Mies ei oo vieläkään palannut "yhdeltä".

En oikeasti osaa nähdä itsessä vikaa tässä asiassa. En vaadi mahdottomia, ja ei tartte olla puuroa syöttämässä kaksi! Mies saa joka päivä sitä omaa aikaa heti kun tulee töistä, en mene heti vauvaa tarjoamaan syliin enkä muutakaan. Miehen on vaan mahdoton hyväksyä sitä että minä en ole väsymätön äiti joka jaksaa aina ja kaiken.

 

no puhu sille miehelle

 

Eihän tuollaiselle miehelle voi vauvaa jättää hoitaakseen - tuskin vanhempaakaan lasta. Jos et halua olla miehen kanssa saman katon alla, ota ne lapset ja lähde ja jätä se mies omaan rauhaansa, kun kerran niin sitä halajaa.

 

[QUOTE="tiina";28692429]Miksi näissä tarinoissa aina se äiti suostuu sen lapsen hoitamaan kun mies lähtee viihteelle? mä ainakin lykkäisin vauvan isälle ja lähtisin itse.[/QUOTE]

Kyllä niitäkin pienten vauvojen/lapsien äitejä on, jotka lähtevät "yhdelle" ja palaavat muutaman päivän päästä...

 

[QUOTE="milja";28692510]kauhee mies!! Meille kun synty vauva niin mies ei mennyt 4vuoteen kavereitte kanssa ollenkaan,sukulaisissa kävi joskus. muutaman yön oli pois tuona aikana.. niistä öistä puolet oli sellasii että oli 1lapsi mukana!

mä ajattelin että mun mie son kamala ja itsekäs koska jätti minulle kaikki kotityöt monta vuotta,vaikka ite se ol i1vuoden työttömänä kotona ja minä opiskelin päivät. Mutta näköjään mun mies on sittenkin aika helmi!

sussiunatkoon...miks sä teit tollasellee lapsia? no juu tiedän rakakus on oikeastikki vähän sokeaa[/QUOTE]

Älä valehtele, sulla mitään miestä oo.

 

Miksi mies halusi lapsia? Miksi sinä halusit lapsia miehen kanssa? Kuulostaa siltä, että lapsiperhe-elämä ei ole hyvä vaihtoehto miehellesi.

 

Oliko tämä viimeinenkin vauva yhdessä suunniteltu, vai enemmän jomman tai kumman "projekti"? Vahinkovauva? Minkä ikäinen esikoisenne on, tekeekö mies mitään sitten niiden muiden lasten kanssa?

 

nyt mies alkoi haista ihan pillulta!

 

Noh. Joko meinaa ruveta stoori väsyttämään luojaansakin.

 

[QUOTE="hmh";28694440]Noh. Joko meinaa ruveta stoori väsyttämään luojaansakin.[/QUOTE]
Taitaa vaan trollit esiintyä aloittajana.

 

Juu trolli on liikkeellä. Lähdettiin lasten kanssa evakkoon, täällä on jo parempi mieli kun ei tarvitse tapella ja vatvoa. Pari yötä ajattelin olla ja antaa tuon jota mieheksi kutsutaan olla ihan rauhassa keskenään..

Lapset on yhdessä sovittu ja haluttu. Mies ei oikeastaan hirveästi tee isompienkaan kanssa mitään. Jotain tietty mut esim lomat ym meidän kaikkien kanssa ei kauhiana nappaa.. Omia lomia kyllä suunnittelee! En tiedä, meni ihan maku koko tyypistä.

 

On mullakin jokusen kerran elämän aikana pikkasen venähtänyt, mutta kertaakaan en oo ollu panemassa/pettämässä.

Mut toisaalta, jätä se sika, ihan vaikka varmuuvven vuoksi.

 

Voi luoja... Itse en kattoisi tuollaista sikaa sekuntiakaan enää. Löytäisit paremmankin. Hyviä miehiä on, ne pitää vaan löytää, jostain... Toivottavasti asiat selviää. Tsemppiä.

 

[QUOTE="aapee";28693296] Paskaa. Miten sait selville? Tuokin väittää ettei ikinä pettäisi, ei ole sellainen ja blaablaa. On puhunut muutenkin niin paljon kakkaa että en usko.[/QUOTE]

Pettäminen oli ollut siis pussailua. Ja sain selville kun yritti suudella ystävääni myöhemmin ympäripäissään ja ystävä kertoi minulle. Suutuspäissäni sitten otin miehen puhelimen ja katsoin viestit läpi (elämäni ensimmäistä kertaa), jossa sitten oli viestejä tältä ensimmäiseltä naiselta, jonka kanssa oli pussaillut. Nainen olisi halunnut aloittaa suhteen mieheni kanssa.

Jos miehesi tuollaisen katoamistempun jälkeen vain vittuilee sinulle, kuulostaa kyllä pahasti siltä, että kunnioitus sinua kohtaan on aika olematon.
Tosin tuollainen kiukuttelukin voisi olla merkki pettämisestä; kun mieheni vehkeili selkäni takana, hän alkoi kiukutella minulle.

Mutta tosiaan, se pettämismahdollisuus tuskin se suurin ongelma tilanteessanne on. Parasta varmaan antaa tilanteen rauhoittua kuten teitkin, istua sitten kunnolla alas keskustelemaan, mikä mättää, haluaako mies erota. Tai sitten vaihtoehtoisesti jos olet itse päättänyt erota, niin kertoa se sitten miehellesi, paljon mahdollista että hän alkaa anelemaan, ettei halua erota.. Joka tosin on täysin merkityksetöntä, jos ei ole valmis työstämään suhdetta ja muuttamaan käytöstä.

