mies ei halua seksiä

[tuulahdus->]

Tässä ketjussa joku väitti, ettei nyky-yhteiskunnassa enää olisi evoluutiota tai luonnonvalintaa. Totta kai sitä on, mutta eihän sellaisia asioita huomata vuositasolla tai vuosikymmentasolla, vaan vasta pidemmällä ajanjaksolla. Jos ihan darwinismin mukaan tässä tulkittaisi asioita, niin kyllähän se olisi niin, että jos on totaalisen haluton seksiin, niin eihän lapsiakaan voi saada, jollei halua seksiä lainkaan. Tällaiset tapaukset luonto karsii pois, koska jos menee hautaan neitsyenä, niin sen henkilön perimä jää käyttämättä. Ihan samalla tavalla, jos joku on joltakin ominaisuudeltaan niin vastenmielinen (henkisesti tai fyysisesti), ettei kukaan halua jälkikasvua tämän henkilön kanssa, niin perimähän loppuu tähän henkilöön, joka ei jälkeläisiä ole tuottanut.

Ihan samalla tavalla luonto hoitaa itsestään sen, että jos joku ei halua jälkikasvua, niin tämän henkilön geenit eivät periydy kenellekään, jolloin darwinismin mukaan tämäkin on luonnon valintaa. Tällä tavoin siis velat eivät pysty/halua siirtää geenejään eteenpäin, koska eivät halua lisääntyä.

Ihan biologian, lisääntymisen yms. kannalta ajateltuna mielestäni on luonnollista, että ihmisellä (niin naisella kuin miehelläkin) on seksuaaliset vietit, jotka ohjaavat jossakin määrin toimintaa. Minusta on jotekin luonnollistakin, että tässä(kään) asiassa emme ole niin kauhean paljon erilaisia verrattuna eläinkuntaan.

Käsittääkseni eniten lapsia Suomessa syntyy nykyään nimenomaan vähemmän koulutetuille naisille sekä etnisten ryhmien naisille. Voisiko olla tässäkin jonkinlaista luonnon karsintaa siinä, että ihmiselle ei lisääntymisen ja geenien jatkuvuuden kannalta ole hyvä, jos etääntyy liikaa ihmisen biologisista tarpeista (lisääntymisestä)? Jos siis nainen on liian kiinnostunut itsestään, urastaan yms, niin tällainenkin ominaisuus karsiutuu luonnonvalinnan vuoksi. Sitä tietysti on vaikea sanoa, kuinka paljon tämä riippuu ympäristön painostuksesta/ohjauksesta ja kuinka paljon siinä on yksilön omaa vapautta.

 

[isipappa]

"
Vaikka ei olisi enää nälkäkään, niin elimistö vaatii ravintonsa ja riutuu pois, ellei sitä saa. Jos seksuaalista halua ei ole, niin ihmisen hyvinvoinnille ei tapahdu sen kummempaa.

Ihmisen vakava masentuminen seksuaalisen turhautumisen vuoksi lienee jotakin äärimmäisen harvinaista. Koskaan en itse muista seksinpuutteen oikeasti vaikuttaneen mielialaani tai työvireeseeni (minua on kyllä siunattu niin mielenkiintoisella ja haastavalla työllä, että se sinänsä vie parhaimmillaan huomion ja ajatukset täysin - kaikki eivät varmaan ole tässä suhteessa yhtä onnekkaita).

Sotketaankohan tässä taas kerran "tavallinen" ja "luonnollinen" keskenään?

