Mies ei osallistu vauvan hoitoon

[ap.....]

Mieheni joutuu maksamaan yeliä. Kela laskee tuloa miehelleni yelin mukaan.
Ei ole merkitystä sillä ettei todellisuudessa saa palkkaa yrityksestä. Yrittäjä on suojaton aina eikä saa tukia. En siis saa muuta kuin äitiysrahan.

Jep, elämäni on huonoa ja kai sitä katkera saa olla vain itselleen, kiitos noista yllättävistä sanoista.
Pitää opettaa lapselle kylmempää laskelmointia elämänvalinnoissaan ettei käy kuten itselleni.

 

[Blue]

Nimimerkki hmh on ilmeisesti työläinen ja kuvittelee että me kaikki voimme olla työläisiä ja repiä rahaa taikaseinästä. Osa joutuu työllistämään itsensä myös yksityisellä sektorilla. Lapsenteko ei tarkoita sitä etteikö asiat voisi mennä erilailla kuin suunnittelee. Terveys voi mennä, yt:t, jne.

Mieheni kuvitteli että voisi palkata työntekijöitä. Varmasti kuvitteli kaikenlaista. En kadu lapsen saamista, minusta lapsi saadaan lahjana eikä niitä "tehdä" sitten kun elämä on täydellistä.

Entäs elämä ilman lasta? Olisin jäänyt lapsettomaksi loppuelämäni koska mieheni halusi jotakin jonka seuraukset olivat arveltua raskaammat...

Elämässä ei aina voi ennustaa kaikkea.

Tuossa teidän skenaariossa kyllä oli kaikki ennustettavissa etukäteen. Yrityksen perustaminen =aina niska limassa painamista ekat vuodet siltikin vaikka saisi työntekijöitä palkattua, tämän tietää jokainen. Sinä teit valintasi vaikka tiesit asiasta, älä syytä miestäsi siitä että sinä perustit oman onnesi miehen hartioiden varaan (mikä sitten ei ollutkaan kannattava teko) sillä aikaa kun mies vie elämäänsä siihen suuntaan mihin hän tahtoo (perhe ja yritys joka tulevaisuudessa elättää perheen) eikä samaan aikaa kykene kannattelemaan sun elämäsi onnellisuutta vaikka niin tahtoisit.

Ja kyllä sen lapsen hankinnankin pystyy edes vähän sinne päin suunnittelemaan. Ei ne nykyaikana kuitenkaan enää tupsahda haikaran tuomana lahjana silloin kun sitä vähiten odottaa....

Ikävää että teidän elämät eivät miehen kanssa mene yksiin. Että sinä haluat ehdottomasti sen aina läsnäolevan miehen (yrityshän ei automaattisesti tarkoita etteikä mies sitten myöhemmin voi olla läsnä paljon enemmän, alku on vain aina haastavaa kaikkien yritysten perustamisessa) kun taas mies joko halusi tai sitten näki ainoana vaihtoehtona perustaa yrityksen juuri siihen aikaan kun päätitte hankkia lapsenkin. Joko joku muuttaa odotuksiaan perheensä takia tai sitten eroatte. Eihän tuossa ole paljoa vaihtoehtoja jos kumpikin (tai sinä) syytätte toisianne, niin ei voi kuitenkaan jatkaa parisuhteessa ikuisesti.

 

[Blue]

Mieheni joutuu maksamaan yeliä. Kela laskee tuloa miehelleni yelin mukaan.
Ei ole merkitystä sillä ettei todellisuudessa saa palkkaa yrityksestä. Yrittäjä on suojaton aina eikä saa tukia. En siis saa muuta kuin äitiysrahan.

Jep, elämäni on huonoa ja kai sitä katkera saa olla vain itselleen, kiitos noista yllättävistä sanoista.
Pitää opettaa lapselle kylmempää laskelmointia elämänvalinnoissaan ettei käy kuten itselleni.

Mutta kun se katkeruus ei auta!!! Se ei tuo miestäsi arkeenne takaisin tai ei paranna muutenkaan mitään. Sitä tässä yritetään tolkuttaa. Joko muutat omaa ajattelutapaasi ja hyväksyt miehen poissaolot tai sitten et (eli eroatte). Mies kun tuntuu olevan todella solmussa nyt yrityksensä kanssa ja ei pysty tekemään juurikaan mitään muuttaakseen arkeanne (jos vaikka haluaisikin, ja se jos mikä lisää miehen stressitasoa entisestään, varsinkin jos tietää että sinä olet äärirajoilla asian kanssa...).

