Meillä mies oli jokseenkin samanlainen ensimmäisen vauvan kanssa. Sanoi syyksi kokevansa itsensä niin avuttomaksi ja hänellä oli tunne että hänen tulisi tehdä asiat samalla tavalla kuin minun tai sitten tekee ne väärin. Ei ns.uskaltanut ottaa vastuuta kun se päävastuun kantaja eli äiti oli kuitenkin siinä lähellä.
Selitin ettei ole väliä miten asiat tekee vaan sillä lopputuloksella eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. Annoin myös miehelle ja vauvalle omaa aikaa ja lähdin pois kotoa jolloin mies oli oikeasti vastuussa. Se kummasti rohkaisi miestäkin vauvan kanssa kun hän huomasi pärjäävänsä yksin.
Samoin nyt kun on kaksi pientä lasta(taapero ja vauva)niin mies pyytää jopa että saisi olla lasten kanssa itsekseen ja patistaa minua menemään omille menoille.
Selitin ettei ole väliä miten asiat tekee vaan sillä lopputuloksella eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. Annoin myös miehelle ja vauvalle omaa aikaa ja lähdin pois kotoa jolloin mies oli oikeasti vastuussa. Se kummasti rohkaisi miestäkin vauvan kanssa kun hän huomasi pärjäävänsä yksin.
Samoin nyt kun on kaksi pientä lasta(taapero ja vauva)niin mies pyytää jopa että saisi olla lasten kanssa itsekseen ja patistaa minua menemään omille menoille.