Monet asiat ovat samalla luonnollisia ja tavallisia. Monet myös niin että on vaikeaa sanoa mikä osa on mitäkin. Selvästikin ihmiselle on luontaista esim. ilmaista itseään taiteellisesti. Sen todistavat jo kivikaudelta periytyvät luolamaalaukset puhumattakaan myöhempien kulttuurien saavutuksista. Siinä on siis jotain ihmiselle luontaista ja se on tavallista. Mutta ei se silti ole perustarve siinä mielessä että ihminen ilman taiteellisen ilmaisun mahdollisuutta kuolisi. Osa ihmisistä ei tuota ilmaisun tarvetta koe ollenkaan, todella luova ihminen taas voi kuvaannollisesti kuvitella kuolevansa (ainakin henkisesti) jos ei saisi ilmaista itseään taiteen avulla. Tässä tapauksessa lähes pakottava tarve on melko harvinaista mutta ei kuitenkaan mitenkään tavatonta.
Toisilla ihmisillä on taas suuri tarve toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan sellaisena kuin sen kokevat. Tässkin on samalla tavalla vaihtelua ihmisten välillä kuin taiteellisuudessakin. Tässä tapauksessa vain suurempi innokkuus on tavallisempaa kuin välinpitämättömyys.
Se että jokin tarve ei ole aivan elintärkeä (=voi johtaa yksilön kuolemaan tai vakavaan haittaa) ei tarkoita sitä etteikö tarve voisi olla yksilölle hyvin tärkeä. Tätä tärkeyttä ja sen kokemista on ulkopuolisen vaikea arvioida. Mikä on toiselle helppoa on toiselle vaikeaa. On aivan ok jos joku ei koe seksiä tärkeäksi. Mutta on hieman epäilyttävää siltä kokemuspohjalta suoraan sanoa että muidenkin olisi helppo noin vain luopua omista haluistaan ja että vaikka seksuaalinen kanssakäyminen on tavallista niin se ei olisi luonnollista samassa mitassa kuin vaikka syöminen.
Toisaalta on tietysti myöskin samalla tavalla epäilyttävää sanoa että seksistä luopuminen ei olisi luonnollista jos yksilöstä siltä tuntuu, se mahtuu aivan yhtä hyvin ihmisen käyttäytymisen laajan kirjon sisään.

 

[pit.]

Tässä ketjussa joku väitti, ettei nyky-yhteiskunnassa enää olisi evoluutiota tai luonnonvalintaa. Totta kai sitä on, mutta eihän sellaisia asioita huomata vuositasolla tai vuosikymmentasolla, vaan vasta pidemmällä ajanjaksolla. Jta, että ihmisellä (niin naisella kuin miehelläkin) on seksuaaliset vietit, jotka ohjaavat jossakin määrin toimintaa. Minusta on jotekin luonnollistakin, että tässä(kään) asiassa emme ole niin kauhean paljon erilaisia verrattuna eläinkuntaan.

Kannattaa selvittää ensin itselleen luonnonvalinnan ja evoluution pääperiaatteet ja sisäistää ne. Minkäänvaisia v a l i n t a p a i n e i t a, jotka ovat luonnonvalinnan ja evoluution edellytys ei nyky-yhteiskunnassa oikein pääse syntymään.

Seksuaalivalinta on vain murto-osa luonnonvalintaa, tärkeämpiä valintakriteerejä on useita.

Eläimistä ihminen taas eroaa monellakin tasolla. Niistä oleellisimpia on kyky tehdä valintoja arvomaailmaan perustuen ja ei pelkästään viettien pohjalta.

Käsittääkseni eniten lapsia Suomessa syntyy nykyään nimenomaan vähemmän koulutetuille naisille sekä etnisten ryhmien naisille. Voisiko olla tässäkin jonkinlaista luonnon karsintaa siinä, että ihmiselle ei lisääntymisen ja geenien jatkuvuuden kannalta ole hyvä, jos etääntyy liikaa ihmisen biologisista tarpeista (lisääntymisestä)? Jos siis nainen on liian kiinnostunut itsestään, urastaan yms, niin tällainenkin ominaisuus karsiutuu luonnonvalinnan vuoksi. Sitä tietysti on vaikea sanoa, kuinka paljon tämä riippuu ympäristön painostuksesta/ohjauksesta ja kuinka paljon siinä on yksilön omaa vapautta.

Luonnonvalinta ei ole milläänlailla t i e t o i n e n tai s u u n n i t e l m a l l i n e n prosessi, sillä ei ole muuta lähtökohtaa kuin sillä hetkellä vallitseva tilanne ja siihen sopeutuminen.

Ihmiselle on biologiselta kannalta tällähetkellä suotavampaa jättää lisääntymättä, kuin lisääntyä.

 

[isipappa]

Käsittääkseni eniten lapsia Suomessa syntyy nykyään nimenomaan vähemmän koulutetuille naisille sekä etnisten ryhmien naisille. Voisiko olla tässäkin jonkinlaista luonnon karsintaa siinä, että ihmiselle ei lisääntymisen ja geenien jatkuvuuden kannalta ole hyvä, jos etääntyy liikaa ihmisen biologisista tarpeista (lisääntymisestä)? Jos siis nainen on liian kiinnostunut itsestään, urastaan yms, niin tällainenkin ominaisuus karsiutuu luonnonvalinnan vuoksi. Sitä tietysti on vaikea sanoa, kuinka paljon tämä riippuu ympäristön painostuksesta/ohjauksesta ja kuinka paljon siinä on yksilön omaa vapautta.

