Mies ei osaa olla luonteva vauvan seurassa

["vieras"]

Meille syntyi 10 päivää sitten tyttö ja olen vähän huolestunut miehestä. Mies pitää kyllä vauvaa sylissä, mutta ei koskaan oikein puhu tälle. Jos vauva itkee niin rauhoitellessa puhuu vähän jotain, mutta ei koskaan lepertele muuten vaan. Miten sanoisin miestä loukkaamatta hänelle, että vauvalle pitää puhua tai muuten vauva ei itse opi puhumaan?

 

[Empuuu]

Ajattele nyt, hän on ollut isä vasta 10 päivää. Eiköhän se luontevuus tule ajan myötä.

 

[Pesky Pixie]

Sun pitää antaa vaan miehelle aikaa. Ei kaikki ole vaan sellaista höpisevää tai varsinkaan lepertelevää sorttia. Joillain siihen menee vähän aikaa, että oppii luontevasti ottamaan kontaktia vauvaan.

 

["vieras"]

Jätät sen kahden sen kanssa, ja sanot että jos se hermostuu niin sille voi jutella ja laulaa niin se rauhoittuu nopeammin, ja että jos sille puhuu jotain niin kannattaa kuunnella hetki koska vauvat yleensä vastaavat (vaikka äänettömästikin suutaan suipistamalla).

 

[Kärppänä heinälatoon]

Yllä olevien lisäksi väitän, että miehellekin tuo helpottuu, kun vauva kasvaa ja oppii reagoimaan siihen miehen höpöttelyyn.

 

[MarieHos]

Ei se vauva opi puhumaan viikossa, tai kuukaudessa, ei ehkä jopa vuodessakaan vaikka sille kuinka lepertelisi.
Tietty se auttaa, mutta et voi sanoa lapsen ollessa 10 päivän ikäinen miehellesi, että hänen täytyy puhua jatkuvalla syötöllä lapselle tai hän ei opi puhumaan.
Usko pois, oppii hän sittenkun aika koittaa.

Olette vasta 10 päivän ajan tutustunut uuteen perheen jäseneen. 10 päivää on oikeesti lyhyt aika, varsinkin isälle. Isät ovat alkuun paljon takarivissä ihan vain sen imetyksen takia. Äidillä ja vauvalla on oma erityinen ja vahvempi side vauvan ensimmäisinä kuukausina, onhan äiti vauvaa jo 9 kuukautta kantanut. Isä on tosiaan vasta 10 päivää.
Anna isälle aikaa tutustua lapseen rauhassa, hän löytää ajan myötä ne omat tapansa käsitellä vauvaa ja olla hänen kanssaan.

 

["axlrose"]

Juu samaa mieltä muiden kanssa .Enemmän se hermostuttaa isää, jos kokoajan vieressä kyttään katsomassa hänen eleitään ja tarkkailemassa tekemisiä. Luultavasti vauvan kanssa kahden kesken hän lepertelee vaikka kuinka

 

[Msmw]

No ei sen vauvan tarvii vielä oppiakkaan puhumaan.

Mitä jos mies ujostelee kun olet lähellä? Vauva on niin uusi juttu että miehesi vasta totuttelee lapseen ja voisi olla hyvä että välillä sinä olet jossain kauempana jolloin miehesi ehkä rentoutuu. Älä nyt ainakaan mee sanomaan
Mitään, kyllä se ajan kanssa luonnistuu

 

["vieras"]

Kyllä nyt ehdottomasti on puututtava asiaan! Mene heti sanomaan miehellesi, että alkaa lässyttämään ja lepertelemään sille muksulle tai muuten ootte pian puheterapiassa koko sakki!

 

[Pesky Pixie]

Yllä olevien lisäksi väitän, että miehellekin tuo helpottuu, kun vauva kasvaa ja oppii reagoimaan siihen miehen höpöttelyyn.

Totta, ja lisään vielä, että monelle se höpöttely tulee luontevammin sitten, kuin muita aikuisia ei ole paikalla. Musta olis kaameaa jos puoliso kokoajan kyttäisi miten paljon mä puhun lapselle ja raportoisi siitä vielä tänne.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";24101006]Meille syntyi 10 päivää sitten tyttö ja olen vähän huolestunut miehestä. Mies pitää kyllä vauvaa sylissä, mutta ei koskaan oikein puhu tälle. Jos vauva itkee niin rauhoitellessa puhuu vähän jotain, mutta ei koskaan lepertele muuten vaan. Miten sanoisin miestä loukkaamatta hänelle, että vauvalle pitää puhua tai muuten vauva ei itse opi puhumaan?[/QUOTE]

Antaisit aivan rauhassa isukin tustua tyttäreensä kasaamatta paineta puheenkehityksestä. Te olette olleet kaikki kolme vasta 10pv lapsiperhe ja varmasti isä on vielä ulalla. Huoli pois nyt.

 

["vieras"]

Meillä meni melkein puoli vuotta ennenkuin mies alkoi olla luonteva vauvan seurassa, lässyttämään, laulamaan jne..

 

["yks äiti"]

Mulla kesti kaks viikkoa esikoisen syntymän jälkeen, ennen kuin opin "lepertelemään" ja juttelemaan sille luontevasti. Vaikka ihan täysillä rakastinkin vauvaa. Anna aikaa miehellesi, kuten sanottu.

 

[Oddsocks]

Nyt puolentoistavuoden iässä voin sanoa että miehellä ja pojalla on ihan oma, aito, syvä ja hyvä suhteensa. Siihen voi mennä pitkä aika. Vauva oppii taatusti puhumaan, vaikka isä ei koskaan pukahtaisi sanaakaan, kysymys on siis vain sinun tavastasi toimia. Anna isän löytää oma tapansa, ja luota häneen, älä puutu hänen tapaansa tehdä ellei vauva nyt ole aivan välittömässä vaarassa.

Isät ei kaipaa yhtään enempää suorituspaineita kuin äiditkään. Hitaasti mutta varmasti kummatkin löydätte itsenne ja toisenne vanhempina, tue ja nauti osallistuvasta isästä!

 

[Orion-]

Vähä sama se oli ihan alkuun munki miehellä, mutta nyt ku vauva hymyilee ja vähä jutteleeki takaisin, ni puhuu paljo enempi.

 

["apua"]

en minäkään paljon lapsille lepertele kun itkevät, ihan hiljaa ollaan sylikkäin. Ja kaikki ovat oppineet puhumaan vähän liikaakin.