mies ei halua leikkiä/ulkoilla lasten kanssa, tai muutenkaan olla sen kummemmin läsnä...kaikki on pakkopullaa.

[pulassa ollaan]

Alkaa äidillä jo voimat loppua kun pienet lapset ymmärrettävästi tarvitsevat aikuisen läsnäoloa. Mut mies ei halua omasta tahdostaan olla lapsille mitään muuta kun hampaitten pesijä,ruuan antaja ja nukkumaan laittaja..

voitte kuvitella että kun kaikki muu jää mulle,olen aivan poikki kun kaikki pitää yksin muistaa, huolehtia, opettaa, olla läsnä, kasvattaa, olla kiinnostunut lasten ajatuksista ja tekemisistä...

Mies tietää että hänen toimintansa vaikuttaa lasten kehitykseen negatiivisesti, muttei halua tehdä asialle mitään koska se on hänen voimista pois.

Miten tämmöisestä pääsee parempaan tilanteeseen?
Erotessa mies haluaa viikko viikko asumisen kun joskus ollaan siitä puhuttu. Mutta miten lapset pärjää viikon tuollaisen isän kanssa, jolle riittää vanhempana se että pitää lapset hengissä?

 

[Vierras]

Varmaan miehen lapsuudessa on jotain selitystä tuolle, onko aikuiset olleet hälle läsnä? Jos kehotat miettimään mitä hän olisi halunnut että hänen vanhemmat ois tehneet toisin?
Olisiko miehen mielenkiinnonkohteissa jotain mihin vois ottaa lapset/lapsen mukaan? Tykkäiskö pelata jalkapalloa, opettaa luistelemaan, uimaan, piirtämään, pelaamaan lautapelejä tms?
Kun lapsia on on useampia niin se henk koht oma aika kaksin vanhemman kanssa on lapselle tärkeää, koita saada isä ottamaan yksi lapsi mukaan ulos/kauppaan tms. Tai vaihtoehtoisesti lähde itse yhden kanssa johonkin jolloin isä jää väistänättö kahden sen toisen kanssa josko sitten keksivät jotain yhdessä. Vaikka sitten pelaavat tietokoneella.

 

[llllll]

Mitä asioita mies tekee vapaaehtoisesti? Miksi hän tekee niitä vapaa ehtoisesti/innostuneesti?
Mikä lastenhoidosta tai kotitöistä tekee vastenmielistä?

 

[Kahden äitiys]

Musta tämä on jännä ilmiö. Isukit eivät ole kiinnostuneita perhearjesta, mutta erotessa haluavat viikko viikko systeemin. Niin tuttua, meillä myös näin. Ei muuta kuin voimia.

 

[pulassa ollaan]

Mies ei ole erityisen innostunut ottamaan lapsia mukaan omiin juttuihin.
Itse pyysin mieheltä että yrittäis joskus vastata lasten toiveisiin, kun tuntuu että aina tekemisen pitää olla mistä ainuinen tykkää, eikä lähde lapsen ehdottamiin leikkeihin ja ideoihin mukaan. Näyttää sen selkeästi ja jos yrittää leikkiä, tilanne päättyy siihen että mies tekee kiusaa leikissä. Kun lapsi ehdottaa leikin kulkua mies tekee kiusallaan just niin kuin lapsi ei halua---> lapsesta tulee hermoraunio kun leikki on hankalaa ja haluaa lopettaa leikin isän kanssa ja mies pääsee tilanteesta ulos kuten oli toivonutkin...sairasta?

 

["Eee"]

Miks te hankitte lapsia tollasten miesten kanssa? Ja vielä lisää siinä vaiheessa, kun takuulla on jo selvää, miten mies kohtelee esikoista...

Ilmeisesti ei oo ollu yhtään varaa valita, vaan pakko ottaa se ainoa mies, joka suostuu?

 

[pulassa ollaan]

Ei ole mies ollut aina tällainen...esikoistaan näki puolet kuukaudesta ja hoiti kaiken tarvittavan, en nähnyt siinä mitään kummallista. Kun eka yhteinen syntyi oli aivan mukana arjessa. Siitä pikkuhiljaa rupesi tilanne muuttumaan. Nyt esikoinen sanoo ettei edes halua viettää aikaa isän kanssa ja nuoremmat haluaisivat senkin edestä. Harmi vaan ettei isä ole samaa mieltä, ja saa varmasti lapset hämmentyneeksi käytöksellään.

 

[pulassa ollaan]

Muilla ei ilmeisesti ole vastaavaa tilannetta...?

 

["M33"]

Kaikki eivät nauti lasten kanssa olemisesta. Joiltakin se ottaa paljon eikä anna mitään takaisin. Vaikka vaunulenkeille voi pakottaa itsensä, emotionaalista läsnäoloa ei voi väkisin kääntää päälle eikä kovin hyvin teeskennelläkään, jos vanhemmuus tuntuu vastenmieliseltä.

 

[iu]

On tosi surullista, että etukäteen ei voi tietää, kenestä se vanhemmuus sitten lopulta tuntuukin vastenmieliseltä. On myöhästä rypistää, kun... Voimia ap:lle, paska tilanne.

 

["M33"]

On tosi surullista, että etukäteen ei voi tietää, kenestä se vanhemmuus sitten lopulta tuntuukin vastenmieliseltä.

Ei se mitenkään mahdotonta ole. Kaikki eivät vain tunne itseään kovin hyvin.