Itse en oikein hahmota miten evoluutio yleensä liittyy alkuperäiseen aiheeseen eli seksuaaliseen halukkuuteen. Vaikka perinteisesti luonnossa on ns. luonnonvalita ohjannut geenien periytymistä ei tällä ole ollut varsinaista yhteyttä eläinyksilöiden lisääntymishalukkuuteen sinänsä. Yleensä nimittäin kaikki yksilöt ovat luonnossa halukkaita lisääntymään. Se ketkä todella pääsevät itse toimitukseen taas riippuu usein siitä kuka voittaa urosten välisen kilpailun naaraista tai kuka voittaa hankalat luonnonolot ja yleensä pääsee naaraan luo. Tämä on karsinut heikommat geenit omaavat urokset pois lisääntymästä, ei halun puute sinänsä.
Nykyään on ihmisen kohdalla tilanne tietysti toinen koska valinta seksikumppanien suhteen tapahtuu aivan toisin kuin luonnossa yleensä. Ja koska seksin harrastus on ihmisellä jatkuvaa (ei siis vain kiima-aikoihin ajoittuvaa kuten eläimillä yleensä) on kysymys erillaisesta halukkuudesta yksilöiden välillä noussun esiin.

 

[been there, done that]

Hyvinvointiyhteiskunnassa eloonjääminen ja lisääntymismahdollisuudet pyritään takaamaan lajin heikoimmillekin edustajille, tällöin toimitaan täysin vastoin luonnonvalinnan periaatteita, joihin siis olennaisesti kuuluu heikoimpien ja olosuhteisiin sopeutumattomien geeniperimän karsiminen pois populaation geenipoolista.

Pakko myöntää, että olen nyt alueella, josta tietoni rajoittuvat äärimmäisen minimiin, joten toivon etten väitä mitään sellaista, joka on jonkin 'luonnonvalintalain' kanssa ristiriitaista...

Eloonjäämisestä olen samaa mieltä kyllä, mutta en niinkään lisääntymismahdollisuuksista... joiden ensimmäinen edellytys on tietenkin olla elossa.

Vaikka ihmiskunta onkin ottanut tavakseen huolehtia kaikista 'vähäosaisistakin' ja roikottaa niitä mukanaan lisääntymässä, ei se kuitenkaan minusta poissulje luonnonvalintaa, joka toimii ihan normaalisti niillä, jotka eivät kaipaa ulkopuolisia määrittelemään lisääntymistään tai seksuaalisuutensa toteuttamiseen.

 

[been there, done that]

Mutta on hieman epäilyttävää siltä kokemuspohjalta suoraan sanoa että muidenkin olisi helppo noin vain luopua omista haluistaan ja että vaikka seksuaalinen kanssakäyminen on tavallista niin se ei olisi luonnollista samassa mitassa kuin vaikka syöminen.
Toisaalta on tietysti myöskin samalla tavalla epäilyttävää sanoa että seksistä luopuminen ei olisi luonnollista jos yksilöstä siltä tuntuu, se mahtuu aivan yhtä hyvin ihmisen käyttäytymisen laajan kirjon sisään.

Kuinka monta kertaa näkee että naista kehotetaan olemaan suostumatta suhteessa seksiin, jollei hän sitä oikeasti itse halua. Sama asia on mielestäni tässä, miksi pakottaa itsensä suhteessakaan seksittömäksi, jos ei sitä oikeasti itse halua?

Kyllä seksi on eräs oleellinen osa parisuhdetta, vaikka pelkkä seksisuhde ei vielä ole parisuhde.

 

[pit.]

Vaikka ihmiskunta onkin ottanut tavakseen huolehtia kaikista 'vähäosaisistakin' ja roikottaa niitä mukanaan lisääntymässä, ei se kuitenkaan minusta poissulje luonnonvalintaa, joka toimii ihan normaalisti niillä, jotka eivät kaipaa ulkopuolisia määrittelemään lisääntymistään tai seksuaalisuutensa toteuttamiseen.

Itse ajettelen, että vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen näyttäisi tällähetkellä suosivan enemmän lisääntymisen rajoittamista, koska maapallon kantokyky on ääripisteessään.

