Kaverin mies ei voi olla lasten kanssa, että kaveri pääsis tuulettumaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nanna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nanna"

Vieras
Minkalainen mies on sellainen joka ei omien lastensa kanssa pärjää.

Kaveri puhuu "olis ihanaa lähteä kaupungille, mutta en saa miestä lapsenvahdiksi".

Kaveri ei pääse yksin ruokakauppaan, mies ei ruokakaupassa käy ikinä. Kaveri joutuu kuskaamaan lapset harrastuksiin, mies ei ikinä vaivaudu. Kaveri joutuu hoitamaan kaikki käytännön jutut lasten kanssa, mies ei osallistu.

Kiitos tämän kaiken, on 4 lapsen äiti aivan finaalissa. Olisi kiva viedä tämä äiti hetkeksi tuulettumaan. Vaikka shoppailemaan, syömään, kahville tms. mutta mikään ei onnistu kun mies ei voi olla lasten kanssa yksin.

Piti ihan alkaa ääneen ihmettelemään, että onko tuo nyt ihan normaalia? Miten lasten isä ei omien lasten kanssa voi olla? Mikä oikeus miehellä on sanoa, ettei suostu lapsenvahdiksi?
 
Omalla ystävälläni on sama tilanne... Kerran oltiin lähdössä lomalle kaveriporukalla, niin eipä tämä ystävä päässyt, kun ei mies pärjännyt lasten kanssa yhtä viikonloppua! Että sapettaa tuommonen ukko! Itellä kun ei oo koskaan tarvinu miettiä, etteikö mies pärjäis lapsen kanssa, ei vaikka vauva oli vastasyntynyt...
 
  • Tykkää
Reactions: Rockwood
No joko se mies on uskomaton laiskuri, ja se käytös jopa sallitaan tai sitten äiti on ulkoistanut isän perhe-elämästä.
Molempiin olen tosielämässä törmännyt, yleensä sitä naista säälitään ja voivotellaan rassua, mutta joskus äiti ihan tarkoituksella yrittää tehdä kaiken, hallita kaikkea, kun on niin kiva olla tarvittu ja johdossa. Siten isästä tulee ihan kädetön,,
 
Kunnon kusipää mies :( Ikävä kyllä ei ole ainoa, noita on paljon. Voisitko sä joskus katsoa hänen lapsiaan että kaveri pääsisi käymään jossain? Ellei ne menot olisi sitten aina sun kanssa, sitten ei oikein tietysti toimi :D
 
Anteeksi tää seuraava, ei liity itse aiheeseen enkä moiti sua ap, mut millä oikeudella isästä puhutaan "lapsenvahtina". Kuten nyt tässä:Kaveri puhuu "olis ihanaa lähteä kaupungille, mutta en saa miestä lapsenvahdiksi". Eihän äitikään ole koskaan lapsenvahti vaan ihan selkeästi ÄITI. Tää on niin väärin!:kieh:
 
Anteeksi tää seuraava, ei liity itse aiheeseen enkä moiti sua ap, mut millä oikeudella isästä puhutaan "lapsenvahtina". Kuten nyt tässä:Kaveri puhuu "olis ihanaa lähteä kaupungille, mutta en saa miestä lapsenvahdiksi". Eihän äitikään ole koskaan lapsenvahti vaan ihan selkeästi ÄITI. Tää on niin väärin!:kieh:

No, ei se nyt ihan noinkaan mene. Itse ainakin usein kysyn lapselliselta ystävältäni että "kumpi on lapsenvahtina?" Eli kumpi vahtii niitä lapsia, äiti vai isä.

En mä kysy kumpi on äitinä tai isänä, hei daa...
 
Pari syytä tulee heti mieleen.
- mies on masentunut
- mies on itsekeskeinen persläpi
- jossain vaiheessa lapsiluvun muutosta miehen jonglöörintaidot ovat loppuneet kesken
- kaverissasi on jotain vikaa, kun hankkii tuommoisen lauman kädettömän miehen kanssa
- jonkin ääliöromanttisuuden vallassa kaveri on kuvitellut olevansa parempi vaimo kun ei vaadi
- voi olla finaalissa muutakin kuin äiti, joten ehkä paheksuminen ei oikein pitkälle vie. pitäisi sen sijaan sitten jonkun muun päästää se äiti johonkin lepäämään. tukiperhe? neuvolan juttusille, ja pyyntö että pääsisivät sellaiseen sosiaalipuolen systeemiin, johon tullaan perheenä ammattilaisten silmän alle, ja siellä katsovat perään että mikä hommassa mättää?

