Mies ei halua muuttaa yhteen= ei ole suhteessa tosissaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rakastaa - ei rakasta?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rakastaa - ei rakasta?

Vieras
Onko se näin?

Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja meillä molemmilla lapsi, suunnilleen samanikäiset. Tulen erittäin hyvin juttuun miehen lapsen kanssa, jonka kanssa meillä yhteinen harrastuskin.

Miehenkin kanssa menee oikein hyvin - kunnes tulee puhe ja mietintä siitä kuka muuttaa minnekin ja kenen kanssa.. ollaan nimittäin pakon edessä kummatkin myymässä asuntoamme ja luonnollista ainakin minusta olisi muuttaa yhteen. En ole asiasta tietenkään miehen tytön kanssa jutellut, mutta hänkin haluaisi miehen mukaan asua yhdessä, siis me kaikki. Lapsi on teini- ikäinen.

Mies on kuin tuuliviiri tässä asiassa. Joka toinen viikko hän antaa ymmärtää, että yhteinen asunto olisi mahdollinen (ollaan katseltu yhdessä asuntoja jne.), joka toinen viikko häneen iskee joku pakokauhu ja hän sanoo, etteikö me nyt vaan voitaisi seurustella vielä ja katsoa mitä tästä tulee.

Myönnän olleeni tämän asian vireille laittaja ja tavallaan ymmärrän miestä, mutta en tällaista tuuliviirimäisyyttä. Onkohan tuo luonnollista jänistämistä vai eikö mies oikeasti edes tiedä haluaako olla kanssani..?
 
Te olette olleet todella vähän aikaa yhdessä vasta. Musta on vastuullista käytöstä mieheltä, ettei hän halua heti ruveta sekoittamaan lastenkin elämää. Ajatelkaa nyt herran tähden pieniä lapsiakin...
 
  • Tykkää
Reactions: Criminal Mind
Puoli vuotta on lyhyt aika, joten ymmärrän ettei miehesi vielä välttämättä ole valmis muuttamaan yhteen. Se on monille kuitenkin iso askel. Ei se tarkoita, etteikö olisi tosissaan. Toiset vain tarvitsevat enemmän aikaa.
 
Tuleeko mies yhtä hyvin juttuun sinun teinisi kanssa kuin sinä hänen?

*muoks* Lisään vielä, että onko näillä teineillä samanlaiset säännöt ja vanhemmilla samanlaiset kasvatusperiaatteet? Samat kotiintuloajat, samat kotityövelvollisuudet, samat määrät käyttörahaa jne jne? Joskus nimittäin ihan muutoin hyvin toimivat ihmissuhteet kaatuvat niinkin typeriin asioihin kuin "miks toi saa, mut mä en" ja "miks mun pitää, kun ton ei tarvii".
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Me ollaan seurusteltu 2,5 vuotta ja ehkä hiukan puhuttu yhteen muuttamisesta. Aikaisemmin en olis asiaa edes ajatellut. Mikä kiire??? Etenkin kun on lapsia! Olette kumpikin vissiin just eronneet tahoillanne kun asunnot on menossa myyntiin?? Siinä tapauksessa ymmärrän miestä hyvin.
 
Kyllä lasten kanssa mennään samoilla linjoilla, uskoisin näin. Yhteistaloudestahan ei ole kokemusta..
Mutta joo, ehkä vähän kiiruhdan turhaan. Ja nyt oon hiljaa enkä puhu miehelle yhteen muutosta mitään (toisaalta tuntuu hölmöltä "omin päätöksin" ostaa rivarikolmio vaan omiin tarpeisiin... me ei sinne kaikki mahduta)
 
Kyllä lasten kanssa mennään samoilla linjoilla, uskoisin näin. Yhteistaloudestahan ei ole kokemusta..
Mutta joo, ehkä vähän kiiruhdan turhaan. Ja nyt oon hiljaa enkä puhu miehelle yhteen muutosta mitään (toisaalta tuntuu hölmöltä "omin päätöksin" ostaa rivarikolmio vaan omiin tarpeisiin... me ei sinne kaikki mahduta)
Uskoisit, mutta et ole varma? Teinien kanssa yhteenotot ovat jo ihan eri luokkaa kuin pienten lasten, joten on ihan järkevää katsoa tilannetta ensin jonkin aikaa. Ihan sellaiset pikkuasiatkin kuin vaikkapa sukulaisilta tulevat joululahjat voivat aiheuttaa teinien välille kitkaa. Ja paineita vanhemmille, kun teinit valittavat "miks mä en saa kun toi sai".
 
Keittiönoita: no en tietenkään voi olla VARMA. Miten voisin??
No sitähän mä ihmettelinkin. Kannattaa siis seurustella miehen kanssa riittävän pitkään, keskustella kasvatusnäkemyksistä ja myös katsoa, toteuttaako mies niitä kasvatusnäkemyksiään käytännössä vai ovatko vain sanahelinää ja teini sittenkin - viimeistään tarpeeksi vinguttuaan - saa tahtonsa läpi.
 
Yhteen pitäis muuttaa siksi, että haluaa asua sen toisen kanssa saman katon alla ja katsella sen naamaa päivästä toiseen. Ei siksi, että se nyt olisi "kätevää" jos asuinolot on muista syistä muuttumassa, eikä siksi, että niin jotenkin "kuuluu" tehdä parisuhteessa tietyssä vaiheessa.
 

Yhteistyössä