Tällöin nimenomaan haluttomuus, ketjun aheeseen palatakseni, olisi evoluution seuraava askel, jonka tarkoituksena on supistaa homo sapiens -kannan populaatiota ja näin taata harvoille jälkeläisille paremmat kelpoisuusedut.

Vaikka näin.. =)

 

[been there, done that]

Tällöin nimenomaan haluttomuus, ketjun aheeseen palatakseni, olisi evoluution seuraava askel, jonka tarkoituksena on supistaa homo sapiens -kannan populaatiota ja näin taata harvoille jälkeläisille paremmat kelpoisuusedut.

Vaikka näin.. =)

Selvä, lähdetään siitä, että evoluutio muokkaa ihmistä seksihaluttomaksi, ettei lisääntymistä enää tapahtuisi... =)

Mutta kaipa ne noissa kolmannen maailman maissa sitten lisääntyy vaan, kun ei turhaa aikaa tärväänny ruokapöydässä seksivietiltä aikaa viemässä. Ja minäkin täällä evoluutiosta jälkeen jääneenä pyrin naimaan kaikkea mikä ei karkuun pääse...

 

[pit.]

Mutta kaipa ne noissa kolmannen maailman maissa sitten lisääntyy vaan, kun ei turhaa aikaa tärväänny ruokapöydässä seksivietiltä aikaa viemässä. Ja minäkin täällä evoluutiosta jälkeen jääneenä pyrin naimaan kaikkea mikä ei karkuun pääse...

No tästä aiheesta on täällä ollutkin syvämietteinen keskustelu, jossa nälänhätä ratkaistiin toteamalla, että seksi ja pimpero ovat miehen energianlähde numero uno..

 

[isipappa]

Vaikka ihmiskunta onkin ottanut tavakseen huolehtia kaikista 'vähäosaisistakin' ja roikottaa niitä mukanaan lisääntymässä, ei se kuitenkaan minusta poissulje luonnonvalintaa, joka toimii ihan normaalisti niillä, jotka eivät kaipaa ulkopuolisia määrittelemään lisääntymistään tai seksuaalisuutensa toteuttamiseen.

Tällöin nimenomaan haluttomuus, ketjun aheeseen palatakseni, olisi evoluution seuraava askel, jonka tarkoituksena on supistaa homo sapiens -kannan populaatiota ja näin taata harvoille jälkeläisille paremmat kelpoisuusedut.

Miksiköhän sitten se haluttomuus useimmiten tuntuu iskevän vasta sitten kun ne "pakolliset" lapset on saatu tehtyä Aika kummaa evoluutiota... Kyllä haluttomampikin yleensä ne muutamat lapset saa aikaan, siihen kun ei niin hirveän montaa yhdyntää kuitenkaan tarvita. Ehkä olisi parempi kun vain jätettäisiin se evoluutio pois tästä haluttomuudesta. On nimittäin aika kaukana ysittäisen ihmisyksilön seksielämän vaikeuksien ratkaisusta.

 

[pit.]

Ehkä olisi parempi kun vain jätettäisiin se evoluutio pois tästä haluttomuudesta. On nimittäin aika kaukana ysittäisen ihmisyksilön seksielämän vaikeuksien ratkaisusta.

Samaa mieltä pilkulleen.. itse en olekaan siitä kirjoittanutkaan siitä siltä kannalta, vaan kommentoin asiaa yleisesti, kun se otettiin perusteena tuolla aiemmin esille.

Lainaamasi kappale ei ollutkaan haudanvakavasti otettavaksi tarkoitettukaan

 

[pit.]

..ja nyt sitten vielä yksi pieni kommentti...luonnonvalinta on jotain joka johtaa evoluutioon pitkällä tähtäimellä, eli nämä eivät ole synonyymejä..

Luonnonvalinta koskettaa aina yksilöä, evoluutio taas populaatiota. Eli evoluutio on tosiaan kuten isipappa totesi, hyvinkin kaukana yksittäisen ihmisen seksielämän vaikeuksien ratkaisusta..

Ja hyvin kaukana siitä on luonnonvalintakin.. nykyään tehdäään vain panovalintoja.

Ja tästähän tämä alkoi..

Toisaalta kiistatonta on myös että koko ihmislajin (kuten kaikkien eläintenkin kohdalla) tasolla seksi on ja pysyy perustarpeena, muuten laji ei jatkuisi vaan kuolisi nopasti pois. Jotain perustavanlaatuista siinä siis myös on.

