M
Miska
Vieras
Olen seurustellut reippaan vuoden verran oikein mukavan ja hellän miekkosen kanssa. Yhdessäolo on sujunut moitteettomasti yhtä ainoaa pointtia lukuunottamatta, hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua. Olen muutamaan kertaan kierrellyt asiaa ja hän on tällöin sanonut pitävänsä minusta ja olevansa ""tosimielessä liikenteessä"". En ole kuitenkaan halunnut painostaa häntä sanomaan, jollei kerran se ei tunnu hänestä itsestään luonnolliselta. En myöskään itse ole sanonut rakastavani häntä.
Onko tämä aivan tervettä, kun kyseessä on kaksi kolmekymppistä ihmistä? Missä vaiheessa teillä on sanottu, että rakastaa toista? Entä jos mies ei koskaan sano sitä, saako itse kysyä?
Kaveripiiriäni seuratessani olen huomannut, että naiset ovat kovin aktiivisia suhteen rakentamisessa. Jopa siinä määrin, että miehille jää kovin vähän tilaa. Olen itse yrittänyt antaa siipalleni mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti suhteen rakentamisessa esittämättä suuria toiveita. Joskus sitä jää miettimään toimiiko oikein kun mielestäni tärkeimmät parisuhteeseen kuuluvat asiat jäävät käsittelemättä...
Onko tämä aivan tervettä, kun kyseessä on kaksi kolmekymppistä ihmistä? Missä vaiheessa teillä on sanottu, että rakastaa toista? Entä jos mies ei koskaan sano sitä, saako itse kysyä?
Kaveripiiriäni seuratessani olen huomannut, että naiset ovat kovin aktiivisia suhteen rakentamisessa. Jopa siinä määrin, että miehille jää kovin vähän tilaa. Olen itse yrittänyt antaa siipalleni mahdollisuuden toimia oma-aloitteisesti suhteen rakentamisessa esittämättä suuria toiveita. Joskus sitä jää miettimään toimiiko oikein kun mielestäni tärkeimmät parisuhteeseen kuuluvat asiat jäävät käsittelemättä...