Täytyykö parisuhteessa kertoa rakastavansa toista?

[Xoxoxoxo]

Mä otan tähän nyt ihan realistisen ja todellisen esimerkin. Mulla on hyvä ystävä, olkoon hänen nimensä nyt täällä netissä sitten vaikka Jaana.

Me ollaan Jaanan kanssa oltu hyviä ystäviä nyt kaksi vuotta. Vietetään paljon aikaa yhdessä, käydään toisten luona kahvilla viikoittain ja tehdään viikonloppureissuja yhdessä. Ulkomaillakin on käyty pariin otteeseen. Vaikka ei joka päivä ehditä nähdä, niin yhteyttä pidetään sitten joko puhelimitse tai facebookissa. Useaan kertaan on yhdessä keskusteltu kaikki toistemme menneet suhteet ja elämäntarinat.

Jaana käy hedelmöityshoidoissa, yksin. Hän siis haluaa lapsen, koska ikä tulee kohta vastaan ja oikeanlaista miestä ei ole rinnalle löytynyt. Joka kuukausi on tähän asti seurannut pettymys, hedelmöityshoidot eivät ole onnistuneet. Jaana luottaa minuun ja olen aina ensimmäinen kenelle hän soittaa itkeäkseen pettymystään. Tai iloaan, silloinkun on ilon aihetta.

Hän kertoo minulle kaiken siitä miten töissä menee, ja kuinka raivostuttavia työkaverit ovat, mutta onneksi pomo on ymmärtäväinen. Tiedän myös paljon hänen perhesuhteistaan, vanhempansakin olen tavannut pariin kertaan. Myös Jaanan raha asioista tiedän aika paljon, joskus olen hänelle lainannutkin ja ajallaan saanut lainani takaisin. Hänellä on pari muutakin ystävää, heidätkin olen tavannut ja joskus vietetään aikaa porukalla.

Tiedän tarkalleen Jaanan elämäntilanteen, ajatusmaailman, kaikki mielenkiinnonkohteet ja sen mitä hän tulvaisuudelta haluaa tai ei halua. Tiedän kaikki hänen miesasiansa ja jopa senkin tiedän milloin hänellä on kuukautiset.

Ja joku täällä sanoo, ettei ystäviä voi tuntea? Minä en allekirjoita tuota ollenkaan. kyllä mä väitän tuntevani Jaanan, jopa paremmin kuin hänen vanhempansa häntä tuntevat. Ja me ollaan tavattu ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, joista 2 vuotta ollaan oltu tiivisti tekemisissä.

Kyllä todellakin ystävänsä voi tuntea.

 

[Mörköäiti]

Parisuhteet ovat sellainen viidakko, josta en tiedä muuta kuin sen, että niissä ei mitään lakeja tunneta, pahimpia pettymyksiähän ihmiset saavat juuri niiltä "puolisoiltaan". On kuviteltu että tunnetaan se periaatteessa ventovieras ihminen, koska keskenään on aikoinaan ihastuttu ja lirkuteltu puolin ja toisin, eletty samassa taloudessa vuosia, tehty lapsia jne. Sitten sieltä takaa paljastuukin mitä omituisimpia asioita, ja havahdutaan siihen ettei sitä asuinkumppania olekaan tunnettu ollenkaan.

En melkein edes muista mistä tässä ketjussa oli kyse. Jokatapauksessa ap odottaa rakkaudentunnustuksia ventovieraalta hepulta. En tiedä miksi.
Mutta kai jotkut pitävät sitä sitten rakkautena että panevat samassa sängyssä ja syövät samanlaisilta lautasilta samassa huushollissa.
Minusta rakkaus on ihan jotain muuta.

"Ventovieras" tarkoittaa tässä kuitenkin eri asiaa kuin jos on juuri tavannut jonkun ihmisen. Pikemminkin sanoisin, että tutussakin ihmisessä voi olla puolia tai hänestä voi paljastua jotain, josta ei aiemmin tiennyt - tai hän voi vaikka muuttua. Mutta kyllähän vuosikausia yhdessä asuneen kuitenkin hiukan paremmin tuntee kuin täysin uuden ihmisen.

Tämä lähti siitä, että jos on seurustellut 4kk, mutta tuntenut pitempään, niin voiko sanoa tuntevansa. Jos ajatellaan, että kukaan ei koskaan tunne ketään, niin sitten varmaan ei. Mutta jos käytetään nyt sitä sanaa "tuntea" siinä merkityksessä kuin sitä yleensä käytetään, voidaan sanoa, että tällöin henkilö ei ole enää uusi ja tuntematon. Ei hän silloin "ventovieras heppu" ole.