Ja jatkui..

Missä on ihmiskunnan kehityksessä se kohta, jolloin ihminen lipsahtaa muista nisäkkäistä niin poikkeavaksi, ettei luonnonvalinnalla ole enää merkitystä?

 

[äitimamma]

Ei se haluttomuus välttämättä ole evoluution ulkopuolella oleva asia, uskon luonnon olevan meitä ihmisiä viisaampi ja asioita pitäisikin tutkailla pitkällä aikavälillä.

Miksi nykyään on niin paljon ihmisiä, jotka eivät saa lasta normaalein menetelmin? Pitäisikö kieltää keinotekoinen lisääntyminen luonnon vastaisena? Ehkä näiden ihmisten ei ole tarkoituskaan jatkaa geenejään. Ihmisen ei pitäisi puuttua liikaa luonnon valintoihin.

Alemman luokan lisääntymisen ymmärtää sikäli, että sieltä on aina löytynyt ja löytyy edelleen fyysisesti kestävämmät ja sitkeämmät ihmiset. Ja erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvimmat.

 

[tuli.]

Tuolla ideologialla ei pitäisi myöskään sairauksia hoitaa vaan ajatella, että ehkä kaikkien ei ole tarkoituskaan elää.

 

["no ei halua..."]

Täällä onkin aiheessa päästy syväluotaukseen...Hauskoja kommentteja nälänhätäänkin liittyen jotka jätän lainaamatta aiheessa pitäytyäkseni =)

Mutta hemmetti, - olette oikeassa. Siispä yksilön ei tässä tarvitsisi päätänsä puhki miettiä, (sillä elämä ei ole suorittamiseksi tai kohtuuttomaksi selviytymistaisteluksi annettua) vaan elää parhaaksi kokemallaan tavallaan parisuhteessa joka tuo onnea. Siinä sitä luonnonvalintaa sitten todeksi eletään, onnettomista suhteista pois lähtemällä.
Onhan se meissä selkeästi tuokin luonnollinen rodun jalostaminen. Minä ainakin olen ihmisenä rakastanut partneria jota en kuitenkaan nähnyt potentiaalisena suvunjatkajana ja siksi erosin (hän olisi ollut välittömästi valmis suvun jatkamiseen...) Se on hieman raakaa huomata etteivät ole mitään tahdon asioita ja tietyt lainalaisuudet luonnossa toimivat. Uskon kans että tiettyjen asioiden hyväksyminen ja eteenpäin eläminen myös antaa ihmiselle uutta, ns. kompensoi tilannetta kuten miesnäkökulma kirjoitti. Pahinta on varmasti jäädä pattitilanteeseen surkuttelemaan pitkäksi aikaa jolloin ongelma paisuu. Mutta minun arkeeni sensijaan vaikuttaa seksuaalinen turhautuminen, olen huomattavan pahantuulinen odotuksen ja sitä seuraavan pettymyksen jälkeen. Näytän väsyneeltä enkä lainkaan niin elinvoimaiselta kuin seksuaalisesti aktiivisessa suhteessa. Olen lievästi jopa ennalta huolestunut siitä vanhentaako passiivisuus minua ennenaikaisesti.

Tuo Pisaran kirjoitus on aivan kuten omani. Toistaiseksi olen kuitenkin kokonaisuutta ajatellen onnellinen, ja kaksi vuotta olisi minulle liian pitkä.

 

[Miesnäkökulma]

On vaikea sanoa, missä määrin luonnonvalinta toimii kehittyneessä maailmassa vai missä määrin vallalla on lajin sisäinen valinta (siis tuo ilmiö, jossa riikinkukkonaaraat valitsevat yhä komeapyrstöisempiä koiraita, kunnes kyseinen ruumiinosa on muuttunut suorastaan groteskiksi pöyhistelyvälineeksi). En usko, että luonnonvalinta vaikuttaa paljonkaan suvunjatkamisen tasolla, ainakaan seksuaalista halukkuutta säätelemällä. Ihmisen halu saada lapsia on jotakin vielä vahvempaa kuin seksuaalivietti. On minullakin vaimoni kanssa kolme lasta, ja jos neljännen lapsen hankkiminen olisi aikoinaan ollut ajankohtaista, niin kyllä vaimoni olisi silloin sukupuoliyhteyteen suostunut, vieläpä mielihyvin.