Eli yritä ymmärtää myös se että miehesikin saattaa olla tosi loppu ja muuttaisi tilannetta jos pystyisi (mutta kun tietää ettei pysty niin painaa vaan eteenpäin eikä uskalla edes myöntää sitä sinulle) ja miettii kuten sinäkin että kunpa asiat olisivat toisin. Siksi se katkeruus ja suoranainen viha miestä kohtaan ei todella auta teitä.

 

[Blue]

Tai sitten mies perusti tarkoituksella firman kun kuuli että sinä olet raskaana ja pisti sen menemään vähän takkuillen jottei hänen tarvitse olla yhtään kotona teidän kanssanne. Mutta sitten tullaankin taas siihen että miksi sitten hankit moisen miehen kanssa sen lapsen...?

Toivottavasti tämä pisti vähän ajattelemaan asiaa vähän muultakin kantilta kuin vain omaltasi vaikka ymmärrän täysin että sinua harmittaa se että mies ei voi olla perheenne kanssa niin paljoa kuin sinä tahtoisit. Usko mua, mä olen ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin meillä oli silloin lapsia kaksi. Mutta hetken kun jaksoin niin asiat muuttuivat paljon paremmiksi ja loppujen lopuksi asiasta tuli enemmän hyötyä kuin ajateltiinkaan.

 

[Noo-oh]

Meillä oli sellainen tilanne, kun kolmas lapsi syntyi, että rakennettiin taloa, mies kävi päivät palkkatyössä ja illat (yöt) raksalla, mä hoidin ne kolme lasta ja talouden aikaslailla yksin....aika pihallahan se oli lapsen ensimmäisistä kuukausista.
Tosin meillä tilanne oli väliaikainen, tyttö oli 7-8kk kun muutettiin uuteen kotiin.
Ja välillä en tosiaan meinannu jaksaa, vauva valvotti öisin, mut raskasta oli miehelläkin!

 

[ap....]

Mies perusti firman kun olin raskaana koska sai rahoituksen tuolloin. Itse en uskonut rahoituksen saamiseen, joten yrityksen perustaminen tuli sikäli puun takaa.

Jos mun mies olisi paljon poissa koska esim. rakentaa meille unelmiemme taloa niin tottakai jaksaa paremmin. Mutta rahattomuus ja niska limassa painaminen, lapsesta vieraantuminen ei innosta kun orastava konkurssi siintää.

Ero ei sinänsä muuttaisi mun arkea mitenkään. Olen jo nyt yksin lapsen kanssa.

On eri asia paahtaa niska limassa jos siitä saa jotakin, esim. rahaa. Mutta kuka uhrautuu siten että rahakin aiheuttaa murhetta?

 

[Blue]

Mies perusti firman kun olin raskaana koska sai rahoituksen tuolloin. Itse en uskonut rahoituksen saamiseen, joten yrityksen perustaminen tuli sikäli puun takaa.

Jos mun mies olisi paljon poissa koska esim. rakentaa meille unelmiemme taloa niin tottakai jaksaa paremmin. Mutta rahattomuus ja niska limassa painaminen, lapsesta vieraantuminen ei innosta kun orastava konkurssi siintää.

Ero ei sinänsä muuttaisi mun arkea mitenkään. Olen jo nyt yksin lapsen kanssa.

On eri asia paahtaa niska limassa jos siitä saa jotakin, esim. rahaa. Mutta kuka uhrautuu siten että rahakin aiheuttaa murhetta?

Mutta jos mies keikauttaa firmansa, koska sehän siis on ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa, niin sitten on taas rahasta murhetta (todella pitkään) ja silti miehen pitää mennä töihinkin. Nyt on kuitenkin vaihtoehdot että jossain vaiheessa helpottaa ( ehkä jopa huomattavasti) tai sitten firma menee nurin joka tapauksessa (mitä pidempään kitkuttaa tässä taloustilanteessa sitä todennäköisimmin tulee sitten jossain vaiheessa pärjäämäänkin hyvin, huonot firmat tuppaa menemään saman tien kun alkurahat on loppu) jolloin lopputulema on sama kuin siinä jos keikauttaisi itse sen.

 

["ZXC"]

Ikävä tilanne ja oikeastaan ainoa juttu, mitä nyt voit muuttaa on oma asenne. Mies ei voi lopettaa töitä ja suosittelen, että katsot nyt vuoden pari, miten hommat oikeasti menevät. Älä siis odota mieheltä osallistumista hoitoon, vaan yllätyt iloisesti, jos hän joskus siihen kykekenee. Älä odota rahaa miehen yrityksestä, vaan yritä jotenkin muuten pärjätä.

