mulla kans mies hermostuu tosi herkästi... ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, alussa se oli pahempaa. Jossain vaiheessa yritin keskustelemalla saada hänet ymmärtämään että mun ja hänen elämänsä on tosi hankalaa hänen turhan päiväisen hermostumisten takia. Keskustelu varmaan auttoikin ja tilanne ei ole enää niin paha. Hän ei ei enää mökötä hiljaa tai samalla tavalla loukkaannu.
Monesti tämä hermostuminen on sidoksissa stressiin työssä tms tai väsymykseen tai muihin murheisiin. Kun mies on luonteeltaan herkästi hermostuva, nämä asiat sit vaan lisäävät sitä taipumusta.
Onko sun mies ollut samanlainen ennen lapsen syntymää?
Mun mies siis tosiaan oli. Muakin harmittaa, että hän hermostuu herkästi lapselle esim pukiessa tai syöttäessä, mutta olen huomannut että tähän hermostumiseen liittyy myös paljon epävarmuutta hänestä itsestään että miten nyt toimia, pärjääkö, osaako, miten minä reagoin hänen toimintaansa "ongelmatilanteessa" jne. Usein se johtaa siihen että minä otan tilanteen hoitaakseni, vaikka tästä olen pyrkinyt tietoisesti eroon, sillä sehän ruokkii vain miehen vääränlaista käytöstä. Mitä enemmän kokemusta tulee, sitä varmemmaksi hän toivottavasti muuttuu. Lapsen kannalta en tiedä mitä ajattelisin. Usein pahoitan mieleni lapsen puolesta, mutta lapsi ei niinkään näytä reagoivan mitenkään isänsä tuittuiluun (lapsi on jo leikk-ikäinen).
Itse kärsin tästä piirteestä myös parisuhteessa. miestä saattaa ärsyttää jos olen jotenkin vaikka hänen edessään kun hän touhuaa keittiössä. On usein näistä asioista keskusteltu, ja mies on ehkä vähän parantanut tapojaan, välillä tulee taantumusta. Olen ajatellut että
jossain määrin tämä on luonteen piirre ja sen takia sitä ei voi kauheasti muuttaa. Tiuskiminen ja muu sellainen on hänen tyylinsä, ja olen yrittänyt hyväksyä sitä
tiettyihin rajoihin asti varsinkin sellaisissa tilanteissa joissa on jossain määrin ymmärrettävää että hän on hermostunut. Vaikeaa se välillä kyllä on, varsinkin kun itse hermostuu ihan erilaisista asioista kuin mies.
Toisaalta pidän tällaista käytöstä
kypsymättömyytenä, mies oli elänyt kauan yksinään epämääräisissä olosuhteissa ennenkuin aloimme olla yhdessä ja kolmekymppisenä voi olla hieman vaikeaa sopeutua... Hänellä ei ollut koskaan ollut läheistä ihmissuhdetta jossa olisi joutunut ottamaan toisen huomioon tai joku olisi kertonut miten kuuluu käyttäytyä, paljon olen joutunut hänelle opettamaan, mikä on ollut todella raskasta... Tämä kypsymättömyys olisi sinänsä parempi vaihtoehto kuin tuo luonteenpiirre, luonnettahan on tunnetusti vaikea muuttaa mutta mieskin
saattaa jossain vaiheessa aikuistua
Meillä ei
nyt ole ollut sellaista ongelmaa, ettei mies olisi halunnut seksiä. Vaikeita aikoja on toki ollut, jolloin puhuminen ei ole onnistunut eikä seksi ole kiinnostanut kumpaakaan, mutta parisuhteessa monen edistysaskeleen edellytys on hyvä keskusteluyhteys. ei se hetkessä synny eikä painostamalla mutta rohkaisen sinua kuitenkin yrittämään. kannattaa puhua miehelle enemmän niin että miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä, miten se sinuun vaikuttaa jne, kuin mäkättämällä että miksi sä aina oot tollainen jne. Se ei todellakaan ole aina helppoa varsinkaan jos vastapuoli ei ole kovin vastaanottavainen mutta rohkaisen sua silti yrittämään, ja tiedän mistä puhun, tämän kommunikoinnin suhteen oman kokemuksen perusteella. Kun asioista saa puhuttua ja paineet poistuvat, alkaa se seksikin taas maistumaan...