Nimimerkki "no jos ei halua" totesi omasta tilanteestaan: " Mutta minun arkeeni sensijaan vaikuttaa seksuaalinen turhautuminen, olen huomattavan pahantuulinen odotuksen ja sitä seuraavan pettymyksen jälkeen. Näytän väsyneeltä enkä lainkaan niin elinvoimaiselta kuin seksuaalisesti aktiivisessa suhteessa.". Pointtihan onkin se, että jos ei odota eikä vonkaa, niin ei pety. Tätä tarkoitin aiemmin selkeällä päätöksellä sulkea seksi elämästä mahdollisuutenakin pois, jos se ei partnerin kanssa lähde sujumaan.

 

[supliikki]

..."Koskaan en itse muista seksinpuutteen oikeasti vaikuttaneen mielialaani tai työvireeseeni (minua on kyllä siunattu niin mielenkiintoisella ja haastavalla työllä, että se sinänsä vie parhaimmillaan huomion ja ajatukset täysin - kaikki eivät varmaan ole tässä suhteessa yhtä onnekkaita). "

Seksuaalisuuttaan voi psykoanalyyttisen teorian mukaan sublimoida. Vietti muuttaa muotoaan, muuntuu jopa niin, ettei sillä ole seksin kanssa minkäänlaista yhtymäkohtaa. Parhaiten sublimointi onnistuu työn, harrastusten ja taiteiden kautta.

Eikös myös urheilussa harjoiteta pidättäytmistä juuri ennen tärkeää koitosta. Seksuaalisuus on räjähtävää energiaa, jota on enemmän, jos sitä ei luovuta seksiin, pois itsestä. Ihan ymmärrettävää. Intoa, energiaa ja voimaa puhkuva mies on seksin jälkeen pehmeä, raukea, unelias ja voimaton. Seksi saattaa siis rentouttaa liikaa, jos sitä alati harrastaa.

Naisilla tietenkin sama juttu. Lataus häviää. Tosin hyvä seksi voi myös lisätä energiaa, samoin kuin henkinen rakkaus, taiteet ym. korkeakulttuuri, uskonto mukaan lukien.

 

[vierailija123]

Olen vähän päälle kaksikymppinen nainen. Puhkesin kukkaan vähän aikaa sitten kun löysin parisuhteen, luottamuksen ja seksin ilon. Nyt en kuitenkaan tiedä miten suhtautuisin. Olen seurustellut kohta vuoden poikaystäväni kanssa. Suhteessamme on kaikki muu paitsi seksi. Etenemme aina lähelle sitä, ja hän on innostunut, mutta juuri ennen itse aktia tulee stoppi eteen. Olen aivan tyrmistynyt, koska elän sitä aikaa kun janoan uuden oppimista ja kokeilemista. Innostun helpolla, ja nyt tunnen itseni suhteessamme maskuliinisemmaksi osapuoleksi, koska teen jatkuvasti aloitteen seksiin ilman vastakaikua. Kumppanini ei suostu puhumaan tai käsittelemään asiaa. Ainut mitä irtoaa on tuo sama "äää väsyttää". Tiedän myös vihjailujen perusteella että poikaystävälläni oli ongelmia seksin suhteen jo edellisessä suhteessa. Onko muita nuoria ihmisiä jotka ovat kokeneet tätä? Pohdin prioriteetteja.. Toisaalta en haluaisi luopua suhteestamme, koska rakastan häntä niin paljon, mutta toisaalta mitä jos en saa häntä koskaan puhumaan? Pystynkö elää jatkuvassa puutteessa ja vaikenemisessa?

 

[sohvis]

Jos ottasit hiukan rauhallisemmin.Hyväilyjä,hieromista,läheisyyttä ilman seksihuipentumaa.Katso mitä se saa aikaan.Olen kokenut epävarmuutta ja suorituspaineita.Alku-ujoudesta päästyäni seksikin alkoi sujua.Toivottavasti teilläkin.

 

[Feministi]

Nimimerkki tuulahdus. Kun toteat, että käsittääksesi eniten lapsia syntyy vähemmän koulutetuille ja etnisten ryhmien naisille, ajatuksessa minua häiritsee kolmekin seikkaa. Ensiksi se, että mihin olet miehet unohtanut tästä yhtälöstä? Kyllähän lapset kai kuitenkin syntyvät vanhemmilleen...Toiseksi se, että urasuuntautuneet naiset "olisivat liian kiinnostuneita itsestään" kuulostaa varsin erikoiselta tavalta kuvata sitä, että korkeammin koulutetut naiset synnyttävät vähemmän. Onko vapaaehtoinen lapsettomuus sinusta kenties itsekästä? Eikö omien geenien jatkuvuuden varmistaminen ole? Kolmanneksi, termi "etninen ryhmä" on harhaanjohtava. Suomalaisetkin ovat etninen ryhmä...

