja siitä lähtien, joka ikinen päivä monta keraa päivässä, minä rakastan sinua. Olemme olleet yhdessä yhdeksän kuukautta.
Jotenkin tuntuu, ettei ole ihan normaalia. Itse sanon sen ehkä kerran viikossa, kait yleensä et mä sinua.

Rakastan häntä.

 

[tyttönen]

Me ollaan nyt seurustelu reipas vuosi josta ollaan yhdessäkin asuttu jo vuosi (muutettiin yhteen 2 ½ kk seukkaamisen jälkeen). Me sanottiin maagiset sanat n. 1 kk seurustelun jälkeen. Vielä tänäänkin sanotaan väh. kerran päivässä....Joskus tietty saattaa olla olosuhteuden pakosta muutama päivä väliä. Mutta, kyll se sana on kärsinyt meillä inflaation. Ei se enää tunnu niiiin erikoiselle. Tietty jos hän sanoo sen odottamattomassa tilanteessa niin sit menee edelleen sydän kuperkeikalle....

 

[Miska]

Pitää tosiaan huomioida, että toiset ottavat rakkauden tunnustamisen enemmän tosissaan kuin toiset. Ja että teot mittaavat usein paremmin kuin sanat. En kuitenkaan haluaisi odottaa puolta vuosikymmentä ennenkuin mies saa sanaisen luukkunsa auki. Varsinkaan kun tuo puhuminen luistaa hyvin kaikissa muissa asioissa...

 

[Impi]

Mun mies sanoi 2 kk kuluttua että rakastaa mua, en osannut vastata mitään. Omat tunteet olivat vahvat mutta oliko se rakkautta, sitä en siinä vaiheessa vielä tiennyt. Tilanne oli ehkä vähän nolo mutta kun en vaan voinut vielä vastata. Kesti varmaan puoli vuotta siitä kun vihdoin saatoin rehellisesti silmiin katsoen sanoa että rakastan häntä. Itselläni on niillä sanoilla vahva merkitys ja liian aikaisin en niitä halua sanoa. Nykyään sanotaan viikoittain toisillemmme ja muutenkin monella tavalla osoitetaan kiintymys ja sitoutuminen.

 

[naisensa]

Ollaan nyt pian 9kk seurusteltu, en ole kasvotusten mieheltä näitä sanoja vielä kuullut. Jollain lailla se vaivaa, mutta toisaalta meillä menee muuten todella hyvin ja saan "rakkaudenosoituksia" julkisillakin paikoilla (pusuja, haleja jne). En tahtoisi laittaa suhdetta poikki vain siksi, etten näitä sanoja ole vielä kuullut. Rakastan miestäni ja hän on sanonut kaikin muin tavoin välittävänsä minusta. Jos kaikki on muuten hyvin suhteessa, on mielestäni turhaa ottaa stressiä pelkistä sanoista - sillä sanojahan ne "kolme maagistakin" vain ovat. En usko, että kukaan jaksaa kauaa elää suhteessa pelkän ihastuksen voimalla, kyllä siihen rakkauttakin tarvitaan.

 

[huihaimanne]

Rakastamisen määritelmä vaihtelee yksilön mukaan Joku väittää rakastuneensa mm ensisilmäyksellä. Missä menee rakastamisen, tykkäämisen, ihastumisen, välittämisen, kiintymisen ym suhteeseen kuuluvien asoiden rajat (pari)suhteessa.Ehkä se on yhdistelmä näistä kaikista.

 

[Erikoisuus on tätä]

7 vuotta suhdetta takana..Rakastan sanaa emme kohtaa juuri koskaan. Mies alittaa txt viestissä love you , eli englanniksi. Sekin tuntuu vähän oudolta. Onko se suomalaisittain sanottuna liikaa miehelleni.Itse en sano Rakastan oikeastaan koskaan, koska en ole varma rakastanko. Meillä suhde on satuttant minua niin lujasti etten tiedä enää mitä tunnen. Alusta saakka ollut vaikeuksia. Siltikin yhteenvedoksi:että rakkaus on joskus kia sitäkin että ei sitä voi selittää miksi esim kaksi riitaista ihmistä toisissansa siltikin on..miksi ei lähde pois kärsimästä vaan jatkaa vuodesta toiseen..sanomatta rakastan..on tämäkin kai jotain käsittämätöntä rakkauden laatua.. erikoista kylläkin.

 

[Gevalia]

Mieheni sanoi suhteemme alussa, että ei pidä sanoa 'minä rakastan sinua', jos ei tarkoita mitä sanoo. Minä olin niin rakastunut, etten siihen sanomiseen kiinnittänyt paljon huomiota. Vuosien kuluessa minä sanoin sen usein hänelle ja hän vastasi 'niin minäkin' ja joskus jopa ' niin minäkin sinua'. Aina siihen asti, kun luin (juu juu, tiedän ettei saa) sähköpostista toiselle naiselle *en tiedä olenko sen sinulle sanonut, mutta minä rakastan sinua* ja oli saanut vastauksen 'rakastan', lyhyesti. Mitä sitten seurasi......

 

[kumikoira]

...sanoa niitä kolmea maagista sanaa.Mies on kyllä sanonut tykkäävänsä kovasti ja tosissaan ja samoin olen itsekin sanonut. En vaan saa sanottua rakastavani, vaikka rakastan niin että sattuu.Se ei vaan toisille ihmisille ole niin helppoa.

 

[Ihme inttäjät]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 26 vuotta, eikä hän ole sanonut rakastavansa.

Ehkä se jurppii, ehkä ei. Rinnallahan tuo on pysynyt eikä ole koskaan pettänyt.

Enpä ole itsekään sanonut rakastavani, enkä sano. Pitkän suhteen koossa pitävä voima on hyvä sietokyky, ei mikään rakkauslörpöttely.