Eri asia sitten, voiko siinä vaiheessa puhua rakkaudesta - riippuu varmaan henkilöhistoriasta, mutta yleensä toki muutaman kuukauden seurustelun jälkeen se tuntuu ylisanalta. Eri asia sitten minusta, jos kyse on vaikka ystävästä, jonka on tuntenut jo kauan ja jota on tietyllä tavoin rakastanut jo ennen varsinaisen seurustelun alkamista. Tuossa ap:n tapauksessa lienee kyse jostain muusta.

 

[vierailija1988]

Parisuhteet ovat sellainen viidakko, josta en tiedä muuta kuin sen, että niissä ei mitään lakeja tunneta, pahimpia pettymyksiähän ihmiset saavat juuri niiltä "puolisoiltaan". On kuviteltu että tunnetaan se periaatteessa ventovieras ihminen, koska keskenään on aikoinaan ihastuttu ja lirkuteltu puolin ja toisin, eletty samassa taloudessa vuosia, tehty lapsia jne. Sitten sieltä takaa paljastuukin mitä omituisimpia asioita, ja havahdutaan siihen ettei sitä asuinkumppania olekaan tunnettu ollenkaan.

En melkein edes muista mistä tässä ketjussa oli kyse. Jokatapauksessa ap odottaa rakkaudentunnustuksia ventovieraalta hepulta. En tiedä miksi.
Mutta kai jotkut pitävät sitä sitten rakkautena että panevat samassa sängyssä ja syövät samanlaisilta lautasilta samassa huushollissa.
Minusta rakkaus on ihan jotain muuta.

Tiedätkö että tekstisi kuullostaa hyvin katkeroituneen naisen puheelta? Sinua on varmaan joskus loukattu suhteessa, ja pahemman kerran? Ikävää jos näin on käynyt, mutta hyväksy se tosiasia että näin ei käy kaikille.

Minä en ole missään vaiheessa väittänyt tai edes antanut ymmärtää että mielestäni rakkaus olisi sitä saman sängyn ja yhteisten astioiden jakamista. Tuohan on ihan naurettava väite, ja tuon nyt repäisit tähän keskusteluun ainoastaan koska et muuta enää keksinyt. Mielestäni seksikin on yksi osa rakkautta, mutta vain osa. Astiat ja asuminen ei taas siihen juuri vaikuta. Ihminen voi rakastaa toista, vaikka asuisivat eri puolilla suomea. Rakkaus on kaikkien suhteessa olevien positiivisten asioiden ja tunteiden summa! Rakkaus on arvostamista, luottamusta, rehellisyyttä, uskoa yhteiseen tulevaan ja katsomista yhdessä samaan suuntaan. Toisesta välittämistä, ja halua viettää lopun elämänsä sen toisen kanssa. Sitoutumista, hyvänolon tunnetta, läheisyyttä. Tunne siitä, että on oikeassa paikassa, ja sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Tätä kaikkea on rakkaus.

Ei ole sellaista yhtä tunnetilaa, jota voidaan kutsua rakkaudeksi, sitä ei vain ole edes olemassa. Rakkaus on kaikkia noita edellä mainitsemiani asioita, ja kun ne toteutuvat siinä määrin että ihmisen on kaikin puolin hyvä olla toisen kanssa ja kokee saavansa arvostusta ja hyväksyntää, ja luottaa siihen yhteiseen tulevaan.. Sitä se rakkaus minun mielestäni on.

En ihmettele että asenteesi on tuo, jos mielikuvasi rakkaudesta on maallisessa mammonassa.

 

[Lunatic]

"Ventovieras" tarkoittaa tässä kuitenkin eri asiaa kuin jos on juuri tavannut jonkun ihmisen. Pikemminkin sanoisin, että tutussakin ihmisessä voi olla puolia tai hänestä voi paljastua jotain, josta ei aiemmin tiennyt - tai hän voi vaikka muuttua. Mutta kyllähän vuosikausia yhdessä asuneen kuitenkin hiukan paremmin tuntee kuin täysin uuden ihmisen.

Tämä lähti siitä, että jos on seurustellut 4kk, mutta tuntenut pitempään, niin voiko sanoa tuntevansa. Jos ajatellaan, että kukaan ei koskaan tunne ketään, niin sitten varmaan ei. Mutta jos käytetään nyt sitä sanaa "tuntea" siinä merkityksessä kuin sitä yleensä käytetään, voidaan sanoa, että tällöin henkilö ei ole enää uusi ja tuntematon. Ei hän silloin "ventovieras heppu" ole.