 

[vierailija123]

Nimimerkki sohvis.
Arvasit oikein. Sain vihdoin puhuttua asiasta (hurray) ja juuri tästä olikin kyse. Olen hyvin helputtunut, tyypillisenä estrogeenimonsterina olin käynyt jo kaikki skenaariot läpi. Eiköhän tästä päästä liikkeelle

 

[Apekuk]

Olen seurustellut reilu 3 vuotta mieheni kanssa. Alkuun (n.1v.) oli mahtavaa, seksi oli hyvää, annoimme toisillemme läheisyyttä ja teimme paljon asioita yhdessä. Sen jälkeen kaikki on ollut alamäkeä. Ensin tuli ongelma miehen orgasmin saamisessa. Seksin aikana hän ei enää vain saanut. Yritin puhua asiasta, josko hän yrittää liikaa keskittyä minun tyydyttämiseeni..siitä ei ollut hyötyä. Mieheni sai vain suuseksin seurauksena. Seuraavaksi kuvioihin tuli miehen haluttomuus, seksiä oli joskus viikon-kahden välein, joskus kuukauden välein.Aikaisemmin seksiä oli ainakin 3 kertaa viikossa. Seuraava ongelma oli se, ettei mieheni halunnut jostain syystä seksiä muualla kuin suihkussa. Pikapanona. Tämänkin olen ottanut useasti puheeksi, mutta vastausta en ole saanut. Hän ei myöskään enää suutele minua, pussaa vain tunteettomasti ja vetää sitten päänsä pois. Nykytilanne on se, ettei meillä ole juuri ollenkaan seksiä. Jos on, niin pikapano suihkussa, jonka jälkeen joudun antamaan suuseksiä mieheni tyydyttämiseksi. Mitään esileikkejä ei ole, vaan suoraan asiaan. Olen useasti yrittänyt tehdä aloitteen viikonloppuna aamuisin kun makaamme vielä sängyssä, eikä kummallakaan ole kiire minnekään. Hän ärsyyntyy siitä ja "suuttuu". Olen käskenyt miettimään kuinka pahalta tuntuu tulla torjutuksi joka kerta, johon hän vastasi, että älä sitten yritä saada seksiä vaan odota hänen aloitettaan. Aloitetta, jota hän ei IKINÄ tee. Mieheni ei myöskään hyväile tai kosketa minua enää missään tilanteessa. Halatessakin hän vain taputtaa selkään ym. Hänen kosketuksensa ei ole hellää tai nautinnollista. Olemme harrastaneet seksiä sängyssä viimeksi noin vuosi sitten. Mieheni on saanut orgasmin yhdynnässä viimeksi noin puolitoista vuotta sitten. En muista milloin olemme viimeksi suudelleet. Mieheni ei ole koskaan sanonut minua kauniiksi, tai antanut mitään muitakaan kohteliaisuuksia, hän ei ole myöskään sanonut rakastavansa minua koskaan, vastaa vain "joo samoin" tai murahduksella jos itse kerron tunteistani hänelle. Oikeastaan tuntuu aika hululta, että rakastan häntä edelleen.
Olen täysin turhaantunut, varsinkin niinä hetkinä, kun mieheni on täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka itse olen täysin neuvoton. Tuntuu että hän pitää minun halujani kohtuuttomina, vaikka ne ovat varmasti normaaleissa mitoissa. Tuntuu, ettei hänelle merkitsee yhtään se, miltä minusta tuntuu tai mitä minä haluaisin!