En haluaisi sanoa, että miehelläsi olisi joku toinen, jos kerran hän ei viivy reissuillaan ylimääräistä ym. Sinä hänet parhaiten tunnet. Tämä käytös voi ihan hyvin johtua siitäkin, että hänellä on paineita töissä tai isyyden suhteen tai jotain muuta. Mun miehellä oli yhdessä vaiheessa ongelmia työpaikalla, koskaan hän ei suostunut kertomaan mitä se oli, vetosi vain vaitiolovelvollisuuteen, mut luulen että hän oli mokannut jotenkin eikä uskaltanut sitä myöntää mulle, ja silloin meillä oli aika vaikeaa. Näin miehestäni että häntä vaivasi jokin, oli hermostunut, ja olla möllötti vain. Tilanne helpotti kun työt loppuivat. Toistan nyt varmaan itseäni, mutta monesti olen siis huomannut näiden edellisten lisäksi, että
pikkuasioista hermostumisen taustalla on jokin muu asia jota mies ei osaa/saa sanottua ääneen. Esim jos mies hermostuu likaisesta ruokapöydästä, häntä voi oikeasti harmittaa vaikka taloudellinen tilanne. se on tietysti kumppanille hirveän raastavaa, jos joutuu arvailemaan, tulkitsemaan. tuntuu kuin pitäis pikkulapsen kiukuttelua sietää. eli jossain määrin tulee myös vastuun kantaminen ja vastuunottaminen painamaan mieltä, musta ainakin tuntuu että mun pitää olla perheen selkäranka, vaikka mielestäni sen kuuluisi olla mies. tällaisen tuittuilijan rinnalla on raskasta elää, tiedän sen.
Sinun täytyy nyt syvemmin miettiä tilannetta ja koittaa saada mies avautumaan. Täytyy miettiä suhteen hyviä ja huonoja puolia ja sitä kuinka paljon on valmis panostamaan minkäkin eteen. Mutta sen voin luvata, että tuskin tuollainen tuittuilu hetkessä ohi menee... toivoa on enemän jos hän ei aina ole ollut samanlainen. nyt monen ikävän vuoden jälkeen voin sanoa vihdoinkin, että meillä menee parisuhteessa varmaan paremmin kuin koskaan tähän asti, mieskin on vähän kypsynyt, asioista pystytään paremmin keskustelemaan ja riidat selvitttämään helpommin, mutta työtähän se on vaatinut, ja olen tyytyväinen tällä hetkellä että en luovuttanut silloin kun oli kaikkein vaikeinta...
mulla on nyt kiire, joten tekstistä tuli varmasti sekavaa, mutta halusin kuitenin vastata sulle. toivon, että sait jotain lohtua ja rohkaisua mun kokemuksista. Voimia sinulle, ja toivon todella että tilenne teillä tasaantuu ja asiat alkavat sujua paremmin! :hug: Olisi kiva jos vaikka tähän ketjuun kirjoittaisit miten asia on edennyt... =)
Taustalla vaanii lienee toinen ongelma eli se ettei hän halua harrastaa seksiä kanssani, tai ainakin niin olen sen tulkinnut. Säännöllisesti kyllä "vonkaan" mutta tuloksetta. :/ Voisiko kenties tästä johtua turhautuminen? Minkäs teet kun hän ei puhu eikä kerro mikä on vikana. Jos ehdotan illalla että juteltaisko niin hän tuumaa että ei jaksa nyt....
Miehen haluttomuuden nostin kanssa pöydälle, sillä se todella kalvaa mua. Mies vaan totes että ei ole viimeaikoina mikään seksiin liittyvä kiinnostanu pätkäänkään. Se on kyllä huomattu...En voi olla ahdistelematta häntä kun olen oikeasti jo aika puutteessa. Vuosi on kohta vierähtänyt ja alle 5 kertaa on touhuiltu.