Eri asia sitten, voiko siinä vaiheessa puhua rakkaudesta - riippuu varmaan henkilöhistoriasta, mutta yleensä toki muutaman kuukauden seurustelun jälkeen se tuntuu ylisanalta. Eri asia sitten minusta, jos kyse on vaikka ystävästä, jonka on tuntenut jo kauan ja jota on tietyllä tavoin rakastanut jo ennen varsinaisen seurustelun alkamista. Tuossa ap:n tapauksessa lienee kyse jostain muusta.

Niin tai näin, jos on vuoden verran tiennyt jonkun ihmisen, välillä tavannut siellä ja täällä, niin ei sitä ihmistä sentään vielä tunne.
Kyllä mä väitän että aapeella nyt kilkattaa se perinteinen biologinen kello, ja vielä kun taitaa luonteeltaan olla miehiin takertuva hupakko, niin liikutaan sellasilla vesillä joita en itse ymmärrä, kun elän ihan eri maailmassa.

Onnea vaan tälle pariskunnalle, tuntivat toisiaan tai eivät.
Tekisivät nyt sen lapsen, ennen kuin aapee muuttuu fossiiliksi.

 

[Ciervo]

Ei täydy, enkä henkilökohtaisesti ymmärrä miksi pitäisi saada kuulla se, kun eihän se toinen sun kanssa ole, jos et hänelle merkitse.

Itse en ole ikinä sanonut kenellekään muulle kuin lapselleni, että rakastan, vaikka olen rakastanut ja rakastan vaikka kuinka montaa ihmistä.

 

[Ciervo]

Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että suhde on perseestä ja ihminen epäsopiva, jos sitä täytyy vatuloida.

Tai sitten se vatuloitsija on perseestä ja henkisesti kehittymätön, usein näinkin.

Vatuloinnin ymmärtää, jos on juuri ihastunut eikä tiedä vielä yhtään, mitä toinen ajattelee jne., mutta seurustelevan ja jopa avoliitossa olevan ihmisen vatulointi herättää lähinnä negatiivisia fiiliksiä ja ajatuksen siitä, että vatuloija on vähän tyhmä.

 

[Mörköäiti]

Niin tai näin, jos on vuoden verran tiennyt jonkun ihmisen, välillä tavannut siellä ja täällä, niin ei sitä ihmistä sentään vielä tunne.
Kyllä mä väitän että aapeella nyt kilkattaa se perinteinen biologinen kello, ja vielä kun taitaa luonteeltaan olla miehiin takertuva hupakko, niin liikutaan sellasilla vesillä joita en itse ymmärrä, kun elän ihan eri maailmassa.

Onnea vaan tälle pariskunnalle, tuntivat toisiaan tai eivät.
Tekisivät nyt sen lapsen, ennen kuin aapee muuttuu fossiiliksi.

Itse en tarkoittanutkaan ystävyydellä tai kaveruudella tuollaista satunnaista kohtaamista - edelleen totean, että puhutaan eri asioista. Sinun kuvauksesi sopii etäisempään tuttavuuteen.

 

[vierailijatarna]

Kuulostaa ihanalta mieheltä...minä just tykkäisin jos ei usein puhuisi rakkaudesta. Mutta ymmärrän että ap hakee varmuutta että tunteet on molemmilla samat...odottele ap kärsivällisesti vielä. Tai jos mies vaan on luonteeltaan sellainen joka ei helposti sano. Minäkin näytän teoilla mieluummin...

 

[vieraileevähän]

Mä olen nainen, elänyt saman miehen kanssa tähän mennessä noin 18 vuoden ajan. Mä rakastan miestäni kovasti, mutta mun on todella vaikea sanoa sitä miehelleni ääneen. Lapsillemme kyllä sanon useinkin, että rakastan heitä. En tiedä, mistä se sanomisen vaikeus johtuu. En ole varma, olenko yhteisten vuosiemme aikana kertaakaan sanonut hänelle naamatusten, että rakastan häntä. Tekstiviestinä olen joskus laittanut, että olet rakas. Onneksi omalle miehelleni on riittänyt se, että teot puhuvat puolestaan. Meidän arjessamme pussaillaan, halaillaan ja kosketellaan ohimennen edelleen paljon.