älkää ihmeessä hankkiko ihmiset neljää lasta, jos ei ole hyvät tukijoukot taustalla. kun tosiaan voi tulla mitä vain, että toisesta ei äkkiä olekaan vanhemmuuttaan hoitamaan. mutta tässä tapauksessa jälkiabortti taitaa olla myöhäistä, joten jotain pitäisi tehdä ja äkkiä. jos äiti joutuu osastolle, sittenhän se vasta riemu repeää.
 
No kyllä se kaikki lähtee siitä, että jokainen päättää miten antaa itseään kohdella. Eli sinuna keskittyisin siihen että kaverisi varmasti ymmärtää että häntä kohdellaan huonosti ja ryhtyy tekemään asialle jotain.
 
[QUOTE="vieras";28364684]Niin no ainahan se mies on masentunut silloin kun se on mulkvisti :whistle:[/QUOTE]

no kyllä minua ainakin masentaisi olla mulkero. kyllä sitten tarttee jo aika moinenkin mulperi olla jos ei ollenkaan asia paina.
 
Väitän, että tilanne on melko pitkälle tuon naisen syytä.

Se ei tietenkään ole tuon naisen syy, että miehensä on sellainen persoona, ettei häntä ne omat lapset juurikaan kiinnosta...mutta se on, että hän on antanut tilanteen kehittyä sellaiseksi, kuin mitä se on. Hän on ihan itse mahdollistanut miehelle tuollaisen elämän suostumalla siihen, ettei mies osallistu lastensa hoitamiseen.

Muistan vielä hyvin sen, kun tuo nyt 4v syntyi. Kyllä mies sinänsä ihan kiinnostunut lapsestaan oli, mutta kyllähän siitä kuitenkin hieman huokui se, että miehen mielestä se oli "vain vauva" joka toki oli ihan kiva, mutta että paljon mukavampi siitä pienestä kasvaisi, kun hälle tulisi vähän ikää ja persoonaa enemmän.

Olin kuitenkin sitä mieltä, että se isän ja lapsen välinen suhde tulee luoda jo heti alkuunsa ja että miehen on siis paree opetella olemaan jo sen vauvan kanssa, vaikkei se pieni paskova käärö aina niin kovin loistavaa ja seurallista seuraa ollutkaan.

Mies sitten teki kuten käskettiin. Ja loi suhteen siihen pieneen kääröön heti ensimetriltä saakka. Ja se kannatti. Tuo lapsi palvoo isäänsä, kuten myös tuo vuotta nuorempi, johon isä tutustui aliusta saakka aivan omaehtoisesti, koska hän tiesi, että se kannattaa.

Mä olen siis jättänyt aivan vastasyntyneen jo isälleen. Kyllä isä oppii lastaan hoitamaan, kun hälle siihen mahdollisuuden antaa. Ja jos ei tarjottu mahdollisuus oikein tunnu kiinnostavan isää, pistetään mukaan pieni pakote. Ilmoitetaan isälle, että "mä lähden NYT ja palaan 2 tunnin päästä, moikka". Ja sitten vain ovi kiinni.

KUKAAN ei hyväksyisi äidiltä sitä, ettei äiti osallistuisi oman lapsensa hoitoon. Joten miksi hitossa tämä hyväksytään lapsen isältä, jos kuitenkin siis perheenä ollaan ja elellään?
 
mulla on kaveri joka on tehnyt viisi lasta miehelle joka ie juurikaan ahdi lapsia..3 viimiestä tuli naisen tahdosta mieheltä kysymättä...ja sitten valittaa kun mies ei jaksa /pysty /halua vahtia kaikia jotta vaimo saisi liikkua..olis pitänyt pillerit suussa eikä jättänyt salaa osaa pois...sääliksi käy näitä lapsia eikä sitä naista
 
mulla on kaveri joka on tehnyt viisi lasta miehelle joka ie juurikaan ahdi lapsia..3 viimiestä tuli naisen tahdosta mieheltä kysymättä...ja sitten valittaa kun mies ei jaksa /pysty /halua vahtia kaikia jotta vaimo saisi liikkua..olis pitänyt pillerit suussa eikä jättänyt salaa osaa pois...sääliksi käy näitä lapsia eikä sitä naista
Sääliksi käy miestä ehkä kaikkein eniten. Naiset kusettavat ja käyttävät häikäilemättä - tavalla tai toisella - kaikki konstit hormonihuuruissaan saadakseen lapset tehtyä ja sen jälkeen olettavat että miehestä tulee lasten- ja kodinhoitoalan innokas ammattilainen.