Itse aikanaan olin ihan kypsä kun mies teki pitkää päivää ja minä kotona vauvan kanssa. Joka päivä aloitin odottamaan häntä klo 16 jälkeen ja kiukku vain kasvoi, mitä pidemmälle ilta meni. Kun hän tuli klo 20, olin jo raivotilassa. Lomille hän ei koskaan päässyt/halunnut lähteä ajallaan jne. Mutta en pystynyt muuttamaan häntä, muutin omaa asennoitumistani. Järjestin iltoihin ohjelmaa, johon aina otin vauvan mukaan. Varasin lomat ja lähdin sinne tuli sitten mies mukaan tai ei tullut. Lähdin olettamuksesta, ettei tule. Koska minua kohdeltiin yksihuoltajana, käyttäydyin kuin yksinhuoltaja.

Nyt lapsi on jo isompi ja miehen työasiat tasaantuneet. En oikein osaa sanoa, johtuuko tasaantuminen oikeasti työnantajasta vai miehestää Minusta tuntuu että iso osa johtuu miehestä. Osallistuu nykyään hyvin paljon poikamme hoitoon ja harrastuksiin. Onneksi emme eronneet, sillä nyt on kaikki paremmin.

Jaksamista!

 

["hmmm"]

Meillä onneksi mies tajusi vähentää työmääräänsä, kun vauva astui kuvioihin mukaan. Vaikka yrittäjä onkin.

 

["totuus"]

Kuka mies jaksaa olla kiinnostunut teidän pulauttamista sinappikoneista? Ei kukaan.

 

[vierass]

[QUOTE="ZXC";30571659]Ikävä tilanne ja oikeastaan ainoa juttu, mitä nyt voit muuttaa on oma asenne. Mies ei voi lopettaa töitä ja suosittelen, että katsot nyt vuoden pari, miten hommat oikeasti menevät. Älä siis odota mieheltä osallistumista hoitoon, vaan yllätyt iloisesti, jos hän joskus siihen kykekenee. Älä odota rahaa miehen yrityksestä, vaan yritä jotenkin muuten pärjätä.

Itse aikanaan olin ihan kypsä kun mies teki pitkää päivää ja minä kotona vauvan kanssa. Joka päivä aloitin odottamaan häntä klo 16 jälkeen ja kiukku vain kasvoi, mitä pidemmälle ilta meni. Kun hän tuli klo 20, olin jo raivotilassa. Lomille hän ei koskaan päässyt/halunnut lähteä ajallaan jne. Mutta en pystynyt muuttamaan häntä, muutin omaa asennoitumistani. Järjestin iltoihin ohjelmaa, johon aina otin vauvan mukaan. Varasin lomat ja lähdin sinne tuli sitten mies mukaan tai ei tullut. Lähdin olettamuksesta, ettei tule. Koska minua kohdeltiin yksihuoltajana, käyttäydyin kuin yksinhuoltaja.

Nyt lapsi on jo isompi ja miehen työasiat tasaantuneet. En oikein osaa sanoa, johtuuko tasaantuminen oikeasti työnantajasta vai miehestää Minusta tuntuu että iso osa johtuu miehestä. Osallistuu nykyään hyvin paljon poikamme hoitoon ja harrastuksiin. Onneksi emme eronneet, sillä nyt on kaikki paremmin.

Jaksamista![/QUOTE]
Meilläkin mies joutui projektien takia vetämään pitkää päivää ja äkkiä siihen oppi, ettei odota edes aikaisin kotiin. Perusduunariperheillä on aina ollut hankala käsittää meidän aikatauluja, kun mies ei yleensä koskaan ole ollut kotona vielä ennen klo 18, hänelle on ihan normaalia tulla kotiin paljon myöhemminkin. Siitä huolimatta meillä on ollut rutiinina, että mies hoitelee lasten iltapesut ihan vauvasta saakka, jos on vaan kotosalla, monesti soittelen, että onko tulossa kohtapuoliin vai pitääkö minun hoidella. Kaikista eniten minua on raivostuttanut illanvietot, joita työnantaja on järjestänyt kiitokseksi projektin päättyessä. Viimein, kun olisi aikaa olla ilta kotona, niin sitten on sosiaalinen pakko vielä lähteä viettämään ilta työkavereiden kanssa :headwall:
Ihan pieninä nuo meidän lapsetkin ovat olleet iltakukkujia. Kun isommat sisarukset ovat nukkuneet, niin aina on pienin ollut se pirteä vanhempien kanssa aikaa viettävä tapaus. Monesti oli, että kuopus oli ainoa, joka isää näki iltaisin.