 

Voimia ap, kostaminen ei auta mitään, mutta ratkaisuja kannattaa tehdä.
Entinen mieheni alkoi tekemään katoamistemppuja (pitkä suhde, lapsia oli ja tätä ei siis tapahtunut vielä suhteen alkuaikoinan joten en osannut edes ajatella että miehen käytös muuttuu sellaiseksi)
Ainan kun mies lähti kavereiden kanssa jonnekkin, ei siis usein vaan todella harvoin kävi mutta kuitenkin, katosi, ei viestiä, ei puhelimeen vastaamista ei mitään, ja minä pelkäsin että on suurinpiirtein kuollut ja hakattu katuojaan. Se nöyryytys ja ahdistus kun toinen ei vain viitsinyt ilmoittaa mitään on henkistä väkivaltaa parhaimmillaan, osoitus et ole sen arvoinen että sinulle tarvisi mitään ilmoittaa.
Annoin muutaman kerran anteeksi jonka jälkeen aloin tekemään eroprosessia. Tajusinhan että suhteessa muutakin ongelmaa, mutta pitkästä suhteesta vaikea lähteä.
Onneksi sen tein.

 

miten toi pillun haju lähtee miehestä? Suihkuun ei suostu.

 

[QUOTE="aapee";28694838]miten toi pillun haju lähtee miehestä? Suihkuun ei suostu.[/QUOTE]

No jos herra haisee pillulta, niin älä sinä siinä vieressä enää marmata, että haisee. "Vahinko" on jo tapahtunut.

 

Voi vittu mitä te uskotte noita provoidiootteja jotka esiintyy ap:na..

 

Lukematta muuta kuin aloituksen: miksi menette kakaroiden kanssa naimisiin? Kasvakaa ensin aikuisiksi ja rakentakaa vasta sitten se perhe.

 

[QUOTE="vieras";28694912]Lukematta muuta kuin aloituksen: miksi menette kakaroiden kanssa naimisiin? Kasvakaa ensin aikuisiksi ja rakentakaa vasta sitten se perhe.[/QUOTE]

Tää on kyllä aikamoista jeesustelua. Ei auta aloittajaa yhtään.

 

[QUOTE="vieras";28694912]Lukematta muuta kuin aloituksen: miksi menette kakaroiden kanssa naimisiin? Kasvakaa ensin aikuisiksi ja rakentakaa vasta sitten se perhe.[/QUOTE]

Aika harva menee kakaran kanssa naimisiin. Ihmiset vaan katsos saattaa muuttua, ihan sama onko liitto solmittu 18, 28 vai 48 vuotiaana.

 

Ei olla naimisissa, edes jotain hyvää tässäkin. Pisti pahasti silmään tuo kirjoitus, jossa sanottiin että on henkistä väkivaltaa olla ilmoittamatta, osoitus ettei ole edes ilmoittamisen arvoinen. Ja täsmälleen tuolta musta tuntuu!! Ja varmasti tekee tahallaan. Nimittäin harrastaa juuri tuota minun vähättelyä kieroilla tavoilla.. Jos keskustellaan näistä ongelmista niin saattaa sanoa ihan tahallaan että mitä, en kuunnellut. Tai että ei kiinnosta ym. Monesti ajattelen että on kuin 15v teini joka jumittunut äiti angstiin. Muahan et määräile, miksi kyttäät tekemisiäni, miks mun pitää asettua sun asemaan, miksi ei heru sympatiaa ym tämmöstä se jauhaa aina. Ei siis edes halua selvittää asioita.

 

[QUOTE="aapee";28695029]Ei olla naimisissa, edes jotain hyvää tässäkin. Pisti pahasti silmään tuo kirjoitus, jossa sanottiin että on henkistä väkivaltaa olla ilmoittamatta, osoitus ettei ole edes ilmoittamisen arvoinen. Ja täsmälleen tuolta musta tuntuu!! Ja varmasti tekee tahallaan. Nimittäin harrastaa juuri tuota minun vähättelyä kieroilla tavoilla.. Jos keskustellaan näistä ongelmista niin saattaa sanoa ihan tahallaan että mitä, en kuunnellut. Tai että ei kiinnosta ym. Monesti ajattelen että on kuin 15v teini joka jumittunut äiti angstiin. Muahan et määräile, miksi kyttäät tekemisiäni, miks mun pitää asettua sun asemaan, miksi ei heru sympatiaa ym tämmöstä se jauhaa aina. Ei siis edes halua selvittää asioita.[/QUOTE]

Poika mikä poika. Eroa siitä ja etsi itsellesi mies.

 

[QUOTE="aapee";28694570]Lapset on yhdessä sovittu ja haluttu.[/QUOTE]Tätä kuulee näiden kertomusten yhteydessä paljon, mutta se on kommenttina merkityksetön. Lasten hankinnasta voi päästä yhteiseen sopimukseen monella tavalla. Mies ja nainen voivat molemmat olla innostuneita, sitoutuneita ja tietoisia päätöksen merkityksestä. Tai sitten toinen (yleensä mies) myöntyy hankkeeseen pohtimatta asiaa omalta kannaltaan. Mies voi kyllä hyvinkin haluta lapsia mutta tiesikö hän, mihin on ryhtymässä? Oliko hän todella sitoutunut elämään lasten kanssa ja oliko hänellä syytä uskoa menestyvänsä vanhempana?

Tämä asia kiinnostaa minua, koska itse olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että lapsiperhe-elämä ei tekisi minua onnelliseksi. Siksi en ole lapsia tekemässäkään. Ottaen huomioon, kuinka monet miehet hylkäävät isän roolinsa, tällainen itsetutkiskelu ei taida olla kovin yleistä.

 

Oonko aikuinen, oon 41v?