Ja sitten itketään palstalla ja lyödään joukolla puukkoa miesten selkään kun ne ovat "narsisteja" ja "laiskoja" ja "saamattomia" eivätkä "tee mitään perheen eteen". Jotkut naiset kehtaavat jopa valittaa noin keskellä kirkasta päivää istuessaan kotona koneen ääressä samalla kun mies on töissä.

Koska nainen mielellään ja todella helposti nostaa itsensä jalustalle ja vetää kullatun marttyyrikypärän päähän.
 
[QUOTE="vieras";28364659]Mua kummastuttaa miksi kukaan nainen hankkii 4 lasta tuollaisen miehen kanssa?

Vai onko ne aiemmasta suhteesta..?[/QUOTE]

Täyspeesi tälle. En tunne sympatioita kun tilanne ihan varmasti on ollut tiedossa jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jos mies ei hoida yhtä lasta, niin kuka hullu tekee vielä kolme lisää?!

Niin makaa, kuin petaa.
 
[QUOTE="paljon nähnyt";28364835]Sääliksi käy miestä ehkä kaikkein eniten. Naiset kusettavat ja käyttävät häikäilemättä - tavalla tai toisella - kaikki konstit hormonihuuruissaan saadakseen lapset tehtyä ja sen jälkeen olettavat että miehestä tulee lasten- ja kodinhoitoalan innokas ammattilainen.
[/QUOTE]

Jälleen yksi osoitus siitä, että osa miehistä on todella tyhmiä :)
 
[QUOTE="paljon nähnyt";28364835]Sääliksi käy miestä ehkä kaikkein eniten. Naiset kusettavat ja käyttävät häikäilemättä - tavalla tai toisella - kaikki konstit hormonihuuruissaan saadakseen lapset tehtyä ja sen jälkeen olettavat että miehestä tulee lasten- ja kodinhoitoalan innokas ammattilainen.

Ja sitten itketään palstalla ja lyödään joukolla puukkoa miesten selkään kun ne ovat "narsisteja" ja "laiskoja" ja "saamattomia" eivätkä "tee mitään perheen eteen". Jotkut naiset kehtaavat jopa valittaa noin keskellä kirkasta päivää istuessaan kotona koneen ääressä samalla kun mies on töissä.

Koska nainen mielellään ja todella helposti nostaa itsensä jalustalle ja vetää kullatun marttyyrikypärän päähän.[/QUOTE]

Varmasti jossain tapauksissa näin on, mutta ei todellakaan kaikissa!
Vielä valitettavasti löytyy näitä wanhanajan kunnon sovinisti miehiä, kuka hitto vaan alkaa edes suhteeseen moisten kanssa? Sitä olen aina ihmetellyt, en mä haluis mitään jakoa perheeseen, minä teen akkain työt ruuat, siivoan ja hoidan lapset, ja mies tekee miesten työt, eikä ikinä oallistuisi millään lailla lastenhoitoon tai kodinhoitoon?!:x :mad: Juu ei menis meillä läpi...
 
Anteeksi tää seuraava, ei liity itse aiheeseen enkä moiti sua ap, mut millä oikeudella isästä puhutaan "lapsenvahtina". Kuten nyt tässä:Kaveri puhuu "olis ihanaa lähteä kaupungille, mutta en saa miestä lapsenvahdiksi". Eihän äitikään ole koskaan lapsenvahti vaan ihan selkeästi ÄITI. Tää on niin väärin!:kieh:

Tuo kyseinen äiti puhuu. Minä en itsekkään ymmärrä.
 
Väitän, että tilanne on melko pitkälle tuon naisen syytä.