 

[Leena]

Olen seurustellut reilu 3 vuotta mieheni kanssa. Alkuun (n.1v.) oli mahtavaa, seksi oli hyvää, annoimme toisillemme läheisyyttä ja teimme paljon asioita yhdessä. Sen jälkeen kaikki on ollut alamäkeä. Ensin tuli ongelma miehen orgasmin saamisessa. Seksin aikana hän ei enää vain saanut. Yritin puhua asiasta, josko hän yrittää liikaa keskittyä minun tyydyttämiseeni..siitä ei ollut hyötyä. Mieheni sai vain suuseksin seurauksena. Seuraavaksi kuvioihin tuli miehen haluttomuus, seksiä oli joskus viikon-kahden välein, joskus kuukauden välein.Aikaisemmin seksiä oli ainakin 3 kertaa viikossa. Seuraava ongelma oli se, ettei mieheni halunnut jostain syystä seksiä muualla kuin suihkussa. Pikapanona. Tämänkin olen ottanut useasti puheeksi, mutta vastausta en ole saanut. Hän ei myöskään enää suutele minua, pussaa vain tunteettomasti ja vetää sitten päänsä pois. Nykytilanne on se, ettei meillä ole juuri ollenkaan seksiä. Jos on, niin pikapano suihkussa, jonka jälkeen joudun antamaan suuseksiä mieheni tyydyttämiseksi. Mitään esileikkejä ei ole, vaan suoraan asiaan. Olen useasti yrittänyt tehdä aloitteen viikonloppuna aamuisin kun makaamme vielä sängyssä, eikä kummallakaan ole kiire minnekään. Hän ärsyyntyy siitä ja "suuttuu". Olen käskenyt miettimään kuinka pahalta tuntuu tulla torjutuksi joka kerta, johon hän vastasi, että älä sitten yritä saada seksiä vaan odota hänen aloitettaan. Aloitetta, jota hän ei IKINÄ tee. Mieheni ei myöskään hyväile tai kosketa minua enää missään tilanteessa. Halatessakin hän vain taputtaa selkään ym. Hänen kosketuksensa ei ole hellää tai nautinnollista. Olemme harrastaneet seksiä sängyssä viimeksi noin vuosi sitten. Mieheni on saanut orgasmin yhdynnässä viimeksi noin puolitoista vuotta sitten. En muista milloin olemme viimeksi suudelleet. Mieheni ei ole koskaan sanonut minua kauniiksi, tai antanut mitään muitakaan kohteliaisuuksia, hän ei ole myöskään sanonut rakastavansa minua koskaan, vastaa vain "joo samoin" tai murahduksella jos itse kerron tunteistani hänelle. Oikeastaan tuntuu aika hululta, että rakastan häntä edelleen.
Olen täysin turhaantunut, varsinkin niinä hetkinä, kun mieheni on täysin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka itse olen täysin neuvoton. Tuntuu että hän pitää minun halujani kohtuuttomina, vaikka ne ovat varmasti normaaleissa mitoissa. Tuntuu, ettei hänelle merkitsee yhtään se, miltä minusta tuntuu tai mitä minä haluaisin!

Miksi olette edelleen yhdessä? Jos välillänne ei ole enää mitään? Olet miehellesi itsestäänselvyys sekä joku siivouskone! Panopuu silloin kun hän haluaa ja sittenkin joudut antamaan hänelle orgasmin...entäs sinun orgasmisi? Siitä et puhunut mitään.

Joko parisuhdeterapeutille ja nopsaan tai sitten eroaminen! Vai haluatko roikkua lopunikääsi tuollaisessa yksipuolisessa ja karussa suhteessa? =( Ikävää luettavaa...koetahan nyt stempata! Eihän noin voi jatkaa!

 

[Xy1]

En yleensä halua nimitellä ihmisiä, mutta apekukin mies on ilmi selvästi piilohomo. Eräällä tutulla oli samanlainen mies, jonka kanssa hän kärvisteli 10v ennenkuin asia selvisi. Tuo aika myös tarkoitti sitä, ettei tuttu enää voinut, eikä ehtinyt saada lapsia. Voin sanoa, että jos kaverin näkisin, niin voisin kertoa pari valittua sanaa mokomallekin tuhkamunalle.

 

[Apekuk]

En todellakaan halua olla tällaisessa suhteessa lopun ikäni. Yksin jääminen vaan pelottaa, en usaklla tehdä sitä ratkaisevaa päätöstä, vaikka haluaisinkin. Yritän uskotella itselleni jatkuvasti että asiat kääntyvät vielä parhain päin. Vaikka tavallaan tiedän ettei niin käy.
Ja siitä minun orgasmistani.. kyllä yleensä saan seksin aikana, mutta olisin paljon onnellisempi jos mieheni olisi se joka saa..minä nautin seksistä ilman orgasmiakin.. On niin paha mieli että sattuu..