Se ei tietenkään ole tuon naisen syy, että miehensä on sellainen persoona, ettei häntä ne omat lapset juurikaan kiinnosta...mutta se on, että hän on antanut tilanteen kehittyä sellaiseksi, kuin mitä se on. Hän on ihan itse mahdollistanut miehelle tuollaisen elämän suostumalla siihen, ettei mies osallistu lastensa hoitamiseen.

Muistan vielä hyvin sen, kun tuo nyt 4v syntyi. Kyllä mies sinänsä ihan kiinnostunut lapsestaan oli, mutta kyllähän siitä kuitenkin hieman huokui se, että miehen mielestä se oli "vain vauva" joka toki oli ihan kiva, mutta että paljon mukavampi siitä pienestä kasvaisi, kun hälle tulisi vähän ikää ja persoonaa enemmän.

Olin kuitenkin sitä mieltä, että se isän ja lapsen välinen suhde tulee luoda jo heti alkuunsa ja että miehen on siis paree opetella olemaan jo sen vauvan kanssa, vaikkei se pieni paskova käärö aina niin kovin loistavaa ja seurallista seuraa ollutkaan.

Mies sitten teki kuten käskettiin. Ja loi suhteen siihen pieneen kääröön heti ensimetriltä saakka. Ja se kannatti. Tuo lapsi palvoo isäänsä, kuten myös tuo vuotta nuorempi, johon isä tutustui aliusta saakka aivan omaehtoisesti, koska hän tiesi, että se kannattaa.

Mä olen siis jättänyt aivan vastasyntyneen jo isälleen. Kyllä isä oppii lastaan hoitamaan, kun hälle siihen mahdollisuuden antaa. Ja jos ei tarjottu mahdollisuus oikein tunnu kiinnostavan isää, pistetään mukaan pieni pakote. Ilmoitetaan isälle, että "mä lähden NYT ja palaan 2 tunnin päästä, moikka". Ja sitten vain ovi kiinni.

KUKAAN ei hyväksyisi äidiltä sitä, ettei äiti osallistuisi oman lapsensa hoitoon. Joten miksi hitossa tämä hyväksytään lapsen isältä, jos kuitenkin siis perheenä ollaan ja elellään?

Jep. Näin minäkin sen näen, ja samalla tavalla olen toiminut. Meillä isä on siis ollut vauvan kanssa aivan alusta asti. (Synnärilläkin hoiti jo itsekseenkin kun en itse pystynyt).
 
Anteeksi tää seuraava, ei liity itse aiheeseen enkä moiti sua ap, mut millä oikeudella isästä puhutaan "lapsenvahtina". Kuten nyt tässä:Kaveri puhuu "olis ihanaa lähteä kaupungille, mutta en saa miestä lapsenvahdiksi". Eihän äitikään ole koskaan lapsenvahti vaan ihan selkeästi ÄITI. Tää on niin väärin!:kieh:

Vähän ot, mutta mitä sanontaa sitten pitää käyttää jos jättää lapsen isälleen lähtiessään jonnekin omille menoilleen?

Olen aina puhunut/kirjoittanut että vauva/lapsi jää isälleen hoitoon ja siitä on täällä saanut satikutia koska kertoo ettei isä ole tasa-arvoinen vanhempi meidän perheessä. :D

Tietty voisi sanoa että vauva jää isän kanssa kotiin, mutta läheskään aina eivät jää kotiin. Sitten voisi sanoa että vauva lähtee isän matkaan mutta ehkä eivät lähdetään minnekään. Usein siis mies vasta lähdettyäni päättää mitä vauvan/lapsen/lasten kanssa tekevät.
 
Vähän ot, mutta mitä sanontaa sitten pitää käyttää jos jättää lapsen isälleen lähtiessään jonnekin omille menoilleen?

Olen aina puhunut/kirjoittanut että vauva/lapsi jää isälleen hoitoon ja siitä on täällä saanut satikutia koska kertoo ettei isä ole tasa-arvoinen vanhempi meidän perheessä. :D

Tietty voisi sanoa että vauva jää isän kanssa kotiin, mutta läheskään aina eivät jää kotiin. Sitten voisi sanoa että vauva lähtee isän matkaan mutta ehkä eivät lähdetään minnekään. Usein siis mies vasta lähdettyäni päättää mitä vauvan/lapsen/lasten kanssa tekevät.

Eikö voi sanoa vain, että vauva jää isän kanssa? :) mitä se muille kuuluu, mitä tekemään?
 

Yhteistyössä